Ydinvoimayhtiön lakimies viihtyy sopimusneuvotteluissa
Pitkäaikainen työni 110-vuotiaassa asianajotoimistossa vaihtui kesäkuussa 2009 yhtiölakimiehen tehtäviin kahden vuoden ikäisessä ydinvoimayhtiössä, Fennovoimassa. Muutos on ollut suuri ja ammatillisesti antoisa.
Asianajomaailmassa suurin osa kollegoistani oli juristeja, mutta nykyisessä työssäni pääsen katsomaan asioita laajemmin kuin vain juristin näkökulmasta ja saan tehdä yhteistyötä monen eri alan huippuasiantuntijan kanssa. Erilaisista koulutustaustoista ja toimenkuvista riippumatta meillä kaikilla fennovoimalaisilla on selkeä yhteinen ja innostava tavoite: rakentaa Suomeen turvallinen ja tuottava ydinvoimalaitos.
Mielenkiintoiseksi työn tekee myös tavanomaista pitempi aikajänne. Alusta saakka suunnittelussa huomioidaan ydinvoimalan yli 60-vuotinen elinkaari. Oma työni liittyy tällä hetkellä suurelta osin vaiheeseen, jonka aikana tehdään töitä sen eteen, että Fennovoima saa mahdollisen periaatepäätöksen jälkeen myös rakentamisluvan uudelle ydinvoimalalle. Tähän vaiheeseen kuuluu myös laitoksen hankintaan liittyvien keskeisten sopimusten neuvottelu ja laatiminen. Sopimusjuristille tehtäväkenttä on äärimmäisen hieno ja haastava.
Juristien tehtävistä on monenlaisia käsityksiä. Moni ajattelee, että juristeja tarvitaan vasta, kun jotain menee pieleen. Juristin työn painopiste on kuitenkin − ehkä prosessijuristeja lukuun ottamatta − ongelmien ennaltaehkäisyssä ja asioiden sopimisessa neuvotteluteitse.
Olen aikanaan ollut mukana oikeudenkäynneissä sekä käräjätuomarina että pöydän toisella puolella asianajajana, mutta juristina asetan ensisijaiseksi tavoitteeksi aina asioiden sovinnollisen ratkaisun. Huolellisesti ja selkeästi laaditut sopimukset ennaltaehkäisevät riitojen syntymistä ja ovat sujuvan toiminnan ja menestyksen perusta.
Vastuun kantaminen ei ole vain juridista. Kuten muualla, myös energiantuotannossa kohtaamme muitakin kuin teknisiä ja taloudellisia kysymyksiä. Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen, elinkeinoelämän tarpeiden täyttäminen sekä ympäristön huomioiminen edellyttävät meiltä kaikilta myös moraalisesti oikeita valintoja.
Ydinvoimalla tuotettu päästötön sähköntuotanto sekä tukee Suomen kilpailukykyä että torjuu ilmastonmuutosta. Tähän on helppo sitoutua niin juristina kuin kolmen lapsen äitinäkin. Tämän päivän ratkaisuilla vaikutetaan siihen, millaisessa yhteiskunnassa lapsemme ja lapsenlapsemme elävät ja minkälaista ilmaa he tulevaisuudessa hengittävät.
Kilpailukyky mainittu!
“Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen, elinkeinoelämän tarpeiden täyttäminen sekä ympäristön huomioiminen edellyttävät meiltä kaikilta myös moraalisesti oikeita valintoja.”
Liirum, laarum…
Eiköhän kaikille ole jo tullut selväksi, mikä on tämän hetkisen yhteiskunnan arvojärjestys:
1. Elinkeinoelämän tarpeiden täyttäminen
Loput sitten missä tahansa järjestyksessä,
“hyvinvointiyhteiskunta” ja “ympäristön huomioiminen” ovat vieläpä molemmat melko suhteellisia asioita.
Oletko kolmen lapsen äitinä koskaan ajatellut sitä, minkälaisen säteilevän perinnön nykyinen yhteiskunta tuleville sukupolville jättää? Perinnön, joka pahimmassa tapauksessa vaikuttaa elämiseen maapallolla vielä 100 000 vuoden kuluttuakin. Eikö tämä jos mikä sitten edellytä moraalisesti oikeita valintoja..?