Suomalainen ydinvoimaosaaminen huomataan
Julkisuudessa käyty keskustelu on keskittynyt lähes pelkästään uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen liittyviin vientimahdollisuuksiin. Keskustelu ydinvoimaosaamisen tarjoamista vientimahdollisuuksista suomalaiselle teollisuudelle on ollut vähäisempää.
Suomalaista ydinvoimaosaamista maailmalle vie FinNuclear-toiminta, joka on kerännyt yhteen useimmat alan tärkeimmät vaikuttajat. Osalla on mielessä kotimaiset ydinvoimahankkeet, toisilla ulkomaiset ja jotkut jopa uskovat pärjäävänsä sekä että. Onpa tänne Suomeen saatu kutsuttua niin ranskalaisia kuin tsekkiläisiäkin yrityksiä tutustumaan kotimaiseen osaamiseemme – vieläpä suhteellisen hyvällä osanotolla.
Näyttäisi siltä, että FinNuclearin kautta saamme nostettua kriittistä massaa riittäväksi, ja pieni Suomikin aletaan huomioida maailmalla. Toki suomalainen ydinvoimaosaaminen laitosten käytön osalta on aina saanut tunnustusta, mutta nyt puhutaan jo muusta alaan liittyvästä osaamisesta.
Me suomalaiset, eritoten me ydinvoimainsinöörit, emme pärjää markkinoinnissa Etelä- ja Keski-Euroopan luigeille. Olemme luottaneet enemmän omaan osaamiseemme kuin markkinahenkisyyteen. Teemme ensin itse omaan tarpeeseen ja sitten huomaammekin, tai kenties on jopa tultu kysymään, että tuote tai osaaminen voisi olla jalostettavissa myös muille myyntiartikkeliksi.
Esimerkkinä voi mainita Fortumin Loviisan laitoksen käyttöön kehittämän NURES-laitteiston, jolla pienennetään nestemäisten radioaktiivisten jätteiden määrää. Tänä päivänä meillä on sille useita patentteja sekä myyntiä moneen eri maahan. Samoin Fortumin ja VTT:n yhdessä alun perin Loviisan laitokselle kehittämä simulointiohjelmisto APROS on levinnyt jo yli 20 maahan. Ydinvoimasta varsin kaukana on suolanpoistoprosessi, jossa APROS on käytössä Afrikan pohjoisosissa – mitä muita mahdollisuuksia emme vielä ole huomanneet?
Ydinturvallisuudella ja ydinreaktoritekniikalla on aivan keskeinen rooli sekä rakennettavalla että käytössä olevalla ydinvoimalaitoksella. Näiden lisäksi tarvitaan kuitenkin suuri määrä muita osaamisia ja teknologioita. Bisnesmahdollisuuksia on lukuisia – ja ne ovat kaikki hyödynnettävissä.
Kerropa nyt, miten IFR jaksaa, kun olet ydinvoimamies.
Hansenilla on uudessa kirjassaan mainio luku IFR:sta, ja Barry Brookin tiedät varmasti.
Miksi suomalaiset ydinvoimaihmiset ovat niin hiljaa asiasta?
Odotan vastausta.
On totta, että me ydinvoimainsinöörit emme osaa markkinoida. Luin esim itse 90-luvulla ydinvoimainsinööriksi, enkä ole vielä onnistunut markkinoimaan itsenäni kertaakaan niin hyvin Fortumille, että olisin päässyt edes työpaikkahaastatteluun.
TVO ei sovi maantieteellisten syiden takia minulle.
t. nimim. mikrotukena yms paskahommia pian 10 vuotta
Herkko, erinomainen kirjoitus. Jos asiantuntijat ovat hiljaa, ydinvoimaosaamisen laajentamisesta ja viennistä puhuminen jää yksittäisten aktivistien ja ääneenajattelijoiden varaan. Kuulun itsekin tuohon joukkoon, ja kirjoitan blogiini melko säännöllisesti ydinvoimasta ja kotimaisen uraanin käytön tulevaisuudesta sen tuottamisessa. Fysikaalisten tieteiden alaan kuuluvat yliopisto-opinnot ja geotieteiden jatko-opintoja suorittaneena minulla on myös keskimääräistä parempi ymmärrys fissiosta, säteilystä ja jätteiden kallioperään varastoinnin riskeistä.
Olen eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla ja koska KD, Suomen Kristillisdemokraatit, ei ole ryvettynyt vaalirahoituksen peittelemisessä, pyrin itsekin ehdokkaana täyteen avoimuuteen. Kantani ydinvoimaan on selvästi myönteinen, sen voi kuka tahansa todeta aiemmista kannaotoistani. Jos tulen valituksi, jatkan ydinvoiman ja erityisesti ydinvoimaosaamisen ja raaka-aineketjun kotimaistamisen puolesta myös eduskunnassa. Sitä kantaa ei vaalirahoituksella muuteta.
Tukitoimet ovat pikkupuolueen ehdokkaalle tervetulleita. Jos minun jo olemassaoleva kantani ydinvoimaan on alan toimijoiden mielestä myös rahallisin tukipanoksin kannatettava, otan mielelläni tukea vastaan ja ilmoitan se asiaankuuluvalla tavalla mahdollisen valituksi tulemiseni yhteydessä.
Fortumissa valtionyhtiönä päädyttäneen olemaan jakamatta vaalirahaa. Jos näin todella on, valtapuolueille tarjottujen takaporttien paljastuminen vaalien jälkeen olisi varsin ikävää julkisuutta koko ydinvoimalobbaukselle.