Ydinvoimaloiden erityistarkastukset tervetulleita
Japanin tilanne on saanut meidät kaikki pysähtymään. Maanjäristyksen, tsunamin ja ydinonnettomuuden aikaansaama painajainen koettelee Japania ennennäkemättömällä tavalla. Pelastustyöntekijät kamppailevat henkensä kaupalla tilanteen vakauttamiseksi. Tuhojen ja inhimillisten menetysten todellinen laajuus selviää vasta tuonnempana, mutta jo nyt on selvää, että kyseessä on äärimmäisen vakava onnettomuus. Yksin ydinturma muodostaa tragedian, jota ei koskaan pitänyt tapahtua. Puhumattakaan maanjäristyksen ja tsunamin vaatimista lukuisista kuolonuhreista, Japanin katastrofi onkin karu muistutus paitsi luonnon tuhovoimasta, myös siitä miksi ydinvoima on poikkeuksellisen tarkkaan säännelty ja valvottu ala.
Fukushiman ydinvoimalaitoksella yhä jatkuva kriittinen tilanne on ymmärrettävästi saanut myös suomalaiset huolestumaan ydinvoimalaitostemme turvallisuudesta. Jos näin voi käydä kehittyneessä Japanissa, onko riski todellinen myös täällä Suomessa ja Euroopassa? Esiinnousseisiin kysymyksiin vastaamiseksi on tärkeää, että myös suomalaisten ydinvoimaloiden mahdolliset riskit ja varautumisjärjestelmät tarkastetaan perusteellisesti. Elinkeinoministerin säteilyturvakeskukselta tilaama erityistarkastus onkin tervetullut.
Vaikka Suomen oloissa Japanin kaltaiset tapahtumat (yhdeksän magnitudin maanjäristys ja kymmenmetrinen tsunami) tuskin ovat mahdollisia, on tärkeää, että laitosten varautuminen useiden samanaikaisten ja poikkeuksellisten tapahtumien varalle selvitetään uudelleen myös täällä. Viranomaiset ovatkin jo ryhtyneet toimeen. Näiden asiantuntijaselvitysten perusteella voidaan lopulta päätellä onko myös täällä tarpeen tehdä muutoksia nykytilanteeseen.
Japanin laitosten tapahtumista on mahdotonta vetää lopullisia johtopäätöksiä ennen kuin tapahtumaketjun syyt ja todellinen kulku on selvitetty. Ihmisten huolet ovat täysin ymmärrettäviä, mutta hätiköityjä päätöksiä on myös syytä välttää. Nyt on tärkeintä keskittää voimat akuutin kriisitilanteen voittamiseen sekä ydinvoiman riskien ja laitoksilta vaadittavien ominaisuuksien huolelliseen arviointiin.
Japanin tragediasta on otettava opiksi. Tunnistetuilla riskialueilla tarvittavat muutokset on toteutettava. Tässä arviointityössä meidän on luotettava viranomaisten ja asiantuntijoiden kykyyn tarkastella tilannetta uusien tietojen valossa, sitä mukaa, kun niitä saadaan. Kansainvälisen ydinenergiajärjestön (IAEA:n) tulee arvioida tapahtunut kohta kohdalta ja myös arvioida, miten riskien arviointi ja hallinta saadaan kansainvälisestikin oikealle tasolle. Myös avoimuutta on lisättävä. On pidettävä huolta siitä, että IAEA:n suositukset ja varoitukset eivät hautaudu viranomaisten ja yhtiöiden arkistoihin, vaan näkyvät ja vaikuttavat myös julkisen keskustelun ja arvioinnin kautta.
Tapahtunut katastrofi ei kuitenkaan saa huuhtoa alleen muita globaaleja vastauksia vaativia haasteita, kuten kansalaisten hyvinvoinnin parantamista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tarvitsemme tulevaisuudessakin vähäpäästöistä energiaa. Siksi sekä ydinvoimayhtiöiden oma että viranomaisten toteuttama riskien ja varautumisjärjestelmien jatkuva arviointi ja kehittäminen on välttämätöntä.
Täydellistä kukkua. Jokainen ydinvoimala on rakennettu sellaisilla laatukriteereillä, että onnettomuus voi sattua laskennallisesti varmaan kerran 10 000 käyttövuotta tai 1000 000 käyttövuotta kohden – kumminkin reaktoreita eri syistä, ilman tahallisia rähäytyksiäkin posahtaa keskimäärin joka vuosikymmen.
Tältä pohjalta voimayhtiöt voisivat lopettaa laajamittaisen kusetuksen ja kertoa tilastollisena faktana, että kyllä ne raktorit posahtaa ja niin tulee tapahtumaan myös Suomessa, ennemmin tai myöhemmin. Siihen ei mene tuhatta vuotta – uraaniakin on jäljellä vain 80 vuodeksi, vaan se tapahtuu lastemme tai lastelastemme aikana.
Ei ole mitään pakkoa nostaa suomalaisten elintasoa yhdelläkään sentillä, kun hinta on pilattu maa – nytkin on Tshernobylin jäljiltä edelleen niin paljon beqqerellejä sienissä, että niitä ei pidä syödä. Voimayhtiöiden ammattivalehtelijat voisivat näilläkin palstoilla yksinkertaisesti pitää turpansa kiinni.
Toi valehetlulista tuolla alla kaipaamyös kommenttia:
Fukuhimassa turvallinen ydinreaktori posahti
Suomessa on Neuvostoaikaisella tekniikalla toteutettua ydinvoimaa
Ydinvoimalaitokset aiheuttavat syöpää
Meri-Lappi odottaa ydinvoimalan paikkakuntapäätöstä kauhulla
Ydinvoiman renessanssi maailmalla alkaa aina kun kymmenen vuotta edellisestä posauksesta on kulunut. Ja loppuu seuraavaan.
pur,
Japanin vakava tilanne saa ymmärrettävästi tunteet pintaan, mutta toivoisin hieman asiallisempaa linjaa. Kuten Juha sanoo kirjoituksessaan, Japanin tilanteesta ei voi, eikä kannata vetää liian nopeasti johtopäätöksiä. Mahdolliset muutokset ja parannukset toteutetaan nyt tehtävien ”stressitestien” perusteella.
Mitä turpansa kiinni pitämiseen tulee, voimayhtiöt ja heidän ammattivalehtelijansa, kuten meitä niin hienostuneesti kutsut, ovat kyllä halukkaita olemaan mahdollisimman avoimia tässä tilanteessa.
Näissä hommissa ei valehtelulla pärjää.
Nyt on asia Lauri Muranen sellainen, että et sinäkin puutut vain kirjoitukseni muotoseikkoihin, mutta itse asiaan et pysty sanomaan mitään. Jos tilastollisesti posahtaa suuruusluokassa 10-20 vuotta, niin eikö ole ihan suoraa sumutusta puhua ydinvoimaloiden kohdalla jostain onnettomuusriskistä per miljoona käyttövuotta? Tai edes tuhat vuotta.
Ei tässä todellakaan ole mistään avoimuudesta tai muusta pr- kikkailusta kysymys, vaan voimayhtiöt johdonmukaisesti levittävät riskeistä tietoa, joka ei pidä paikkaansa, ei edes suuruusluokan suhteen.
Minä tunnen suomalaisia insinöörejä sen verran, että tiedän että tyhmyydestä tai tietämättömyydestä ei ole kysymys. Jäljelle jää se yhtiöiden harjoittama suunnitelmallinen valehtelu. Sanokaa ihan suoraan, että ydinvoimala tilastollisesti posahtaa syystä tai toisesta noin 100 – 200 vuoden aikahaarukassa, ja mikään teoria tai riskianalyysi ei kumoa sitä, että eka kerta voi olla Suomessakin viiden vuoden päästä yhtä hyvin kuin viidenkymmenen.
pur,
Ydinvoimalaitosten toimintaperiaatteena on, että turvallisuustoimia ja ajattelua kehitetään jatkuvasti ja oppia haetaan myös kotimaan ulkopuolelta. Hyvä esimerkki tästä toiminnasta on järjestö nimeltä WANO, jonka puitteissa käyttökokemuksia jaetaan (http://www.wano.info/).
Suomen lainsäädäntö edellyttää, että uusien ydinvoimalaitosten sydänvauriotaajuus on pienempi kuin 1/100 000 reaktorivuotta ja radioaktiivisen päästön taajuus pienempi kuin 1/2 000 000, eli laitoksen radioaktiiviseen päästöön johtava onnettomuus sattuisi yli 2 miljoonan vuoden välein. Olkiluoto 3:n passiiviset turvajärjestelmät ja esim. ”sydänsieppari” tekevät tuosta onnettomuudesta vielä epätodennäköisemmän. Loviisassa sydänvaurion mahdollisuus on harvemmin kuin kerran 20 000 vuodessa.
Olet oikeassa siinä, että nykyisten onnettomuuksien tahti ei millään ilveellä mene tähän haarukkaan, toisaalta Fukushiman tai TMI:n perusteella ei voida laskuja tehdä uusiksi, koska olosuhteet ja laitokset ovat erilaisia. Fukushiman tapahtumista otetaan kyllä varmasti oppia ja tarvittavat mahdolliset parannukset tehdään. On aika harkitsematonta syyttää yhtiöitä valehtelusta.
Niin, teoreettiset onnettomuustaajuudet ovat teoreettisia. Puhutaanpa realiteeteista. Jos maailmassa on 440 reaktoria, ydinvoimaa on käytetty 56 vuotta, ja yli 3-luokan (vakava) onnettomuuksia on tapahtunut tuossa ajassa 8, voi laskea kuinka todennäköinen uusi onnettomuus on seur 50 vuoden aikana.
http://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_and_radiation_accidents
Ei ole harkitsematonta syyttää yhtiöitä valehtelusta, koska ne tuovat esille riskilaskelmia, joilla ei ole minkäänlaista korrelaatiota todellisten, toteutuneiden onnettomuuksien kanssa. Minä syytän voimayhtiöitä ihan harkitusti valehtelusta, ja minulla on myöskin täysi oikeus tällaisen mielipiteen esittämiseen. Lisäksi sille on perustelut:
Käsittääkseni mm. Tshernobyl oli onnettomuus, joka aiheutui käyttövirheestä. Jos Suomessa voidaan tavallisessa vedenkäsittelyssä ohjata jätevettä juomaveteen kuten on käynyt, niin mikä tahansa vastaava käyttövirhe on mahdollinen, eikä ole olemassa mitään sellaista laitosta missä virheitä ei voisi tehdä.
Kun annetaan julkisuuteen tietoja ydinvoiman riskeistä, niin voidaan mielestäni ihan hyvin kertoa suurelle yleisölle, että kun ei välitetä mitään siitä, miten usein onnettomuuksia oikeasti maailman ydinvoimaloissa tapahtuu, vaan lasketaan vaan mukavia lukuja yhteen ja kerrotaan ja saadaan miljoonia, niin turvallista on. Mutta tämän valheellisen tiedon lisäksi yhtiöt pitäisi velvoittaa kertomaan myös sellaiset luvut, jotka kuvaavat todellista onnettomuuden riskiä. Ei Suomessa voi käsittääkseni dippeli-insinöörin papereita käteensä saada, jos ei pysty edes karkeasti haarukoimaan teknisen alan ongelmaa ja sen suuruusluokkaa. Kyllä ainakin joku pystyy. Jos tätä tietoa ei voimayhtiöistä anneta ulos vaan sen sijaan kerrotaan satuja miljoonista vuosista, niin minä kutsun sitä perustellusti valehteluksi.
Tshernobylissä ei ollut kysymys mistään inhimillisestä erehdyksestä vaan tietoisesta riskinotosta. Turvajärjestelmät ohitettiin? Ohjeista puhumattakaan. Kertokaa te Pur:lle, jotka tiedätte, pystyisivätkö operaattorit Suomen laitoksilla saamaan aikaan vastaavan tuhon kuin Tshernobylissä, jos ihan todella haluaisivat. Samanlainen onnettomuus ei ole mahdollista, koska meillä on erilaiset reaktorit.
Suomessa on 30 v * 4 reaktoria eli 120 reaktorivuotta ja INES 2 tapahtumia vakavampia ei ole sattunut. Eivätkö laskelmat suomen laitosten osalta pidä siis edelleen kutinsa? Kun ei ole onnettomuuksia, niin ei ole. Onnettomuudeksi luokitellaan INES 4 ja siitä ylöspäin. Lauri Muranen kirjoitti sydänvaurioista ja radioaktiivisista päästöistä, jotka ovat INES-asteikon yläpäässä.
Mitä on todellinen onnettomuuden riski? Riskin suuruuteen vaikuttaa tapahtuman todennäköisyys ja mahdolliset seuraukset. Todennäköisyys kuvaa epävarmuutta tarkasti. Seuraukset voivat vaihdella ties minkä mukaan ja todennäköisyys kuvaa epävarmuutta, joten tulevaisuuden mahdollisen riskin suuruus on hyvin epämääräinen käsite. Historian perusteella voidaan kyllä laskea tapahtumien taajuus ja toteutuneet riskit, mutta mitä ne sanovat tulevaisuudesta? Jos joku onnistuu tekemään laskelmat, jolla voidaan ennustaa ”todelliset riskit”, hänen kannattaa panostaa lottoon, jos raha tuntuu tärkeältä.
Tupakka, viina, natrium-suolat tappaa Suomessakin varmaan 20 000 ihmistä joka vuosi.
Maailman mitassa puhutaan kymmenistä MILJOONISTA tupakan yms uhreista vuosittain.
Vaikka sanotaan, että ainakin viina on aina hintansa väärtti, niin on se aika paljon kuitenkin – vai mitä?
Julkisuudessa tämä jatkuva massatuho ei juuri ole esillä?
Energiaa tarvitaan täällä kylmässä ja pimeässä Pohjolassa- muuten tulee noutaja…
Monet energiatuotantomuodot – myös ENERGIAN PUUTE – ovat toki oikeita massamurhaajia:
- hiilikaivoksissa ja – logistiikassa kuolee joka vuosi kymmeniä tuhansia ihmisiä, öljyn tuotanto aiheuttaa ympärisstövahinkoja…
- Lontoon hiilisavun aiheuttamassa smogissa v 1952 kuoli välittömästi 12 000 lontoolaista, myöhemmin lisää
- hiilen maakaasun, puun, biomassan, bensan, jne poltosta syntyviin pienhiukkasiin kuolee joka vuosi miljoonia ihmisiä…
- pato-onnettomuuksiin satojaatuhansiakin joskus
- ENERGIAN PUUTTEEN ja kalleuden takia kuolee ja sairastuu miljoonia ihmisiä joka vuosi
– kylmän, kostean huonon sisäilman takia home- ja bakteerimyrkkyihin, allergioihin, astmaan, yms Energialla saamme sisäilman puhtaaksi ja kosteuden poistettua- vaikka koneellisesti jos tarvis.
– huono tai puuttuva makea vesi on miljardeja koskeva ongelma, johon auttaisi esim ydinenergialla tapahtuva suolan, pöpöjen, yms poisto merivedestä
– huono tai puuttuva ruoka – jääkaapit, kylmäketjut estää ruokaa pilaantumasta, tämäkin ongelma koskee miljardeja ihmisiä
Runsaalla päästöttämällä energialla sama varmistettua peltojen tuoton, karjan hyvinvoinnin, ja riittävästi terveellistä ravintoa ihmiskunnalle.
…
Ydinvoima on lisäksi nyt vaan kerta kaikkiaaan ainoa konsti kasvihuoneilmiötä vastaan – tuota kaikkien katastrofien äitiä, joka voisi tehdä maapallostamme tulisen pätsin- Venusplaneetan tapaan, jossa on nyt +500 asteen CO2-ilmakehä…Vastuulisten järkiihmisten pitäisi painottaa tätä seikkaa vahvasti.
Uusiutuvista ei ole juuri mihinkään- Kaliforniassa a-kennoista ja tuulimyllyistä saadaan vaivaiset n 3% sähköstä vaikka siellä ollaan 30 v tuettu niitä mrd uhrauksin…Saksassa ja Espanjassa n 6%, samaten kymmenien mrd vuosituilla.
energyalmanac.ca.gov/electricity/total_system_power.html
http://www.terrestrialenergy.org
Tsernobylin grafiittipalossa levinnyt radioaktiivisuus ei aiheuttanut isoja ihmisvahinkoja.
Vain 0.5 km2 saastui niin pahasti säteilystä, että se olisi ollut syytä evakuoida.
Muut satojen tuhansien ihmisten pakkosiirrot on jälkikäteen osoittautuneet turhiksi, kalliiksi ja monin tavoin haitallisiksi.
Helposti hallittavien turvatoimien takia ydinvoima on ollut ykkösluokaa – turvallista ja taloudellista.
Toisin kuin nuo massamurhaaja-vaihtoehdot, hiilenpoltto eri muodoissaan!
Niin, Suomessakin on paljon paikkoja, asuntoja, työtiloja, joissa taustasäteilyn taso saattaa olla 10-1000 kertaista keskimääräiseen 3-4 mSv/v verrattuna. Päivän mittaan me oleilemme paikoissa joissa voi säteillä niin penteleesti..kuitenkaan nuo ei näy sairastuvuustilastoissa?
Ohessa muutama ote perusteellisesta yhteenvetotutkimuksesta Tsernobylin onnettomuudesta 1986, siinä on myös paljon linkkejä WHO, UNSCEAR, ym laajoihin tutkimuksiin. Siinä on tutkimustietoa siitäkin, että pieni lisäsäteily on terveellistä?
Observations on the Chernobyl Disaster and LNT
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/ppmc/articles/PMC2889503/#b56-drp-08-148
On selvää että paniikin lietsonta ei voi itsessään
olla järkevää eikä hauskaakaan, joskus joku vuotaa
julkisuuteen todelliset motiivit ja rahoituksen.
Kun joku tupakoi itsensä vaikka hengiltä sadan kilometrin päässä, niin ei se minun terveyteeni vaikuta. Kun ydinvoimala posahtaa samalla etäisyydellä, terveysvaikutteisilta aineilta en voi välttyä.
Asia on vain niin, että jos ydinvoimayhtiöt oikeasti joutuisvat maksamaan käyvät korvaukset esim. siitä, että Tsernobylin jäljiltä suomalaisia sieniä ei edellenkään pidä eikä voi rajoituksetta syödä, niin ydinvoima osoittautuisi maailman kalleimmaksi energiamuodoksi. Kilpailukyky hankitaan nyt sillä, että otetaan riskejä joita ei ole katettu vakuutuksilla. Ulospäin annetaan riskeistä väärää tietoa. Uudet voimalat kuten nyt Suomessa rakennetaan halapatyövoimalla koko ajan laaturimaa hipoen – ei tuosta voi koitua mitään hyvää. On aika sanoa se ääneen ja on aika vaatia yhtiöt tilille ihmisten terveyden ja hengen täysin vastuuttomasta vaarantamisesta.
Pur,
Riskilaskelmat pitävät todennäköisesti yhä paikkansa. Kannattaa muistaa, että eri ikäisten voimaloiden riskit poikkeavat toisistaan. Koska voimalaitostekniikka on koko ajan kehittynyt, mitä vanhempi voimala, sitä suuremmat riskit. Kun puhutaan EPR-reaktorin (Olkiluoto 3) teoreettisesta riskitodennäköisyydestä, ei puhuta Fukushima I:n 1960-luvun teknologiasta.
Tshernobyliä ei voi laskea mukaan kahdesta syystä: erikoinen ja vaarallinen reaktorityyppi, sekä neuvostojärjestelmä, joka ei ihmisten turvallisuudesta piitannut (riittävästi). Kummastakin syystä on ollut alusta lähtien selvää, ettei Tshernobylin vaikutuksiin saakka ei Fukushimassa mennä.
Eli ns. länsimaisissa ja siviilikäyttöön tehdyissä paine/kiehutusvesireaktoreissa onnettomuuksia löytyy TMI ja Fukushima.
TMI:ssä kyseessä olivat inhimilliset virheet, joista opittiin, ja turvallisuusratkaisuja parannettiin. Myös Tshernobylin jälkeen turvallisuusjärjestelmiä lisättiin entisestään (varsinkin samantyyppisissä reaktoreissa, mutta muuallakin). Yleensäkin, mitä uudempi reaktori, sitä enemmän turvallisuus on suunniteltu laitoksen perusominaisuudeksi.
Uudempien reaktoreiden paremmuus näkyi itse asiassa Japanin maanjäristyksessä varsin vastaansanomattomasti: 14:sta reaktorista tuhoalueella ongelmiin joutuivat vain Fukushima I:n kuuden reaktorin rypäs (jotka olivat myös noista 14:sta reaktoreista vanhimmat). Suurimmat ongelmat Fukushima I:ssäkin ovat 1971-1974 käyttöönotetuissa reaktoreissa. Kaikkein lähimpänä episentriä olleet Onagawan 3 reaktoria selvisivät kovimmasta maanjäristys- ja tsunamitestistä: ne olikin rakennettu myöhemmin ja otettu käyttöön 1984-2002. Myös Fukushima II:n neljä reaktoria (1981-1986) ja Tokain 1 toimiva reaktori (1978) selvisivät.
Japanin (Tohoku) maanjäristys 2011 on yksi kovimmista koskaan mitatuista ja tsunami yksi selvästi pahimmista. Tätä kovempaa happotestiä voimalaitosturvallisuudelle on vaikea keksiä.
Mitä tästä voi oppia, on ainakin, ettei vanhojen ydinvoimaloiden käyttöä pidä jatkaa loputtomiin, vaan vaihtaa uusiin viimeistään turvallisuussyistä. Lisäksi vanhojenkin (ja erityisesti lopettamista odottavien) voimaloiden turvallisuuskulttuuria pidä päästää tippaakaan löystymään – itse asiassa päin vastoin. Tästä Japanin ydinturvallisuusviranomainen saa syystäkin kritiikkiä, samoin voimaloita pyörittänyt yhtiö.
Toisaalta, jo maallikon silmin sekä Olkiluodon että Loviisan voimaloilla on monia turvajärjestelmiä (kuten passiiviset vedynpoistajat), joita ei selvästikään Fukushima I:ssä ole ollut.