Ydinvoimalobbarin moraalinen krapula
Minulla ei ole tunteita. En ajattele ympäristöä saati tulevia sukupolvia. Ainoa asia, joka muistuttaa minua tuosta elämäksikin kutsutusta taakasta on kylmän rahan tuoksu synkkänä sateisena päivänä. Sellaiseksi sieluni maalaa kauneimmankin suvi-illan. Ydinvoiman kannattajana minulta puuttuu kyky empatiaan, enkä jaa samoja inhimillisiä motiiveja muun väestön kanssa. Toimiani ohjaa pahansuopa itsekkyys sekä oman edun tavoittelu.
Kuvaus on tuskin kovin kaukana siitä mielikuvasta, joka monella aktiivivastustajalla on ydinvoimalobbarista. Olen varsin uusi näissä hommissa. Lobbarihommissa. Valmistuin yliopistosta vain muutamia kuukausia sitten. Tietysti olen perehtynyt ydinvoimaan ja väitellyt aiheesta useammin kuin jaksan laskea. Uutta minulle on profiloituminen työni kautta. On hurjaa huomata, kuinka lobbari-etuliite saa monet näkemään punaista ja unohtamaan itse keskustelun aiheen. Tämä korostuu erityisesti nettikeskusteluissa. Uskoisin sen olevan ongelma myös ammatikseen ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvilla (lasken myös vastustajat lobbareiksi)?
Krapulasta minulla on kokemusta. Ja itsetutkiskelusta serotoniinitasojen ollessa nollilla. Olenpa jopa potenut pientä eksistentialistista kriisiä uuden tehtäväni myötä minuun ja kaltaisiini (enimmäkseen epäsuorasti) kohdistuneista syytöksistä johtuen. Olenko tosiaan kasvottoman rahan orja? Teollisuuden käsikassara? Enkö ajattele pientä tytärtäni? Mitä tapahtui sille aktivistille joka marssi mielenosoituksissa sotaa ja ydinaseita vastaan? Sitten tajusin.
Ensinnäkään darramasennus ei ole paras ajankohta itsetutkiskelulle. Toiseksi, nettikeskustelu on kuin juhannusautoilua. Kuten liikenneruuhkassa, nettikeskusteluissakin henkilökohtainen kontakti ”vastapuoleen” puuttuu. Siksi turhautumisen ilmaisu on hoidettava nyrkkiä heiluttamalla ja rattia takomalla samalla vaimolle tiuskien. On helppo syytellä henkilöitä joita ei koskaan tapaa. Kasvotusten osapuolet suhtautuvat toisiinsa dynaamisemmin ja turhautumisille löytyy yleensä purkautumiskanava.
En uppoudu ydinvoimaa puoltaviin perusteluihin tässä puheenvuorossa, koska halusin vain tuoda esille hieman erilaisen näkemyksen ydinvoimalobbarin sielunelämästä. Emme me elä tyhjiössä alaan liittyvät riskit kiistäen. Painiskelemme samojen moraalisten kysymysten kanssa kuin kuka tahansa muukin (ja krapulamme ovat varmasti yhtä kovia!). Kysymys on enemmänkin valintojen poikkeavista painotuksista. Sivupalkista löytyvä korttipari ”Kannatan/vastustan ydinvoimaa” on erinomainen esimerkki tästä valintojen arvottamisesta.
Ehdottomana edellytyksenä valintojen tekemiselle pidän kuitenkin aiheeseen perehtymistä. Ilman riittävää tietoa on liian helppo uskoa vääristeltyyn tietoon (tämä koskee keskustelun molempia osapuolia). Alalla työskenteleviin tutustuminen on myös hyvä keino haihduttaa ennakkoluuloja ja aiheettomia pelkoja.
Epäilemättä herätin jo epäilyksen kuinka yritän käyttää kyynisesti hyväkseni sympatia-korttia asiani ajamiseksi. Mieleni tekee mukailla Juha Föhrin (jos oikein muistan) kommenttia ”Julkkiskin on ihminen” muotoon ”Lobbarillakin on tunteet”!
Hohhoijjaa. Ydinvoiman vastustajat ovat hävinneet taistelunsa joten eiköhän kannattaisi siirtyä vastustamaan jotain muuta.
Demokratiassa valintojen tekeminen ei edellytä aiheeseen perehtymistä. Saan olla sitä mieltä mitä olen ilman ainuttakaan perustelua; samoin saan äänestää aivan ketä tahansa ehdokasta, vaikka paljon parempia olisi tarjolla.
Ydinvoimalobbareiden pahin synti on mielestäni se, että kaapataan asiantuntemus ja kuvitellaan, että sen nojalla diktatuuri on sallittua. Ei ole. Vaikka minulle todistettaisiin tieteellisesti täysin pätevästi, että ydinvoima on saasteeton, hajuton, mauton, lihaton ja munaton energiamuoto, saan silti olla sitä mieltä, että loppuvan energiamuodon lisärakentaminen on helvetin tyhmää. Se on juuri sitä punttiin kusemista, hetken lämmittää. Ruvetkaa lobbaamaan fuusioenergiaa. Jos kerran halutaan atomiytimen tasolla olla, niin miksi ei edes siinä voida tehdä jotain kunnolla. Ilmaista ja rajattomasti tarjolla olevaa saasteetonta energiaa heti, kiitos.
Ydinvoima nykyisellään on niin Neuvostoliiton aikaista teknologiaa kuin voi olla. Ydinvoima on kaikista energiamuodoista vähiten seksikästä, se muistuttaa dinosaurusten lemmenleikkiä. Kukaan ei ole vain voimayhtiöille kertonut, että se aika jo meni, vuosimiljoonia sitten.
Uraani loppuu joskus sadan tai viimeistään muutaman sadan vuoden kuluttua. Harvempi tietää että ydinvoimaloiden polttoaineena voidaan käyttää myös toriumia. Sitä on maapallon kuoressa noin 3,5 kertaa enemmän kuin uraania.
http://en.wikipedia.org/wiki/Thorium_fuel_cycle
Höpöpuheet nyt sikseen; uraani loppuu sadan vuoden päästä jos sitä käytetään samaa tahtia kuin nyt. Jos Kiinalle ja Intialle järjestetään per henki sama energiankulutus kuin lännessä ja tehdään se ydinvoimalla, niin uraani loppuu vuosikymmenessä.
Toriumin kanssa on ihan sama juttu, 3,5 kertainen määrä tarkoittaa sitten 35 vuotta. Investointia kuolevaan energiamuotoon, jonka tulevaisuus on pitkä vain jos sitä ei käytetä. Ihan kuin öljy – sitäkin riittää ikuisesti, jos lopetetaan sen käyttö.
Mutta fossiilisia ja uusiutuvia energioita tuotetaan nyt käsittääkseni yli 10x enemmän kuin ydinvoimaa – jos vaihdetaan tuotantomäärät toisin päin, uraani ja torium ovat jo taloudellisuustarkastelussa loppuneet. Ydinvoima-ala ei toisin sanoen ole enää kehittyvä ala, vaan auringonlaskun ala, joka sopii eläkeläisille. Tulevaisuudesta ei huolta. Sitä ei ole.
Tähän voisin lisätä ettei uraani lopu vaan sen hinta nousee niin että käyttö vähenee. Uraanin hintariksi pidemmällä aikavälillä on yksi niistä asioista, joita ydinlobbarien on vaikea ajatella tai käsitellä rationaalisesti.
Uraanin hinnan vaihtelu aidosti kysynnän ja tarjonnan mukaan on varsin mielenkiintoinen asia. Muuta kysyntää tai korvaavaa ainetta ei ole ja tarjonnan lisääminen on hyvin hidasta, ainakin länsimaisella kaivoslainsäädännöllä.
Tämäkin on seikka, jota kannattaa ihan aikuisen oikeasti miettiä omalla päällään eikä toistaa papukaijana muiden tuottamaa puppua.
Kaupallisesti hyödynnettävät tunnetut uraanivarat riittävät nykykulutuksella noin sata vuotta bit.ly/9HZCM5. Toisaalta markkinahinnan nousulla on suora vaikutus resurssien etsintään ja vähemmän kannattavien esiintymien hyödyntämiseen. Joidenkin arvioiden mukaan löytämättä on yhä useamman vuosisadan tarpeet bit.ly/rfFMn. En näe kuitenkaan tarkoituksenmukaisena tehdä skenaariota jossa kaikki maailman energia tulisi ydinvoimasta. Ydinvoima ei ole itseisarvo vaan vain yksi keino säilyttää nykyisenkaltainen elintaso siitä tinkimättä ja lisäämättä hiilipäästöjä. Uusiutuvat ovat toki suuri osa kokonaisratkaisua.
Kuten öljy, tai mikä tahansa rajallinen resurssi, uraanikaan ei tule koskaan loppumaan. Niiden taloudellinen hyödyntäminen vain loppuu hinnan noustessa liikaa ja vaihtoehtojen muuttuessa houkuttelevimmiksi.
Toisaalta, öljy haihtuu poltettaessa savuna ilmaan. Uraanipolttoaineesta käytetään nykylaitoksissa korkeintaan muutama prosentti. Uuden polttoaineen hankinta on toistaiseksi halvempaa kuin vanhan käsittely joten se käyttämätön ~98% joutaa esimerkiksi Suomessa nykykäytännöllä loppusijoitettavaksi. Mikä on tietysti resurssien tehokkaan käytön kannalta absurdia.
Nk. neljännen sukupolven ydinvoimaloissa pyritäänkin siirtymään ns. suljettuun polttoaineen kiertoon jossa käytetystä polttoaineesta saadaan monikymmenkertainen määrä energiaa (=monikymmenkertaiset resurssit= monikymmenkertaisesti vähemmän loppusijoitettavaa käytettyä polttoainetta).
Jari, liittyen aikaisempaan keskusteluumme neljännen sukupolven teknistaloudellisesta potentiaalista, yritän saada blogiin vieraskirjoituksen aiheeseen perehtyneeltä taholta. Olet oikeassa, että neljännen sukupolven teknologiaan liittyy vielä paljon teknisiä ja taloudellisia epävarmuustekijöitä. Ymmärtääkseni Gen4 laitosten teknistaloudellista potentiaalia on toistaiseksi hyvin vaikea arvioida, sillä sitä koskevat tutkimukset käsittelevät toistaiseksi vasta malleja joilla koko järjestelmää (mukaan lukien vedyn tuotto ja meriveden tislaus) voidaan tutkia http://bit.ly/clI0aC. En kuitenkaan näe yhtäkään hyvää syytä miksi tutkimusta ei tulisi jatkaa.
Toivottavasti saamme aiheesta kirjoituksen lähiaikoina!
- Lauri
Nopeaneuronireaktoreihin panostettiin paljon jo 50-70-luvuilla,mutta uraanin runsaus ja halpa hinta vei motiivin panostaa näihin hieman kalliimpiin ja vaativampiin laitoksiin.
Uraania kyllä piisaa.
Cigar Lake-malmi Kanadassa sisältää 100 miljoonaa tonnia 20 % uraanimalmia !
Talvivaaran U saadaan 10 -20 ppm malmista- sellaista U-pitoisuutta on keskimäärin koko maamme graniittinen kallioperä – 50 km syvyyteen asti.
Kun uudet reaktorit tarvii vain noin yhden tonnin luonnonuraania (U238) tai Toriumia tuottamaan 1000MW koko vuoden, niin tarvittaessa voimme tulla toimeen porakaivojemme U-poistolaitteisiin jäävällä uraanilla. Sellaiseen kun jää noin puolen kilon verran uraania joka vuosi keskimäärin.
Tai kun murskaamme graniittia hiekoitukseen, voisimme halvalla liuottaa siitä myös uraanin? Graniittikuutiossa on meillä saatoja grammoja uraania…
Korkeammat käyttölämpötilat nopeaneutronireaktoreissa asettaa uusia vaatimuksia materiaaleille.
Suomi on pahaksi onneksi (kiitos tiedepoliitikkojemme tyhmyyden ) pudonnut hieman kärryiltä noissa Gen IV ydinenergiasioissa, vaikka meillä onkin muutama lahjakas tutkija alalla.
Mutta maailmalla osaajia kyllä taas piisaa.
Etelä-Koreassa, Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Ranskassa,.. on satoja proffia näiden uutten voimaloitten kimpussa.
Kouluja käyneinä ihmisinä osaatte varmaan lukea myös englaninkielistä asiatekstiä uusista reaktoreista?
USA, Ranska, Japani, E-Korea, Venäjä, Kiina , Intia,…
panostaa nyt vahvasti SFR, PBMR, BRESt, BN-600,..
Kiina mm ostaa BN-, laitoksia ja HTR-laitoksia, perästä kuuluu pian…
Ala perusasioiden opiskelu esim täältä:
http://www.world-nuclear.org/info/inf77.html
http://www.world-nuclear.org/info/inf98.html
…Fast neutron reactors are a technological step beyond conventional power reactors.
They offer the prospect of vastly more efficient use of uranium resources and the ability to burn actinides which are otherwise the long-lived component of high-level nuclear wastes.
Some 390 reactor-years experience has been gained in operating them…
Odotan Lauri mielenkiinnolla puheenvuoroa. Jos saa pyytää, niin sen kirkoittajalta toivoisin perusteltuja arvioita eri uusien (Gen-IV) teknologioiden hinnasta ja mielellään lähdeviitteet, niin voin tarkistaa arvioiden taustaoletuksen. Voipi tulla mielenkiintoinen keskustelu.
Mainitset että uraanin kaupallisesti hyödynnettävissä olevat varat riittävät nykykulutuksella noin sadaksi vuodeksi. En ota kantaa siihen onko arvio optimistinen vai pessimistinen. Sen sijaan nykykulutus on mielenkiintoinen sana. ET:n skenaarioissa ydinvoiman käyttö Suomessa nousee enimmillään kolminkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Vastaava globaali kehitys tarkoittaisi uraanin käytön kasvua lähes kymmenkertaiseksi.
Edellä mainittu herättää pari kysymystä. Koska on varsin ilmeistä että tuollainen lisäys ei tule olemaan kestävällä pohjalla nykyisellä polttoainekierrolla, niin mikä on ET:n peruste Suomen ydinvoiman kolminkertaistumiselle a) joku Gen-IV teknologia muuttuu kaupallisesti kannattavaksi, mikä? b) Suomella on joku erityisasema ydinvoiman käyytäjänä.
Veikkaan että vetoatte kohtaan a). Tämä herättää edelleen mielenkiintoisen kysymyksen. Kuinka paljon omaa ymmärrystä teillä on niistä haasteista, joita Gen-IV teknologian kaupallisen soveltamisen tiellä on? Kuinka paljon teillä tulisi sitä mielestänne olla jotta tuollaisen ydinvoimaskenaarion lobbaus olisi moraalisesti perusteltua?
Vahvasti epäilen että myös tässä on kyse itsesuggestiosta eli uskottelusta. On huomattavasti helpompaa tehdä ydinlobbausta, kun uskottelee itsellensä tiettyjä asioista. Voi uskotella että:
- gallupit osoittavat ydinvoima kannatuksen kasvun
- laser ratkaisee fuusion ongelmat
- ydinvoima ei ole vaikuttanut uusiutuvien investointeihin
- 1600 MW yksittäisellä yksiköllä on 100% kapasiteettiarvo Suomen kokoisessa sähköjärjestelmässä
- dominoefekti kaataa ydinvoimasta luopuvia ja Saksassa pian aletaan harkitsemaan ydinvoiman lisärakentamista
- uusiutuvilla on joku maaginen %-raja, jota ne eivät voi ylittää sähköjärjestelmässä
Uskottelusta päästään blogikirjoituksen alkuperäiseen teemaan. En todellakaan usko että kukaan ydinlobbari tekee työtään rahasta ja mielestään moraalittomasti. Tietoisesti moraalittomaan ja tulevaisuudelle vahingolliseen toimintaan pystyy meistä aniharva. Sen sijaan moni meistä pystyy tehokkaasti uskottelemaan itselleen eri asioita.
Oman tahdonvapauden pohdinta on muuten kannatettava harrastus. Kuinka paljon tekosi valitsevat ajatuksesi? Jos otat ison asuntolainan, niin onko sinulla varaa todeta tekeväsi moraalitonta työtä, vai onko helpomaa ja perheellesi parasta että alat uskotella asioita itsellesi? Tämä on yksi teema Tolstoin kirjassa Ylösnousemus, jota parhaillaan luen ja jonka piikkiin laitan tämän kirjoituksen loppuosan.
plumbers wolverhampton…
[...]we like to honor a lot of other world-wide-web sites around the internet, even though they aren?t linked to us, by linking to them. Beneath are some webpages really worth checking out[...]…
Green Devil Seeds orange Haze…
ist eine der best gelungenen Sativa Sorten, die von Green Devil Genetics entwickelt wurden. Im Gegensatz zu ihren anderen Sativas, hat diese Sorte……