Tarvitaanko ydinvoimaa enää mihinkään?
Kirjoittelen yleensä tällaista tajunnan virtaa vain kanuunan kourissa, mutta näissä hommissa ei ole ollut juhlimisen aihetta viimeiseen pariin kuukauteen. Ajatuksenani on provosoida lukijat ajattelemaan ja mahdollisesti tuohtumaan pienellä pohdiskeluharjoituksella. Tässä jutussa ei puhuta ydintekniikasta, megawateista tai isotoopeista.
Kysyn (tai oikeastaan väitän), että ympäristönsuojelu on ihmiskeskeistä.
Itselleni puhdas ympäristö ja luonto ovat hyvin tärkeitä ja siksi kuullessani yllämainitun ajatuksen ensimmäistä kertaa hylkäsin sen intuitiivisesti. Ympäristöllä pitäisi olla arvoa sen itsensä vuoksi, ei ihmisen tarpeiden (tarkoitan tarpeita ja hyvinvointia erittäin laaja-alaisesti) täyttämisen kautta.
Haluaisinkin ajatella näin. En voi kuitenkaan olla miettimättä, että minkä tahansa arvon (oli kyse mistä tahansa materiaalisesta tai immateriaalisesta rikkaudesta) määritteleminen on aina subjektiivista ja kytköksissä kulloinkin vallitsevaan ajatusmaailmaan. Vielä sata vuotta sitten ihmisen rooli maailmassa oli sen tarjoamien luonnonvarojen hyödyntäminen – ihminen oli luomakunnan herra jonka jumalaisena tehtävänä oli muovata maailma mieleisekseen. Vuoret väistyivät ja joet padottiin edistyksen tieltä.
Maailmansotien kauhut kuitenkin mursivat modernin mielikuvan ihmisestä ylivertaisena edistyksen tyyssijana. Pikkuhiljaa ajatus ihmisen lisäksi myös luonnonvarojen sekä ympäristön rajallisuudesta virisi ja ympäristöajattelu nosti päätään. Huolet ympäristön kantokyvyn riittävyydestä nousivat valtaväestön huomioon, kun valkeni, että se saattaisi uhata ihmisten hyvinvointia. Ihmiskeskeistä?
Toinen asia mitä olen miettinyt, on se miksi jonkun eläin- tai kasvilajin kuoleminen sukupuuttoon on niin masentava ajatus? Älkää ymmärtäkö väärin, en ole mikään sosiopaatti vaan haluan ymmärtää miksi tämän hetkinen ympäristön tila on arvokkaampi, kuin se joka vallitsi 10 miljoonaa vuotta sitten? Emme tietenkään voi vaikuttaa menneisyyteen, mutta se on tässä harjoituksessa sivuseikka. Väittäisinkin, että tällaista ajattelua voi pitää eräänlaisena konservatiivisuuden muotona (tuleehan itse sana termistä, josta konservatiivi on johdettu ”to conserve” = varjella/säästää jotakin). Eikö ole ihmiskeskeistä hallita ja muokata ympäristöä niin, että se pysyisi mielivaltaisesti päättämästämme ajankohdasta eteenpäin mahdollisimman tuttuna ja turvallisena? Jos vastaus tuohon on jokin muu kuin ihmiskeskeisyys, niin valistakaa minua.
Yllä olevan sanailun tarkoituksena ei ole vähätellä luonnon monimuotoisuuden tai puhtaan ympäristön merkitystä, vaan tuoda esiin kerettiläinen ajatus, että ne ovat meille tärkeitä pikemminkin ihmisen kuin luonnon hyvinvoinnin kannalta.
Jos tuon ajatuksen on valmis hyväksymään, silloin puhtaan ympäristön ja luonnon arvo mitataan erityisesti sillä kuinka korkea ihmisen elintaso on. Tämä on läheistä sukua ajatukselle, että vain vauraissa yhteiskunnissa on varaa ajatella ympäristöä.
Ydinvoima ja muu energiantuotanto ovat epäilemättä omalta osaltaan nostaneet ihmiskunnan elintason ennennäkemättömän korkealle. Tuo muu (ennenkaikkea fossiilinen) energiantuotanto uhkaa pitkällä aikavälillä hyvinvointia enemmän kuin mitä se tuottaa. Kuitenkin maailmassa on yhä lähes kaksi miljardia ihmistä ilman sähköä ja rikkain miljardi kuluttaa sitä muihin käyttäjiin verrattuna moninkertaisen määrän. Energiankulutuksen tehostamisen yksi pilari on sähkön käytön lisääminen mm. liikenteessä ja lämmityksessä. Miten sovittaa koko ihmiskunnan elintason nousu ja energian-, varsinkin sähkönkulutuksen kasvu päästöjenvähennystavoitteisiin?
Onnistuisiko se ilman ydinvoimaa? Varmasti ainakin paperilla ja jos tarpeeksi suuria läpimurtoja tapahtuu se voi onnistua myös käytännössä, mutta haaste on valtava, varsinkin jos ”takarajana” on vuosi 2050.
Ydinvoima ei ole ongelmatonta, mutta toisaalta mikään energiantuotanto ei ole ongelmatonta. Itse energian tuottamatta jättäminenkin voi olla ongelmallista, koska se saattaa laskea elintasoa (ellemme saavuta sellaista valaistumisen tasoa, jossa pidämme tätä toivottavana tilana). Olisiko elintason jonkinasteinen lasku sinulle oikeasti ongelma? Isolle osalle maapallon väestöstä ja osalle suomalaisista varmasti näin on. Väitän, että monella ydinvoiman vastustajallakin menisi rasvaton luomusoijamaito-chai-latte väärään kurkkuun jos kahvilan tiskillä todettaisiin, että nyt ei ole sähköä kahvin lämmittämiseen.
Tarvitaanko ydinvoimaa enää mihinkään? Vastaus riippuu kai ajatusmaailmasta.
Juuri puhtaan luonnon ja ihmisten (etenkin supomalaisten) hyvän mielen vuoksi tarvitsemme ydinvoimaa.
Silloin metsät eivät tuhoudu ja luonto säilyy puhtaana.
Itse olen elänyt jo 40-luvilla ja tiedän mitä merkitsee eläminen ilman suurta energiankulutusta ja mitä merkitsee nykyistä huomattavasti alempi elintaso missä mm vain harvoilla ja valituilla on yksityisauton omistamiseen mahdollisuus.
Katson myös, että nykyisten suurkaupunkien ylläpitäminen ilman ydinvoimaa on lähes mahdotonta.
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Luonto kyllä selviää ja toipuu suuristakin katastrofeista. Pari miljoonaa vuotta ja kaikki on taas ennallaan.. tai ainakin melkein.
Joka tapauksessa luonnon monimuotoisuus ja säilyminen on tärkeää nimenomaan ihmisen itsensä kannalta.
Nii..i.
- Japanilaisiltahan voi kysyä suoraankin mitä mieltä he ovat uhrauksistaan tähän mennessä.
Syynähän ydinkatastrofiin oli siis pelkästään luonnon itsensä aiheuttama tsunami, eikä piittaamaton ja loputtoman ahne sähkövoimateolllisuus?
Lainaus:
“No eipä ihme siellä tapahtui fissio räjähdys”
Fuel rods ejected 2 miles! Update on Fukushima – Fairewinds Associates, Inc
http://www.infowars.com/fuel-rods-ejected-2-miles-update-on-fukushima-fairewinds-associates-inc/
_
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/111942-kova-sateilyluku-fukushimasta-700-msvh#comment-594143
Niin, tuohon on kyllä todella vaikea vastata, miten mitata Japanilaisten kärsimystä. Onneksi kukaan ei ole Fukushiman onnettomuuden vuoksi kuitenkaan kuollut tai altistunut terveyttä merkittävästi uhkaaville säteilyannoksille.
Siitä voidaan olla varmoja, ettei Fukushimassa nähty fissioräjähdystä, esimerkiksi polttoaineessa olevan fissiilin U-235 isotoopin määrä ei ole yksinkertaisesti riittävän suuri. Sama seikka estää käytetyn tai tuoreen ydinpolttoaineen käyttämisen pommimateriaalina.
Kaikenmaailman foliohattupäitä on ikävä kyllä nähty ratsastamassa Japanin ahdingolla. Jos todella haluaa tietää mitä paikalla tapahtuu/on tapahtunut, suosittelen säteilyturvakeskuksen saittia tai IAEA:ta.
Kreikka ja Portugali ovat tässä nyt lähimpiä esimerkkejä miten vaikeata elintason alentaminen on – mahdotonta jopa. Ransalaisten korkeammasta (ydinenergian ansiosta?) tulotasosta tinkiminen aiheuttaa traktorimarssin ja yleislkon. Polttopullot lentelee.
Tuloerojen tasaaminen ei onnistu edes totalitäärisellä komennolla, päinvastoin pikemminkin. Sälyttäisin suurimman vastuun mediamogulien niskaan. Pikavoittojen kiskominen ihmisten alhaisimpia vaistoja ruokkimalla ei tue kestäviä pitkän tähtäimen toimia.
Ukrainasta länteen(kin) päin hallitukset ohjaavat mediaa kovalla kädellä tavoitteena vallassa pysyminen ja virheiden peittely. Vastuullinen tiedonjako voisi tarjota verkossa pohjaa yhteisöllisyydelle jos tiettyä minimitasoa ei missään aliteta. Perheyhteisössäkin rakkaus lentää ulos ikkunasta kun nälkä astuu sisään ovesta.
Ydinenergia on nähdäkseni hyvä keino äärimmäisen niukkuuden kohtuullistamiseen.
Samaa mieltä LM:n kanssa, mutta…
Rakentakoot ensin OL 3:n valmiiksi ja verkkoon, sitten vasta lupapäätökset uusille. (Jollain OL 3:n purukkaa pitää likistää!)
Keskustelu EU:n jäsenmaiden sitovista velvoitteista vuodelle 2030 on alkanut:
http://www.ewea.org/index.php?id=60&no_cache=1&tx_ttnewstt_news=1906&tx_ttnewsbackPid=1&cHash=540bfe4bfcc3c37baf996c9c9c02591b
Miten Lauri Suomi nostaa odotettavissa olevan 10 % uusiutuvaa osuuttaan kokonaisenergiasta (38,5 -> 48,5%)?
Miten myös varsin todennäköinen 10% lisäysvelvoite uusiutuvassa sähköntuotannossa saavutetaan, kun rakennetaan 6. ja 7. reaktori?
Vai kiinnostavatko nämä velvoiteet ja niiden kustannukset lainkaan?
Kyllä kiinnostaa. Itse en liputa sitovien kansallisten uusiutuvien tavoitteiden puolesta. Jos niitä tavoitteita halutaan, ne pitäisi asettaa koko unionin alueelle kokonaisuutena ja tukia pitäisi harmonisoida (ja tietty päästä lopulta kokonaan eroon), jolloin kustannukset olisivat alhaisemmat.
Korostan toistuvasti esittämääni kantaa – mikään tuotantomuoto ei ole mielestäni itsetarkoitus, vaan keino tuottaa sähköä tai lämpöä. Jos joku keino päästöjen vähentämisen kontekstissa pystyy siihen ydinvoimaa paremmin, on silloin perusteltua kysyä tarvitaanko enää lisäydinvoimaa. Tämän puolestaan punnitsevat investoinneista päättävät yritykset ja heidän rahoittajansa, emme sinä tai minä.
- Lauri
Ydinvoimakeskustelu on valitettavan voimakkaasti kahtiajakautunut. Sekä ydinenergian kannattajilla että vastustajilla on hyvät perustelut. Sellaiseen ajatustenvaihtoon minun on ollut hankala osallistua. Koko keskustelu tuppaa olemaan lähinnä juupas-eipäs-väittelyä. Tarvittaisiin kolmas näkökulma – voidaanko saavuttaa kompromissi? Kannatan ydinvoimaa mutten ehkä aivan sellaista ydinvoimaa, jota Suomessa ja muuallakin maailmassa yleensä on. Ehdotan, että Suomeen rakennettaisiin pienitehoisia, julkisen sektorin toteuttamia ja hoitamia ydinvoimaloita.
Eräs kritiikin aihe ydinvoimassa on sähköntuotannon keskittyneisyys suuriin yksiköihin, tietynlainen haavoittuvuus. Suomessa käytössä ja rakenteilla olevat ydinvoimalat ovat keskisuuria tai suuria, noin 500-1500 megawatin tehoisia. Maailmalla on kuitenkin käytetty ja tutkittu monenkokoisia ydinvoimayksiköitä. Ainakin USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa, Argentiinassa, Koreassa ja Afrikassa on (toiminnassa tai lähes valmiina) reaktoreita, joiden sähköteho on “vain” noin 20-300 megawattia, ja osalla niistä tuotetaan samalla kaukolämpöä. Vastaavia reaktoreita on käytetty myös merialuksissa. Vieläkin pienitehoisempaa ydinteknologiaa on käytössä esimerkiksi lääketieteessä ja avaruustutkimuksessa: reaktorien teho on murto-osa megawatista.
Miksi Suomessa ei juurikaan puhuta mahdollisuudesta pieniin ydinvoimaloihin? Monien tutkimusten mukaan pienet ydinvoimalat (10-100 MW) ovat halvempia rakentaa, myös hinta/teho-suhteella laskettuna. Edullisuudessa on paljolti kyse jäähdytystekniikan yksinkertaistumisesta. Helpompi jäähdytys tarkoittaa myös parempaa turvallisuutta. Voisi kuvitella, että myöskään kantaverkon (Fingrid) kapasiteetin kannalta ei tarvita niin paljon investointeja, jos käytetään pieniä reaktoreita eri puolilla Suomea yhden ison uuden asemesta. Yksi pieni reaktori voisi karkeasti arvioiden riittää sähkön ja mahdollisesti lämmönkin osalta muutamalle pienelle kaupungille ja teollisuuslaitokselle.
Pieniä ydinvoimaloita kannattaisi harkita rakennettaviksi kaupunkeihin tai niiden välille. Ajatukseni on lyhyesti, että julkinen sektori suunnittelisi, rahoittaisi ja rakentaisi voimalan sekä huolehtisi siitä. Tähän astihan on toimittu lähes päinvastoin eli yksityisten yritysten johdolla rakennettu isoja yksiköitä. Rahoituspuolen hahmotelmani olisi, että valtion ohella muutama lähellä oleva kaupunki rahoittaisi pääosan suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Arvelen, että julkinen toteutus auttaisi turvallisuuden lisäämisessä, sillä mahdollisia rakennus- ja suunnitteluvirheitä ei pimitettäisi niin pahasti kuin joissakin maissa on sattunut. Toisaalta pienissä voimaloissa ei niin helposti virheitä sattuisikaan yksinkertaisemman rakenteen ansiosta.
Tarvittaisiin tietysti myös ainakin yksi suomalainen, valtio-omisteinen ydinvoimayhtiö, joka suunnittelee ja rakennuttaa voimalan suomalaisten ihmisten voimin. Osaamistahan meillä olisi, mutta sitä ei ole juurikaan hyödynnetty. Työllisyyskin paranisi sekä rakentamis- että valvonta- ja huoltotehtävssä. Pienen voimalan suhteelliset ylläpitokustannukset kasvaisivat jonkin verran, mutta tuskin merkittävästi. Pitäisi olla julkista koordinaatiota korkeakoulujen, teknologialaitosten ja rakennusteollisuuden yhteistyön helpottamiseksi. Sekä valtio että kaupungit rahoittaisivat siis pieniä ydinvoimaloita ja vastaavasti keräisivät kohtuullista voittoa toiminnasta. Tuloja voidaan sitten käyttää vaikkapa tieteiden ja taiteiden opetuksen kehittämiseksi sekä julkisten palveluiden parantamiseksi. Mieluusti näkisin myös tutkimuspanostusta uusiutuviin energianlähteisiin sekä neljännen sukupolven ja thoriumpohjaisten ydinvoimaloiden tutkimukseen. Näistä voisi hyvinkin tulla uusia merkittäviä kasvuyrityksiä suomalaiselle kansantaloudelle.
Omavaraisuus on tärkeimpiä perusteluitani: Suomeen tarvitaan omavarainen perusvoima, ja ydinvoima ja uusiutuvat energianlähteet ovat siinä avainasemassa. Suomen kallioperässä on omavaraisuuden kannalta riittävästi uraania, mutta tällä hetkellä voimaloiden “polttoaine” tuodaan ulkomailta. Tarvittavaa raaka-aineen rikastamistakaan ei Suomessa tehdä, mutta molemmat puutteet voisi varmaankin melko helposti korjata: onhan meillä kotimaistakin osaamista, teknologiaa ja teollisuutta. Todennäköisesti uusiutuvilla energianlähteillä ja energiansäästöllä voitaisiin toteuttaa omavaraisuus myös, mutta pahoin pelkään, että ne eivät riitä. Tulevaisuudessa voi olla ennakoimattomia mutta merkittäviä sähkönkäyttötarpeita. Elinkeinorakenteenkin kehityksen suunta on epäselvä. Palvelinkeskukset, teollisuus ja tutkimuslaitokset kuluttavat paljon sähköä, ja hiilivoiman osuus Suomen energiantuotannosta (myös pelkästä sähköstä) on edelleen hyvin suuri. Hiilivoimalat aiheuttavat mm. merkittäviä saasteongelmia eivätkä ole ollenkaan omavaraisia Suomen olosuhteissa, joten olisi syytä panostaa kivihiilestä riippumattomaan energiantuotantoon. Energiansäästö on mitä parhainta omavaraisuuden kasvattamista ja helpointa isänmaallisuutta, mutta on hankala arvioida, kuinka paljon energiaa voitaisiin säästää. Teollisuuden osalta on paljon puhuttu esimerkiksi taajuusmuuttajista ja prosessilämmön talteenotosta, ja niihin kannattaisikin investoida; ensin mainittu taitaa olla merkittävä vientiteollisuudenkin osanen. Julkisella sektorilla voisi älykkäillä tietojärjestelmillä, koordinaatiolla ja järkevällä ohjeistuksella säästää paljon sähköä ja lämpöäkin, samoin kotitalouksissa. Hieman tarvittaisiin myös ihmisten aktiivisuutta ja elintottumuksien tarkistamista.
Terrorismia on aiheellisesti pelätty uhkaksi ydinvoimaloiden käytössä, mutta vaaraa pidän melko vähäisenä (riippuu tietysti alueesta, käytetystä teknologiasta ja turvallisuusjärjestelmistä). Pieniä ydinvoimaloita ei tarvitse rakentaa merien tai jokien äärelle, joten vedenpinnan nousukaan ei ole ongelma. Luonnononnettomuuksia ei Suomessa oletettavasti satu siinä määrin, että niistäkään olisi oleellista haittaa, kunhan valvonta ja turvallisuustarkastukset tehdään säännöllisesti ja avoimesti. Inhimillisten virheiden riskit puolestaan on jo suunnitteluvaiheessa minimoitu uusissa voimaloissa. Kunnat, valtio ja muut osakkaat voisivat perinteistä ydinvoimayhtiötä paremmin sitoutua ns. rajoittamattomaan vastuuvakuutukseen mahdollisen ydinonnettomuuden varalta. Julkisella sektorilla on todennäköisesti suurempi intressi hoitaa kunnollisesti ydinvoima, koska voittojen lisäksi riskit jaetaan samojen tahojen kesken. Toisaalta suurien voittojen tavoittelu ei olisikaan tavoitteena vaan luotettava, turvallinen, kohtuuhintainen ja vähäpäästöinen sähköntuotanto. Uskon myös, että ydinjätteiden käsittely voidaan hoitaa turvallisesti, ja tuskin niitä pienissä voimaloissa tulisikaan vaivaksi asti kuten joissakin isoissa ja vanhoissa laitoksissa, joissa alkaa nykyään välivarastoinnin tila loppua.
Virheitä ja onnettomuuksia sattuu: en kiellä, etteikö ydinvoima olisi vaarallista, mutta maailmanlaajuisesti ja erityisesti Suomessa ydinvoima näyttää olevan merkittävästi turvallisempaa (ja tehokkaampaa) melkein millä tahansa mittarilla kuin muut energiamuodot keskimäärin. Lisäksi pienvoimaloita voi helposti sammuttaa esimerkiksi hätätilanteessa tai kesäajaksi tarpeen vähentyessä: taloudellinen tappio lienee oleellisesti pienempi kuin olisi Olkiluodossa ja Loviisassa, joissa vuotuinen käyttöaste on 90 prosentin yläpuolella. Tietysti sähkön varastoiminen tai myyminen ulkomaille voisi olla parempi kuin voimalan seisottaminen. Energiantuotannossa pidän mahdollisimman monipuolista järjestelmää parhaana vaihtoehtona, painotuksena fossiilisisten polttoaineiden käytön nopea vähentäminen. Ehdottamani hajautettu ydinvoima ei vie uusiutuvilta energialähteiltä kehitysmahdollisuuksia, pikemminkin päinvastoin.
Olen ohittanut joitakin poliittis-yhteiskunnallisia ja tieteellis-teknisiä yksityiskohtia ja ongelmia, joita ehdotukseeni eittämättä sisältyy. Pyrin palaamaan niihin ja selvittämään lähdeviitteitä myöhemmin. En ole alan asiantuntija mutta pyrin yleisellä tasolla tuomaan mielestäni tärkeitä näkökulmia esille. Hajautettu, kotimainen ydinvoima on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää ja oikeudenmukaista energiaa.
Kiitos pohdiskelevasta vastauksestasi,
Nykytilanne, jossa suositaan suuria yksittäisiä laitoksia johtunee ydinenergialaistamme. Jokainen uusi yksikkö tarvitsee eduskunnan hyväksynnän ja siten luvan saaminen yhdelle laitokselle on riskittömämpää kuin kymmenelle pienemmälle.
Olen samaa mieltä siinä, että pienemmissä yksiköissä on paljon lupaavia ja mielenkiintoisia käyöttötarkoituksia – suunniteltiinhan Helsinkiin muutamaa pientä kaukolämpöä tuottavaa maahan kuopattavaa SECURE-reaktoria vielä 1970-luvulla. TMI katkaisi tämän kehityskulun. Taisi olla jossain Myllypurossa paikka katsottuna näille laitoksille.
Ajatuksesi julkisen vallan osallistumisesta on mielenkiintoinen, mutta varsin ongelmallinen, kun energia-alaa on yksityistetty viimeiset parikymmentä vuotta. Toki kunnat ja valtiokin ovat toimijoita mm. osakkeenomistajina yhtiöissä ja liikelaitoksissa, mutta ehdottamasi kaltaiset ”voimatoimet” hankkeiden edistämiseksi voitaisiin nähdä paluuna suunnitelmatalouteen.
Uutiset esim. Olkiluodon kolmosyksikön ongelmista ovat mielestäni osoitus siitä, että järjestelmä toimii. Sehän tarkoittaa sitä, että joko yhtiö itse tai STUK on todennut, että jokin homma on tehtävä uudestaan, tämä on mielestäni kääntynyt liiaksi julkisuudessa niin, että ongelmia on löytynyt, mutta niille ei olla tehty mitään tms.
Suomessa on jo käynnissä hankkeita, kuten FinNuclear ry, joiden tarkoituksena on lisätä Suomalaisten osallistumista laitoshankkeiden rakentamiseen ja huoltoon. Lisäksi uutta panostusta alan korkeakoulutukseen ollaan laittamassa.
Minusta koko polttoaineketjun kotimaisuus ei ole tarkoituksenmukaista. Tarvittaessa polttoainetta voi varastoida hieman pidemmänkin ajan tarpeen yli, mutta esim. varautuminen sota- tai muuhun poikkeustilaan ei ole polttoainehuollon kannalta perusteltua.
Aku Talikan kommentti on siltä hyvältä ajalta, jolloin päätökset tehtiin ihmisten toimesta ihmisten hyväksi eikä rahan toimesta rahan hyväksi.
Ihmiset eivät lisäydinvoimaa tarvitse – raha tarvitsee.
Rahalla on oma kylmä lisääntymisen logiikkansa eikä sen intresseihin kuulu ihmisen saatikka ympäristön hyvinvointi. Raha myös kampeaa kilpailijat pois yhteiskunnasta, niin kuin käenpoika, joka kuoriuduttuaan työntää kasvattiemon omat poikaset ulos pesästä. Raha on tehnyt suunnitelmataloudesta kirosanan, tabun jota ei saa edes ääneen sanoa. Raha ylistää itseään ainoana oikeana arvona ja mittarina.
Rahan valtaa ei voi kukistaa muu kuin raha itse. Kasvettuaan riittävän suureksi se ei enää saa ravintoa riittävästi ja kuolee.
Kunhan rahan valta pian romahtaa, niin suunnitelmatalous tulee. Ehkäpä vielä silloinkin noille megavoimaloille on jotain käyttöä. Eihän sitä, mikä on rakennettu, kannata romuttaa niin kauan kun kaikki vielä turvallisesti toimii.