Onko ydinvoima vaarallista?
Energiapoliittisessa keskustelussa ydinvoimaan liitetään melkein poikkeuksetta onnettomuusriski. Tässä keskustelussa jää melkein aina huomiotta muiden, etenkin fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat riskit ja haitat.
On hyvä ja myönteinen asia, että ydinvoima on ollut erittäin kriittisen tarkastelun kohteena. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että ydinvoiman aiheuttamat ympäristö- ja terveyshaitat ovat hyvin pienet verrattuna muuhun perinteiseen energiantuotantoon. Mitään riskejä ei pidä vähätellä mutta ydinvoiman riskit olisi hyvä suhteuttaa muihin riskeihin, jotka hyväksymme “välttämättöminä”.
Usein unohdamme, että ydinvoiman käytöstä länsimaisissa reaktoreissa ei ole viiteenkymmeneen vuoteen tapahtunut ainuttakaan sellaista onnettomuutta joka olisi aiheuttanut merkittävää haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus tapahtui ja oli vakava. Onnettomuuteen liittyi kuitenkin useita sellaisia ilmiöitä, jotka eivät ole tyypillisiä ydinvoiman käytölle nykyään.
Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos on noin 3,7 millisievertiä vuodessa, joka suurimmaksi osaksi koostuu luonnon taustasäteilystä, sisäilman radonista ja säteilyn käytöstä terveydenhuollossa. Ydinvoimalaitos saa aiheuttaa enintään 0,1 millisievertin ylimääräisen annoksen vuodessa eniten altistuvalle henkilölle. Suomessa on käytetty ydinvoimaa yli kolmekymmentä vuotta ja tänä aikana radioaktiiviset päästöt ovat tyypillisesti olleet luokkaa sadas- tai tuhannesosa sallitusta.
Euroopassa pienhiukkaset puun pienpoltosta, energialaitoksista ja muista lähteistä kuten liikenteestä aiheuttavat vuosittain arviolta noin 350 000 kuolemaa. On vaikea edes teoriassa kuvitella sellaista ydinvoimalaitosonnettomuutta, joka aiheuttaisi näin paljon kuolemantapauksia. Uusissa ydinvoimalaitoksissa riski päästörajat ylittävälle päästölle on käytännössä olematon, eli kerran 2 miljoonassa reaktorivuodessa. Miksi hyväksymme samanaikaisesti ilman suurempaa keskustelua 350 000 ylimääräistä kuolemantapausta joka vuosi, mutta pidämme erittäin epätodennäköistä ja seurauksiltaan vähäisempää ydinvoimalaitosonnettomuutta hyväksymättömänä riskinä?
Niin, nostetaan kissa pöydälle…
Ensin vertailun vuoksi muista energia-muodoista:
- pelkästään Kiinan hiilivoimaloissa kuolee n 5000 työntekijää joka vuosi.
- hiilen polton tuottamiin pienhiukkasiin kuolee miljoonia ihmisä joka vuosi.
- pelkästään Lontoon smogissa 1952 kuoli välittömästi 12 000 lonttolaista
Pahin ydinonnettomuus Tsernobylissä tappoi n 60 ihmistä mm säteily-syndroomaan.
Lisäsyövistä väitellään nyt 25 v jälkeen.
Näyttää siltä, että pieni lisäsäteily on ollut terveellistä vähentäen sairastavuutta 200 000 pelastustyöntekijän keksuudessa n 20%
Pieni, tasainen 10-100 mikro-Sv/ tunti lisäsäteily aktivoi solujen korjauskoneistoa “rokottaen ” effektiivisesti soluja mm syöpää ja muita virheitä vastaan.
Kts lisää
Tsernobylistä:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2889503/
mekanismeista:
Radiobiological Basis of Low-Dose Irradiation in Prevention and Therapy of Cancer
in
hwww.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2477707/citedby/
Kysymys pitäisi esittää ehkä psykologille, koska ilmiö selittyy osaltaan erilaisten pelkojen yhteisvaikutuksena. Pelot johtuvat tietämättömyydestä, mikä on ymmärrettävää ja luonnollista, mutta epärationaalisiakin pelkoja, fobioita, esiintyy. Joku voi pelätä esim. lentämistä, mutta hyppää muitta mutkitta auton kyytiin, mikä tuntuu riskianalyysin jälkeen täysin käsittämättömältä. Tässä on selvä analogia ydin- ja fossiilienergian pelkojen suhteen.
Ydinvoiman riski on luonteeltaan melko erilainen kuin monet muut, tai niin ainakin kuvitellaan. Ydinonnettomuus mielletään harvinaisena tapahtumana, mutta ajatellaan myös, että sitten kun pamahtaa niin pamahtaa kunnolla ja koko Etelä-Suomi on asumiskelvoton seuraavat tuhat vuotta. Muihin riskeihin koetaan voitavan itse vaikutta, mikä usein onkin totta, mutta ei aina.
Kolmantena näkökohtana tulee mieleen pelko vallankäytön välineenä. Ne tahot, joille ydinvoima on lähtökohtaisesti paha asia, ovat kautta ydinvoiman historian käyttäneet ihmisten tietämättömyyttä ja pelkoja hyväkseen omassa missiossaan. Tämä on ollut erittäin tehokasta toimintaa, joka jatkuu yhä tänä päivänä. Menetelmät ovat hyvin samankaltaisia kuin ilmastoskeptikoiden käyttämät; disinformaatio, osatotuudet, asiaa asian vierestä, sekä silkka valehtelu ja pelottelu. Koska menetelmät ovat näin yhteneviä, oletan, että ydinpelottelun taustalta löytyy osittain samoja tahoja kuin ilmastoskeptisminkin takaa. Eli ne, jotka kokevat ydinvoiman uhkaavan omaa liiketoimintaansa. Nämä tahot ovat saaneet ympäristöjärjestöiltä suunnatonta apua pyrkimyksilleen, aivan ilmaiseksi.
Laitan vinkiksi yhden kuvan, joka on Australialassa jokin vuosi sitten julkaistu hiiliteollisuuden kannanotto ydinvoimaa vastaan.
http://depletedcranium.com/nuclear-is-bad-because-it-will-take-out-jobs-coal-miners/
Kotiläksynä jokainen voikin miettiä, miksi vastaavia kannanottoja uusiutuvaa energiaa vastaan ei ole nähty?
Kannattaa myös muistaa, että ydinvoima ja hiilivoima eivät ole ainoat vaihtoehdot.
Onnettomuuksista hakematta mieleen tulee vuoden 1986 Tshernobylin lisäksi 1979 Three Mile Islandin Harrisburgin onnettomuus ja Sellafieldin vuoden 2005 polttoainevuoto. Japanissa on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana sattunut kolme suhteellisen vakavaa onnettomuutta. Se on täysin yhdentekevää sattuuko onnettomuus länsimaissa vai ei, koska laskeumat eivät seuraa valtioiden rajoja.
Wikipediassa on lista sattuneista onnettomuuksista: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_civilian_nuclear_accidents
Uusiutuvissa energiamuodoissa on se etu, että ne eivät aiheuta laajan onnettomuuden riskiä tai laajamittaista haittaa ympäristölle. Niitä pitäisi minusta tutkia ja kehittää enemmän, niin ei tarvitsisi edes pohtia hiilivoiman päästöjä tai ydinjätteen loppusijoituksen ja mahdollisen ydinvoimalaonnettomuuden terveys- ja ympäristöriskejä, joita ei voi kuitenkaan sujuvalla retoriikalla sivuuttaa.
Varsinkin aurinkoenergian haitat ja päästöt ovat minimaaliset, mutta kenno- tai muussa keruuteknologiassa olisi varmasti vielä kehittämisen varaa. Samoin tuuli- ja vesivoiman tekniikkaa voisi varmasti vielä kehittää.
Puhumattakaan fuusioenergian mahdollisuudesta, tai Teslan keksinnöistä, kuten http://en.wikipedia.org/wiki/Tesla_turbine.
Toistaiseksi ydinvoima ja kivihiili ovat olleen ainiat vaihtoehdot perusvoimaksi, poislukien maissa, joilla on riittävästi vesivoimaa. Vai osaatko kertoa poikkeavia esimerkkejä? Maakaasu on toki korvannut hiilta paljonkin.
Harva muistaakaan enää tätä:
http://en.wikipedia.org/wiki/2009_Sayano-Shushenskaya_hydro_accident
Uusiutuvan energiamuodon onnettomuus, jossa kuoli ihmisiä saman verran kuin Tsernobylissä.
Kiinassa on sattunut suuria patomurtumia ja tulvia, mutta Harrisburgissa ei kuollut yhtään ihmistä.
Eri energiamuotojen riskeistä löytyy mielenkiintoinen artikkeli vaikka tästä:
http://bravenewclimate.com/2010/07/04/what-is-risk/
Kyllä se vaan niin on että hauki on kala.
ps. miltähän norsun liha maistuu.