Not in my backyard!! Olisitteko ystävällisiä ja veisitte voimalanne vaikka sinne, missä pippuri kasvaa.
Viikko on ollut pitkä töiden ja oikean elämäni saralla joten luovin aika tyynellä luovuuden ulapalla aiheiden ja juttujen sisällön suhteen. Ratkaisuksi blogikirjoittajanblokkiin kehitin pelin – blogiaihebingon – ja tänään voittajaksi blogiaihebingossa selviytyi Nimby-ilmiö, joka tulee tietysti otsikossa esiintyvistä sanoista – ei minun takapihallani.
Alun perin termillä kuvattiin väestön suhtautumista yleisesti hyödyllisiin rakennusprojekteihin joita kannatetaan yleisellä tasolla – lentokenttiä ja moottoriteitä – ja vastustetaan silloin, kun ne rakennetaan omalle takapihalle. Tai lasten koulun takapihalle.
Tämä vastustus liittyy enemmänkin meissä kaikissa asuvaan intuitiiviseen muutoksen pelkoon – se ilmenee osassa meitä voimakkaammin kuin toisissa. Ymmärtääkseni tässä on muuten vahva korrelaatio iän kanssa – ennen oli kaikki paremmin ja muutos on pahasta.
Nimbyyn liittyy myös U-käännös uuteen asiaan suhtautumisessa. Ensin sitä kannatettaan yleisellä tasolla – sitä vastustetaan (traktorien vyöryessä takapihalle) – ja lopulta sen kanssa opitaan elämään. Parhaimmassa tapauksessa jälkimmäinen ilmenee niin, ettei pelättyä muutosta normaalielämässä edes huomata. Tai sitä jopa kannatetaan.
Hyvä esimerkki nimbystä on New Yorkilaisten vastustus Vapauden patsasta vastaan tai Pariisilaisten protestointi Eiffel tornia kohtaan. Ainakin jälkimmäisen piti olla tietääkseni vain tilapäinen. Kysy nykyisin paikallisilta miltä tuntuisi jos ne kiikutettaisiin romumetallina Kiinalaisten pisuaareiksi..
New Yorkin ja Pariisin esimerkit osoittavat hyvin miten muutoksenpelon (lue: tuntemattoman pelon) dynamiikka toimii. Uusi tuntematon asia pelottaa tai siihen suhtaudutaan ensin verrattain skeptisesti, mutta sen tullessa tutuksi siitä ei haluta luopua tai sitä vähintään siedetään selvästi keskivertoa innokkaammin.
Nimby ilmiö tulee vastaan myös energia-alalla. Ydinvoimapaikkakunnat maailmalla kannattavat ydinvoimaa selvästi muuta väestöä innokkaammin, joskin vastustustakin silti löytyy (muutoksenpelko ei tietty ole ainoa meitä ohjaava motiivi). Sama on tilanne tuulivoimapuolellakin, jossa nimby-ilmiö on erityisen voimakas. Väestöstä noin 90 prosenttia pitää tuulivoiman lisäämistä hyväksyttävänä, mutta hankkeen ilmaantuessa takapihalle kannatus laskee huomattavasti. Voimalan pyöriessä ihmisten suhtautuminen kuitenkin tasoittuu ajan myötä, pelkojen osoittautuessa ylimitoitetuksi.
U-kirjaimen muotoinen tykkäämistrendi on havaittavissa myös ydinvoimaloiden suhteen (joskaan lisärakentamisen suosio ei ole aivan yhtä hulppeata kuin tuulivoimalla). Kokemuksen kautta ihmiset ymmärtävät, että pelot ja epäilykset olivat ylimitoitettuja ja uuden laitoksen positiiviset vaikutukset alkavat painaa vaakakupissa entistä enemmän.
Jos satut asumaan alueella johon uutta hanketta suunnitellaan (oli kyse ydinvoimalasta, tuulivoimalasta tai vaikkapa Vapauden patsaasta) kannattaa käydä katsomassa miten paikalliset, joilla asiasta on jo pidempää kokemusta, suhtautuvat siihen.
Konkreettisempaa keinoa enimmäkseen ylimitoitettujen pelkojen hälventämiseksi en tiedä.
Kun käsitettä hieman laajennetaan, päästään ydinaseisiin. Siellä ilmiö pätee vielä paremmin, ehkä siksi, koska pitkäaikaisia kokemuksia omaavia on kovin vähän, ainakaan elossa. Tai sitten jostain muusta syystä?
Tieteellisesti ajatellenhan ydinpommi, varsinkin hyvin suunniteltu nykyaikainen lämpöydinpommi on huomattavasti vähemmän haitallinen ase, kuin tavanomainen vastaavan energian vapauttava pommi, tai asejärjestelmä (kaikki tekijät huomioon ottaen).
Kuitenkin “huomattavan” suuri osa väestöstä vastustaa niitä, jopa takapihansa ulkopuolella. Perustuu tämä sitten väärän tiedon jakamiseen, poliittiseen manipulointiin, tai mihin tahansa, näin vain on. Suurin osa ihmisistä ajattelee emotionaalisesti, vaikka tosiasiat olisi taottu otsaluuhun.
Usein emotionaalisesta ajattelusta on kuitenkin hyötyä. Monimutkaisten päätösprosessien yhteydessä se vähentää kohtalokkaita virhepäätelmiin perustuvia päätöksiä. Looginen ajattelu kun pystyy käsittelemään vain rajallisen määrän muuttujia.
Kaikesta huolimatta, olen edelleen sitä mieltä, että ydinvoimalat pitää rakentaa suurten kaupunkien kallioperään. Pystyn myös mielipiteeni perustelemaan, eikä tähän mennessä ole kukaan pystynyt niitä loogisesti kumoamaan. Emotionaalisesti kylläkin.
Kruunuvuoressa on valtavia luolia, louhittu öljyn varmuusvarastoiksi mutta ovat nyt tyhjillään. Yhteistilavuus vastaa KOLMEA eduskuntataloa.
Kolme reaktoria – OL kolmosen luokkaa – turbiinihallit maanpinnalla. Siinä Pajusen seuraajalle SAMPO joka vapauttaa veroista koko pääkaupunkiseudun.
Kts. tp. hesari “Kaupunki”
Sori – piti keskeyttää – tuo ampumahiihtokisa . . .
Varmuusöljyvarastot ovat nyt Porvoossa ja Shell hakee luolilleen käyttöä. Siellä luolassa reaktorit ovat parhaiten suojassa ilmasta ja maasta uhkaavalta terrorilta.
Tämä oli hieno kirjoitus. Jos ydinvoima siis saisi kansalaisten varauksettoman tuen, se todistaisi että ydinvoima on täysin turvallista. “Ylimitoitetut pelot” poistuisivat.
Todellisuudessa ydinvoiman turvallisuudella ja kansalaismielipiteellä ei ole mitään, edes välillistä yhteyttä. Kirjoittajan analogia Eiffel- torniin on todella paljastava: tornihan on oikeastikin mielipidekysymys: tykkää tai ei tykkää. Siihen ei liity mitään arvausta tai arviota tornin mahdollisesta vaarallisuudesta.
Ydinvoimalan kohdalla mielipide muodostuu toisin: säteily tappaa, uraanin louhinta saastuttaa. Haluanko edistää riskien realisoitumista? Ihminen tottuu kyllä Eiffel-torniin ja Vapaudenpatsaaseen, mutta ydinvoimalaonnettomuudessa ihmisiä kuolee.
Ydinvoimaa voisi olla helpompi puoltaa, jos se olisi tuotettu rauhanomaisesti ja ympäristönäkökohdat huomioiden, mikä tarkoittaisi toriumvoimalaa. Se hylättiin aikanaan juuri koska siitä ei ole hyötyä aseteollisuudelle. Lisäksi sen tuottama ydinjäte on matalammin aktiivista ja nopeammin puolittuvaa.
Nykyinen ydinenergia on kuin laskettaisiin paskavedet koskeen jotta saataisiin vesivoimaa. Kuka sellaista kannattaisi?
NIMBYilyähän on myös tuulimyllyjen vastustus.
Kun 3-5 MW tuulimyllyjä aletaan kylvää seudulle, herää kyllä vastarintakin.
Tuulitunnelikokeet ja muutaman sadan kuutiokilometrin CFD mallinnus tuulista ja tuulimyllyistä kertoo, että tuulipuistoille on löydettävissä energiantuotannollisesti optimaalinen myllytiheys – joka on huomattavasti harvempi kuin mitä nykyisin tavataan tehdä:
http://gazette.jhu.edu/2011/01/18/new-study-yields-better-turbine-spacing-for-large-wind-farms/
3MW tuulimylly 100 metrin läpimittaisilla siivillä tarvitsee etäisyyttä naapurimyllyyn noin 1.5 kilometriä. Isompi mylly tarvitsee enemmän etäisyyttä.
Peukalosääntö on siis “myllyjen välin pitää olla 15 kertaa roottorin läpimitta”. Nykyisin myllyjen tiheys tapaa olla 5-7 läpimittaa.