Koulutettavasta kouluttajaksi ennätysajassa

Kun aloitin Fennovoimassa helmikuun alussa, odotin kiivaamman tempoista työtä aiempaan verrattuna, onhan kyseessä nuori (juhlimme 6.6. 5-vuotissynttäreitä!) ja nuppiluvultaan vielä toistaiseksi melko pieni organisaatio (joskin kovaa vauhtia kasvava; uusia työkavereita saa liki joka kuukausi), joten tehtävää riittää.

Oletin myös, että uudessa työssäni roolini tulisi olemaan aiempaa monipuolisempi. Ihan täysin en kuitenkaan osannut ennakoida, joten tulevat tapahtumat pääsivät mukavasti yllättämään.

Kaikille Fennovoimassa aloittaville työntekijöille tehdään oma perehdytyssuunnitelma, jossa muun muassa esitellään yleisesti talon käytäntöjä, käydään läpi eri osastojen toimenkuvat ja tutustutaan tärkeimpiin yhteistyökumppaneihin (STUK, Areva, Toshiba, jne.).

Yksi perehdytyskoulutuksista pyrkii vastaamaan kysymyksiin “miten ydinvoimala toimii?” ja “mitä on ydinturvallisuus?”, jotta varmistetaan että myös ydinvoima-alan ulkopuolelta tulevat tietävät perusasiat. Eräänä päivänä huomasin ottaneeni näihin vastaamisen puoliksi vastuulleni.

Tempo siis tosiaan kasvoi ja roolini monipuolistuivat; vaihdoin perehdytettävästä perehdyttäjäksi pikapikaa.

Fennovoimassa, niin kuin kaikissa yhtiöissä, työskentelee hyvin monipuolisella taustalla varustettuja ihmisiä hyvin erilaisissa tehtävissä. Päämääränä ei ole suinkaan se, että jokainen fennovoimalainen osaa turvallisuusanalyyseiltä vaadittavat hyväksymiskriteerit etu- ja takaperin unissaankin. Useimmille tulijoille riittää hieman pinnallisempi tuntemus aiheesta, joten perehdytyksen voi hyvin hoitaa hieman märkäkorvaisempikin heppu.

Kun Pyhäjoen-toimistomme ensimmäisessä teemaillassa kävi selväksi, että jotain fiksua aiheeseen liittyen tiedän eikä yleisökään nukahtanut, rohkenin luottavaisin mielin lähteä perehdyttämään työtovereitani.

Minttu näyttää mallia Pyhäjoella, amatööriviestijä seuraa tarkkaavaisena vierestä.

Perehdytys meni varsin sujuvasti, ja seuraavaksi pääsin mukaan toiseen, hieman vastaavaan hommaan: suunnittelemaan ydinvoimaan liittyvää lisäkoulutusta joukolle Pohjois-Suomen oppilaitosten tekniikan alojen opettajia. Mukana on Pohjois-Suomen (= tässä tapauksessa Kokkolasta Rovaniemelle) ammattikorkeakoulujen, ammattioppilaitosten ja aikuiskoulutuskeskusten sekä pohjoisen yliopistojen teknisten alojen opettajia. Kiitokset tästä kuuluvat työkaverilleni Minnalle, joka oli perehdytystilaisuudessa yleisön puolella.

Ydinvoimahanke on (etenkin rakentamisaikana mutta myös sen jälkeen) melko reippaasti työllistävä projekti, joten osaavat tekijät ovat Fennovoimalle elintärkeitä. Tämä Pohjois-Suomen teknisten alojen opettajien ydinvoimavalmennus liittyy tähän hyvin oleellisesti, sillä se on ensimmäinen askel kohti ydinvoima-alan erityiset vaatimukset tuntevia rakennusinsinöörejä, sähköasentajia, hitsaajia ja niin edelleen. Opettajilla on varmasti paras näkemys siitä, miten ydinvoimateemat saadaan osaksi nykyisiä opintoja siinä muodossa, että opiskelijoiden on ne helppo omaksua.

Pidämme elokuussa ensimmäisen kahden päivän valmennuksen, ja päivien myötä tekniikan alan opettajat tutustuvat allekirjoittaneen ja kolmen muun fennovoimalaisen kanssa seuraaviin aiheisiin: ydinvoimalaitoksen toiminta, käytettävyys ja turvallisuus; ydinvoima osana maailman sähköhuoltoa; ydinvoimahankkeen vaiheet sekä ydinvoimasääntely ja valvonta.

Elokuun paketista saadaan varmasti runsaasti eväitä jatkoa ajatellen, kun ryhdymme miettimään, miten koulutusta kehitetään edelleen. Henkilökohtaisesti tilanne on varsin jännä, sillä siitä ei ole vielä kovin kauaa kun olin itse opiskelijan roolissa – eikä siitä onneksi pääse kokonaan eroon koskaan; jatkuvasti tässä oppii uutta itse kukin. Nyt ainakin osittain roolit ovat kääntyneet päälaelleen.

Salilliselta opettajia luulisi irtoavan myös roppakaupalla hyviä vinkkejä siitä, miten saan asiani esitettyä vielä paremmin jatkossa, joten odotan lomien jälkeistä aikaa innolla (vaikka ei sen liian pian tarvitsekaan tulla).

Hyvää kesää!