Kaksinkertainen enemmistö
Eduskunta hyväksyi hallituksen esittämät ydinvoiman myönteiset periaatepäätökset ja vähitellen mediahumu asian ympärillä laantuu.
Nyt on siis päätetty siitä, että TVO:n ja Fennovoiman kaavailemat uudet ydinvoimayksiköt ovat yhteiskunnan kannalta hyödyksi.
On yhtiöiden vuoro tehdä omia päätöksiään. Voidaan valmistella tarjouspyyntöasiakirjat ja saadaan laitostoimittajilta tarjoukset, joiden pohjalta tehdään valinta laitostyypistä ja toimittajasta. Sitten seuraa yritysten investointipäätökset ja rakentamislupahakemus hallitukselle.
Sen jälkeen voi alkaa ydinvoimalaitoksen rakentaminen. Menee hyvinkin kymmenkunta vuotta ennen kuin laitokset tuottavat sähköä.
Monen kansalaisen mielissä ”valtio on päättänyt rakentaa kaksi ydinvoimalaitosta”. Ja moni ihmettelee, miksi valtio käyttää tällaiseen veronmaksajan rahaa. Valtio ei kuitenkaan rakenna mitään eikä sijoita laitoksiin euroakaan. Toistaiseksi yhtiötkään eivät ole tehneet investointipäätöksiä. Niiden aika on, kun edellytykset kannattaviin investointeihin käyvät selväksi.
Monimutkainen ydinvoimalaitosten periaatepäätösmenettely on poliittisesti kiinnostava, mutta kansalaisnäkökulmasta hyvin hankalasti kommunikoitavissa oleva asia. Kuten ydinvoima yleensä. Minusta ei tullut kansanäänestyksen kannattajaa eikä olisi tullut, vaikka tulos olisi eduskunnassa ollut toinen.
Uskon, että kansanedustajat perehtyivät asiaan kunnolla ja tekivät kukin päätöksen huomioiden ne näkökohdat, jotka katsoivat tärkeiksi. Äänestysluvut olivat eduskunnassa selvät. Peräti 129 edustajaa kannatti jommankumman tai molempien laitosten hyväksymistä ja vain 65 vastusti molempia. Enemmistö oli jonkun mielestä yksinkertainen, mutta lukujen valossa siis jopa kaksinkertainen. Vielä edellisellä kerralla kahdeksan vuotta sitten äänestysluvut olivat vain 107-92.
Tämä kuvastaa hyvin mielipideilmastonmuutosta. Ydinvoima ei tunnu enää olevan itseisarvoinen asia kovinkaan monelle. Suurin osa kansanedustajista – ja uskoakseni kansalaisista muutenkin – suhtautuu ydinvoimaan vähemmän intohimoisesti kuin vielä 10 tai 20 vuotta sitten. Ydinvoimasta on tullut yhä enemmän vain yksi sähköntuotannon muoto.
Ehkäpä poliittisen harkinnan tarvekin on vähentynyt. Ydinvoimahan on ainoa tuotantomuoto, jonka rakentamiseen tarvitaan poliittinen päätös ja se tehdään vieläpä erittäin korkealla tasolla omantunnon kysymyksenä.
Minua jäi arveluttamaan, saatiinko siitä lisäarvoa, että jokainen laitosyksikkö käsiteltiin erikseen. Olisiko parempi, että ydinvoimasta itsestään päätettäisiin periaatetasolla? Kysymys kuuluisi, onko yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että ydinvoima on osa Suomen energiajärjestelmää pitkälle tulevaisuuteen. Jos vastaus on kyllä, voimaloita saa rakentaa, kunhan täyttää muut edellytykset.
Jokaisen laitoksen toteuttamisedellytyshän tulee joka tapauksessa ympäristölupa- ja rakentamislupamenettelyssä sekä turvallisuusarvioinneissa harkittavaksi ja kunnillahan on päätösvalta omalla alueellaan.
Keskustelu pysyisi pääasioissa eikä siinä, kuka on toimija, missä päin Suomea laitos sijaitsee tms. Vai tarvitaanko Eduskunnan harkintaa enää lainkaan jatkossa, riittäisivätkö muut toiminnan edellytykset?
Päätöksenteko tehtiin tietenkin lain mukaan. Ehkäpä laki on joltain osin vanhentunut tai menettely ei kyennyt kovin hyvin ottamaan huomioon kilpailevien yritysten yhtäaikaisia hakemuksia.
Toisaalta eduskunnan myönteinen periaatepäätös ja sitä edeltävä perusteellinen prosessi on erittäin vahva selkänoja ydinvoimahankkeille. Poliittinen puoli on kerralla käyty läpi ja sen jälkeen voidaan keskittyä projektin käytännön kysymyksiin.
Jukka Leskelä
johtaja, energia- ja ilmastopolitiikka, sähkön tuotanto ja investoinnit, ympäristöpolitiikka
Energiateollisuus ry
“ja sitä edeltävä perusteellinen prosessi”
Prosessin perusteellisuudesta voidaan varmaan olla montaa mieltä. Tapa jolla päätökset runnottiin läpi ahdistaa varmaan montaa lisäydinvoiman kannattajaakin. Ei toki niitä joille tarkoitus pyhittää mitkä tahansa keinot.
Omasta puolestani voin sanoa että osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun Suomessa sai aivan uuden ulottuvuuden. Demokratia Suomessa on kovasti matkalla teknokratian suuntaan.
Jälkipyykkiä aiheesta tullaan pesemään pitkään ja huolella.
Osaako joku sanoa, miksi Westinghouse AP1000 ei ole tarjouskilvassa mukana? Kiina on tehnyt siitä standardin itselleen. Projektiosaamista siis löytyy enemmän kuin muista vaihtoehdoista. Lisäksi konstruktio näyttää ainakin päällisin puolin paremmalta kuin EPR.
Ydinvoimapäätökset ovat Suomessa vähintään 10 vuotta myöhässä, muualla Euroopassa vielä enemmän, kaikenlaisen temppuilun takia. Se tulee vielä hintoihinsa, sanokaa minun sanoneen.
Kaj, mitkä ovat arviosi seuraaviksi vuosiluvuiksi.
1. Tuulivoiman globaali kapasiteetti ohittaa ydinvoiman.
2. Tuulivoiman globaali tuotanto ohittaa ydinvoiman.
3. Aurinkosähkön (PV ja terminen) globaali kapasiteetti ohittaa ydinvoiman.
4. Aurinkosähkön (PV ja terminen) globaali tuotanto ohittaa ydinvoiman.
Oma arvio vuosiksi:
1. 2014 (suht varma)
2. 2021 (+- 2 vuotta)
3. 2018 (+- 2 vuotta)
4. 2027 (+- 4 vuotta)
Kahta viimeistä vuosilukua olen “joutunut” siirtämään viime aikoina aika lailla nopeaan tahtiin lähemmäksi nykyhetkeä. PV-puolen kehitystä kannattaa seurata tarkkaan!
Mitä arviolla on tarkoitus osoittaa? Minusta se on epäoleellinen. Oleellinen kysymys voisi olla: Mikä on kustannustehokkain, teknis-taloudellisesti realistisin ja nopeimmin toteutettavissa oleva päästöttömien tuotantomuotojen kombinaatio? Fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon. Aivan sama miten se tapahtuu, mutta sen on tapahduttava nopeasti.
Arvioni:
Kohdat 1-4, Suomessa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa: Ei koskaan.
Kohdat 1-2, koko maailmassa: Ekstrapoloiden nykyiset kasvukäyrät, arviosi mahdollisesti toteutuvat. Tilapäisesti.
Kohdat 3-4, koko maailmassa: Ei koskaan.
Mikä sinun arviosi on näistä:
1. Mikä olisi ydinvoiman osuus tänään, jos sitä ei olisi poliittisilla päätöksillä pidetty 25 vuotta paitsiossa? Olisiko mahdollista, että Kiinassa valmistuisikin nyt yksi ydinvoimala viikossa hiilivoimalan sijasta?
2. Miksi Saksa rakentaa 20000 MW uutta hiilivoimakapasiteettia, vaikka maassa on ehkä maailman kunnianhimoisin uusiutuvan energian ohjelma?
3. Milloin Tanska ja Espanja aikovat lopettaa hiilen ja maakaasun polttamisen?
4. Mitä eroa näissä kahdessa kuvassa on?
http://www.iea.org/stats/pdf_graphs/DKELEC.pdf
http://www.iea.org/stats/pdf_graphs/FRELEC.pdf
Arviolla on tarkoitus provosoida ajattelemaan ja ottamaan selvää. Olemme samaa mieltä siitä että tärkeintä on löytää nopea tie pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Mix. saattaa olla hieman erilainen.
Kiitos että uskalsit antaa arvion vuosista. ET:n porukalla tätä(kään) uskallusta ei ole vielä löytynyt. Ihan tiedoksi että EU:n tuotantokapasiteetista ydin on 15,6% ja tuuli 9,1%, edellinen laskee hissukseen seuraavat 3-4 vuotta ja jälkimmäinen kasvaa 1,3-1,5 % vauhtia. Eli ensimmäinen “Ei koskaan” toteutunee mahdollisesti jo vuonna 2013.
Viime vuonna asennettiin globaalisti 7,5 GW PV-aurinkosähköä verkkoon. Markkinaennusteet tälle vuodelle ovat 13-15 GW. Vuonna 2006 oli markkinoiden koko noin 2 GW. 4 vuoden vuotuinen kasvuvauhti siis suuruusluokkaa 50 %. Maailma muuttuu – hyvin nopeasti.
Oma arvioni kysymisiisi:
1. Päätökset ovat aina poliittisia demokratioissa. Ydinvoiman lisärakentamisesta luopuminen on ollut osa toimivaa demokratiaa. Ydinvoiman osuus ei olisi kovin paljoa kuitenkaan erilainen. Kalliin sähkön ja valtion tukien maissa (Japani, Ranska) sitä on rakennettu järjestelmän kannalta maksimimäärä ja vapaamman kilpailun maissa (UK, USA) se ei tunnu nykyäänkään pärjäävän ilman suoria tukia tai lainatakuita.
Kiinan tilanteeseen ei asialla myöskään olisi ollut paljoa muutosta, koska Kiinassa sekä energian tarve että valmius ydinvoiman rakentamiseen on aika lailla läntisestä ydinvoimateollisuudesta riippumaton.
2. Saksa sulkee suunnilleen saman 20 GW vanhentuneita hiilivoimaloita. Tämä on sattuneesta syystä hieman heikosti uutisoitu Suomessa. Uudet hiilivoimalat ovat sellaisia joiden säätönopeus “ramp rate” on parempi ja jotka toimivat korkeammalla hyötysuhteella erityisesti osakuormalla. Hiilen käyttö vähenee koko ajan, mutta kapasiteettia ja säätövoimaa tarvitaan runsaasti tuulivoiman ja aurinkosähkön lisääntymisen vuoksi.
3. Yhdentyvillä Eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla tuo on kovasti kimurantti kysymys. Varmaan silloin kun markkina-alueella (Eurooppa) loppuu kaasun ja hiilen käyttö. Molemmissa maissa yhä suurempi osuus sähkön tuotannosta tapahtuu kestävällä tavalla uusiutuvia energianlähteitä käyttäen.
4. Toisessa on Tanska ja toisessa Ranska. Molemmat kuvaajat tarkastelevat menneisyyttä. Tulevaisuus tulee olemaan toisenlainen ja peruutuspeilistä ennustaminen ei siksi ole kannatettavaa. Esimerkiksi Ranskaan tullee noin 20 GW tuulivoimaa (josta 6 GW offshore) vuoteen 2020, joka tulee näkymään reiluna 10% siivuna
“Kiitos että uskalsit antaa arvion vuosista. ET:n porukalla tätä(kään) uskallusta ei ole vielä löytynyt.”
Minä olen tietenkin vapaa sanomaan mitä haluan. Jos ET:n “porukka” sanoo jotain, se menee ET:n nimiin, mihin ei koko “porukalla” liene oikeutta?
“Ihan tiedoksi että EU:n tuotantokapasiteetista ydin on 15,6% ja tuuli 9,1%, edellinen laskee hissukseen seuraavat 3-4 vuotta ja jälkimmäinen kasvaa 1,3-1,5 % vauhtia. Eli ensimmäinen ”Ei koskaan” toteutunee mahdollisesti jo vuonna 2013.”
Tässä minulla tuli ajatusvirhe. Olen yleensä tarkastellut tehollisarvoja, eli nimellistehoa kerrottuna kapasiteettikertoimella. Nämä asia menevät jatkuvasti mediassa ja keskusteluissa sekaisin, myös poliitikoilla. Tuulivoiman megawatti on 250 kilowattia.
Tässä olen verrannut ydin- ja tuulivoimaa kapasiteettikertoimilla 0,8 ja 0,25:
http://planeetta.wordpress.com/2009/10/19/ydin-ja-tuulivoiman-tehollinen-kapasiteetti-maailmalla/
Päätökset ovat aina poliittisia demokratioissa.
Saavat ollakin, mutta päätösten tulisi perustua faktoihin eikä mielipiteisiin. Siinä on ehkä demokratian suurin haaste ja kohtalonkysymys.
“Saksa sulkee suunnilleen saman 20 GW vanhentuneita hiilivoimaloita.”
Kyllä, ja on päättänyt sulkea suunnilleen saman 20 GW käyttökelpoisia ydinvoimaloita. Eli korvaa ne uusilla hiilivoimaloilla.
“Hiilen käyttö vähenee koko ajan, mutta kapasiteettia ja säätövoimaa tarvitaan runsaasti tuulivoiman ja aurinkosähkön lisääntymisen vuoksi.”
Ei Ranska tarvitse runsaasti hiiltä säätövoimaksi. Kuinka kauan Saksa sitä tarvitsee? Sen käyttö pitäisi lopettaa, eikä rakentaa lisää. Minusta Saksan tapaus on empiirinen todiste siitä, että tuuli+aurinko eivät kykene korvaamaa hiiltä ja maakaasua, ydinvoimasta puhumattakaan.
“Toisessa on Tanska ja toisessa Ranska. Molemmat kuvaajat tarkastelevat menneisyyttä. Tulevaisuus tulee olemaan toisenlainen ja peruutuspeilistä ennustaminen ei siksi ole kannatettavaa.”
Äsken ennustit tuulivoimakapasiteetin kasvua peruutuspeilistä. Minä näen kuvissa onnistuneen ja epäonnistuneen strategian tuottaa sähköä ilman CO2-päästöjä.
Olen luonteeltani hyvin varovainen ja vältän hallitsemattomia riskejä. Pidän ydinvoimasta luopumista yksinkertaisesti liian suurena riskinä, enkä ymmärrä ydivoima uusiutuvat vastakkainasettelua muutenkaan. En ymmärrä, miten kerran epäonnistunut strategia voisi onnistua, jos toimitaan uudelleen samalla tavalla. Tarvitsemme kaiken mahdollisen CO2-vapaan tuotannon.
Ydinvoimalla on näyttöä päästövähennyksistä:
http://planeetta.wordpress.com/2010/05/27/kuudentoista-maan-energiantuotannon-ja-co2-paastojen-kehitys-vuosina-1960-2008/
Tuulella ei ole näyttöä, mutta paljon oletuksia. Mm.:
1. – Tuulivoiman rakentajat saavat jatkossakin pitää toista kättään veronmaksajien taskussa.
2. – Sähköverkko, jossa tuulen osuus on yli 10..20 % on edelleenkin hallittavissa.
3. – Joku jossain keksii jotakin, jolla tuulivoiman tehonvaihtelu voidaan tasata ilman fossiilista varavoimaa. Tiedän, teoriassa onnustuu pumppuvoimaloilla, paineilmavarastolla jne. jne, nämä on kaikki keksitty jo sata vuotta sitten. Käytännön tulokset ovat jääneet laihoiksi, ja resurssit ovat rajalliset.
Tämä on ehkä paras näkemäni teos kestävästä energiasta:
http://www.withouthotair.com/
Siinä on objektiivinen tarkastelu kaikista uusiutuvista tuotantomuodoista. Tekijä ei ole ottanut kantaa taloudellisiin kysymyksiin, mutta mittasuhteet ja muut realiteetit käyvät hyvin ilmi tavalla, jonka vain pieni vähemmistö keskusteluun osallistujista ja päätöksentekijöistä hallitsee. Siksi kuulemme aivan liikaa mielipiteitä, ja vain vähän faktoja. Siksi päätöksiä on tehty mielipiteiden perusteella, ja siksi strategiat epäonnistuvat. Uusiutuvan energian tavoitteet voivat vielä osoittautua yhdeksi ihmiskunnan kalleimmaksi kokeiluksi. Toivottavasti olen väärässä.
Venäjän metsäpalojen radioaktiivisen savun mahdollisen saapumisen odottelu antaa näkökulmaa ydinvoiman hyödyntämiseen. Tsernobylin jäljet pitäisi kunnolla siivota ja se asia stabiloida ennen kuin ruvetaan näpertelemään uusien laitosten suunnittelun kanssa.
Kiitos Kaj hyvästä kirjoituksesta. Jos ymmärrän oikein, niin (lisä)ydinvoiman kannatuksesi perustuu skeptisyyteen uusiutuvien mahdollisuuksista. Ymmärrän näkökannan hyvin, koska omasin saman mielipiteen noin vuoteen 1999 asti.
Otetaan skeptisyydestä muutama kohta tarkasteltaviksi.
“Tuulella ei ole näyttöä, mutta paljon oletuksia. Mm.:
1. – Tuulivoiman rakentajat saavat jatkossakin pitää toista kättään veronmaksajien taskussa.”
Tuulella on näyttöä ja hyvin selkeää sellaista. Tuuli-diesel -järjestelmissä on dieselin kulutusta saatu laskettua yli 50%. Isommissa sähköjärjestelmissä tuulivoima korvaa muuttuvilta kustannuksiltaan kalleinta tuotantoa, joka on lähes aina fossiilipohjaista. Näin se toimii.
Tuulivoiman kustannustehokkuus paranee jatkuvasti, vaikka totta on että potentiaalista on suurin osa syöty verrattuna esim. aurinkosähköön. Tällä hetkellä taitaa UUsi-Seelanti olla ainoa maa jossa tuulivoimaa rakennetaan ilman tukia.
Tässä on kuitenkin hyvä muistaa että ydinenergiaa on tuettu pelkästään OECD-maissa ja pelkästään vuodesta 1974 lähtien noin 300 mrd. eurolla julksen tutkimuksen ja T&K tukien muodossa. Summa on laskettu suhteutettuna nyky-BRT:hen ja sen saa IEA:n tilastoista.
Jos mukaan otetaan aika ennen vuotta 1974 ja ei OECD-maat, niin oltaneen välillä 500-1000 mrd. Tarkempaa laskelmaa on vaikea tehdä. Sekä fuusiota että Gen4 -teknologioita kehitetään myös lähes täysin jlkisin varoin.
“2. – Sähköverkko, jossa tuulen osuus on yli 10..20 % on edelleenkin hallittavissa.”
Mihin perustuu se (kummallinen) käsitys ettei näin olisi? Jos otetaan käytännössä saarekejärjestelmät Irlanti ja Espanja, niin niitä operoidaan jo nyt hetkellisillä tasoilla 40% ja 50%.
Jos tuulivoiman määrä ylittää hetkellisesti tason, joka on määritetty hallittavan operoinnin ylärajaksi (esim. 70%), niin tuulivoimaa voidaan säätää alas – sekunneissa.
Vuositasolla menenetty energia jää marginaaliseksi, minkä näkee helposti tuulivoiman pysyvyyskäyrästä.
Alas säädetty tuulivoima tarkoittaa myös että tällöin on käytössä hetkellistä ja nopeaa säätöä – tuulivoimaa käyttäen.
“3. – Joku jossain keksii jotakin, jolla tuulivoiman tehonvaihtelu voidaan tasata ilman fossiilista varavoimaa. Tiedän, teoriassa onnustuu pumppuvoimaloilla, paineilmavarastolla jne. jne, nämä on kaikki keksitty jo sata vuotta sitten. Käytännön tulokset ovat jääneet laihoiksi, ja resurssit ovat rajalliset.”
Tehonvaihtelun hallintaan on kaksi tapaa: joustava muu tuotanto ja joustava kulutus. Ensimmäistä voidaan tuottaa CHP-laitoksissa, jotka käyttävät ei-fossiilisia polttoaineita (biokaasu, metsäenergia). Jälkimmäiseen kuuluu sähkövastukset lämmityksessä ja lämpöpumput sekä kiinteistöissä että kaukolämpöverkossa. Jälkimmäiseen tulee jatkossa mukaan ladattavat hybridiautot ja sähköautot.
Kysymys ei tässäkään ole tekninen vaan teknillistaloudellinen. Koko sähköntuotantojärjestelmän kokonaiskustannusten ja CO2-päästöjen hallinnan kustannusten minimointi on oleellista. Todennäköisesti pääosin tuuleen ja aurinkoon perustuvissa järjestelmissä tullaan käyttämään fossiilista varavoimaa. Määrä tulee riippumaan CO2-tonnin hinnasta.
Lähtisin mielelläni hahmottelemaan Suomen sähköjärjestelmää vuonna 2050, jossa tuulella olisi 50-60% osuus ja ydinvoimaa olisi meillä vain OL3. Olen Leskelän Jukkaa koittanut houkutella tähän mukaan, mutta ainakaan ennen äänestystä ei kiinnostusta ollut, ehkä nyt?
”Kiitos että uskalsit antaa arvion vuosista. ET:n porukalla tätä(kään) uskallusta ei ole vielä löytynyt.”
Ajatus siitä, että ET:läiset tarvitsevat erillisen mandaatin kommentoidakseen kyseisiä vuosia kuulostaa aika kummalliselta. Tämän blogin teemana on ydinvoima ja siksi sen rooli korostuu täällä käydyssä keskustelussa. Pyrimme kuitenkin suhtautumaan jokaiseen energiantuotantomuotoon tasapuolisesti.
Myönnän, että ET saattaa olla hieman konservatiivinen, mutta ennen kaikkea se energiarationalisti. ET lähesty energiapolitiikkaa erityisesti liiketoiminnan näkökulmasta – mitkä ratkaisut ovat energia-alan yritysten sekä yhteiskunnan kannalta järkeviä. Useimmiten ne ovat yksi ja sama asia. Esimerkkinä tästä ovat ydinvoimapäätökset tai tuki esim. tuulivoiman syöttötariffille, koska uskomme tuulivoiman olevan tulevaisuudessa merkittävä sähköntuotantomuoto joka pärjää omillaan, ilman valtion tukea. Jos uusiutuvat ovat jossain vaiheessa liiketoiminnan kannalta houkuttelevampia vaihtoehtoja, kuin ydinvoima (ja tuotannon vaihteluun liittyvät ongelmat saadaan ratkaistua), en nouse barrikadeille vaatimaan valtion tukea ydinvoimalle.
Keskipitkällä aikavälillä kaikkien päästöttömien tuotantomuotojen on kilpailtava samalla viivalla. Näenkin varsin keinotekoisena kysymyksen: milloin uusiutuva kapasiteetti/tuotanto ohittaa ydinvoiman? Se on epärelevanttia. Päästöjen vähentäminen on pääasia, eikä siinä auta dogmaattinen kylmän sodan ajalta periytynyt suhtautuminen johonkin tiettyyn tuotantomuotoon.
”Päätökset ovat aina poliittisia demokratioissa. Ydinvoiman lisärakentamisesta luopuminen on ollut osa toimivaa demokratiaa.”
Eikö tästä voi johtaa, että lisäydinvoima on osa toimivaa demokratiaa, jota tunnut kyseenalaistavan ensimmäisessä kommentissasi.
Niin se arvio:
1. 2014-15
2. 2020
3. 2025 (+/- muutama vuosi tai ei koskaan)
4. 2030 (+/- muutama vuosi tai ei koskaan)
Paljon tietysti riippuu teknologioiden kehityksestä (ydinvoiman sekä uusiutuvan), poliittisesta kehityksestä (esim. EU-Pohjois-Afrikka supergrid tai ydinvoiman lisärakentamisen esteistä) ja siitä kuinka kauan kapasiteetin kasvaessa valtioilla on varaa tukea uusiutuvia. Voi olla, että arvio menee täysin metsään, kun tulevaisuutta on keskimäärin kovin vaikea ennustaa.
”Lähtisin mielelläni hahmottelemaan Suomen sähköjärjestelmää vuonna 2050, jossa tuulella olisi 50-60% osuus ja ydinvoimaa olisi meillä vain OL3.”
Fennovoima ja TVO tuskin innostuvat tällaisesta skenaariosta, kun ovat valmiita sijoittamaan yksityisiä varojaan kahteen uuteen voimalaan ja en näe heidän toimiensa rajoittamisessa yksinkertaisesti mitään järkeä. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siinä, että analyyttinen tarkastelu suurestakin tuuli (ja muusta)potentiaalista voisi olla ihan hyödyllinen.(Jukka on yhä lomalla, joten ei välttämättä ehdi vastailemaan).
Without hot air kirjan kirjoittaja David MacKay toimii muuten UK:n energia ja ilmastoministeriön tieteellisenä pääneuvonantajana ja he ovat lanseeranneet varsin hauskan työkalun eri ”skenaarioiden” tutkimiseen päästöjen vähentämiseksi http://bit.ly/aBiUzr Siihen on tulossa myöhemmin myös hintalaskuri eri vaihtoehdoille.
Kiitos Lauri hienosta kirjoituksesta.
Vuosilukusi kohtiin 3 ja 4 ovat kovasti pessimistisisä nykykäsitykseni mukaan. Toisaalta ne ovat suunnilleen samanlaiset kuin omani ennen kuin viime vuonna rupesin seuraamaan sekä PV-aurikosähkön ja termisen aurinkoenergian kehitystä. Erityisesti näistä ensimmäisen kustannuskehitys on häkellyttävää ja nöyränä on ollut pakko todeta että olin (ehkä) väärässä kun kuvittelin tuulivoiman olevan suurempi ratkaisu.
Kalifornian datan perusteella MW-tason PV-laitoksien investointikustannukset ovat jo painuneet selkeästi alle 3000 €/kW ja kustannuskehitys viittaa siihen että hinnaksi tulee noin viiden vuoden sisällä hieman alle 2000 €/kW. Paljoa tämän alle on sitten vaikea jo päästä koska oheiskomponenttien (Balance of Plant) hinnat muuttuvat merkitseväksi ja niiden hinnoissa on vähemmän kehitysvaraa.
“Fennovoima ja TVO tuskin innostuvat tällaisesta skenaariosta, kun ovat valmiita sijoittamaan yksityisiä varojaan kahteen uuteen voimalaan ja en näe heidän toimiensa rajoittamisessa yksinkertaisesti mitään järkeä. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siinä, että analyyttinen tarkastelu suurestakin tuuli (ja muusta)potentiaalista voisi olla ihan hyödyllinen.”
Tässä voi kysyä että olisiko toimien rajoittamista ollut se jos keskustelu olisi käyty ennen eduskuntaäänestystä? Nythän ei kyse tulisi olla Fennovoiman tai TVO:n edusta vaan yhteiskunnan kokonaisedusta, joka olisi pitänyt selvittää. Vai oletko eri mieltä?
“Eikö tästä voi johtaa, että lisäydinvoima on osa toimivaa demokratiaa, jota tunnut kyseenalaistavan ensimmäisessä kommentissasi.”
Toimivassa demokratiassa asiat käsitellään huolella ja eri vaihtoehtoja tarkastellaan lähtien neutraaleistä lähtökohdista. Mennyt ydinvoimapikakäsittely oli asian tärkeyteen suhteutettuna demokratiaa halventava farssi.
Lopuksi kysymyksiä, viitaten lauseeseesi: “(ja tuotannon vaihteluun liittyvät ongelmat saadaan ratkaistua)”
- millaisia ongelmia näet sääriippuvaisilla uusiutuvilla (tuuli, aurinko) olevan tuotantorakenteeltaan erilaisissa sähköjärjestelmissä?
- minkä hintaisia ongelmat ovat ratkoa ja mihin lähteisiin tietosi perustuu?
- paljonko maksaa (M€/vuosi) varautuminen yksittäisen 1600 MW:n yksikön äkilliseen tippumiseen verkosta Suomessa?
- onko edellisen kustannus suurempi vai pienempi kuin hajautetun 4000 MW:n tuulivoiman säädön kustannus Suomessa? Mitä veikkaat, vai löytyykö tietoa?
Jari, viestisi haastavat ainakin miettimään. Aurinkovoiman saralta on kieltämättä kuulunut varsin pirteitä uutisia lähiaikoina. Esim. T&T raportoi aurinkovoiman olevan jo halvempaa kuin ydinvoima http://bit.ly/9XoAoy tuotettua kWh kohden. Aurinkoenergia saa tietty (osa)valtion tukiaisia, mutta itse lähteessä arvioidaan sen olevan ydinvoiman ”hintainen” 9 vuoden kuluttua. Silti ne vaihtelevuuteen liittyvät ongelmat ovat edessä joita käsittelen alempana.
”Toimivassa demokratiassa asiat käsitellään huolella ja eri vaihtoehtoja tarkastellaan lähtien neutraaleistä lähtökohdista.”
Tätä kohtelua ei ole ydinvoima saanut osakseen siihen liittyvän tunnelatauksen vuoksi todennäköisesti koskaan sen historian aikana. Se on osaltaan hidastanut ydinvoiman käyttöä maailmalla, mutta varmaan osaltaan tehnyt alasta työturvallisuuskulttuurin pioneerin. Kuten Jukka sanoo kirjoituksessaan, monet uskovat valtion sijoittavan veronmaksajan rahaa voimaloihin, mikä pitäisi paikkansa komentotaloudessa. Jos valtio ei halua rakentaa ydinvoimaa ja haluaa ohjata tuotantorakennetta, sillä on siihen parempia työkaluja. Mielestäni asiasta käytiin riittävän perinpohjainen keskustelu ja suuntana pidemmässä käsittelyssä olisi ollut vaalit ja kiihtyvä asemasota kannattajien ja vastustajien välillä.
”paljonko maksaa (M€/vuosi) varautuminen yksittäisen 1600 MW:n yksikön äkilliseen tippumiseen verkosta Suomessa?
- onko edellisen kustannus suurempi vai pienempi kuin hajautetun 4000 MW:n tuulivoiman säädön kustannus Suomessa?”
Jos lasketaan tuulivoiman käyttökertoimeksi 25 % ja ydinvoimalan 80 % silloin 1600MW laitoksen tuottaman sähkön tuottamiseen tarvittaisi 5000 MW tuulivoimaa. Molemmat ovat hieman konservatiivisa, mutta oikeasuuntaisia. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että ydinvoimalan käyttöikä on 60 vuotta kuin taas tuulivoimaloille se on arviolta 25. Toisin sanoen, vaikka ydinvoimala porskuttaisi ainoastaan 50 vuotta täytyisi sinä aikana korvata tuulivoimalat ainakin kerran. Pahimmillaan 60 vuoden aikana se täytyisi tehdä kaksi kertaa. Tietysti tuulivoimaloiden rakennuskustannukset laskevat ja uusien pystyttäminen ei ole valmiin infran takia yhtä kallista kuin ensimmäisten. Investoijankin näkökulmasta 20-25 vuotta on jo ikuisuus ja sen jälkeen saadut tuotot eivät paljoa hetkauta. Kaikesta huolimatta näillä tiedoilla ydinvoimalaitoksen tuottaman sähkön korvaaminen tuulisähköllä ei todellisuudessa ole niin yksinkertaista tai halpaa.
Ilman suurempaa kysyntäjoustoa, vaaditaan yhä suuremmat määrät pyörivää reserviä korvaamaan tuuli/aurinkosähkön vaihtelut. Vaihtelevan tuotannon saatavuus nimellistehoon verrattuna tiettynä hetkenä (capacity credit) on operaattorin näkökulmasta varsin ongelmallinen (VTT:n arvo tuulivoimalle on muistaakseni n. 6%). Tämän varaan on vaikea luottaa huippukulutustilanteissa. Aurinkovoiman lukemaa en tiedä, mutta talvella huippukulutustilanteissa se on Suomen oloissa tuskin prosenttiakaan. Vaikka keskimääräinen tuotanto onkin se kolmannes nimellistehosta ja lähes olemattomat tuotantokustannukset korvaavat kalleinta fossiilista lauhdetta, joudutaan vaihtelua tasaamaan nopealla säätökapasiteetilla. Ylimääräistä säätökapasiteettia tuulivoima tarvitsee n. 5-10 % asennetusta tuulikapasiteetista tunnittaisen vaihtelun tasaamiseen. Säätökapasiteettia (jota ei kylläkään ole nokitettu ainoastaan tuulivoimalle) 5000MW tuotannon tasaamiseen tarvitaan noin neljännes tai hiukan enemmän Fingridin arvion mukaan. Tuulivoimatuotannon ollessa 20 % sähköntuotannosta se lisää tuotantokustannuksia 3 – 7 €/MWh http://bit.ly/btqPRh
Ydinvoimalan tuotannon äkilliseen katkeamiseen tarvitaan nopeaa häiriöreserviä jota operoi kantaverkkoyhtiö Fingrid. Lisäksi häiriötilanteen varalle on valmistauduttu mm. verkkovahvistuksin (sekä kotimaisin, että rajat ylittävin siirtoyhteyksin). Kuitenkaan jokaista häiriöreservin MW ei voida yksiselitteisesti nokittaa ydinvoimalalle (saati yhdelle laitokselle) eikä siten tarkkaa summaa voida sanoa. Joka tapauksessa summa jäänee selvästi vastaavan tuotannon tuulivoimalla tuottamiseen tarvittavan säädön ja lisäreservien alle.
”Kuten Jukka sanoo kirjoituksessaan, monet uskovat valtion sijoittavan veronmaksajan rahaa voimaloihin, mikä pitäisi paikkansa komentotaloudessa.”
Kannattaa tutustua esim. siihen paljonko ydinenergia-ala on historiansa aikana saanut julkista T&K tukea. Tuki on tullut eri muodossa kuin uusiutuvien saama, mutta samoja julkisia tai yksityisiltä kerättyjä varoja ne ovat olleet.
”Kaikesta huolimatta näillä tiedoilla ydinvoimalaitoksen tuottaman sähkön korvaaminen tuulisähköllä ei todellisuudessa ole niin yksinkertaista tai halpaa.”
Ei kovin yksinkertaista tai halpaa, mutta mahdollista. Kyse on siitä mitkä ovat lyhyen ajan lisäkustannukset (Bkt-muutos) vs. pitkän aikavälin saavutukset (kestävä kehitys, turvallisempi maailma). Kun asiaa ei tutkita niin vakuuttavin rintaääni voittaa. Kuten nyt kävi.
”Ilman suurempaa kysyntäjoustoa, vaaditaan yhä suuremmat määrät pyörivää reserviä korvaamaan tuuli/aurinkosähkön vaihtelut.”
Kysyntäjoustolla tarkoitetaan tyypillisesti sähkömarkkinoilla tapahtuvaa joustoa (tuntiskaala). Pyörivällä reservillä tarkoitetaan nopeaa säätöä (kymmeniä minuutteja). Tuulivoiman ja aurinkosähkön nopean säädön tarve tulee ennusvirheistä. Hitaan säädön tarve taas vaihtelusta.
”Vaihtelevan tuotannon saatavuus nimellistehoon verrattuna tiettynä hetkenä (capacity credit) on operaattorin näkökulmasta varsin ongelmallinen (VTT:n arvo tuulivoimalle on muistaakseni n. 6%). ”
Kapasiteettiarvon määrittämiseen varmaan kannattaisi sinun tutustua, niin teillä edes joku osaisi asiaa jotenkin. Tuo 6%:n huuhaa tulee edesmenneen Nordelin ”tutkimuksista” jossa se määritettiin hiha-hattu-pysyvyyskäyrä –metodilla. Kapasiteettiarvoon vaikuttaa tuotannon hajautuminen, kokonaismäärä, sijainti etc. Minkä tahansa prosenttiluvun sanominen ilman viitekehystä on aina hyvin epäilyttävää.
”Aurinkovoiman lukemaa en tiedä, mutta talvella huippukulutustilanteissa se on Suomen oloissa tuskin prosenttiakaan.”
Ihan vinkiksi, kun mietit kapasiteettiarvoja, niin älä jämähdä huippukulutustilanteeseen. Kulutuksen pysyvyyskäyrän muoto sekä kulutuksen ristiinkorrelaatio naapurimaiden kanssa on hyvin merkittäviä tehopulan todennäköisyyttä määritettäessä. PV-sähkölle Suomessa nykytilanteessa kapasiteettiarvo on toki tuo alle prosentti, riippumatta sen määrästä järjestelmässä.
”Ylimääräistä säätökapasiteettia tuulivoima tarvitsee n. 5-10 % asennetusta tuulikapasiteetista tunnittaisen vaihtelun tasaamiseen.”
Riippuu tuulivoiman määrästä järjestelmässä. Jos määrä on pieni, niin se on alle tuon 5-10% ja jos määrä on suuri, niin tuulivoiman tuotannon ennustevaihtelut dominoivat ja ylimääräisen säätökapasiteetin määrä on huomattavasti yli 10%, erityisesti jos ennustettavuus on heikko.
”Tuulivoimatuotannon ollessa 20 % sähköntuotannosta se lisää tuotantokustannuksia 3 – 7 €/MWh”
Lisäkustannus on aina järjestelmäkohtainen, koska se riippuu sekä kulutuksen että muun tuotannon ennustettavuudesta ja muun tuotantorakenteen muodosta. Tämän vuoksi lisäkustannuksen hakeminen Iso-Britanniasta ei ole perusteltua, kun kotimaista tutkimustietoakin olisi saatavilla. Kotimaista tietoa olisi toki löytynyt viittaamastasi rapsasta, kuvasta 3.2.
” Joka tapauksessa summa jäänee selvästi vastaavan tuotannon tuulivoimalla tuottamiseen tarvittavan säädön ja lisäreservien alle.”
Eli et pysty laskemaan asiaa. Ehkä kannattaisi? Varautuminen OL3:een luo kustannuksia, kun suurin yksikkö kasvaa. Kustannuksiin tulee 300 MW siirtokapasiteetti Ruotsiin (poistuu kaupallisesta käytöstä) sekä lisäykset hetkelliseen ja nopeaan häiriöreserviin. Verkon vahvistamisen kustannuksia on vaikeampi jyvittää. Omien laskelmieni perusteella ollaan aika lailla samassa suuruusluokassa.