Joulu on rauhan aikaa – olisiko jo aika haudata sotakirves uusiutuvien ja ydinvoiman välillä?

Vuosi 2011 on ollut tapahtumia täynnä. Lähi-Itä on vaihtanut vankkumattomilta vaikuttaneita vuosikymmeniä hallinneita diktaattoreita vaaleilla valittuihin hallituksiin. Euroa ja euromaita on pelastettu kuilun partaalta harva se viikko. Kotimaassa vaalijytky mullisti oman poliittisen karttamme. Maailmanlaajuinen ilmastosopimus antaa odottaa tuloaan, mutta askelmerkit tuon etapin saavuttamiseksi on vihdoin asetettu. Ydinvoiman hehkutettu renessanssi on vaakalaudalla Fukushiman onnettomuuden seurauksena.

Maailma tarvitsee ensi vuonna ja sitäkin seuraavana yhä enemmän energiaa. Jopa EU:ssa, jossa energian kokonaiskulutuksen ennustetaan laskevan, sähkönkulutuksen uskotaan kasvavan jopa 1,5-kertaiseksi nykyiseen verrattuna. Erityisesti lämmityksessä ja liikenteessä sähkö tulee korvaamaan fossiiliset polttoaineet suurelta osin.

Maailmanlaajuisesti sähkönkulutuksen ennustetaan kasvavan jopa kolminkertaiseksi nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. Sähkön roolin kasvaessa energiahuollossa, myös paineet sen tuottamien ympäristöhaittojen, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen, minimoimiseksi korostuvat. Alla olevasta kuvasta voidaan nähdä miten sähköntuotannon suhteelliset osuudet ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ydinvoiman rooli on selvästi kutistunut, kun merkittävää määrää uutta tuotantoa ei ole valmistunut. Uusiutuvien suhteellinen osuus on kasvanut vain marginaalisesti, vaikka absoluuttinen lisäys onkin ollut merkittävää. Fossiilisten suhteellinen osuus on myös noussut.

Tämän kuvan esittämä kehitys on se haaste mihin vastaamiseksi täytyy meidän jokaisen tarkastella uudelleen arvioitamme nykytilanteesta – niin vankkumattomien ydinvoiman vastustajien, kuin jääräpäisten uusiutuvien vähättelijöidenkin. Mikäli aiomme siis olla tosissamme päästöjenvähentämisen kanssa.

Ei ydinvoimasta tai tuulivoimasta tarvitse erityisemmin pitää, mutta älyllisen rehellisyyden nimissä se todellisuus, että tarvitsemme molempia, täytyy kunkin itselleen myöntää. Tai voihan sitä aina uskoa joulupukkiinkin.

Hyvää joulua.

(Pakko oli lisätä tämä kuva niitä siltoja rakentamaan. Otsikolla: miksi joulu on peruttu:)