Ydinvoiman viherpesua à la Euroopan komissio 18
Euroopan komissio perusti vuonna 2007 Euroopan ydinenergiafoorumin ENEF:in. Foorumin julkilausuttuna tarkoituksena oli olla ”unique platform for a broad discussion, free of any taboos, on transparency issues as well as the opportunities and risks of nuclear energy”. Osoitukseksi avoimuudesta mukaan pyydettiin työnantajani, ympäristöjärjestö Greenpeace sekä kaksi muuta ympäristöjärjestöä.
Yksi foorumin ensimmäisiä tehtäviä oli pohjustaa komission esitystä EU:n ydinturvallisuusdirektiiviksi. Ympäristöjärjestöjen lähtökohtana on, että ydinturvallisuuslainsäädännön yhtenäistäminen ja valvonnan tehostaminen on hyvä asia, mutta se ei saa johtaa siihen, että tiukempaa linjaa vetäviä maita painostetaan laskemaan vaatimustasoaan unionin asettamalle minimitasolle. Greenpeacen vaatimuksesta foorumin päätelmiin kirjattiin kahdessa eri kokouksessa, että se tukee Euroopan-laajuisten ydinturvallisuusohjeiden käyttöönottoa vain, jos ne pohjautuvat parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) ja parhaan hallinnollisen käytännön (BRP) periaatteille.
Greenpeace vaati myös, että ydinturvaviranomaisten poliittista riippumattomuutta korostettaessa on tehostettava niiden vastuuta ja valvontaa. Jos ydinturvallisuuden valvontaa ei voimisteta EU:n tasolla, heikkojen ydinturvallisuusviranomaisten olisi direktiivin ansiosta entistä helpompi vedota riippumattomuuteensa.
Ydinturvallisuusviranomaisten valvonnan ja vastuun puute ovat mahdollistaneet esim. seuraavien
reaktorihankkeiden hyväksymisen Euroopassa:
• Slovakian Mochovce, josta puuttuu reaktorin toinen suojarakennus.
• Romanian Cernavoda, jossa Tshernobyl-reaktorin tapaan jäähdytysaineen menetys johtaa
ydinreaktion kiihtymiseen (ns. positiivinen aukkokerroin). Esim. Yhdysvalloissa ja
useimmissa Euroopan maissa tällaisten reaktorien rakentaminen ei ole sallittua.
• Maanjäristysalueilla sijaitsevat Belene Bulgariassa ja Krsko Sloveniassa.
Kuinka ollakaan, muutamaa kuukautta myöhemmin kommentoitavanani oli komission direktiiviesitys, joka perustui ydinturvallisuusmääräysten globaaliin minimitasoon ja ydinturvallisuusviranomaisten vapauteen ilman valvontaa. Komissio väitti esityksensä perusteluissa, että ENEF tukee ydinturvallisuuslainsäädännön harmonisointia tältä pohjalta. Lisäksi ydinvoimasektorin avoimuudesta ja turvallisuustasosta annettiin äärimmäisen ruusuinen kuva vastoin esittämäämme todistusaineistoa. Kovalla työllä aikaan saatuja johtopäätöksiä ei ainoastaan jätetty huomiotta vaan siteerattiin tarkoituksellisesti väärin. Viimeistään tällöin kävi selväksi, että ENEF:in ei ollut tarkoitus tarttua tabuihin, vaan auttaa komissiota ydinvoiman viherpesussa sekä toimia komission esitysten kumileimasimena.
Ympäristöjärjestöjen mukanaolo ainoastaan antoi komissiolle mahdollisuuden väittää, että foorumi edusti laajasti yhteiskunnan eri tahoja. Ainoa vaihtoehto oli erota foorumista.
Euroopan komissio tarvinnee kumileimasintaan seuraavan kerran, kun se esittää direktiiviä korkea-aktiivisen ydinjätteen hautaamisesta. Komission oma tutkimuskeskus tuotti jo raportin, jossa se listasi kymmeniä avoimia kysymyksiä ydinjätteen geologiseen loppusijoitukseen liittyen ja mitätöi ne kaikki toteamalla, että ”asiantuntijamielipide vaikuttaa olevan kallistumassa siihen suuntaan, että” tai ”viimeisin tieteellinen näyttö antaa viitteitä siitä, että”. Julkisia lähteitä näille väitteille ei juuri esitetty. Tästä huolimatta Suomen ja Ruotsin suunnittelema loppusijoitus kovaan kivilajiin ja märkiin olosuhteisiin näyttäytyy raportissa selvästi huonoimpana vaihtoehtona. Komission raportti julkistettiin viikko sen jälkeen, kun Ruotsin Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun tutkijoiden uusi artikkeli asetti koko loppusijoitussuunnitelman kyseenalaiseksi.
Jotta Greenpeace tai jokin muu ympäristöjärjestö voisi osallistua foorumin työskentelyyn uudestaan, täytyisi puheenjohtajistoon vähintäänkin saada joku ydinvoimaan neutraalisti tai kriittisesti suhtautuva maa, ydinvoimayhtiöiden vaikutusvaltaa täytyisi vähentää ja puolueettomien tai kriittisten asiantuntijoiden vaikutusvaltaa puolestaan lisätä. Euroopan komission kanssa täytyisi sopia, että se hyväksyttää foorumilla tavan, jolla se siteeraa foorumin päätelmiä tuottamissaan dokumenteissa. Epäilen suuresti, että tähän löytyy valmiutta. Ydinvoimaan liittyvistä myyteistä ja tabuista keskustelemme jatkossakin mielellämme.
Tragikoomista tilanteessa on se että ydinvoimateollisuus kaivaa omaa hautaansa, kun se ei itse luo tiukkaa normistoa turvallisuudelle.
Lyhyen ajan etu ajaa myös oman alan pidemmän aikavälin edun edelle.
Yksi kohtuullisen paha onnettomuus ja koko ala kuihtuu nopeasti.
Tuo mainittu Cernavodan reaktori on kanadalaista CANDU-tyyppia, ei siis Tshernobyl -tyyppinen RBMK. Joillakin CANDU-reaktoreilla on kylla rakenteestaan johtuen positiivinen takaisinkytkentakerroin jahdytteen tiheydelle, mutta suora vertaus Tshernobylin onnettomuuten vetaa aivan liikaa mutkia suoriksi.
Tshernobylin onnettomuudeessa laitoksella tehdyn kuormanpudotuskokeen alkutilalla oli vahintaan yhta suuri merkitys onnettomuuden syyna kuin reaktorin epastabiilisuudella, eika CANDU:n ja RBMK:n valilla ole juuri muuta yhteista kuin tuo positiivinen takaisinkytkentakerroin.
Samaa reaktorityyppia loytyy kanadasta 12 kappaletta, enka ainakaan muista lukeneeni uutisia siita etta reaktoreilla olisi ollut ongelmia epastabiilisuuden kanssa. Kevytvesireaktorien stabiilisuustasolle CANDU:t eivat tietenkaan ylla.
Hei ”jl”,
tarkoitukseni ei ollut rinnastaa CANDUa ja RBMK:ta muissa suhteissa kuin aukkokertoimen osalta, kyseessä on kaksi aivan erityyppistä reaktorimallia. Blogikirjoituksessa ei aina ehdi käydä asioita yksityiskohtaisesti läpi kun tämän kirjoituksen aiheena ei ollut reaktoritekniikka. Kanadan Greenpeacen teettämä raportti CANDU-reaktorista käsittelee asiaa vähän perusteellisemmin:
http://www.greenpeace.org/raw/content/canada/en/documents-and-links/publications/candu6_report.pdf
Esimerkkejä Kanadan CANDU-reaktoreihin liittyvistä vaaratilanteista on esim. tämän dokumentin sivulla 10 (pdf:n sivu 12):
http://bankwatch.org/documents/ngo_cernavoda_ea_comments_1.pdf
Terveisin,
Lauri Myllyvirta
ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi on niin vaikeaa ottaa mukaan niitä kriittisesti suhtautuvia tahoja näihin komiteoihin jne?
Mitä enemmän niitä huomioitaisiin, sen parempaa tulosta voisi mietinnöiltä odottaa.
Mutta kun ei niin ei!
tuntuu aika hirveältä, että päättäjät pelkäävät poikkeavia mielipiteitä ja omaa kyvyttömyyttään ratkaista ongelmia niin paljon, että yrittävät vaieta nämä ”vastustajat” kuoliaiksi.
se vain ei tule onnistumaan niin tässä tapauksessa kuin missään muusakaanv astaavassa.
esimerkkejä on pilvin pimein niin kotimaassa kuin maailmallakin.
Kun kirjoittelet tänne niin saatat epäsuorasti mainostaa ydinvoimaa, koska kehyksissä on paljon ydinmyönteisiä mainoksia, ja kirjoittaessasi saatat edistää tämän sivuston löydettävyyttä hakukoneella, tai saatat lisätä sivun uskottavuutta ”piipertäjien” keskuudessa.
En näe yhtään mainosta, sen enempää ydinvastaista kuin -myönteistäkään.
Jos ydinklatuura ottaisi päästään ne ”ydinvoima on saatana” -lasit ja keskittyisi kriittiseen keskusteluun osallistumiseen ja sen seuraamiseen, niin pääsisimme kaikki optimaalisimpaan lopputulokseen.
Mun mielestä ilmastonmuutoksella on niin kiire, että meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa odottaa korvaavia vaihtoehtoja vaan toimia pitää nyt. Siksi ydinvoiman lisärakentaminen (toki sillä edellytyksellä, että sillä korvataan poistuvaa hiilituotantoa) on ehdottoman tärkeää.
On harmillista, jos keskustelua tällä palstalla vältellään tarkoituksella. Myös itse olen sillä kannalla, että ilmastonmuutoksen osalta jotakin on tehtävä ja realistisista lähtökohdista. Käytännössä teknologian on siis oltava jo olemassa. Kehitystyötä on jatkettava, mutta sähköä tarvitaan jatkuvasti ja lisäksi kehitys on rahoitettava jollakin tässä ja nyt.
Sosiaalinen media kaataa väistämättä raja-aidat puolin ja toisin. En usko, että virtuaalimuurien rakentaminen nykymaailmassa olisi sen kestävämpää kuin muidenkaan muurien. Jotain niillä saadaan estettyä väliaikaisesti. On vaan opittava keskustelemaan aiempaa paremmin, kaikkien osapuolten.
Uusiutuva energia on jo nyt suurin uuden sähköntuotannon muoto Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Uusiutuvilla tuotetun sähkön vuotuinen lisäys maailmanlaajuisesti vastaa kymmenkuntaa ydinreaktoria. Ydinvoimaloita on saatu tällä vuosikymmenellä valmiiksi vähemmän kuin kaksi vuodessa ja viimeisten kahden vuoden aikana ei yhtään. Esim. nykyisiin ydinreaktorimalleihin soveltuvien paineastioiden valmistuskapasiteetti maailmanlaajuisesti on 2-3 kappaletta vuodessa.
Kuulostaa siis absurdilta ajatukselta, että lisäydinvoimaa olisi tarjolla tässä ja nyt, uusiutuvia taas pitäisi odotella. Tilanne on päinvastainen – ydinvoimalobbareilla on vain epävarmoja lupauksia, pettäviä kustannusarvioita ja yli kymmeneen vuoteen venyviä rakentamisaikatauluja, uusiutuvan energian teollisuudella näyttöä siitä, että uusia voimaloita nousee joka päivä ja toimitusketjut pelaavat. Sekä suomalaisissa että kansainvälisissä arvioissa uusiutuvan energian rooli on ydinvoimaa suurempi ja energiatehokkuuden merkitys ylittää molemmat kirkkaasti.
Ydinvoiman marginaalisuus energiantuotannon kannalta ei sinällään tietenkään ole argumentti ydinvoimaa vastaan, mutta kun vertaa sitä, mitä ydinvoimalla korkeintaankin voidaan saada aikaan ja mitkä riskit ydinvoiman massiiviseen lisärakentamiseen liittyvät, on ydinvoiman puolustamista vaikea perustella. Ks.
http://www.greenpeace.org/finland/fi/ydinvoima/Riskit/miltae-maailmanlaajuinen-ydinvo
Lauri toi tässä esiin sen tärkeimmän asian, jonka vuoksi itse katson lisäydinvoiman tarpeettomaksi – ainakin Suomessa.
ET voisi tehdä rohkeita ajatusharjoituksia… entäpä jos…
Eli entäpä jos Suomen sähkön tuotannosta tuotettaisiin vuonna 2050 vaikka 50% tuulivoimalla ts. 60-70 TWh. Miten tämän tekisi parhaiten?
Resurssi on. Teknologia on – jo nyt. Hinta laskee niin ettei se tule olemaan ongelma. Kyse on miten tuulivoiman sijoittaa ja integroi verkkoon parhaiten ja miten käyttää parhaiten ylimäärä kun tuulee likaa. Ei kun ajattelemaan. Lupaan antaa vinkkejä.
Ydinklatuuralle voisi todeta että kyllä tämä ET:n yritys ”tasapuolisen” sivuston luomiseksi on ihan kohtuullinen ja mielellään täällä kirjoittelee. Tämän enempää voi tuskin vaatia – valtamerilaivat kääntyvät hitaasti.
Vaikka tämä ei suoranaisesti asiaan mitenkään liity niin täytyy vain kehua tätä sivustoa!! On enemmän kuin hienoa lukea kirjoituksia, jotka on ajatuksella tehty, perusteltukin ja vielä kokonaisuudessaan asiallista tekstiä!
tämän tasoista kommentointia ei taida monestakaan sivustosta Suomessa löytyä?
”En näe yhtään mainosta, sen enempää ydinvastaista kuin -myönteistäkään.”
”En usko, että virtuaalimuurien rakentaminen…”
Sivuston ylläpitäjä Energiateollisuus POLIITTINEN etujärjestö. Jos näette ja uskotte että tämä on puolueeton sivusto, niin aika syvällä tämä yhteiskunta on valheessanne.
http://www.webinfo.fi/helsinki/Energiateollisuus+ry/
”Energiateollisuus ry on kaukolämmön ja sähköntuottajien elinkeino- ja työvoimapoliittinen etujärjestö, jonka toimialana on energiantuotanto ja sähkön hankinta, siirto ja myynti sekä päästökauppa. Järjestö myös suunnittelee ja toteuttaa voimalaitokset ja sähköverkot Suomessa. Energiateollisuus ry:llä on toimistot Helsingissä jas Brysselissä.”
En ole huomannut missään kohtaa jonkun väittävän että tämä olisi puolueeton sivusto. Näetkö sinä?
Miten yhteiskunta voi ollaa valheessamme? hmmmm….
vielä kun ymmärtäisi mitä haluat sanoa.
Pieni tarkennus webinfon määritelmään. Olemme säkön ja kaukolämmön tuottajien etujärjestö ja sivustolla tuomme tämän selvästi julki.
Poliittinen järjestö emme sanan kapeassa merkityksessä kylläkään ole, niin kuin minä sen ymmärrän.
Järjestö ei suunnittele eikä rakenna siirtoverkkoja sen enempää kuin voimalaitoksiakaan.
Olemme järjestö, jonka jäsenenä on on lähes 250 erikokoista ja eri toimialoilla toimivaa energia-alan yritystä.
Energiateollisuus ry:n kannat valmistellaan ja päätetään jäsenyritystemme edustajista koostuvissa valiokunnissa ja toimikunnissa. Yritysedustajien ääni sivustolla on luonnollisesti edustettuna, kuten kirjoittajista voi havaita.
Olemme myös pyytäneet muita kirjoittajia vaihtelevalla menestyksellä osallistumaan keskusteluun ja toivomme, että he myös jatkossa suostuvat tuomaan näkemyksiään esille sivustollamme.
Olen miettinyt ydinvoiman hyviä ja huonoja puolia ja tullut siihen lopputulokseen, että uusiutumatonta energian tuotantomuotoa edustavalla ydinvoimalla on enemmän haitallisia vaikutuksia ekosysteemiin kuin myönteisiä vaikutuksia. Olen tarkastellut asiaa ydinvoimalan koko elinkaaren huomioon ottaen (johon sisältyy voimalaitoksen rakentaminen, uraanin louhinta ja rikastus, polttoaineen kuljettaminen ja käsittely sekä varastointi ja tietysti laitoksen käyttö, sulkeminen ja purkaminen) ja ihmetellyt, etteivät energiayhtiöt ole enempää huolissaan tulevien sukupolvien tulevaisuudesta.
Vaikka uraanivarastoja kehutaan suuriksi, niin uraani on joka tapauksessa uusiutumaton luonnonvara ja lisäksi uraanikaivoksien vaikutukset ympäristöön ovat laajamittaisia (saastuttavat maaperää ja pohjavesiä).
Toisekseen käytetylle ydinpolttoaineelle ei vieläkään ole olemassa ratkaisua. Posivan onkaloon suunnitellaan sijoitettavan käytetty korkea-aktiivinen ydinpolttoaine, mutta kestävätkö kuparikapselit korroosiota ja miten jäte pysyy kallioperässä satojatuhansia vuosia? Onko meillä luotettavaa, puolueetonta ja riittävää tietoa tästäkään asiasta?
Miksi rakennettaisiin ydinvoimaa, kun on olemassa muita, ympäristöystävällisempiäkin tuotantotapoja? Olen samaa mieltä fossiilisien polttoaineiden käytöstä ja toivon, että myös niiden käyttöä vähennetään radikaalisti (luovutaan kokonaan mahdollisimman pian). Se, että ostamme ydinsähköä ei ole järkevää, mutta ei sen tuottaminen vientiinkään ole yhtään sen mairittelevampaa, sillä ydinsähkön vieminen ei eroa käytetyn polttoaineen tuonnista mitenkään.
Olen tehnyt sähkösopimuksen, jolla varmistan, ettei ainakaan minulle tule ydinsähköä töpselistä, vaan vihreää sähköä. Muunlaista sähköä en aio käyttää, vaikka hinta nousisi. Minusta jokaisen suomalaisen tulisi siirtyä vihreään sähköön ja siten voimme edistää omalta osaltamme uusiutuvien energiatuotantomuotojen kehittämistä ja käyttöönottoa. Sähkön tuotannossakin pätee kysynnän ja tarjonnan- laki eli jos ydinsähkölle ei ole kysyntää, niin ei sitä myöskään rakenneta.
Harmillista tässä on se, että ydinvoimayhtiöiden osakkaat ovat energia-alan ja teollisuuden alan yrityksiä, jotka eivät kykene/halua siirtyä luonnon kannalta kestävään kehitykseen, vaan toivovat saavansa edullista sähköä omakustannushintaan. Nämä yritykset tuskin ovat nyt lisäämässä investointejaan vihreään sähköön, koska odottavat puoltavaa periaatepäätöstä hallitukselta? Voin toki olla väärässäkin, mutta onko yrityksillä varaa satsata saman aikaisesti ydinvoimaan että uusiutuvaan energiaan? Tai jos tiedossa on ”halpaa” sähköä, niin kannustaako se investoimaan energiatehokkuuden lisäämiseksi? Mielestäni ratkaisuja luonnon pelastamiseksi ja ilmaston muutoksen hillitsemiseksi on tehtävä jo tänään ja ratkaisujen tulisi olla ainoastaan kestävän kehityksen mukaisia, eikä suosia ylikansallisia energiayhtiöitä.
http://www.suomenluonto.fi/arkisto/8-09/kulutus-vahenee-sahko-aikuistuu (sähkön kulutuksen vähentymisestä)
http://www.ilmasto.org/ilmastonmuutos/torjuminen/paastojen_vahentaminen_suomessa/energiansaasto.html (energian säästäminen on mahdollista myös teollisuudessa!)
Oletko sinä miettinyt tulevaisuutta perin pohjin? Onko meillä vaihtoehtoja ja minkälaisia? Olemmeko valmiita heittämään romukoppaan vanhanaikaiset tuotantomenetelmät? Jos emme ole valmiita nyt, niin milloin olemme? Lopetetaan odotus ja tartutaan toimeen. Oikein hyvää joulun odotusta kaikille ja erityisesti niille, jotka tekevät tänä jouluna ekotekoja. Vaikka niitä pieniä-suuria sellaisia…:)
Kiitos hyvästä perustelustasi. Olemme näköjään miettineet samoja asioita ja päätyneet silti eri näkökulmiin ydinvoimaan liittyen.
Itse taas en näe ydinvoimalle riittäviä vaihtoehtoja tällä hetkellä. Teollisuuspaikkakunnan kasvattina olen taipuvainen uskomaan, että teollisuus takaa Suomeen kaikesta huolimatta tulevaisuuden työpaikkoja siinä määrin, että omien kulutustottumuksieni lisäksi myös heidän sähkönkulutuksensa on huomioitava erilaisissa ratkaisuissa.
Omalla paikkakunnallani joulu on tulossa yllättäen ja onneksi, kun paikallinen suuri tuotantolaitos on kutsunut henkilökuntansa takaisin töihin keväällä alkaneiden lomautustun jälkeen. Tätä ennen seutukunta oli valmistautunut heittämään hyvästit koko laitokselle.
Erilaiset ympäristösähkötuotteet ovat yksi tapa vaikuttaa, mutta käytännössä nykyisillä hintaeroilla ei vielä tuotantorakennetta merkittävästi muuteta.
Ylivoimaisesti suurin osa sähköyhtiöistä tässä maassa on paikallisia, se unohtuu jatkuvasti julkisessa keskustelussa. Lähes joka kunnassa voidaan vaikuttaa omiin energiaratkaisuihin kuntademokraattisin keinoin sen sijaan, että keskitytään pelkästään sättimään isoja yhtiöitä, joista lööpit repivät kohuja joskus toki aiheesta mutta joskus vain muun materiaalin puutteessa.
Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusratkaisu on olemassa. Http://www.posiva.fi -sivuilta löytyy muun muassa raportteja ja muuta materiaalia, joissa kerrotaan myös Katjan mainitsemista huolenaiheista. Tutkimusta ja kehitystä on tehty jo yli 25 vuotta ja tehdään jatkuvasti lisää.
Tämä artikkeli kommentteineen on juuri sitä, mitä ydinvoimakeskustelu tarvitsee. Ainoa, mitä vielä kaipaisin keskustelulta, on se että toisten argumentteihin todella tartuttaisiin, eikä niitä ohitettaisi. Esimerkiksi Laurin heittämässä linkissä http://docs.google.com/viewer?url=http://www.greenpeace.org/raw/content/finland/fi/dokumentit/ydinvoima-vaitteitaJaVastauksia.pdf esitetään monta mielenkiintoista väitettä. Jos nuo väitteet pitävät paikkansa, ydinvoima tuntuu selkeästi huonolta vaihtoehdolta. Voisiko joku tällä palstalla siis vastata noihin väitteisiin, miksi ne joko ovat vääriä tai eivät kumoa ydinvoiman tarpeellisuutta?
Kiitos kysymyksestä, esitän oman näkökulmani Greenpeacen väitteisiin:
1) Ydinvoiman hinnasta, onko se edullista vai kallista? Ympäristöjärjestöjen kritiikki ydinvoiman hinnasta on ristiriitaista. Epäselvää on myös se, kenen näkökulmasta he hintaa tarkastelevat. Ovatko he huolestuneita kuluttajia (sähköä pitää saada mahdollisimman edullisesti) vai kantavatko he huolta teollisuuden investointien kannattavuudesta (sama myötätunto ei heijastu muuten).
”Teollisuus” on valmis investoimaan omalla rahalla ydinvoimaan, heille ydinvoiman kustannukset ovat siis omien arvioiden mukaan kohtuullisia periaatepäätöksessä esitettyjen perustelujen mukaisesti. Teollisuuden hinta- ja hyötyarviot perustuvat omiin kokemuksiin ja ammatikseen sähköntuotantoa tekevien ihmisten jokapäiväisten kokemusten arviointiin.
Ydinvoima ei ole siihen investoivalle teollisuudellekaan itseisarvo. Ydinvoimaa tarkastellaan yhtenä vaihtoehtona ja verrattavissa olevilla kriteereillä muiden sähköntuotannon investointivaihtoehtojen ja nollavaihtoehtojen (ei investoida lainkaan) joukossa.
Ympäristöjärjestöjen tapa summailla eri tutkimuksissa, tiedotteissa ja lehtien palstoilla esitettettyjä miljardeja toisiinsa ei tuota eikä voikaan tuottaa johdonmukaisia tai tarkkoja summia.
Hankkeiden riskit on kuitenkin arvioitu investointipäätöstä tehdessä ja ne ovat investoijien tiedossa.
Jos mikä tahansa investointihanke (tehdas, voimalaitos, asuntokauppa tms.) myöhästyy, sen maksumieheksi joutuu sopimuksesta riippuen joko myöhästymissakkoa maksava toteuttaja tai hankkeeseen rahansa kiinni pistänyt investoija. Ydinvoimahankkeessa normaali sähkön ”kuluttajalle” eli Matti Meikäläiselle myöhästyminen ei maksa mitään, sillä hän ei ole laittanut rahojaan kiinni hankkeeseen.
Veronmaksajien rahoja ydinvoimahankkeisiin ei käytetä lainkaan.
Euromääräinen vaikutus sähkön markkinahintaan on mahdotonta arvioida. Yksi asia on varma: jos sähkön tuotantokapasiteettia on liian vähän, hinta nousee.
Syöttötariffit tai mittavat tukimekanismit ovat valtion ja veronmaksajien rahaa, jolla halutaan ja voidaan vaikuttaa sähkön tuotantorakenteeseen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että jotkut tuotantomuodot ovat käytännössä kalliimpia kuin toiset.
Asiaa voidaan pyöritellä ja semantisoida vaikka miten, mutta käytännössä sähkön tuottaja tietää tarkasti paljonko mikäkin investointi ja tuotantomuoto on heille tosiasiassa maksanut.
2) Ydinvoiman ilmastovaikutukset: yksinään ydinvoima ei ratkaise mitään. Ympäristöjärjestöt pitävät yksioikoisen väitteen usein ”teollisuuden” suuhun, mutta esim. ET:n selvityksissä ei ole väitetty että ydinvoima olisi ainoa ratkaisu.
Päästöjä syntyy monella sektorilla, ei ainoastaan sähköntuotannossa. Vähennyksiä on tehtävä kaikkialla.
Suomen sähköntuotannossa tehtävistä päästövähennyksistä puolet voidaan toteuttaa ydinvoimalla ja yhteensä puolet lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja tehostamalla energiankäyttöä.
Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen rysäyksellä ei ole mahdollista. Suomi on maailman johtava bioenergian hyödyntäjä ja sitä lisätään parasta mahdollista vauhtia. Yksinkertaista lisääminen ei ole, vaikka välillä sellaisiakin väitteitä näkee. Sitovat EU-tavoitteet vuodelle 2020 takaavat kuitenkin, että lisäytä on tehtävä kaikissa tapauksissa.
Energiatehokkuus on jatkuva prosessi, jota edistetään koko ajan. Sielläkään ei valitettavasti jättiharppauksia ole nähtävissä vaan toiminta edellyttää jatkuvaa innovointia ja kehittämistä.
Sähköntuottajien oma energiatehokkuus on jo itsessään järkevää toimintaa, sillä sen ansiosta saadaan enemmän tuotetta myyntiin.
Ydinvoima ei ole viisasten kivi, mutta eivät ole uusiutuvat energialähteet tai energiansäästökään. Viisasten kiveä ei itseasiassa ole, pitää toimia usealla rintamalla.
3) Ydinvoiman riskeistä: vertailun vuoksi pitäisi myös esittää vaihtoehtoiset riskit. Mikään energiantuotantomuoto ei ole riskitöntä.
Näissä väitteissä ainoiksi vaihtoehdoksi jätetään leijumaan ”haluatko eduskuntatalon verran myrkkyliejua vai et?”
Käytännössä valinta on kuitenkin tehtävä monien tekijöiden välillä, joista näkyvin tällä hetkellä on kasvihuonepäästöt. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat mm. ilmanlaatu, muut terveysvaikutukset, suora ja epäsuora työllistäminen, hintakilpailukyky ja sen vaikutukset muihun yhteiskunnan toimintoihin, polttoaineiden saatavuus ja niiden kuljetuksiin liittyvät haasteet ja ympäristö- ja terveysvaikutukset jne.
Mikään ei ole riskitöntä, mutta yhteiskunnassa on paljon asioita joiden riskit ansaitsevat vähintään yhtä perinpohjaisen tarkastelun kuin ydinvoima. Ydinvoiman riskianalyysi on olennainen ja suuri osa ydinvoimalaitoksen jokapäiväistä käyttöä. Riskejä tutkitaan paljon ja kehitystyötä tehdään jatkuvasti. Kaikilla aloilla näin ei automaattisesti toimita.
4) Ydinvoiman merkitys sähkön tuontiin: Greenpeace esittää tuonnin korvaamista energiatehokkuudella ja uusiutuvien energialähteiden lisäämisellä. Hinta on kova ja vaikutukset arvaamattomat, jos näin tehdään yhtäkkiä.
Tietyn määrän jälkeen jokainen lisäprosentti maksaa aina vaan enemmän ja saatava hyöty vähenee koko ajan. Jos yhteiskunnan varoja ollaan halukkaita kohdentamaan kaikkiin kuviteltavissa oleviin toimenpiteisiin, siitä on tehtävä yhteinen päätös.
5) Greenpeace on vapauttamassa sähköä teollisuuden käyttöön kotitalouksista, palveluista ja pk-sektorilta. Miten järjestö tekee sen käytännössä? Teknologiateollisuus ei näe ydinvoimalaitoksilta hankkimaansa sähköä kilpailijana omille ympäristöteknologian tuotteilleen. Sähkö on heille tuotannontekijä, joka tarvitaan varsinaisten tuotteiden eli vaikkapa biokattiloiden, vaihteiden, sähkömoottoreiden tai jalostustoiminnan, tekemiseen. Suomessa on jo olemassa merkittävä energiateknologinen teollisuus ja se kasvaa koko ajan.
Ydinenergialaissa säädetään, että ydinvoiman lisärakentaminen edellyttää myönteisen valtioneuvoston periaatepäätöksen, jonka eduskunta on hyväksynyt. Se on todettu laissa hyvin yksiselitteisesti.
[...] ja näkökulmia ydinvoimasta energia-alan ulkopuolelta. Tästä esimerkkinä vaikkapa Greenpeacen Lauri Myllyvirran tai varatuomari Juhani Santaholman kirjoitukset. Tarkoituksenamme on rohkaista korkeatasoista, [...]