Loppusijoitus- keskustelussa populistisia piirteitä
Ydinenergia ja sitä kautta myös ydinjätteen loppusijoitus on ollut viime aikoina yleisenä puheenaiheena. Syynä tähän on tietenkin uusiin voimalaitoslupiin liittyvä pitkälti poliittissävytteinen kädenvääntö tai sitten OL3:n rakentamiseen liittyvät ongelmat. Aina näissä tilanteissa tulee ihmetelleeksi myös median roolia ydinvoimakeskustelussa ja aivan erityisesti loppusijoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Olen ollut geologina mukana jätteen jemmauksessa pian 30 vuotta ja koko tämän ajan suuri yleisö ja päättäjät ovat jakautuneet leireihin puolesta tai vastaan. Sitten on huomattava joukko liikkuvia, liekö kolmannes, joilla ei ole syystä tai toisesta kantaa. Tästä voisi päätellä, että yleistajuiselle tiedottamiselle ja keskustelulle olisi tilausta.
Äänekäs ydinvoiman ja loppusijoituksen vastustajien ydinjoukko luo vahvaa mielikuvaa katastrofaalisesta tulevaisuudesta, tai oikeastaan tulevaisuuden puutteesta, radioaktiivisuuden saastuttamasta maassa. Tässä yhteydessä sekoitetaan huoletta aika ja mittakaavat puhumattakaan luonnontieteellisistä asioista. Hurjatkin väittämät menevät lävitse sen vuoksi, että ihmisillä ei vain ole riittävää koulusivistyksen tuomaa taustaa käsitellä geoympäristöön liittyviä kysymyksiä. Vilkaiskaapa vaikka jälkikasvunne koulukirjoja sillä silmällä. Itselleni oli havahduttavaa selata ala-asteikäisen tyttäreni fysiikan kirjaa. Muutamalle geologiaa käsittelevälle sivulle oli saatu mahtumaan uskomaton määrä aivan perustavaa laatua olevia virheitä. Monet opettajat saattavat jättää nämäkin muutamat sivut väliin jotenkin vaikeina. Näyttää siltä ettei tulevaisuuden keskivertopäättäjillä ja -äänestäjillä ole yhtään sen parempia valmiuksia arvioida yhteiskunnan energia- ja raaka-ainehuoltoon tai ympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuin nykyiselläkään polvella, vaan kenttä on edelleen avoin villille populismille.
Näiden tutkimusvuosieni aikana tiedotusvälineet ovat aika ajoin ottaneet yhteyttä. Lähes poikkeuksetta motiivina on ollut tehdä myyvä juttu. Joskus se on tullut esille jutunteon aikana - joskus vasta lehden tai uutisen julkistuksen yhteydessä. Onpa joku kesätoimittaja kokemattomuuttaan kertonut, että päätoimittaja ohjeisti kaivamaan esille ongelmia ja ristiriitoja. Selvästi harvemmin on lähestytty neutraalin tiedonvälityksen merkeissä. Luulisi näin monipuolisessa, yhteiskunnallisesti merkittävässä ja kansainvälisessäkin aiheessa olevan vaikka minkälaista jutunjuurta. Olisi julkisen tiedonvälityksen tehtävä tuoda esille tietoa toisaalta tukemaan ihmisten omaehtoista mielipiteenmuodostusta, mutta myös hälventämään aiheettomia pelkoja.
Varmaan meillä itsellämmekin olisi parantamisen varaan. Ainakin geologikunnassa on aika vähän verbaalisesti lahjakkaita esiintyjiä (työasioissa ja selvinpäin), jotka olisivat valmiita lähtemään julkiseen juupas-eipäs -keskusteluun. Mieluummin puuhastellaan metsien kätköissä ja kirjoitellaan silloin tällöin jotakin. Muutamat ajankohtaisohjelmissa käydyt keskustelut ovat nekin osoittaneet miten hankalaa asiantuntijan on kommunikoida intomielisen aktivistin kanssa. Kevyin perustein heitettyihin tai virheellisiin väittämiin ei usein ole mahdollista vastata argumentoiden. Kun vielä toimittajilta puuttuu halua tai kykyä johtaa puhetta, niin soppa on valmis ja pisteet menevät kovaäänisimmille keskustelijoille.
Itseäni läheltä koskettava teema jääkauden ja ikiroudan vaikutuksista loppusijoitustilaan on ollut kiitettävästi julkisuudessa jo ainakin vuoden verran, kiitos arvostetun entisen kollegan. Valitettavasti tämäkin keskustelu kulminoituu kokonaisuudesta irrotettuihin lauseisiin ja vaillinaiseen tietämykseen kokonaisuudesta ja tehdystä tutkimustyöstä. Ikiroudan tunkeutumissyvyys on tietenkin sinällään helposti hahmotettava asia ja jos halutaan vetää raja turvallisen ja riskialttiin loppusijoituksen väliin sillä perusteella jäätyykö loppusijoitustila vai ei, niin sehän olisi maallikollekin selkeää. Ikiroudan kasvu noudattaa fysiikan lakeja ja se syvyys riippuu lähes yksinomaan vuoden keskilämpötilasta ja ajasta. Mutta tässäpä se ongelma piileekin. Kuka voi väittää osaavansa ennustaa tulevaa ilmastoa kymmenien tuhansien vuosien päähän? Edelliseltä kylmältä kaudeltakaan ei ole yksiselitteistä kvantitatiivista tietoa. Tiedetään vain, että kylmää on ollut, koska jäätikötkin kasvoivat. Ikiroutaakin on varmasti ollut, mutta se ei jätä kallioperään mitään merkkejä itsestään. Sen vuoksi joudutaan tarkastelemaan erilaisia skenaarioita, joissa tehdään oletuksia lämpötiloista, mutta mikä näistä sitten on todennäköisin. Nämä pohdiskelut antavat tietenkin tilaa loputtomalle spekuloinnille.
Tutkijan näkökulmasta ikiroutakeskustelua käydään väärästä aiheestakin. Syvyysulottuvuutta tärkeämpää on se, mitä vaikutuksia loppusijoitustilan jäätymisellä voisi olla. Olemme tehneet voimayhtiöiden rahoituksella tutkimuksia nykyisen syvän ikiroudan alueilla Kanadassa ja yrittäneet selvittää jäätymisen aiheuttamia muutoksia pohjavesien suolaisuudessa ja pohjavesien virtauksessa. Emme ole havainneet mitään sellaista ilmiötä, joka radikaalisti muuttaisi loppusijoitustilan geokemiallista stabiilisuutta tai mekaanista kestävyyttä. Tutkimukset jatkuvat Grönlannissa, joskin pääteemana on jäätikön sulamisvesien käyttäytyminen kiteisessä kallioperässä. Tutkimusalueella on kuitenkin 320 m ikiroutaa, joten emme voi sitäkään unohtaa.
Skeptikoiden ärhentelystä on ainakin se hyöty, että voimme tehdä todella kiinnostavaa tutkimusta kiinnostavassa ympäristössä. Erityisen palkitsevaa on sekin, että saaduilla tuloksilla on jotakin merkitystä ja niitä tullaan käyttämään hyväksi. Siinä asiassa minäkin olen skeptinen, että tuskin kykenemme näidenkään tutkimusten jälkeen vakuuttamaan tulisieluisimpia vastaanharaajia loppusijoituksen turvallisuudesta.
“Muutamalle geologiaa käsittelevälle sivulle oli saatu mahtumaan uskomaton määrä aivan perustavaa laatua olevia virheitä.”
Ihan heräsi uteliaisuus oppimateriaalien laatuun. Kertoisitko mikä kirja ja mitä virheitä?
Epävarmuudet herättävät huolta varsinkin kun joudutaan arvailemaan liian pitkälle tulevaisuuteen oletuksien perusteella.
Kyse ei ole nyt tuosta tilasta… tunkeutumisroudan syvyydestä tai sen jäätymisestä yksin vaan…
kyse on yksinkertaisesti “säilytysastioiden” ja “materiaalien” kestävyydestä ?
Missä vaiheessa herra Timo R. on kerennyt tutkia, että olemme löytäneet 100 000 vuosia kalliossa kestävän materiaalin joka ei säteile eikä vuoda… ???
Olin töissä logistiikka firmassa ja altistuin tietämättäni VENÄLTÄ tulevien radioaktiivista sisältävien pakettien käsittelyyn, ne pääset helposti rajan yli … tänne Suomen puolelle
.. kaupunkina Chernobyl ei taida vieläkään kukoistaa ?
Lukekaa oheinen teksti!!
“MT
12.09.2008 klo 00:16
http://www.ksml.fi/mielipide/keskustelu/ydinj%C3%A4tteen-varastoinnin-katastrofaaliset-ongelmat-saksassa/220620
Ajantasassa oli tänään mielenkiintoista asiaa ydinjätteen varastoinnista Saksassa
http://areena.yle.fi/toista?id=1484801
Samasta aiheesta löytyy myös
http://takku.net/article.php/20080709171145251
Pertti Rönkkö kertoo kuinka Saksan ydinjätteen varastointi on suurissa ongelmissa. Suolakaivoksiin Assessa on -60-luvun puolessa välissä varastoitu tutkimus- ja koemielessä 130 000 tynnyriä ydinjätettä 200 litran tynnyreihin ja ne ovat nyt alkaneet vuotaa. Siis kolmessakymmenessä vuodessa, kun tavoite turvalliselle varastoinnille oli 1 000 000 vuotta. Kaivos on lisäksi sortumavaarassa ja radioaktiivisen aineen pelätään joutuvan pohjaveteen.
Ydinjätettä on aikaisemmin kuljetettu Ranskaan ja Englantiin, nykyään niiden kuljetus ei enää onnistu ihmisten vastustuksen takia. Euroopan ydinvoimaa käyttävät valtiot ovatkin nyt kääntäneet katseensa Suomeen, jonka Eurajoella rakennettavaa ydinjätteen varastoinipaikkaa odotellaan valmistuvaksi ja jota haaveillaan koko Euroopan ydinjätteen varastoimiseksi.
Asiassa tulee käymään juuri niin kuin olen tiennyt jo monta vuotta sitten. Ydinjätteen varastointi ei missään päin maailmaa onnistu ja suomalaiset ovat ainoita, jotka kuvittelevat sen onnistuvan. Summa summarum, Euroopan ydinjätteet varastoidaan Suomeen. Siis kuljetetaan Suomeen Itämerellä, käsitellään täällä ja varastoidaan tänne.
Suomesta tehdään Euroopan ydinjätereservaatti. Jotkut sen tietysti ovat tienneet ajat sitten. Tätähän me tietysti olemme halunneet ja suorastaan kerjänneet.”
Lähde: KSML.fi
Ydinjäteturvallisuuteen liittyy aika paljon muitakin asioita kuin geologia.
Seuraavassa pari esimerkkiä niistä hurjista väittämistä, joita me riittämättömän koulusivistyksen saanut
äänekäs ydinvoiman ja loppusijoituksen vastustajien ydinjoukko olemme tuoneet julki luettuamme esimerkiksi sellaisten asioita tuntemattomien henkilöiden kuten STUKin tutkija Erkki Ilus ja TKK:n tutkija Seppo Sipilä julkaisuja.
Väitöstutkimuksessa vuodelta 2006 STUKin tutkija Erkki Ilus osoittaa, että ydinvoimalaitos aiheuttaa meriympäristössä jo käytön aikana samat ympäristömuutokset, jotka ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan vasta tulevaisuudessa. Lienee insinöörin logiikkaa aiheuttaa ympäristömuutokset jo nyt ydinvoimalla eikä vasta tulevaisuudessa ilmastonmuutoksella ?
Ydinturvallisuuden luennossaan vuodelta 2009 TKK:n tutkija Seppo Sipilä toteaa esimerkiksi seuraavat asiat:
Yksi polttoainenippu, joka sisältää 180 kg uraania.
1 vuosi voimalasta poistamisen jälkeen:
Jos ihminen oleilee metrin etäisyydellä nipusta aiheuttaa se kuoleman kolmessa minuutissa, tai nielemällä sitä 20 milligrammaa. (kuolemaan johtava säteilyannos on 10 sieverttiä)
40 vuoden kuluttua:
Kuolemaan johtavan säteilyannoksen saa nipun lähellä 40 minuutissa, tai nielemällä sitä 50 milligrammaa.
500 vuoden kuluttua:
Nipusta saa tunnissa saman määrän säteilyä kuin voimalatyöntekijän vuotuinen annosraja on, eli 20 millisieverttiä.
10000 vuoden kuluttua:
1 tunnin säteilyannos nipusta on yhtä suuri kuin vuotuinen luonnosta saatu säteilyannos, eli 2 millisieverttiä, tai nieltynä sitä 4 milligrammaa.
250000 vuoden kuluttua:
Kallioon sijoitetun ydinjätteen säteilymäärä vastaa samaa luokkaa kuin kalliossa sijaitseva keskikokoinen uraaniesiintymä.
Loppukommenttina radioaktiivisen aineen joutumisesta ihmisen ravintoon todettakoon vuoden 2006 tapahtuma, kun venäläiset myrkyttivät Lontoossa vakoilijansa Litvinenkon laittamalla häneen ruokaansa radioaktiivista ainetta.
Tutkimukset jatkuvat, toteaa Timo Ruskeeniemi, mutta ydinjätteen loppusijoituspaikka on silti geologisesti täysin turvallinen ?
Me, joilla ei ole riittävää koulusivistyksen tuomaa taustaa käsitellä geoympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuulemme ja luemme jatkuvasti geologien tyytyväisyydestä päästä loppusijoituspaikan rakennustöiden yhteydessä tutkimaan kallioperän ominaisuuksia. Ymmärtämättöminä ihmettelemme kovasti sitä, että vaikka loppusijoituspaikan turvallisuuden kannalta tärkeäksi katsottuja tutkimuksia on yhä kesken niin siitä huolimatta tyhmien poliitikkojen pitäisi mitä pikimmin tehdä sitovat päätöksensä.
Meille on kerrottu keskeneräisistä korkeakoulututkimuksista ja keskeneräisistä Posivan omista tutkimuksista. Ilmeisesti asiantuntijana Timo Ruekeeniemei pystyy jo nyt ennakoimaan kyseisetn tutkimusten lopputuloksen ja saattamaan meille tiedoksi ilosanoman loppusijoituspaikan ehdottomasta turvallisuudesta niin kauaksi aikaa kuin kuvitella voi ?
Kiitos Kari näistä tiedoista
Ydinturvallisuuden luennossaan vuodelta 2009 TKK:n tutkija Seppo Sipilä toteaa esimerkiksi seuraavat asiat:
Yksi polttoainenippu, joka sisältää 180 kg uraania.
1 vuosi voimalasta poistamisen jälkeen:
Jos ihminen oleilee metrin etäisyydellä nipusta aiheuttaa se kuoleman kolmessa minuutissa, tai nielemällä sitä 20 milligrammaa. (kuolemaan johtava säteilyannos on 10 sieverttiä)
40 vuoden kuluttua:
Kuolemaan johtavan säteilyannoksen saa nipun lähellä 40 minuutissa, tai nielemällä sitä 50 milligrammaa.
500 vuoden kuluttua:
Nipusta saa tunnissa saman määrän säteilyä kuin voimalatyöntekijän vuotuinen annosraja on, eli 20 millisieverttiä.
10000 vuoden kuluttua:
1 tunnin säteilyannos nipusta on yhtä suuri kuin vuotuinen luonnosta saatu säteilyannos, eli 2 millisieverttiä, tai nieltynä sitä 4 milligrammaa.
250000 vuoden kuluttua:
Kallioon sijoitetun ydinjätteen säteilymäärä vastaa samaa luokkaa kuin kalliossa sijaitseva keskikokoinen uraaniesiintymä.
+ + + Miten Timo Ruskeeniemi laskee sen varaan että entä jos isompi meteoritti tai komeetta iskeytyy juuri Suomeen.. ei muuten varmaan kalliot tärise!
Arvosta Timon ammattitaitoa… mutta ehkä olisi syytä muistaa että elämä ei ole pelkät kalliot… luonto on molipuolinen kuten ihminenkin … Aurinkoista kesää lukijoille. Miten se aurinkoenergia saataisiin parhaiten hyödynnettyä.. että ei tarvise niin paljon ydinjätettä haudata kallioon ??
mirak kysyi, että miten se aurinkoenergia……?
TKK eli Aalto-yliopisto on nousemassa uusiutuvien energialähteiden tutkimuslamasta, joka kesti liki kymmenen vuotta siellä pomona toimineen ydinvoiman asiaa kiivaasti ajaneen professorin poistuttua rivistä.
Siis suosittelen klikkaamista kohteeseen:
http://tfy.tkk.fi/renewable/
ja vankkaa perustietoa voi aluksi vilkaista esityksestä:
http://www.demofinland.org/_file/29405/Peter Lund 2026.3.2010.pdf
korjaus edellisen linkin kirjoitusmuotoon:
http://www.demofinland.org/_file/29405/Peter%20Lund%202026.3.2010.pdf
++++ Suolakaivoksiin Assessa on -60-luvun puolessa välissä varastoitu tutkimus- ja koemielessä 130 000 tynnyriä ydinjätettä 200 litran tynnyreihin ja ne ovat nyt alkaneet vuotaa. Siis kolmessakymmenessä vuodessa, kun tavoite turvalliselle varastoinnille oli 1 000 000 vuotta. Kaivos on lisäksi sortumavaarassa ja radioaktiivisen aineen pelätään joutuvan pohjaveteen. ++++
Pientä täsmennöstä: kyseessä ei ole ydinjäte vaan keski- ja matala-aktiivinen vomalaitosjäte. Ne käsittävät ydinvoimalaitoksella lievästi radioaktiivisia työkaluja, työhaalareita ja muuta vastaavaa melko harmitonta kamaa, jota ei missään tapauksessa saa verrata ydinjätteeseen. Tämämänlainen uutisointi on tiedostettua harhaanjohtamista johon ydinvoimavastustajat helpolla paremman argumentin puuttuessa turvautuvat. Näiden materiaalien loppusijoitusajaksi on käsitykseni mukaan 1000 vuotta riittävä, ei miljoona kuten kirjoittaja antaa ymmärtää. – Titenkin näidenkin jätteiden kanssa tulee olla huolellinen ja nämä tynnyrit eivät saa vuotaa.
Moi,
Tutkija Pohjanmaalta on oikeassa. Kyseinen ”loppusijoituspaikka” Saksassa on täynnä matala- ja keskiaktiivista voimalaitosjätettä joka on eristettävä luonnosta noin sadaksi vuodeksi. Tämä ei ole tietty mikään synninpäästö huolimattomalle toiminnalle. Tällä alalla tulisi aina noudattaa korkeimpia normeja, mutta tuossa artikkelissa on kieltämättä aika paljon propagandan makua. Esim STUKin sivuilta voi tutustua mitä eroa on erilasisilla ydinjätteillä http://bit.ly/bUZyb2
” Missä vaiheessa herra Timo R. on kerennyt tutkia, että olemme löytäneet 100 000 vuosia kalliossa kestävän materiaalin joka ei säteile eikä vuoda”
Reaktorista poistettaessa käytetty polttoaine on vaarallisimmillaan. Kuitenkin sen jäähtyessä välivaraston vesialtaissa jo muutama metri vettä kykenee vaimentamaan säteilyn käytännössä kokonaan, niin ettei ympäristölle koidu vaaraa. Kuten muutama kirjoittaja on maininnut, säteilyä on saatava tietty annos ennen kuin voidaan kiistattomasti todistaa kielteisten terveysvaikutusten syntyminen (yleensä puhutaan n.500 mSv rajasta). Käytetty polttoaine sijoitetaan yli 400m syvyyteen ja jo reilun metrin paksuinen kallio kykenee vaimentamaan säteilyn niin ettei siitä koidu haittaa vaikka kävelisit itse tunnelissa.
”kaupunkina Chernobyl ei taida vieläkään kukoistaa ?”
TV:stä tuli muutama viikko sitten mielenkiintoinen luonto-dokumentti Tshernobylin eläimistä. Siellä on ihmisen poissaolon vuoksi kehittynyt varsin kukoistava ja kirjava eläinpopulaatio eikä näillä eläimillä ole tavattu keskimääräistä enempää syöpää. Toisaalta esim. itsekseen aikaisemmin lisääntyneet madot ovat ryhtyneet jatkamaan sukuaan parittelemalla ilmeisesti kehittääkseen perimäänsä sopeutumaan paremmin säteilevään ympäristöönsä. Tietysti Tshernobylin onnettomuus oli kamala katastrofaalinen erehdys joka johtui suunnittelu ja käyttövirheestä, mutta ei se ole mikään kuollut vyöhyke. (dokkari -> http://bit.ly/cS7TDP)
” Väitöstutkimuksessa vuodelta 2006 STUKin tutkija Erkki Ilus osoittaa, että ydinvoimalaitos aiheuttaa meriympäristössä jo käytön aikana samat ympäristömuutokset, jotka ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan vasta tulevaisuudessa.”
On totta, että voimalaitoksen jäähdytysvedet lämmittävät lähiympäristön vesiä, mutta en näe mitään syytä miksi tämä olisi erityisen hälyttävä tai vaarallinen asia.
”Meille on kerrottu keskeneräisistä korkeakoulututkimuksista ja keskeneräisistä Posivan omista tutkimuksista. Ilmeisesti asiantuntijana Timo Ruekeeniemei pystyy jo nyt ennakoimaan kyseisetn tutkimusten lopputuloksen ja saattamaan meille tiedoksi ilosanoman loppusijoituspaikan ehdottomasta turvallisuudesta niin kauaksi aikaa kuin kuvitella voi ?”
Kukaan ei ole väittänyt, että tutkimukset olisivat valmiit. Tämän voi todeta Posivan sivuilta. He ovat olleet erittäin avoimia tutkimustensa suhteen. Ruskeeniemi puhuu luonnollisesti oman tutkimuksensa näkökulmasta eikä yritäkään mielestäni esittää, että kyseiset tutkimukset olisivat jotenkin lukkoon lyötyjä. Tämä on omaa tulkintaasi.
” Miten Timo Ruskeeniemi laskee sen varaan että entä jos isompi meteoritti tai komeetta iskeytyy juuri Suomeen.. ei muuten varmaan kalliot tärise!”
Siitä ei varmaan kukaan voi mennä takuuseen mitä tapahtuu jos järkälemäinen meteoriitti iskee suoraan loppusijoituspaikan päälle. Voisin kuitenkin kuvitella riskin olevan varsin mitätön ja meillä olevan silloin muitakin huolenaiheita kuin 400m syvyydestä mahdollisesti sinkoilevat polttoainekapselit.
” Miten se aurinkoenergia saataisiin parhaiten hyödynnettyä.. että ei tarvise niin paljon ydinjätettä haudata kallioon ??”
Vaikka uskonkin vankasti aurinkoenergiaan yhtenä tulevaisuuden energianlähteenä, kommenttisi kaipaa hieman täydennystä. Nykyiset aurinkopaneelit ovat nimittäin ongelmajätettä sillä niissä on raskasmetalleja kuten elohopeaa ja kadmiumia. Näiden materiaalien turvallinen eristäminen vaatii varsin pitkälle vietyjä teollisia prosesseja eikä niitä voi noin vain heittää roskalavalle. Tämä tulee olemaan ongelma, kun miljoonat ihmiset asentavat paneeleja katoillensa, ja tiedämme jo kokemuksesta kuinka monet meistä hävittävät ongelmajätteensä – viemällä ne lähimetsään tai naapurin roskikseen – kierrätyskeskuksen sijaan.
Mutta aurinkoista kesää kuitenkin.
terv,
Lauri Muranen
tutkija pohjanmaalta antaa pientä täsmennöstä: kyseessä ei ole ydinjäte….
Ei ole ihme, että me riittämättömän koulusivistyksen omaavat emme ymmärrä näistä ydinjäteasioista mitään, kun yksi asiantuntija sanoo, että ei se ole ydinjätettä ja toinen sanoo, että kyllä se on ydinjätettä:
Suomen ydinjätteen loppusijoitusmalli
Thomas Carlsson Energiateknologiat Teknillinen korkeakoulu Helsinki
Ydinjätteeksi luokitellaan lisäksi reaktorin sisärakenteet, ja huollossa sekä korjauksissa käytetyt varusteet, jotka ovat altistuneet säteilylle. Tätä jätettä kutsutaan matala- ja keskiaktiiviseksi jätteeksi.
Kari,
Hyvä huomio, mutta keskityt nyt vain semantiikkaan ja saivarteluun. Pointti on se, että kyseessä olleet ydinjätteet eivät ole käytettyä polttoainetta joka on sitä pelättyä tavaraa.
Kiitos Lauri Muraselle selvennyksistä !
“On totta, että voimalaitoksen jäähdytysvedet lämmittävät lähiympäristön vesiä, mutta en näe mitään syytä miksi tämä olisi erityisen hälyttävä tai vaarallinen asia.”
Kommentti: Et siis pidä myöskään ennustetun ilmastonmuutoksen aiheuttamia ympäristömuutoksia erityisen hälyttävinä tai vaarallisena vaikka ydinvoimateollisuus esittää eräänä tärkeimmistä perusteluista ydinvoiman lisäämiseksi juuri ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumisen ? Väitöstyöhän osoitti, että jäähdytysvesien aiheuttamasta lämpenemisestä meriympäristössä seuraa juuri samanlaiset ympäristömuutokset kuin ilmastonmuutoksestakin.
“Kukaan ei ole väittänyt, että tutkimukset olisivat valmiit. Tämän voi todeta Posivan sivuilta. He ovat olleet erittäin avoimia tutkimustensa suhteen. Ruskeeniemi puhuu luonnollisesti oman tutkimuksensa näkökulmasta eikä yritäkään mielestäni esittää, että kyseiset tutkimukset olisivat jotenkin lukkoon lyötyjä. Tämä on omaa tulkintaasi.”
Hyvä asia, jos näin on ja Posiva muistaa mainita tämänkin asian kovasti kiirehtimässään lupahakemuksessa ?
“Et siis pidä myöskään ennustetun ilmastonmuutoksen aiheuttamia ympäristömuutoksia erityisen hälyttävinä tai vaarallisena ”
Meriveden paikallinen lämpeneminen ei ole kovin merkittävä uhka ympäristölle. Laajempia vaikutuksia ei ole, toisin kuin ilmastonmuutoksella. Pienimuotoinen muutos itsessään ei yksinkertaisesti ole merkittävä tekijä (tai välttämättä edes haitallinen) luonnon kannalta.
“Posiva muistaa mainita tämänkin asian kovasti kiirehtimässään lupahakemuksessa?”
Posivan tavoitteena on jättää loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemus vuonna 2012. Viime syksynä Posiva jätti työ- ja elinkeinoministeriölle ja Säteilyturvakeskukselle rakentamislupavalmiutta koskevan selvityksen, jossa esitetään lupahakemusta varten tarvittavan dokumentaation tilanne: miltä osin hakemusaineisto on jo valmis, ja miltä osin sitä on vielä täydennettävä. Rakentamislupahakemusta varten tehtävä tutkimus- kehitys ja suunnittelutyö (TKS) on esitetty Posivan viime syksynä julkaisemassa TKS-2009-ohjelmassa. Siinä määritellään ne TKS-työt, jotka Posiva tulee tekemään vuoteen 2012 mennessä rakentamislupahakemusta varten. TKS-ohjelma, kuten Posivan muutkin raportit, on saatavissa Posivan internet-sivuilta.
Posivan raportoinnissa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan keskeiset raportit arvioitutetaan ennen julkaisua ulkopuolisella asiantuntijalla. Julkaistavien raporttien tulee täyttää tieteellisyyden laatuvaatimukset, mutta raporttien ei tarvitse edustaa Posivan näkemystä. Tarvittaessa raportteihin kirjataan ns. varolauseke (disclaimer), joka osoittaa raportin edustavan kirjoittajiensa, ei Posivan, näkemystä.
Posiva jätti TKS-2009-ohjelman viime syksynä viranomaisten arvioitavaksi. TEM antanee lausunnon TKS-ohjelmasta kesäkuun loppuun mennessä, STUK syyskuussa. STUK käyttää arviossaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Sen lisäksi STUK arvioi loppusijoitushankkeen toteutukseen ja pitkäaikaisturvallisuuteen liittyvän työn edistymistä ja avoimia kysymyksiä säännöllisesti puolivuosittain järjestettävissä arviointikokouksissa.
- Lauri Muranen
Hyvä MiraK,
Geologisessa loppusijoituksessa on kyse juuri siitä, että radioaktiivinen jäte eristetään moninkertaisten vapautumisesteiden taakse. Niitä ovat manitsemanne kuparikanisteri, joka koostuu mekaanista kestävyyttä antavasta rautakehikosta ja sen ympärillä olevasta kuparivaipasta, joka on lähinnä korroosiosuoja. Kanisterit ympäröidään vielä bentonmiittisavella, joka hidastaa pohjaveden liikkeen kanisteri ympärillä samalle tasolle kuin kalliossakin. Olette oikeassa, en ole itse tehnyt näiden teknisten vapautumisesteiden kanssa tutkimusta. Se on insinöörien ja metallurgien hommia. Meidän geologien tehtävä on kertoa insinööreille millaisia olosuhteita kanisterin joutuvat kohtaamaan syvällä kalliossa nyt ja tulevaisuudessa. Insinöörit sitten suunnittelevat ja rakentavat kanisterit monkiertaisilla varmuuskertoimilla. Niistä ei ole tarkoituskaan tehdä ikuisia, vaan niiden tulee kestää niin kauan, että käytetyn polttoaineen radioaktiivisuus on laskenut uraanimalmin tasolle. Minä geologina luotan meidän peruskalliomme ja sen muuttumattomuuteen miljoonienkaan vuosien aikana. Loppusijoitustila rakennetaan noin 400 m syvyyteen. Siellä kemialliset olosuhteet, erittäin hidas pohjaveden liike ja vähärakoinen kallio pitävät radioaktiiviset aineet paikallaan, vaikka kapseleita rikkoutuisikin. Ei ole tiedossa mekanismi, joka ne voisi nostaa pinnalle.
Olen pahoillani teitä kohdanneesta altistumisesta radioaktiiviselle aineille. Tämä osoittaa sen miten tärkeää on käsitellä asianmukaisesti haitallisia aineita, mukaanlukien ydinjätteet. Niitä ei voi jättää lojumaan maanpinalle, vaan ne pitää sijoittaa turvallisesti pois ihmisten elinpiiristä.
Ydinjäteturvallisuuteen liittyy aika paljon muitakin asioita kuin geologia.
Seuraavassa pari esimerkkiä niistä hurjista väittämistä, joita me riittämättömän koulusivistyksen saanut
äänekäs ydinvoiman ja loppusijoituksen vastustajien ydinjoukko olemme tuoneet julki luettuamme esimerkiksi sellaisten asioita tuntemattomien henkilöiden kuten STUKin tutkija Erkki Ilus ja TKK:n tutkija Seppo Sipilä julkaisuja.
Väitöstutkimuksessa vuodelta 2006 STUKin tutkija Erkki Ilus osoittaa, että ydinvoimalaitos aiheuttaa meriympäristössä jo käytön aikana samat ympäristömuutokset, jotka ilmastonmuutoksen on ennustettu aiheuttavan vasta tulevaisuudessa. Lienee insinöörin logiikkaa aiheuttaa ympäristömuutokset jo nyt ydinvoimalla eikä vasta tulevaisuudessa ilmastonmuutoksella ?………………………
Käytetty ydinpolttoaine on todellakin vaarallista, ei siitä ole epäilystäkään. Sen vuoksi se pitääkin loppusijoittaa pois ihmisten elinpiiristä. Meillä Suomessa siihen on erinomaiset mahdollisuudet vakaan kallioperämme ansiosta. Olemme keskellä hyvin vanhaa geologista yksikköä, jossa ei enää ole vulkaanista aktiivisuutta ja lievät maanjäristykset liittyvät Atlantin keskiselänteeltä tulevaan puristukseen ja jääkauden jälkeiseen maankohoamiseen. Liike-enrgia vapautuu kalliossa jo olevien rakojen ja ruhjeiden kautta, kuten on tapahtunut satojen miljoonien vuosien aikana. Näemme tällaisten reaktivoitumisten merkkejä kallionraoissa olevissa mineraalitäytteissä. Suurin osa raoista on kuitenkin pysynyt stabilleina koko nykymuotoisen kallioperämme parin miljardin vuoden iän verran. Loppusijoitustila sijoitetaan näiden mahdollisten liikuntasaumojen väliin ja jokainen kapselia varten tehty kallioon porattu reikä tutkitaan tarkasti ja vain viranomaisten hyväksymiä käytetään loppusijoitukseen.
Kiteisen kallion vakaudesta ja kyvystä pidättää aineksia kertoo sekin, että meillä on uraanipitoisia kallioita, joissa aivan pinnan tuntumassa on hyvin säilyneitä uraanimineraalirakeita. Geologille tämä kertoo luonnon pitkäkestoisesta ‘laboratoriokokeesta’, joka on tehty uraanin kannalta mahdollisimman epäedullisissa olosuhteissa. Lähellä pintaa on tarjolla hapellista sadevettä, jonka kanssa kosketuksissa olevan uraanin pitäisi muuttua liukoiseen muotoon. Suurelta osin näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaikka aikaa on ollut nykyisellä eroosiopinnalla miljoonia tai kymmeniä miljoonia vuosia. Loppusijoitustila rakennetaan syvyyteen, johon hapellisten vesien kierto ei edes ylety. Kivien rautapitoiset mineraalit kuluttavat hapen nopeasti pois. Meillä on niin pienet korkeuserotkin, että ei ole gradienttia, joka ylläpitäisi pohjavesikonvektiota loppusijoitussyvyyksille. Tilanne voi olla jossakin määrin eri mannerjäätikön sulamisvaiheessa ja sitä nyt tutkitaan Grönlannissa. Milloin seuraava jääkausi sitten tuleekaan, niin siitä ei ole oikein selkeää kuvaa.
Mitä tulee tuohon koulusivistykseen, niin meillähän on yksi maailman parhaista ja tasapuolisin koulujärjestelmistä. Kritiikkini kohdistui siihen, että opetusohjelmiin ei nykyään sisälly tarpeeksi geologian perusasioiden opetusta, kuten epäilemättä ymmärsitkin. Kuitenkin elämämme pyörii pitkälti elottoman luonnon tarjoaman ympäristön ja sieltä saatavien raaka-aineiden varassa. Ajatellaan vaikka aikakausilehteä tai tulostuspaperia. Niissähän on enemmän mineraaliainesta kuin puukuitua.
Tietoa, joka saattaa aiheuttaa tuskaa:
Seuraava jääkausi on tulossa n. 10 000 vuoden kuluttua. Silloin käynnistyy todellinen eloonjäämiskamppailu. Ruokapula on ensimmäisenä edessä. Pienempiä murheita ovat liikenne, asuminen ja ydinjätteet.
Lopullinen ratkaisu pallomme kaikkiin ongelmiin saadaan 500 miljoonan vuoden kuluttua. Aurinko laajenee tuhansien asteiden kuumuisena koko aurinkokuntaan. Sitä finaalia ei ole enää kukaan seuraamassa, sillä ilmakehä on jo kokonaan kadonnut, meret kuivuneet sekä lukematon määrä muita häiriöitä on tuhonnut koko luonnon.
Ehkä näistä ei kenenkään yöuni häiriinny, mutta pikkuisen kyllä huolestutta öljyn loppuminen. Tämä on laskettu tapahtuvan lähimmän 100 vuoden sisällä. Uraani kannattaisi käyttää loppuun, vaikka onkin uusiutumaton luonnonvara. Sitä ei luonnonsuojelijatkaan jäisi kaipaamaan.
Lauri Muranen toteaa:
“Meriveden paikallinen lämpeneminen ei ole kovin merkittävä uhka ympäristölle”
Toteamuksesi auttaa ymmärtämään paremmin lausuntojasi koska aivan ilmeisesti et ymmärrä oikeastaan mitään ympäristöasioista.
——-Tutkimukset jatkuvat, toteaa Timo Ruskeeniemi, mutta ydinjätteen loppusijoituspaikka on silti geologisesti täysin turvallinen ?
Me, joilla ei ole riittävää koulusivistyksen tuomaa taustaa käsitellä geoympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuulemme ja luemme jatkuvasti geologien tyytyväisyydestä päästä loppusijoituspaikan rakennustöiden yhteydessä tutkimaan kallioperän ominaisuuksia. Ymmärtämättöminä ihmettelemme kovasti sitä, että vaikka loppusijoituspaikan turvallisuuden kannalta tärkeäksi katsottuja tutkimuksia on yhä kesken niin siitä huolimatta tyhmien poliitikkojen pitäisi mitä pikimmin tehdä sitovat päätöksensä
Meille on kerrottu keskeneräisistä korkeakoulututkimuksista ja keskeneräisistä Posivan omista tutkimuksista. Ilmeisesti asiantuntijana Timo Ruekeeniemei pystyy jo nyt ennakoimaan kyseisetn tutkimusten lopputuloksen ja saattamaan meille tiedoksi ilosanoman loppusijoituspaikan ehdottomasta turvallisuudesta niin kauaksi aikaa kuin kuvitella voi ?——
Loppusijoituksen tapaista hanketta ei ole koskaan ennen toteutettu. Mitään operaatiota ei valvota ja luviteta samalla tarkkuudella kuin ydinjätteiden käsittelyä. Kaikki vaiheet halutaan tehdä mahdollisimman turvallisesti ja sitä varten tarvitaan tutkimustietoa. Tietoa tarvitsevat sekä ydinjätehuollosta vastaavat tahot että valvovat viranomaiset, tiedeyhteisö ja kansalaiset. Tutkimukset Suomessa ja maailmalla aloitettiin 1970-luvun lopulla. Niitä tarvittiin ja tarvitaan toisaalta syvän kallioperän ja pohjavesien ymmärtämiseen että teknisen toteutuksen tarpeisiin (louhinta, kanisterit jne.). Esimerkiksi Suomessa ei tiedetty syvistä pohjavesistä juuri mitään ennen ministeriön ja viranomaisten rahoittamia tutkimuksia. Näin alusta lähdettiin liikkeelle. Monessa muussakin asiassa on koko ajan edetty pääpiirteistä yksityiskohtaisempaan selvitykseen. Pitkäaikaisturvallisuuteen liittyvien tutkimusten painopiste on kyllä siirtymässä geologiasta enemmänkin teknisten ratkaisujen toiminan arviointiin. Oliluodossa tietenkin jatketaan myös yksityiskohtaisia geologisia tutkimuksia, joita tarvitaan loppusijoitustilan suunnitteluun, rakentamiseen ja monitorointiin.
Moniin kysymyksiin on kuluneina vuosikymmeninä saatu riittävästi selvyyttä, jotta on voitu arvioida niiden merkitystä loppusijoitukselle. Niiltä osin kuin nähdään tarvetta, niin työtä jatketaan. Näinhän minkä tahansa alan tutkimus etenee. Kun lisäksi otetaan huomioon, että loppusijoitustilalta vaaditaan 100 000 – 250 000 vuoden päähän ulottuvaa turvallisuutta, niin onhan se tutkimuksen paikka. Miten tästä voi olla eri mieltä?
Sitä paitsi, eihän Posivalle mahdollisesti myönnettävä loppusijoituslaitoksen käyttöönottolupa 2020 merkitse työn loppumista. Koko runsaan 100 vuoden ajan kun ydinjätettä loppusijoitetaan tehdään tarkkaa seurantaa ja dokumentaatiota tilan ja ympäristö käyttäytymisestä. Jos keksitään jokin parempi keino päästä eroon jätteestä tai tehdä sijoitus toisella tavalla niin se on hyvin mahdollista.
Minun on ollut vaikea ymmärtää tutkimukseen kohdistuvaa kahtalaista kritiikkiä muutenkin. Jotkut sanoavat että eikö nyt jo ole valmista ja jossakin toisessa yhteydessä sitten ihmetellään etteikö tätäkään ole tutkittu kunnolla. Riippumatta siitä mitä mieltä ollaan ydinvoimasta niin meillä nyt kuitenkin on ydinjätettä, josta pitää huolehtia. Ainakin minä luotan enemmän meidän kallioperäämme kuin tulevien yhteiskuntien kykyyn valvoa maanpinnalle jätettyä radioaktiivista jätettä.
Ei minun tai kenekään muunkaan tarvitse ennakoida mitään tulevaa päätöksen tekoa. Voin vain kertoa omista havainnoistani niille joita ne sattuvat kiinnostamaan. Suomessa on energialain mukainen päätöksenteko- ja valvontajärjestelmä, joka toimii erittäin hyvin. Kaikki pyrkivät taatusti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja yksittäinen tutkija voi vain tehdä oman työnsä parhaan ymmärryksensä mukaisesti. Järjestelmän luonteeseen kuuluu vielä sekin, että mikään yksittäinen tutkimus ei riitä ratkaisemaan jotakin asiaa. Kaikki pitää olla toistettavaa ja perusteltua ja tulkinnoille pitää saada mm. kansainvälisten asiantuntijoiden hyväksyminen. Vuosikymmenien tutkimusaineisto on julkista ja kenen tahansa kiinnostuneen saatavilla.
” + + + Miten Timo Ruskeeniemi laskee sen varaan että entä jos isompi meteoritti tai komeetta iskeytyy juuri Suomeen.. ei muuten varmaan kalliot tärise! ”
Justiinsa näitä Mirak:ita löytyy, jotka heittelevät erilaisia kepeitä kommentteja asiansa perusteeksi ilman minkäänlaista käsitystä faktoista.
Otetaan yksi hyvä esimerkki: Lappajärvi. Wikipedia tietää kertoa aiheesta seuraavaa:
“Lappajärvi on Suomen suurin meteoriittikraatteri. … Lappajärven kraatterin läpimitta on 35 km (järven mitat 17–35 km), ja se on nykyisten arvioiden mukaan iältään 73,3 ± 5,4 miljoonaa vuotta. … Törmääjän läpimitta saattoi olla alle 0,5 km ja se räjähti törmätessään maahan 80 gigatonnin voimalla. Jopa talon kokoisia kiviä arvellaan sataneen 70 km:n säteellä ja kaiken elämän tuhoutuneen 200 km:n säteellä. Paineaalto pyyhki kaiken maantasalle. 350 km:n päässä miltei kaikki eläimet kuolivat, ja tuhovaikutukset alkoivat vasta 650 km:n päässä olla niin heikkoja, että eläimiä selvisi vahingoittumattomina.”
Pari selventävää faktatietoa:
-Matka linnuntietä Lappajärvestä Helsinkiin on n. 350 km. Kaikki elämä olisi siis kuollut Tampereella, Porissa, Jyväskylässä, Kokkolassa ja Seinäjoella. Helsinki, Turku ja Tukholma eivät olisi olisi olleet paljoa paremmassa kunnossa.
-Tuo 80 gigatonnia tarkoittaa ydinräjähteiden yhteydessä käytettävää vertailulukua, kuinka montaa tonnia TNT:tä eli erästä räjähdysainetta. Hiroshiman atomipommin teho oli 13 kilotonnia eli tämä Lappajärven meteoriitin vaikutus oli n. 7 miljoonaa kertaa voimakkaampi.
Johtopäätös:
-Jos Suomeen mihin vain Oulun alapuolelle tai jopa itse Olkiluotoon osuisi tämän tyyppinen meteoriitti, olisi tuo ydinpolttoaineen radioaktiivinen säteily todellakin yksi pienimmistä meidän ongelmistamme.
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.planetthoughts.org/userfiles/image/2009/Apr/Chernobyl-child.jpg&imgrefurl=http://www.planetthoughts.org/%3Fpg%3Dpt/Whole%26qid%3D2860%26recent%3Dt&usg=__TmWslhEyOOiv5a89p_vEoz-HDPc=&h=276&w=400&sz=15&hl=fi&start=41&um=1&itbs=1&tbnid=JQ3S9VS6E4mxyM:&tbnh=86&tbnw=124&prev=/images%3Fq%3Dchernobyl%2Bchildren%26start%3D40%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DN%26ndsp%3D20%26tbs%3Disch:1
It further clarifies why yet another grab at billions of taxpayer dollars for new reactor construction must be stopped NOW!
The BIGGEST lie in US industrial history is that “nobody died at Three Mile Island.” Just before last month’s thirtieth anniversary of the central Pennsylvania melt down, critical new evidence was completely ignored by the corporate media.
Nuclear engineer Arnie Gundersen, a former industry executive, reported in Harrisburg that new findings show far more radiation may have been released than previously estimated. Epidemiologist Stephen Wing of the University of North Carolina joined in a study indicating human health was indeed compromised downwind.
To this day neither TMI’s owners nor the Nuclear Regulatory Commission knows how much radiation escaped, where it went or whom it impacted. The Gundersen/Wing findings cast new light on the question of building more reactors.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_world‘s_most_expensive_single_objects
7th …FINLAND
7.1 billion[10] Olkiluoto Nuclear Power Plant 3
(under construction)
“”"Tämäkin dokumentti olisi tarvinnut hieman taustojen selvittämistä katsojille.
Fakta 1.
Dokumentin laatinut yritys “OFF THE FENCE” on kaupallinen yritys, joka tekee tilauksesta “non-fiction” tv-ohjelmia, videoita jne.
Nyt kyseessä olvan dokumnetin rahoittajaa ei ole kerrottu.
Fakta 2.
Muitakin samantyyppisiä juttuja on ko dokumentin tekoaikoihin valmistettu Yhdysvalloissa.
Niiden taustalta on paljastunut yhteyksiä Yhdysvaltojen energiajärjestöihin. Esimerkiksi allaoleva juttu löytyy seuraavasta internet-osoitteesta:
http://www.foxnews.com/story/0,2933,279091,00.html
In the Journal of Mammology in 1996, Baker and his colleagues reported that the disaster had not reduced either the diversity or abundance of a
dozen species of rodents — including mice, shrews, rats and weasels — near the Chernobyl plant.
“Our studies show that a dynamic ecosystem is present in even the most radioactive habitats,” they wrote.
Baker’s group reported sighting red fox, gray wolf, moose, river otter, roe deer, Russian wild boar and brown hare within a six-mile
radius of the plant — the most heavily contaminated area.
Genetic tests showed Chernobyl’s animals suffered some damage to their DNA, Baker and his colleagues reported. But they said overall it
didn’t seem to hurt wildlife populations.
“The resulting environment created by the Chernobyl disaster is better for animals,” Baker told the Associated Press in a phone interview.
Critics point out that Baker’s work has been funded by the U.S. Department of Energy, which some view as pro-nuclear.
– dokumentit ja niiden taustat (ei varmistettu)
Ohjelmassahan ei väitetty etteikö radioaktiivisuus olisi ihmisille vaarallista, päivastoin – siinä kylläkin tuotiin esiin fakta,
että toisin kuin ihmisten tapauksessa, meitä lyhytikäisemmät eläimet eivät ole niin alttiita sairastumaan radioaktiivisuuden aiheuttamaan
yleisimpään sairauteen, syöpään. Radioaktiivisuuteen liittyvät säteilyannosturvarajat ovat määritelty kokemusten ja tutkimusten
mukaan 1900-luvun aikana nimenomaan ihmisille, siis eläimille jotka elävät keskimäärin n. 70 v.
Toinen juttu mikä ohjelmassa tuotiin ilmi on ehkä vähän yllättävämpi, eli siis se, että luonnonvalinta näyttäisi pystyvän siivoamaan
säteily-ympäristössä eläimille syntyneet mutanttigeenit yllättävän hyvin täysin itsestään. Mutta tästä meillä ei kyllä ole vielä tarpeeksi tietoa,
sillä voihan olla, että tällaiset muutokset kestävät monia sukupolvia tullakseen esiin (ei siis vain muutamaa, kuten esim. ohjelmassa esiintyneen
kissaemon kohdalla on ehtinyt olemaan).
– usko tai älä (ei varmistettu)
Helmikuu 2010
27reaktoria 104:stä vuotavat
“In addition to being a product of nuclear fission, Tritium can be found in nature in very small amounts. The substance has been linked to cancer
if it is ingested, inhaled or absorbed through the skin in large amounts.
An Associated Press story from early February claims that at least 27 of the United States’ 104 nuclear reactors
at 65 plant sites are currently leaking radioactive tritium. These leaks are suspected to be coming from deteriorating underground pipes. “”
-
Chernobyl’s cloud blanketed Europe with deadly isotopes. Some came down in California within ten days, killing countless birds and possibly, in the long run, even more people. The radiation then crossed the entire northern United States, contaminating milk in New England. It returned later for a second pass.
Reactor backers say Chernobyl “only” killed 31 plant workers. But the Soviets denied the accident happened, then ran 800,000 drafted “jumpers” through the radioactive corpse for a futile clean-up. They have been dying in droves for two decades.
Chernobyl’s radiation rained down on a May Day parade among citizens of Kiev who were told nothing about the catastrophe 80 kilometers away. The heartbreaking deformities plaguing the children born thereafter are the starkest reminders of that horrific day. Dr. Alexey Yablokov, former environmental advisor to the late President Boris Yeltsin, and president of the Center for Russian Environmental Policy, has estimated the known death toll at 300,000. The financial costs have topped a half-trillion dollars. The sale of lambs is still banned 2000 miles away in Wales and Scotland, where radioactive cesium still contaminates sheep farms and grazing land.
The tidal wave of cancers, miscarriages, sterility and worse that still washes over the Ukraine and surrounding regions gets ever more horrifying as time passes. Because Chernobyl 4 was a new “state of the art” unit, its core spewed far less radiation than might come from older reactors at Indian Point, New York, or Oyster Creek, New Jersey, which has just been re-licensed to run twenty years beyond its original design specifications.
Chernobyl’s design was peculiar to the Soviets. But to say only it could explode is to argue that hybrid cars can’t run people over, or that since there are no more World Trade towers, terrorists can no longer kill Americans.
On January 31, 1986, four months prior to Chernobyl’s explosion, an earthquake shook the Perry reactor east of Cleveland, which thankfully was not operating at the time. Now it is.
By accident inspectors stumbled onto a football-sized hole eaten by boric acid to within a fraction of an inch through the pressure vessel at Davis-Besse near Toledo. A worker using a candle set a $100 million fire at the Browns Ferry reactor in Alabama. A cooling tower unexpectedly collapsed to the ground at Vermont Yankee. A basketball wrapped in tape was used to stop up a pipe at a reactor in Florida. This March 28, on TMI’s 30th anniversary, an unexplained tremor shut Unit Two at Fermi.”"
Lähde: http://www.chernobylee.com/blog/2010/03/radioactive-tritium-leaking-fr.php“”"
Lauri: “Nykyiset aurinkopaneelit ovat nimittäin ongelmajätettä sillä niissä on raskasmetalleja kuten elohopeaa ja kadmiumia. ” ja
“Tämä tulee olemaan ongelma, kun miljoonat ihmiset asentavat paneeleja katoillensa, ja tiedämme jo kokemuksesta kuinka monet meistä hävittävät ongelmajätteensä – viemällä ne lähimetsään tai naapurin roskikseen – kierrätyskeskuksen sijaan.”
Onko tämä raportoitu ongelma vai mutu? Siitä propagandasta…
Noin vakavammin. Kierrätysasteen tulee määräämään paneelien sisältämien komponenttien/raaka-aineiden jäännösarvo. Mikäli tämä ei ole riittävä voidaan käyttää tuottajayhteisön velvoitetta ottaa laite takaisin ja hyvittää siitä x €.
Cadmiumista kannattaisi lukea vaikkapa NRELin infopläjäys: http://www.nrel.gov/pv/cdte/pdfs/cdte_factsheet.pdf
Elohopeaongelma aurinkopaneeleissa olikin sitten minulle aivan uutta informaatiota. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Piti oikein tallentaa puheenvuoro osoituksena ET:n huikeasta tiedon tasosta
Jari,
mukava huomata, että poimit keskustelusta sen olennaisen. Myönnän etten tunne aurinkopaneelien tekniikkaa kovin hyvin, ja irroitettuna kontekstista lausahdukseni saattaa kuulostaakin propagandalta. Pata kattilaa soimaa. Kuten mainitsin, uskon aurinkoenergian olevan merkittävä voimavara tulevaisuudessa.
Kiinnität jari nyt keskustelun huomion väärään seikkaan. Pysytellään loppusijoituksessa Ruskeeniemen erinomaisen kirjoituksen aiheessa.
“Myönnän etten tunne aurinkopaneelien tekniikkaa kovin hyvin,”
Sitten kannattanee opiskella enemmän ennen lisäkommentteja.
Pata kattilaa soimaa – jaa, annatko esimerkin kommentistani, jossa olisin lipsahtanut propagandan puolelle eli vääristänyt totuutta?
Myönnän toki että kommnettini oli provo, mutta olet nyt ammatissa, jossa edellytetään faktojen pitämistä hallussa – aina. Muuten tulee lunta tupaan.
Nim. kohta 15 vuotta energiapolitiikassa mukana.
Ei hyvää raaka-ainetta kannata syvälle upottaa. Pari sataa vuotta riittää.
Meitä oli nimittäin pari kaveria ydinvoimaäänestyksen aikaan jotka kävimme ahkeraa sähköpostikeskustelua parinkymmenen kansanedustajan kanssa, jotka tuskailivat ristiriitaisen informaation ristitulessa. Visiomme oli että ydinjäte voidaan hyötykäyttää ja hävittää myöhemmin fuusioreaktorissa. Tämä aikaansa edellä ollut näkemys saa nyt vahvistusta.
Teksasin yliopistossa on tehty suunnitelma voimalasta, jossa toimisi sekä raskaiden ydinten halkeaminen, fissio että keveitten atomiydinten yhdistäminen, fuusio.
Laitos polttaisi jopa 99 prosenttia nykyisten ydinvoimaloiden polttoainejätteestä energiaksi. Kotschenreuther and Mahajan suunnittelevat voimalaa, jossa raskaita transuraaneja sisältävä ydinjäte sijoitetaan erityisvarustellun tokamak-fuusioreaktorin ympärille. Fuusioreaktorin tarvitsema lisäenergia otetaan juuri tästä korkea-aktiivisesta ydinjäteestä.
Tästä seuraa että aiemmin ennakoidut ydinjätteiden varastointimäärät ja kustannuksiin kerättävät maksut laskevat. Myös jätekapselin rakenne on kehiteltävä jälkikäyttöä varten, (esim. tiilimuoto tms). Ydinjätevälivarastot voisivat sijaita matalammalla ja suojarakenteiden ikätavoitekin voisi olla vaikkapa vain 200 vuotta. Sadan vuoden päästä kun ollaan jo kokemusta viisaampia. Kovalla hinnalla laskutettava arvotavara, ydinjätekapseli tehdään inaktiiviseksi energian tuotannossa ja tämä lisää tulojamme ja pudottaa varastoitavia loppujätemääriä aivan ratkaisevasti.
Uraania on luonnossa hajallaan monessa eri paikassa mikä aiheuttaa haitallista säteilyä. Vastuullinen keräily- ja kaivostoiminta valvottuine maisemointeineen parantaa vähitellen ympäristön laatua. Tässä onkin suomalaisille taitajille tärkeä maailmanlaajuisen yhteistyön, kriittisen valvonnan ja ympäristöosaamisen paikka.
Fuusiotutkijat ovat olleet kiinnostuneita tästä Super XDivertor -tekniikastaan. Tutkimus on julkaistu Fusion Engineering and Design -lehdessä tammikuussa.Lähde: Tekniikka ja talous.
Terveisin
Kalevi Lystimäki, Ähtäri
hyvä kari keskiväli
Ydinjätettä on montaa eriluokkaa. On matala ja keskiaktiivista jätettä mistä Mirak puhui. Eli Saksassa on ollut ongelmia tämän jätetyypin kanssa, kun rauta tynnyrit yllättäen ruostuvatkin suolakaivoksessa. Vastaavista tynnyreistä tuli myös ruotsissa päästöjä kun niitä varastoitiin käytänössä taivasalla.
Tämä matala- ja keskiaktiivinen jäte pitää sisällään erilaisia voimalaitosjätteitä, kuten suojamuoveja, eristeitä, kumihanskoja, suojavaatteita jne. Näitä käsitellään voimalaitoksilla käsin, eikä niiden käsittely vaadi mitään erityistä säteilysuojausta. Valta osa tästä jätteestä voitaisiin viedä kaatoapikalle, mikäli odotettaisiin 20-30 vuotta. Näin ei kuitenkaan tehdä.
Nyt taas keskustelu käy kuumana korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituksesta. Tämä on sitä pimeässä hohtavaa tavaraa, noin kärjistäen, eli käytettyä polttoainetta ja muutamia muita reaktorisydämmessä olleita komponentteja. Tämä sijoitetaan sitten 400m syvyyteen kuparikapseleissa.
Mitä tulee tuohon voimalaitoksen aiheuttamaan ilmastonlämpenemistä muistuttavaan tilaan… Ei sillä ole mitään merkitystä muutoin kuin paikallisesti. Vaikutukset ympäristöön rajoittuvat noin 5km säteelle voimalaitoksesta. Merkittävät vaikutukset vastaavasti noin 2km säteelle. Vastaavia vaikutuksia on myös kaikilla muilla lauhde- ja vastapainevoimaloilla. Mielummin lokaali ilmastonmuutos kuin globaali.
YDINENERGIAN KÄYTÖSTÄ ON TÄYSIN TURHAA KINASTELLA !!!
VASTA SADAN VUODEN AJAN SIVILISAATIOMME ON SUUNTAUTUNUT NEGATIIVISESTI VUOROVAIKUTTEISEEN SYMBIOOSIIN JA SIKSI SAASTUU !!!
Viimeisen 110-vuoden ajan on poltettu happea koneellisesti. Aikaisemmin ilmakehäämme maanpäällä ei vaikuttaneet, polttolaitokset, autot, öljylämmitys, hiilivoimalat, lentokoneet, eivätkä ihmisten aiheuttamat muut saasteet.
Elintasomme esim. Euroopassa ei olisi sitä luokkaa, kuin nykyaikana se on, mikäli keksintöjämme ei olisi voinut toteuttaa ja käyttää.
Kaikki konaisuutta ylläpitävät voimat toimivat ennen aikaan maailmassa, ( kuten vielä nykäänkin), positiivisesti vuorovaikutteiseen symbioosiin perustuen; Näin on ollut myös Telluksella, kunnes koneellistumisen aikakausi astui
kuvaan,( kuten oli suunniteltukin) .
Ihmiskunnan tehtävä planeetalla on huolehtia itsensä eloonjäämisen lisäksi koko luomakunnan hyvinvoinnista.
TEHTÄVÄ ON HYÖDYNTÄÄ, TAIVAAN MEILLE ILMAISEKSI ANTAMAA IKUISTA SEKÄ SÄÄNNÖLLISTÄ VOIMAA !!!
GRAVITAATIOVOIMILLA VOIMME VALMISTAA SÄHKÖÄ SAASTEETTOMASTI, PUHDISTAA HAPPIRIKKAAMMAKSI ILMAKEHÄÄMME SEKÄ VALMISTAA VETTÄ PUHDISTAVAA POLTTOENERGIAA !!!
Globaalisti yhteistyöllä ihmiskunta valmistaa vuorovesivoimaloita ympäri maapallon, samalla teollisuusmaat saavat viedä know howtaan, sinne missä rantaviivaa riittää ja maat joissa on ollut pula puhtaasta teollisuudesta sekä työpaikoista, saavat nykymaailmassa ihmisen arvoisen elintason.
Koska sähköenergiaa valmistetaan merten äärellä, voidaan sähköenergia helposti jatkojalostaa, jolloin saamme stabiliteetin ilmakehäämme ja puhdistavaa polttoenergiaa.
Siis valmistammme merivedestä happea polttamme hapen korvaajaksi sekä samalla vetyä, joka fuusiotuessaan hapen kanssa muodostaa puhdasta vettä.
Olemme vieneet asiaa eteenpäin; Suomen julkishallinnolle, monille asiaan liittyville tahoille, myös EU:iin mm. Olli Rehnin kabinetin tiedoksi; YK:iin kirjeitse sekä lähetystöihin mm. Yhdysvaltojen ja Britanian suurläheystöön. Myös Suomessa toimivat energia-alaan liittyvät yhteisöt ja yritykset ovat olleet mielissään, saadessaan asian tiedoksi mm. Tekes. Sitra, Alko, WWF, Maan ystävät, TKK, jne ….
HAPPEA VOIDAAN VALMISTAA MYÖS YDINVOIMALLA ; Tämän mainitsimme vuonna 2000, jolloin Suomen kansanedustuslaitoksen puolueryhmien puheenjohtajat, saivat kyseisestä asiasta tiedotteen, jaettavaksi kaikille kansanedustajillemme. Samana iltana mainittiin myös MTV3:n uutisissa lyhyesti asiasta; “On myös ehdotettu vedyn käyttämistä energialähteenä”.
KAUKONÄKÖISYYTTÄ IHMISKUNNASSA EI ENÄÄ TARVITA,
TAJUTAKSEEN POSITIIVISEN SYMBIOOSIN OLEVAN, VÄLTTÄMÄTÖTÄ ELÄMÄN JATKUMISELLE TELLUKSELLA.
TAIVAS ORGANISAATIOT, lain, luomakunnan ja intersubjektiivisen edun valvoja.
Ilkka V T Juutilainen – Juudaan Kuningas , 11.06.2010.
TÄRKEIN EDELLISESSÄ KIRJOITUKSESSA ON HAPEN MERIVEDESTÄ FISSIOLLA VALMISTAMINEN, JOLLOIN SYNTYY MYÖS VETYÄ.
Vetyä voidaan laskea ilmakehään myös taltioimatta, koska se keveinpänä nousee ilmakehämme läpi.
Sähköenergialla valmistettavaan happeen on jokatapauksessa siirryttävä, elämän jatkumisen takaamiseksi planeetallamme.
SIVILISAATIOSSAMME KÄYTTÄMIEN KONEIDEN JA LAITTTEIDEN KULUTTAMA HAPPI PLANEETAN ILMAKEHÄSTÄ ON KORVATTAVA. — VALMISTAMALLA SITÄ SAASTEETTOMASTI VALMISTETULLA SÄHKÖENERGIALLA.
Juudaan Kuningas , 11.06.10
Minusta on aika hassua törsätä rahoja miljardeja tuohon viimeisen päälle- ydinjäteluolastoon.
Vähempikin nimittäin riittäisi.
Ja paljon tärkeämpiä kohteita olisi niille miljardeille.
Säästyneet rahat voisi käyttää pahempien myrkkyjen haittojen vähentämiseen.
- Tupakka pelkästään tappaa Suomessakkin n 10 000 ihmistä vuodessa, maailmanlaajuisesti luokkaa 10 miljoonaa kuollutta per vuosi.
- Alkoholi, suola, … ovat myös isoja terveysriskejä.
- Polttovoimaloiden pienhiukkaset tappaa nekin miljoonia vuosittain.
- Rakennustemme homeet ja solumyrkyt vaivaa miljoonaa suomalaista- todella iso kansanterveys ja -taloudellinen haitta.
Muuten.
Pahaa pelkään, että nykyisessä energian säästö- ja uusiutuvuus- dogmista on taas seurauksena 1. öljykriisin jälkeinen into säästää ilmanvaihdossa ja kosteudenpoistossa niin paljon, että homeet, alkueläimet,ym pääsee lisääntymään tuhoisasti pilaten miljoonan suomalsien terveyden?
Sähköllä toimiva kosteudenpoisto/ ilmanvaihto on varmaan seuraava iso sähkösyöppö !
Siis: ongelmana ei ole energia sinänsä vaan kasvihuonekaasu- , pienhiukkas-, yms saaste ja myrkkypäästöt!
Puhdasta päästötöntä energiaa voidaan tehdä tuulella (tosin aika kalliisti), vesivoimalla ( jota on enää aika rajallisesti ), ja ydinvoimalla.
Ydinvoiman lisärakentaminen onkin lähtenyt rajuun kasvuun maailmalla, ml USA, Englanti, Ruotsi, jne perinteisten ydinvoimamaiden ( Ranska, japani, Kiina, Intia, Venäjä..) lisäksi
Pahimmassakaan skenaaariossa Onkalosta yms luolista pääsisi niin vähän karkuun (aika lievää ) radioaktiivisuutta ja raskasmetalli-saastetta, että yksi ihminen saisi siitä syövän 10 000 v kuluttua -ehkä.
Tein itse noista asioista simulointeja 30 v sitten fysiikkaa opiskellessani. Ihmetykseni oli suuri kun huomasin, miten mitätön riski ydinjätteet on muutaman vuosikymmenen jälkeen.
Nykyisten 50-70-luvuilla suunniteltujen 2. polven reaktorien “ydinjäte” on arvokasta raakaainetta lähivuosina käyttöön tuleville nopeaneutronireaktoreille.
Ranska, Japani, Kiina, Intia,.. suunnittellee energiatuotantoaan niitteen varaan alkaen n 2030.
Googlaa world-nuclear fast reaktor Gen IV
Niin, miksi tuhlata rahaa ylihienoihin ydinjäteluoliin, kun vähempikin (noin sadasosa) riittäisi?
Noh, siis
1)
kun 10-20 v kuluttua nykyisten 2. polven reaktorien “jäte” on arvokasta polttoainetta näille uusille reaktorisukupolville.
Nykyisten 2. polven reaktorien “jätteessä on jäljellä 95% uraanin energiasta” ,hidasneutroni- nykyreaktorit kun ei pysty halkomaan luonnonuraanin pääkompponentia U-238, jota on 99,3% luonnonuraanissa.
2) nopeaneutronirektorit halkaisee käytännössä kaikki raskaat ytimet, ml U-238, Plutoniumit ja muut transuraanit (minor actinides MA)
Nuo transuraanit ovat aika hitaasti hajoavia, ollen syy tuohon pitkäaikaisvarastointiin nykyjätteillä.
Mutta kun nuo hankalat transuuraanit pilkotaankin järkevästi energiaksi uusissa reaktoreissa, niin ydinjäteongelma pienenee sadasosaan – sekä määrällisesti että ajallisesti.
Jätteeseen jää enää niitä kevyitä halkeamis(fissio)tuotteita, kuten I, Xe, Sr, Cs,..jotka on nopastihajoavia, eli ovat aluksi hyvin aktiivisia – siksi ne nopeasti – muutamassa vuosikymmenessä-muuntuu stabiileiksi ytimiksi, joista ei ole käytännön haittaa.
Fast reactors:
http://www.world-nuclear.org/info/inf98.html
Ranska:
http://www.world-nuclear.org/info/inf40.html
Japani:
http://www.world-nuclear.org/info/inf79.html
Yleistä keskustelua:
http://www.world-nuclear.org/info/inf50.html
Loppusijoituksen vastustajilta irtoaa herkästi argumentti, että näytä 10 000 (100 000, miljoona, kysyjästä riippuen) vuotta vanha kuparikapseli. Kuitenkaan tuhannen vuoden päästä ei kapselin hajoaminen aiheuta enää minkäänlaista ympäristöongelmaa maan pinnalle asti.
En näytä kuparikapselia, mutta voin tulla museoon katsomaan joen törmällä savikkoon haudattuja 10 000 vuotta vanhoja kivikirveitä ja asutuksen jälkiä. Tai sitten jotain dinosaurusten luita sadan miljoonan vuoden takaa. 100 000 000 !!
Ei ne kapselit siellä 500 metrin syvyydessä mihinkään hajoa.
Halusin vain kommentoida, ydinvoimalaitoksen lämpövaikutuksista ympäristölle seuraavaa.
Ydinvoimalaitos on kuin mikä tahansa lämpövoimalaitos, sillä erotuksella, että lämpö tuotetaan fissioreaktioilla. Täten ydinvoimalaitoksen lauhdeveden aiheuttamat vaikutukset ovat samat kuin samankokoisella polttovoimalaitoksella, käytettiin sitten energian lähteenä puuta, hiiltä tai öljyä. Kaikki polttolaitokset joutuvat lauhduttamaan suuren osan lämmöstään ympäristöön joten nämä ongelmat kuuluvat kaikille voimalaitoksille.
Pieleen taisi mennä taas. Mereen dumpattavan lämmön määrä on merkittävästi suurempi ydinvoimaloilla suhteessa tuotetun sähkön määrään.
Uusi ydinvoimala tuottaa reilu 30% sähköä vajaa 70% lämpöä, joka dumpataan mereen.
Uusi kiinteää polttoainetta tuottava lauhdevoimala 40% sähköä, reilu 10% savukaasuissa taivaalle ja vajaa 50% lämpöä mereen.
Uusi maakaasukombi 55% sähköä, vajaa 40% mereen ja reilu 5% harakoille. Kaasukombissa savukaasujen lämpötila voi olla alhaisempi, kun polttoaine on lähes rikitön.
Näin ulkomuistista ja nopealla googlauksella. Parempia lukuja otetaan vastaan.
Ja luonnollisesti ydinvoiman vaihtoehtoihin kuuluu sähkön tuotannon lisäys kaukolämpö CHP-laitoksissa rakennusastetta nostamalla ja ottamalla yhä pienemmät lämpökuormat käyttöön. Lämmön dumpaus vesistöön voidaan näin pitkälti välttää.
Edellinen tulee toki tapahtumaan melkein samassa mittakaavassa vaikka lisää ydinvoimaa rakennettaisiin, mikä tarkoittaa että lisäydinvoima rakennetaan vientiin. Ihan vaan muistutuksena.
…katastrofaalisen säteilevästä ja saasteisesta ydinvoimaloista hieman raijasivun faktaa:
http://www.ydinreaktioita.fi/jokapaivaista/ydinvoimainsinoorin-jarkivihreys
…pian enää ei puhuta eikä tarvita saastuttavia ydinjäteluoliakaan…
MN kirjoitti: “Tai sitten jotain dinosaurusten luita sadan miljoonan vuoden takaa. 100 000 000 !!”
Juu, nuo on kivettymiä, ei luita. Eli kivettymissä NIMENOMAAN lähes kaikki alkuperäinen aines on korvautunut erinäisillä mineraaleilla, jotka mm. pohjaveden liikkeen vuoksi ovat hiljalleen korvanneet alkuperäisen luun (sen eri osien kovuuden mukaan) ja siten tuoneet rakenteesta eräänlaisen kiviaineksisen jälkennöksen nykypäivään. Alkuperäistä luuta kivettymässä ei ole nimeksikään
Sivupoluilla ollaan,
Ydinsauvan energiasta saadaan nykytekniikalla hyödyksi vain 4-5%. Sitten sauva haudataan jätteenä, mistä on syntynyt herkkä, tuo miljoonien vuosien kauhuskenaario kierrätettäväksi.
Jo kokeillulla uudella ydinvoimatekniikalla sauvasta saadaan hyödyksi 80%! Eli jopa 20 kertaa enemmän energiaa kuin ennen, joten ydinjätteen sijaan YDINJÄTE-sana tulisi haudata ja puhua tärkeästä, lähitulevaisuudessa hyväksi käytettävästä energiamateriasta. Ehkä yllättäen ydinsauva voi edustaakin parasta tulevaa energia-alan kierrätysprosessia. Jo tuotetut sauvat hoitanevat energiatarpeemme tulevalla tekniikalla jopa 200 vuotta ilman että uutta uraania kaivetaan maasta. Mahdollisesti tarvittava lisäuraani saataneen sitäpaitsi muiden kaivosten sivutuotteena.
Entä mitä sitten sen jälkeen? Loput sauvasta ei olekaan jäte, vaan arvokas fuusiovoimalassa tarpeellinen ja hyödynnettävä reaktorin sisävuorausaine jonka vaarallinen varastointiaika käytön jälkeen on vain parisataa vuotta. Olisi todella tietojen ja uusien mahdollisuuksien päivityksen aika.
Keskustelu vaikuttaa nyt jotenkin epäkurantilta.
Ehkä nyt panostetaan aivan liikaa noihin onkaloihin jolloin sauvojen uusiokäyttö vaikeutuu ja onkaloiden toteutuva käyttöaika jää kustannusmielessä aivan liian lyhyeksi. Pitäisikö nyt tutkia maanpäälliset vaihtoehdot kellareineen? Ovathan ne pyramiiditkin säilyneet tuhansia vuosia.
Kalevi Lystimäki, DI
Ähtäri
“Pieleen taisi mennä taas” J Ihoselta.
Lauhde_-ydinvoimala (Suomessa) lämmittää merivettä.
Vastaavantehoinen hiilivoimala lämmittä sekä vettä
että ILMAA savukaasuillaan. Työntää NOXeja ja CO2 . . .