Hei
7
Tänä vuonna Suomen hallitus on tehnyt kolme tärkeää energiapäätöstä seuraavan vuosikymmenen ajalle.
Helmikuussa tehtyä, energiatehokkuutta ja -säästöä koskevaa päätöstä ei juurikaan mielletä osaksi hallituksen energiapakettia ministeri Pekkarisen sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Uusiutuvan energian ja ydinvoiman lisäämisestä päätettiin puolestaan huhtikuussa.
Lisäydinvoimaa koskeva hallituksen ja eduskunnan päätös aiheutti luonnollisesti erilaisten kannanottojen ja keskustelun vyöryn mediassa. Päätöstä on käsitelty kiitettävän laajasti taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä ympäristövaikutusten kannalta. Sen sijaan olen itsekseni hämmästellyt, miten suppeasti uusiutuvan energian lisäämiseen liittyviä ympäristövaikutuksia on arvioitu ja puitu julkisuudessa. Lue lisää »
Kes
29
Tanskalaisen Michael Madsenin ONKALOsta ja ydinjätteen loppusijoituksesta kertova draamadokumentti “Into Eternity” herätti toukokuun alussa järjestetyllä Suomen kiertueellaan filosofista keskustelua loppusijoituspaikkaan liittyvän tiedon säilyttämisestä ja paikan merkitsemisestä. Pitäisikö tieto paikasta säilyttää tuleville sukupolville tuhansien vuosien päähän vai olisiko paikka kenties parempi unohtaa, koska kaikkinainen merkitseminen vain lisää ihmisen mielenkiintoa ja tunkeutumisen riskiä? Niin tai näin, nykyiset säädökset edellyttävät, että Säteilyturvakeskuksen tulee järjestää loppusijoituslaitosta ja loppusijoitettuja jätteitä koskevien tietojen säilytys pysyvällä tavalla.
Kun ajatellaan ihmisen kulttuurihistoriaa taaksepäin, niin satojen tai jopa muutaman tuhannen vuoden aikajänteellä tiedon säilyttäminen tuntuu mahdolliselta. Jos tieto paikasta ja loppusijoitetusta jätteestä aikaa myötä kuitenkin katoaa, olisiko sillä merkitystä maan päällä elävien kannalta? Lue lisää »
