Jos kuulet yleisen vaaramerkin, siirry sisätiloihin, sulje luukut ja ilmanvaihto, avaa radio tai teksti-tv:n sivut 866-868, vältä matkapuhelimen käyttöä ja odota ohjeita viranomaisilta. Lue lisää »

Se, mitä emme voi itse havaita paljain silmin, kiehtoo, jännittää ja ehkäpä pelottaakin meitä kaikkia aika ajoin. Oli kyseessä sitten yliluonnollisuus, taikuus tai niinkin jokapäiväinen asia kuin energia.

Nykyään tietoa on kaikkien ulottuvilla. Voimme hakea tietoa meitä kiinnostavista asioista internetin keskustelupalstoilta, Googlesta ja muista hakukoneista sekä osallistua tiedon tuottamiseen ja välittämiseen itse esimerkiksi keskustelupalstoilla. Myös TVO haluaa olla mukana jakamassa tietoa, ja kertoa kansalaisille energiasta, säteilystä ja omasta osaamisalastaan sähkön tekemisestä ydinvoimalla. Lue lisää »

Ihmisluonteelle on tyypillistä pelätä epätavallisia vaaroja, joita ei normaalisti elämässä kohtaa. Pelkoa ei monesti välttämättä hälvennä tieto siitä, että vaara on erittäin epätodennäköinen tai että siitä aiheutuva haitta olisi mitättömän pieni. Lue lisää »

”Radioaktiivisten aineiden pitoisuuden vedessä arvioidaan olevan noin sata kertaa yli sallittujen raja-arvojen” HS 4.4.

 ”Jos säteilyarvot ovat sitä luokkaa jota Yhdysvallat ja EU esittävät, niin täällä [Tokiossa] on todellakin pian kuoleman vaara.” MTV3 18.3.

Fukushiman ydinvoimalaitoksen pelastustöiden uutisointia seuranneet ovat jo epäilemättä törmänneet ilmaisuihin säteilyn määristä ja annosnopeuksista (ja sitä kuinka yksiköt ovat menneet sekaisin). Säteily on nykyaikainen narratiivi-peikko – pelkkä säteilyvaara kyltin näkeminen saa puntin tutisemaan. Säteilyä ei kuitenkaan useimmiten määritellä sen tarkemmin – se on vaarallista, aiheuttaa syöpää, epämuodostumia ja kuolemaa.

Kokeillaanpa sellaista karvalakkiversiota säteilyopista jotta uutisoinnin voi asettaa edes jonkinlaiseen kontekstiin. Lue lisää »

Japanin perjantain maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin aiheuttamat tuhot ovat olleet karmeaa seurattavaa. Yhtenä huomion keskipisteenä on ollut vakavien ongelmien kanssa paininut Fukushimassa sijaitseva Daiichin ydinvoimalaitos, johon kuuluu yhteensä kuusi yksikköä, joista kolme oli käynnissä maanjäristyksen aikaan. Käynnissä olleet yksiköt sammuivat automaattisesti järistyksen alkaessa ja hätäjäähdytysjärjestelmät käynnistyivät, kuten oli suunniteltu.

Fukushiman kaltaisen kiehutusvesireaktorin toiminnan periaatteena on (karkeasti ottaen) polttoaineen jäähdyttely. Normaalitilanteessa vesi kulkee suljetussa kierrossa – se käy keräämässä lämpöä reaktorin sydämestä jossa fissio tapahtuu ja kulkee kuumana höyrynä turbiinin kautta lauhduttimeen ja palaa lopulta jäähdytettynä vetenä takaisin reaktoriin. Hätätilanteessa ydinreaktio sammutetaan säätösauvoilla, jotka pysäyttävät ketjureaktiota ylläpitävät neutronit. Vaikka itse fissioreaktio pysähtyykin, tuottaa polttoaineessa olevien uraanin hajoamistuotteiden radioaktiivinen hajoaminen huomattavia määriä lämpöä. Lämmönnousua hillitään pitämällä veden kierto käynnissä hätäjärjestelmin. Lue lisää »

Voimametalli, kuten uraania 1950-luvulla kutsuttiin, on jälleen otsikoissa. Talvivaaran kaivosyhtiön tytäryhtiö Talvivaaran Sotkamo Oy suunnittelee aloittavansa muiden metallien eli nikkelin, sinkin, kuparin ja koboltin tuotannon sivutuotteena saatavan uraanin talteenoton ja hyödyntämisen puolituotteena.

Hanke vaikuttaa arvioiden mukaan kaikin puolin järkevältä. Paikalliset asukkaat kokevat hankkeen kuitenkin riskinä alueen matkailuelinkeinolle ja imagolle. Miksi? Lue lisää »

Otsikon kysymys voi olla tienvarren mainoslause Valko-Venäjällä autoilevalle vielä lähitulevaisuudessa (Tiedän, että Tshernobyl on Ukrainassa, mutta otsikko “Mökki Gomeilsta” ei vaan toimi). World Nuclear News raportoi elokuun alussa Valko-Venäjän hallituksen 2,2 mrd USD ”jälleenrakennus”-suunnitelmasta Tshernobylin onnettomuuden laskeumasta kärsineillä alueilla.

Ensimmäiset tehtävät alueen asutuskelpoisuuden palauttamisessa ovat kasvillisuuden harventaminen, paikan päällä hätäisesti haudattujen säteilevien esineiden asianmukainen hävittäminen, sekä 5600 jo romahtaneen tai saastuneen rakennuksen purkaminen.

Kasvillisuuden harventamisella vähennetään metsäpaloriskiä joka pahimmassa tapauksessa voisi laittaa liikkeelle maaperässä olevat radioaktiiviset hiukkaset ja levittää niitä ympäristöön. Tästä oltiin huolissaan mennen kesän metsäpalojen yhteydessä. Lue lisää »

Energiapoliittisessa keskustelussa ydinvoimaan liitetään melkein poikkeuksetta onnettomuusriski.  Tässä keskustelussa jää melkein aina huomiotta muiden, etenkin fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat riskit ja haitat.

On hyvä ja myönteinen asia, että ydinvoima on ollut erittäin kriittisen tarkastelun kohteena. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että ydinvoiman aiheuttamat ympäristö- ja terveyshaitat ovat hyvin pienet verrattuna muuhun perinteiseen energiantuotantoon.  Mitään riskejä ei pidä vähätellä mutta ydinvoiman riskit olisi hyvä suhteuttaa muihin riskeihin, jotka hyväksymme “välttämättöminä”.

Usein unohdamme, että ydinvoiman käytöstä länsimaisissa reaktoreissa ei ole viiteenkymmeneen vuoteen tapahtunut ainuttakaan sellaista onnettomuutta joka olisi aiheuttanut merkittävää haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus tapahtui ja oli vakava. Onnettomuuteen liittyi kuitenkin useita sellaisia ilmiöitä, jotka eivät ole tyypillisiä ydinvoiman käytölle nykyään. Lue lisää »

Tanskalaisen Michael Madsenin ONKALOsta ja ydinjätteen loppusijoituksesta kertova draamadokumentti “Into Eternity” herätti toukokuun alussa järjestetyllä Suomen kiertueellaan filosofista keskustelua loppusijoituspaikkaan liittyvän tiedon säilyttämisestä ja paikan merkitsemisestä. Pitäisikö tieto paikasta säilyttää tuleville sukupolville tuhansien vuosien päähän vai olisiko paikka kenties parempi unohtaa, koska kaikkinainen merkitseminen vain lisää ihmisen mielenkiintoa ja tunkeutumisen riskiä? Niin tai näin, nykyiset säädökset edellyttävät, että Säteilyturvakeskuksen tulee järjestää loppusijoituslaitosta ja loppusijoitettuja jätteitä koskevien tietojen säilytys pysyvällä tavalla.

Kun ajatellaan ihmisen kulttuurihistoriaa taaksepäin, niin satojen tai jopa muutaman tuhannen vuoden aikajänteellä tiedon säilyttäminen tuntuu mahdolliselta. Jos tieto paikasta ja loppusijoitetusta jätteestä aikaa myötä kuitenkin katoaa, olisiko sillä merkitystä maan päällä elävien kannalta? Lue lisää »