Tam
2
Olen viettänyt viimeisen viikon, monien muiden tapaan, sohva-sänky akselilla tv:tä tapittaen. Sohvalla märehtiessäni törmäsin uutiseen salakuunteluskandaaleissa rypeneen mediamoguli Rupert Murdochin aikeista ostaa ”kohuttu” tv-kanava SuomiTV. Olipa kanavan nykyisestä tai tulevasta tarjonnasta mitä hyvänsä mieltä, minusta se teki todellisen kulttuuriteon, kun se toi Conan O’Brienin takaisin suomalaisten TV-ruutuihin. Conania katsellessani, huomasin mainoksen dokumentista ”Energiaa ihmisvoimin”, jossa 80 hengen joukko polkee kuntopyörällä sähköä nelihenkisen perheen tarpeisiin vuorokauden ajan. Lue lisää »
Mar
22
Mikrotuotannon liittäminen sähköverkkoon on monen mielestä houkutteleva vaihtoehto. Omalla kalustolla tuotettu energia olisi pienimuotoista, uusiutuvaa ja ajan myötä myös huokeaa. Ja mikä parasta: oman ylijäämän voisi myydä muille. Tienestiä, tienestiä, you know…
Verkkoyhtiöille pientuotanto asettaa haasteita, kärkkäimmät arvostelijat ovat jopa syyttäneet niitä pientuotannon syrjinnästä. Asenteellista syrjintääkin saattaa esiintyä, ei käy kiistäminen. Mutta ennen kaikkea pelisäännöt pitää tehdä selviksi ennen kuin kaikki halukkaat voivat myydä oman tuotteensa yleiseen verkkoon.
Kuka maksaa liitynnän, miten pientuottajat osallistuvat verkkojen ylläpitoon ja toimintavarmuuden turvaamiseen ja miten heilahtelut pientuotannossa sopeutetaan muuhun tuotantoon? Energiateollisuus ry:n piirissä asiaa on tutkinut Ina Lehto diplomityössän “Mikrotuotannon liittäminen yleiseen sähkönjakeluverkkoon”. Inaa haastateltiin aiheesta vastikään Tekniikka ja taloudessa.
Pientuotannon yleistyessä (uskon, että se tulee lisääntymään, kyllä) isojen tuottajien hinnoittelumalleja on rukattava uuteen uskoon, jotta riittävä varmuus saadaan ylläpidettyä myös poikkeustilanteiden varalta. Ajatus jättäytymisestä pelkästään satojen tuhansien “pelle pelottomien” varaan sähkönsaannissa lähinnä hirvittää.
Edukkaita vaihtareita eivät pientuottajatkaan voi odottaa, mikäli vastuu ja velvollisuudet verkostoista ja riittävästä sähköstä kullakin hetkellä säilyvät kuitenkin isoilla toimijoilla. Polttolaitosten tehokkaiden puhdistusjärjestelmien ansiosta ilman laatu on parantunut merkittävästi viime vuoskymmeninä, eikä niiden asentaminen ole mikrotuottajillekaan edullista.
