Käydessäni lukiota 1970-luvun lopulla äidinkielenopettajani oli tiukka, mutta huumorintajuinen, vaativa ja samalla innostava sekä kaikin puolin mainio Airi. Lukuisista Airin opastamista ainekirjoituksista on elävästi jäänyt mieleeni aihe “arkipäivän elämäntaitoa”, johon en tuolloin kuitenkaan tarttunut, koska elämäntaidon ymmärtäminen − tarvitsemisesta puhumattakaan − olisi edellyttänyt parin vuosikymmenen työuraa ja pitkää pankkilainaa. Sen sijaan luokkatoverilleni Mikolle, joka kantoi maailman tuskaa mielessään ja usein myös sitä julki toi, aihe tuli kuin tilauksesta.

Muistan, kuinka Airilla oli tapana lukea ja lopuksi myös analysoida parhaat aineet koko luokan kuullen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Airi Mikon tekstiin ihastuneena luki meille tarinan, joka pyörii ajatuksissani elämän hallinnan yksinkertaisena ohjeena edelleenkin. Lue lisää »

Me suomalaiset olemme perinteistä urheilukansaa. Jo olympiahistorian alkulehdiltä voimme lukea suomalaisista voittajista – painijoista, pitkän matkan juoksijoista ja keihäänheittäjistä.  Kansallinen itsetuntomme on kulkenut urheilumenestyksen nousuissa ja laskuissa. Hunajaa on hiihdetty, mutta jääkiekossa on jääty karvaasti hopealle. Suomalaisen itsetunnon määrittäjiä on toki muitakin kuin urheilun voitot ja tappiot. Suomalainen kapellimestari, oopperalaulaja tai säveltäjä on maailmalla kovassa kurssissa. 

Myös tekniikan ja tieteen saavutuksista voimme olla ylpeitä. Nokian puhelin on maailmankuulu ja Rapalan uistin pyytää maailman merillä ja muillakin vesillä.

Suomalaisissa menestystarinoissa riittää kertomista, ja yhteistä niille on, että moninaisissa askareissamme haluamme yksinkertaisesti olla maailman parhaita – maailmanmestareita. Kulta voitetaan, mutta hopea hävitään. Kilpailutilanteessa kukaan ei lähde tavoittelemaan toista tai kolmatta sijaa. Lue lisää »

Ydinenergia ja sitä kautta myös ydinjätteen loppusijoitus on ollut viime aikoina yleisenä puheenaiheena. Syynä tähän on tietenkin uusiin voimalaitoslupiin liittyvä pitkälti poliittissävytteinen kädenvääntö tai sitten OL3:n rakentamiseen liittyvät ongelmat. Aina näissä tilanteissa tulee ihmetelleeksi myös median roolia ydinvoimakeskustelussa ja aivan erityisesti loppusijoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Olen ollut geologina mukana jätteen jemmauksessa pian 30 vuotta ja koko tämän ajan suuri yleisö ja päättäjät ovat jakautuneet leireihin puolesta tai vastaan. Sitten on huomattava joukko liikkuvia, liekö kolmannes, joilla ei ole syystä tai toisesta kantaa. Tästä voisi päätellä, että yleistajuiselle tiedottamiselle ja keskustelulle olisi tilausta.

Äänekäs ydinvoiman ja loppusijoituksen vastustajien ydinjoukko luo vahvaa mielikuvaa katastrofaalisesta tulevaisuudesta, tai oikeastaan tulevaisuuden puutteesta, radioaktiivisuuden saastuttamasta maassa. Tässä yhteydessä sekoitetaan huoletta aika ja mittakaavat puhumattakaan luonnontieteellisistä asioista. Hurjatkin väittämät menevät lävitse sen vuoksi, että ihmisillä ei vain ole riittävää koulusivistyksen tuomaa taustaa käsitellä geoympäristöön liittyviä kysymyksiä. Vilkaiskaapa vaikka jälkikasvunne koulukirjoja sillä silmällä. Itselleni oli havahduttavaa selata ala-asteikäisen tyttäreni fysiikan kirjaa. Muutamalle geologiaa käsittelevälle sivulle oli saatu mahtumaan uskomaton määrä aivan perustavaa laatua olevia virheitä. Monet opettajat saattavat jättää nämäkin muutamat sivut väliin jotenkin vaikeina. Näyttää siltä ettei tulevaisuuden keskivertopäättäjillä ja -äänestäjillä ole yhtään sen parempia valmiuksia arvioida yhteiskunnan energia- ja raaka-ainehuoltoon tai ympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuin nykyiselläkään polvella, vaan kenttä on edelleen avoin villille populismille. Lue lisää »

Ydinvoima tuntuu olevan näinä päivinä uutisvirran kestoaiheita. Keskustelua käydään myös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta, tuhansista vuosista ja jääkausista. Loppusijoituksen pitkistä aikajänteistä uutisointi on sittemmin siirtynyt yllättäen ajan loppumiseen loppusijoituksessa. YLE julkaisi hiljattain nettisivuillaan ja TV1:n aamu-uutisissa väitteen, jonka mukaan loppusijoittamisen lupa-aikataulu on liian kireä. Uutisoinnissa viitattiin Posivan loppusijoitushankkeessa toimivan tutkijan yhteydenottoon YLEen.

Totta on, että Posivan tavoitteena on jättää loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemus vuonna 2012. Tätä varten Posiva laati viime syksynä työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) ja Säteilyturvakeskukselle (STUK) rakentamislupavalmiutta koskevan selvityksen, jossa esitetään lupahakemusta varten tarvittavan dokumentaation tilanne: miltä osin hakemusaineisto on jo valmis, ja miltä osin sitä on vielä täydennettävä. Täydentämiseen liittyvä työ on puolestaan esitetty Posivan viime syksynä julkaisemassa tutkimus- kehitys ja suunnittelutyön (TKS) ohjelmassa, joka ulottuu vuoteen 2012. TKS-ohjelma, kuten Posivan muutkin raportit, on julkaistu Posivan internet-sivuilla. Lue lisää »

Olen nippelitiedon suuri ystävä. Kuuntelen ja kerään uusia faktoja lähes neuroottisesti. Jos esitetty väite on tarpeeksi hauska, en aina viitsi selvittää sen todenperäisyyttä, koska leveän hymyn kanssa on mukavampi elää.

Tässä kuitenkin enemmän tai vähemmän tarkistettuja atomiaiheisia faktoja, joita et todennäköisesti tiennyt. Lähteenä olen käyttänyt aina luotettavaa Wikipediaa sekä paikallisen kuppilani besserwisser-kantista, jolla on mielipide kaikesta (ei, hän ei ole taksikuski).

Maailman vanhin ydinreaktori löytyy päiväntasaajan korkeudelta Gabonista ja ikää ”Oklolla” on hulppeat parisen miljardia vuotta. Ranskalaisten tiedemiesten uraanikaivoksesta löytämät isotooppien esiintymät eivät vastanneet oletuksia. Pian tutkimuksista selvisi, että kyseisessä paikassa oli käynnistynyt luonnon oma fissioreaktio. Tuolloin nykyistenkin reaktorien polttoaineeksi kelpaavaa U-235 isotooppia löytyi vielä tarpeeksi väkevänä (n. 3%) reaktion ylläpitämiseen. Vuosien saatossa kyseinen isotooppi laimenee luonnollisesti ja nykyisin (jälleen)väkevöiminen vaatii varsin suuria teknisiä ponnistuksia. Maakerrosten välistä virrannut vesi oli toiminut neutronien hidasteena, minkä ansiosta reaktio oli alkanut ja jälleen päättynyt veden höyrystyttyä. Lue lisää »

Mitä sähkön tuottaminen eri maissa maksaa, mitkä ovat edullisimmat tuotantomuodot, onko kansallisilla olosuhteilla vaikutusta sähkön hintaan? Tähän asti on tiedetty, että kansainväliset hintavertailut ovat vaikeita. Pelkästään valuuttakurssien vaihtelut vaikeuttavat vertailuja.

Juuri valmistunut kansainvälinen Projected Costs of Generating Electricity 2010 Edition – selvitys pyrkii kuitenkin antamaan vertailukelpoista taustatietoa sähköntuotantokustannuksista. Selvityksen laativat yhteistyössä International Energy Agency (IEA) ja Nuclear Energy Agency (NEA). Kumpikin järjestö toimii OECD:n (Organisation For Economic Co-Operation And Development) alaisuudessa Pariisissa. Selvitys julkistettiin 25.3.2010.

IEA/NEA on koonnut selvitykseen kustannustiedot 190 voimalaitoksesta kautta maailman. Mukana oli 21 maata, 17 OECD:n jäsenmaata ja neljä muuta maata. Pohjoismaisia kustannustietoja selvityksessä oli vain Ruotsin suurvesivoimasta. Kerätty suhteellisen pieni näyte maailman voimalaitoksista edustanee joka tapauksessa kohtuullisesti eri tuotantomuotojen kustannuksia. Lue lisää »

Valtioneuvoston valmistautuessa kuluvan kevään aikana käsittelemään sille jätettyjä periaatepäätöshakemuksia uusien ydinvoimalaitosten rakentamiseksi, keskustelu uraanin halkaisun eduista ja haitoista lisääntyy. Varsin usein vastustamista perustellaan ”ratkaisemattomalla ydinjäteongelmalla”. Totta toki on, että missään ei ole vielä aloitettu käytetyn ydinpolttoaineen tai runsasaktiivisen ydinjätteen loppusijoitusta, mutta mielestäni argumentti ”ratkaisematon ydinjäteongelma” ei kuvaa oikealla tavalla kaikkea sitä tutkimus- ja kehitystyötä mitä viimeisten vuosikymmenten kuluessa on tehty esimerkiksi geologisen loppusijoituksen valmistelussa meillä ja muualla. Loppusijoitusta kohti ollaan menossa, mutta vielä menee toki vuosia ennen kuin polttoainenippuja sijoitetaan kapseloituna kallioon. Mutta miksi loppusijoitusta ei ole jo aloitettu, vaikka ydinvoimalaitoksia on meillä käytetty jo 30 vuotta? Lue lisää »

DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla esitetään lauantaina tanskalaisen Michael Madsenin ohjaama Into Eternity- draamadokumentti. Itse olin mukana elokuvan teossa sen alkuhetkistä lähtien, kun ohjaaja lähestyi Posivaa ja allekirjoittanutta ideallaan vuonna 2006. Keskeisenä käyttövoimana elokuvalle oli se, miten tieto loppusijoituspaikasta voidaan säilyttää tuleville sukupolville sekä kysymys siitä, pitäisikö loppusijoituspaikka merkitä tahattoman tunkeutumisen estämiseksi. Elokuvassa vastausta ei tarjota ja itse jäin kaipaamaan loppusijoitusratkaisun esittelyä, mikä olisi mielestäni auttanut ymmärtämään geologisen loppusijoituksen turvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Nyt elokuvassa jäädään pitkälti mystiikan tasolle. Lue lisää »