”Kiven sisällä ollaan, mutta ei tarvitse lähettää rahaa ja muutenkin kaikki on oikein hyvin!

Terveisin, Sanna”

Lue lisää »

Työnantajani Posiva Oy on asiantuntija-organisaatio, jonka toiminnan tavoitteena on sijoittaa yhtiön omistajien tuottamat käytetyt ydinpolttoaineet syvälle kallioperään lopulliseksi tarkoitetulla tavalla. Sijoitustavalle eli loppusijoitusratkaisulle on asetettu lukuisia toivottavia piirteitä, mutta sen tärkein ominaisuus on kuitenkin turvallisuus. Lue lisää »

Niin, tavallisesti kiinnostus kiviin on jotakuinkin nollassa, jos ei sattumoisin puhuta jalokivistä. Kivet ovat niin jokapäiväistä asiaa, että niitä tuskin huomaa, paitsi jos sellainen on mennyt kenkään tai niitä kaivelee lasten suusta.  Jokainen kiven tunnistaa, kun sellaisen näkee ja ymmärtää että niitä tarvitaan eri tarkoituksiin: marmoriveistoksen raaka-aineeksi, materiaalina mihin louhia parkkihalli tai eväidensyöntipaikkana luonnossa, kiuaskivistä puhumattakaan. Ja siihen se sitten jää. Lue lisää »

Aloitin työskentelyn Posivan tiedottajana kesäkuussa. Uusi työni ydinjätteen loppusijoituksen viestinnässä alkoi mielenkiintoisesti: sain käskyn hankkia uudet kengät. Eivätkä kyseessä olleet mitkä tahansa kengät, vaan turvakengät, joilla pääsisin astelemaan koko maailman mittakaavassa ainutlaatuisella ONKALO-työmaalla.

Uudet kenkäni ovat mustat, kunnioitettavat järkäleet, joiden yhteispaino on 1,4 kiloa. Lisäsi niissä on alumiinikärki ja teräsvälipohja. Voisivatko jalkani olla enemmän turvassa? Näillä öljynkestävillä naulaanastumissuojalla varustetuilla bunkkereilla lähdin sipsuttelemaan Olkiluodon maisemiin.  Aluksi kompastelin liian pitkiin kengännauhoihin, ja niinpä ensimmäinen työturvallisuuden oppitunti oli, että 33 vuoden iässä minun oli tullut aika oppia solmimaan kengännauhani huolella. Lue lisää »

Miten jääkauden olot vaikuttavat käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen? Kuinka syvälle mannerjään sulamisvedet tunkeutuvat kallioperässä? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastausta kansainvälisessä tutkimusprojektissa Grönlannissa, jossa tutkimukset ovat parhaillaan käynnissä kolmantena peräkkäisenä kesänä. Posivan yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat Ruotsin ydinjäteyhtiö SKB ja Kanadan NWMO. Seuraavassa Posivan päägeologin Ismo Aaltosen mietteitä jäätikön reunalta juhannuksen alla.

 ”Olemme kairaamassa Grönlannin analogiaprojektin (GAP) syvää reikää Isunnguan alueella noin 30 km Kangerlussuaqista itäkoilliseen. Täältä kyliltä menee jäätikön reunalle pieni tieksi kutsuttu väylä. Matka on niin vaivalloinen, että sinne ylös on perustettu leiri. Käytössämme on kuitenkin myös pari asuinhuonetta, labra- ja varastotilaa KISSiltä (Kangerlussuaq International Science Support), jossa voi tavata monien tutkimushankkeiden väkeä. Täällä minäkin olen tätä kirjoittamassa tanskalaisella näppäimistöllä. Tulin tänne muutaman yövuoron jälkeen viettämään pientä vapaata ja pesemään pyykkiä. Aamulla neljältä työmaalle. Reikää (DH-GAP04) on kairattu nyt noin 330 metriä. Suunnilleen seitsemään sataan mennään, jos kaikki sujuu hyvin tai kohtalaisesti. Haluamme ikiroudan alle, ja jo nyt mennään sellaisilla syvyyksillä, että voidaan olla lähellä roudan alapintaa. Maailmassa ei ole ennen tehty vastaavia tutkimuksia, ja roudan käyttäytymistä jään reunan lähellä on hankala arvata. Asiat selviävät sitten viimeistään mittauksista reiän valmistumisen jälkeen. Lue lisää »

Törmäsin hiljattain uutiseen amerikkalaisen arvostetun teknillisen opinahjon (Massachusetts Institute of Technology, MIT) tekemästä tutkimuksesta, joka koski käytetyn ydinpolttoaineen pitkän aikavälin huoltoa. Tutkimuksessa MIT hylkää suoran loppusijoituksen ja esittää käytetyn ydinpolttoaineen 100 vuoden varastointia, minkä aikana esimerkiksi luonnonuraanin vähentyminen voisi tehdä polttoaineen jälleenkäsittelystä merkittävän tuotantomuodon polttoainekierrossa.

Pitkäaikainen varastointi nähdään strategisena valintana, jonka oletuksena on käytetyn ydinpolttoaineen tuleva arvonnousu energiaresurssina. Jälleenkäsittelyssä polttoaineesta voidaan erottaa hajoamiskelpoinen uraani ja plutonium ja hyödyntää ne sekaoksidipolttoaineessa, jota myös Fukushiman kolmosreaktorissa käytettiin. Lue lisää »

Sauna on suomalaiselle parhaimmillaan rentoutumisen ja rauhan oleskelutila. Itselleni siitä on muodostunut vuosien mittaan pakopaikka arjen rasituksilta, hälyltä ja mieltä kutistavilta rutiineilta. Löylyhuone eristää viestintävälineiden tietotulvalta ja antaa ajatukselle tilaa.

Kokonaan en ole kuitenkaan saunomisen yhteydessä katkaissut yhteyttä ulkoiseen informaatioon. Tavakseni on nimittäin muodostunut ottaa löylyhuoneeseen viihdyttävää luettavaa, ja matkailualan lehdet sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti.  Saunan lämmössä, keskellä talven hyytäviä pakkasia on helppo päästä palmumaisemiin suuntautuvan loman suunnittelussa sopivaan mielentilaan ja tunnelmaan. Lue lisää »

Kävin katsomassa Monoteatterin teoksen Utopia. Innostuin asiaan nähtyäni lehdessä otsikon “Ydinvoimasta tunteella”, ja kun tekijät itse aloittavat teosesittelynsä sanoin “Utopia-esityksen lähtökohtana on Tšernobyl, ydinvoima ihmisen utopiana uudesta paremmasta maailmasta.…”, olin aivan myyty. Minulle kertyi Fennovoiman hankkeen alkuaikoina paljonkin kokemusta tavallisten suomalaisten ydinvoimaan kohdistamista tunteista, ja olin utelias näkemään kuinka teatteritaide niitä heijastelee. Mitä olisivat ne “tunteet laidasta laitaan”, jotka työryhmässä ovat heränneet?

En joutunut pettymään! Esitys oli väkevä puheenvuoro “näkymättömästä uhasta”, säteilyn vaarallisuudesta, yksilön murskaantumisesta koneiston rattaisiin, säteilyn vaarallisuudesta (toisen kerran), virallisen tieteen salaliitosta riippumattomia havaitsijoita vastaan, kylmän sodan kauhuista, viranomaistiedotteiden kökköydestä, suurvallan romahtamisesta, säteilyn vaarallisuudesta (kolmannen kerran), ydinjätteen loppusijoituksen vaarallisuudesta ja niin edelleen. Mukana olivat kaikki säteilyyn liittyvät tunnetut nimet Marie Curiesta alkaen. Tekijöiden näkemys ja suhde ydin-alkuisiin asioihin tuli kyllä selväksi: heidän maailmassaan ei säteilyä hyväksytä, ja ydinvoima, ydinsota, syöpä, epämuodostumat, sortokoneistot kuuluvat erottamattomasti toistensa yhteyteen. Lue lisää »

Käydessäni lukiota 1970-luvun lopulla äidinkielenopettajani oli tiukka, mutta huumorintajuinen, vaativa ja samalla innostava sekä kaikin puolin mainio Airi. Lukuisista Airin opastamista ainekirjoituksista on elävästi jäänyt mieleeni aihe “arkipäivän elämäntaitoa”, johon en tuolloin kuitenkaan tarttunut, koska elämäntaidon ymmärtäminen − tarvitsemisesta puhumattakaan − olisi edellyttänyt parin vuosikymmenen työuraa ja pitkää pankkilainaa. Sen sijaan luokkatoverilleni Mikolle, joka kantoi maailman tuskaa mielessään ja usein myös sitä julki toi, aihe tuli kuin tilauksesta.

Muistan, kuinka Airilla oli tapana lukea ja lopuksi myös analysoida parhaat aineet koko luokan kuullen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Airi Mikon tekstiin ihastuneena luki meille tarinan, joka pyörii ajatuksissani elämän hallinnan yksinkertaisena ohjeena edelleenkin. Lue lisää »

Me suomalaiset olemme perinteistä urheilukansaa. Jo olympiahistorian alkulehdiltä voimme lukea suomalaisista voittajista – painijoista, pitkän matkan juoksijoista ja keihäänheittäjistä.  Kansallinen itsetuntomme on kulkenut urheilumenestyksen nousuissa ja laskuissa. Hunajaa on hiihdetty, mutta jääkiekossa on jääty karvaasti hopealle. Suomalaisen itsetunnon määrittäjiä on toki muitakin kuin urheilun voitot ja tappiot. Suomalainen kapellimestari, oopperalaulaja tai säveltäjä on maailmalla kovassa kurssissa. 

Myös tekniikan ja tieteen saavutuksista voimme olla ylpeitä. Nokian puhelin on maailmankuulu ja Rapalan uistin pyytää maailman merillä ja muillakin vesillä.

Suomalaisissa menestystarinoissa riittää kertomista, ja yhteistä niille on, että moninaisissa askareissamme haluamme yksinkertaisesti olla maailman parhaita – maailmanmestareita. Kulta voitetaan, mutta hopea hävitään. Kilpailutilanteessa kukaan ei lähde tavoittelemaan toista tai kolmatta sijaa. Lue lisää »