Törmäsin hiljattain uutiseen amerikkalaisen arvostetun teknillisen opinahjon (Massachusetts Institute of Technology, MIT) tekemästä tutkimuksesta, joka koski käytetyn ydinpolttoaineen pitkän aikavälin huoltoa. Tutkimuksessa MIT hylkää suoran loppusijoituksen ja esittää käytetyn ydinpolttoaineen 100 vuoden varastointia, minkä aikana esimerkiksi luonnonuraanin vähentyminen voisi tehdä polttoaineen jälleenkäsittelystä merkittävän tuotantomuodon polttoainekierrossa.

Pitkäaikainen varastointi nähdään strategisena valintana, jonka oletuksena on käytetyn ydinpolttoaineen tuleva arvonnousu energiaresurssina. Jälleenkäsittelyssä polttoaineesta voidaan erottaa hajoamiskelpoinen uraani ja plutonium ja hyödyntää ne sekaoksidipolttoaineessa, jota myös Fukushiman kolmosreaktorissa käytettiin. Lue lisää »

Fukushiman tapahtumien jälkeen myös ydinvoimayhtiöt ovat osallistuneet keskusteluihin ydinvoiman turvallisuudesta useilla areenoilla. Myös Helsingin Sanomien asiallisessa mielipidekirjoituksessa (HS 29.3.2011) pyydettiin suomalaisia voimayhtiöitä kertomaan siitä, ovatko ydinvoimalaitoksen käytetyn polttoaineen jäähdytysaltaat voimaloissamme reaktorirakennuksen yläkerroksissa ja onko näiden altaiden jäähdytykseen olemassa yhtään enempää varajärjestelmiä kuin japanilaisissa voimaloissa. Käytän nyt tarjottua tilaisuutta kertoa asiasta hieman enemmän kuin varsinaiseen mielipiteeseen vastaamisen rajattu merkkimäärä mahdollisti lehden sivulla.

Olkiluodon käynnissä olevien laitosyksiköiden reaktoreista poistetun polttoaineen jäähdytykseen tarvitaan vesijäähdytystä noin vuoden ajan. Vesijäähdytystä käytetään kuitenkin reaktorista poistetun polttoaineen jäähdytykseen aina siihen asti kunnes polttoaine loppusijoitetaan. Loppusijoitus on tarkoitus aloittaa Posiva Oy:n toimin vuonna 2020. Lue lisää »

Ydinvoima tuntuu olevan näinä päivinä uutisvirran kestoaiheita. Keskustelua käydään myös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta, tuhansista vuosista ja jääkausista. Loppusijoituksen pitkistä aikajänteistä uutisointi on sittemmin siirtynyt yllättäen ajan loppumiseen loppusijoituksessa. YLE julkaisi hiljattain nettisivuillaan ja TV1:n aamu-uutisissa väitteen, jonka mukaan loppusijoittamisen lupa-aikataulu on liian kireä. Uutisoinnissa viitattiin Posivan loppusijoitushankkeessa toimivan tutkijan yhteydenottoon YLEen.

Totta on, että Posivan tavoitteena on jättää loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemus vuonna 2012. Tätä varten Posiva laati viime syksynä työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) ja Säteilyturvakeskukselle (STUK) rakentamislupavalmiutta koskevan selvityksen, jossa esitetään lupahakemusta varten tarvittavan dokumentaation tilanne: miltä osin hakemusaineisto on jo valmis, ja miltä osin sitä on vielä täydennettävä. Täydentämiseen liittyvä työ on puolestaan esitetty Posivan viime syksynä julkaisemassa tutkimus- kehitys ja suunnittelutyön (TKS) ohjelmassa, joka ulottuu vuoteen 2012. TKS-ohjelma, kuten Posivan muutkin raportit, on julkaistu Posivan internet-sivuilla. Lue lisää »

Valtioneuvoston valmistautuessa kuluvan kevään aikana käsittelemään sille jätettyjä periaatepäätöshakemuksia uusien ydinvoimalaitosten rakentamiseksi, keskustelu uraanin halkaisun eduista ja haitoista lisääntyy. Varsin usein vastustamista perustellaan ”ratkaisemattomalla ydinjäteongelmalla”. Totta toki on, että missään ei ole vielä aloitettu käytetyn ydinpolttoaineen tai runsasaktiivisen ydinjätteen loppusijoitusta, mutta mielestäni argumentti ”ratkaisematon ydinjäteongelma” ei kuvaa oikealla tavalla kaikkea sitä tutkimus- ja kehitystyötä mitä viimeisten vuosikymmenten kuluessa on tehty esimerkiksi geologisen loppusijoituksen valmistelussa meillä ja muualla. Loppusijoitusta kohti ollaan menossa, mutta vielä menee toki vuosia ennen kuin polttoainenippuja sijoitetaan kapseloituna kallioon. Mutta miksi loppusijoitusta ei ole jo aloitettu, vaikka ydinvoimalaitoksia on meillä käytetty jo 30 vuotta? Lue lisää »