Viime maaliskuussa voimakas maanjäristys Japanissa aiheutti jättitsunamin, joka jälkiseurauksineen vaurioitti vakavasti Fukushima Daiichin ydinvoimalaitosyksiköitä. Ydinvoiman viime vuosina kautta maailman kokema vahva renessanssi näytti saavan tylyn lopun. Saksassa liittokansleri Angela Merkelin johdolla päätettiin pian tämän jälkeen sulkea maan ydinvoimalaitokset vuoden loppuun 2022 mennessä. Belgiassa on tehty ehdollinen päätös luopua ydinvoimasta, jos korvaavia energiamuotoja on saatavissa riittävästi. Lue lisää »

Kirjoitin syksyllä jutun ydinvoiman päästöjenvähentämiskyvystä jota uhkasin jatkaa ”lähipäivinä”. Kirjoituksessa käsittelin päästöttömän tuotannon dynamiikkaa päästökauppajärjestelmän sisällä (esim. EU:n ETS). En kuitenkaan käynyt syvemmälle sisään itse otsikon aiheeseen – ydinvoiman tuotannon hiilidioksidipäästöihin (koko elinkaari). Se on vuorossa tänään.

Ensiksi pahoittelen saamattomuuttani tämän jatkojutun suhteen, jota olette varmasti odotelleet kynsiä järsien.. En ole vaan saanut sopivaa inspiraatiota. Usein hankkiudun tuhtiin krapulaan luovuuden ammentamiseksi, mutta vietettyäni vuodenvaihteen sairastelun merkeissä en pysty sitäkään kortta käyttämään – VAROITUS, kirjoitus voi olla kuivahko. Lue lisää »

Ydinvoimaperiaatepäätösten aikana ydinvoimasta uutisoitiin valtavasti kuukausien ajan. Nyt muillekin aiheille on annettu niiden vaatimaa huomiota.

Näin vaalien alla suosikkiteemaksi on noussut maahanmuutto, myös työperäinen maahanmuutto. Näitä kahta on uutisoitu yhdessä mm. Olkiluodon puolalaisia rakentajia koskevissa uutisoinnissa, valitettavasti usein negatiivisessa mielessä. Harvemmin olen kohdannut positiivista uutisointia Olkiluodon ulkomaalaisten työpanoksesta ja paikallisen talouden tai monikulttuurisuuden vuorovaikutuksen hyödyllisyydestä. Kohta tämä haaste on Fennovoimallakin edessä, ja toivottavasti aiheesta nousee silloin myös positiivisia uutisia.

Aihe on minulle erityisen läheinen, sillä olen taustaltani maahanmuuttaja jo vanhaa vuosimallia -88! Minulla on siis omakohtaista kokemusta kulttuuri-integraatiosta jo yli 22 vuodelta, joten itse olen ehtinyt integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan melkoisen hyvin. Lue lisää »

Suomalaisessa energiapolitiikassa pyritään mahdollisimman vähäpäästöiseen sähköntuotantoon. Yhteiskunta tukee useita hiilineutraaleja tuotantomuotoja erilaisilla veronmaksajien ja kuluttajien maksamilla tuilla ja tulevaisuudessa nämä tuet todennäköisesti vain kasvavat. Ydinvoima ja vesivoima ovat toistaiseksi ainoat hiilineutraalit tuotantomuodot, joilla sähköntuotanto on mahdollista ilman veronmaksajien tukea. Nyt hiilidioksidipäästöttömälle ydinvoimalle kuitenkin kaavaillaan uusia kannattavuutta heikentäviä veroja.

Ydinvoima on erittäin pääomavaltaista. Tämä tarkoittaa sitä, että voimalaitoksen rakentaminen ja modernisoinnit ovat hyvin kalliita, mutta käyttökustannukset ovat kohtuullisia. Tilanne on vastaava vesivoimassa. Verokeskustelussa ei tulisikaan keskittyä pelkkiin tuotantokustannuksiin vaan  lisäksi olisi otettava huomioon pääomakustannukset ja tuleviin investointeihin varautuminen. Vain tuotantokustannuksia vertailemalla ei saada oikeaa kuvaa eri tuotantomuotojen kannattavuudesta. Lue lisää »

Törmään aina silloin tällöin ihmisiin, joille joudun puolustelemaan työskentelyäni ydinvoima-alalla. Ainoastaan yksi ystäväni on joutunut vastaaviin tilanteisiin työnsä vuoksi, ja hän oli sentään tuolloin töissä tupakkayhtiössä!

Ydinvoima tosiaan herättää tunteita puolesta ja vastaan, ja etenkin vastustajilla tuntuu olevan erityisen jyrkkiä mielipiteitä. Minkä vuoksi olen sitten valinnut alan, joka aiheuttaa ylimääräisiä hankalia tilanteita vapaa-ajallani?

Kenties tärkein syy valintaani on se, että koen ydinvoiman roolin tärkeänä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kansainvälinen ilmastopaneeli arvioi ilmaston lämpenemisen kiihtyvän. Jo vuoteen 2050 mennessä maapallon keskilämpötila nousee 1–2 astetta ja Suomessa vielä enemmän. Lue lisää »

Ydinvoiman käyttöä on lisättävä, jotta maailma kykenee hillitsemään hiilidioksidipäästöjä ja ilmastonmuutoksen etenemistä. Tämä on keskeinen sisältö Kansainvälisen energiajärjestön (International Energy Agency, IEA) ja OECD:n ydinvoimajärjestön (Nuclear Energy Agency, NEA) 16.6. julkistamassa energiateknologian tiekartassa, IEA/NEA Nuclear Energy Roadmap. Tiekartta antaa päästöjen vähentämisnuotit vuoteen 2050.

Tiekartan laatijat edustavat maailman parasta energiatietämystä. IEA ja NEA ovat energiatiedon luotettavimpia lähteitä. Mitä tällaiset asiantuntijat sanovat, siitä kannattaa ottaa opiksi. Otetaanpa tähän joitakin keskeisiä paloja:

Ydinvoiman tulevaisuutta kuvaava tiekartta näyttää, että ydinvoima voi kattaa melkein neljänneksen maailman sähköntuotannosta vuonna 2050. Ydinvoima olisi tärkeä kasvihuonekaasujen vähentämiskeino. Jotta näin tapahtuisi, maailman ydinvoimakapasiteetti on kolminkertaistettava seuraavien 40 vuoden aikana. IEA/NEA:n laatiman kunnianhimoisen tiekartan mukaan haasteellinen tavoite on toteutettavissa. Lue lisää »

Ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat, alava maailma jää merien alle. Hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta uhkasta on tullut osa ihmiskunnan kollektiivista kokemusta ja eloonjäämiskamppailua, joka ruoskii länsimaista päätöksentekojärjestelmää toimiin maapallon lämmönsäätelyssä. Jo muutaman asteen nousu keskilämpötilassa voi johtaa peruuttamattomiin muutoksiin miljoonien ihmisten elämässä.

Meidän suomalaisten kannalta tilanne on kuitenkin toinen. Lämpötilan noususta aiheutuvat vaikutukset ovat eri puolilla maailmaa erilaisia, eikä jäätiköiden sulamisesta aiheutuva meren pinnan nousu uhkaa Suomea samalla tavalla kuin esimerkiksi Tyynen Valtameren matalaprofiilisia saaria, jotka uhkaavat hävitä pinnan alle.

Mutta on meillä suomalaisillakin syytä huoleen. Mikäli kasvihuoneilmiö johtaa Suomen suvessa yhä piteneviin hellejaksoihin, saattavat vaikutukset olla yhteiskunnan kannalta ennalta arvaamattomia ja vaikeasti hallittavia. Otetaanpa esimerkki viime kesältä. Lue lisää »

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää teollisuusmailta vähintään 80 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. Energiaan liittyvien päästöjen vähentäminen vaatii energiatehokkuuden parantamista ja fossiilisten polttoaineiden korvaamista päästöttömillä ja vähäpäästöisillä energialähteillä.

Energia ja eritoten sähkö on nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa hyvinvoinnin tärkeimpiä tekijöitä. Sen saatavuudella ja hinnalla vaikutetaan ostovoimaan, kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Valinta siitä, miten siirrymme vähäpäästöiseen energiaan ja mitä olemme siitä valmiit maksamaan, ei ole yhdentekevää.

Energiateollisuus julkaisi marraskuussa visionsa siitä, miten sähköön ja kaukolämpöön perustuvilla ratkaisuilla energiaperäisiä päästöjä vähennetään 85 prosenttia. Visio osoittaa, että tämä kaikki voidaan tehdä kustannustehokkaasti ja niin, että samalla lisätään omavaraisuuttamme. Lue lisää »

Suomalaiset ovat neljän maapallon kansaa. Se tarkoittaa, että jos kaikki maapallon asukkaat käyttäisivät yhtä paljon luonnonvaroja kuin suomalaiset, niiden tuottamiseen tarvittaisiin neljä maapalloa. Ilmastonmuutos on kenties kuuluisin luonnonvarojen liikakäytöstä syntynyt ongelma. Kiireelliset toimet ilmastopäästöjen rajoittamiseksi ovat välttämättömiä, jotta voimme ehkäistä ilmastokatastrofin ja ratkaista muut ympäristöongelmat. Teollisuusmaissa tarvitaan vähintään 40 % päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 90 % vähennykset 2050 mennessä, jotta globaalin keskilämpötilan nousun rajoittaminen alle kahden asteen onnistuisi todennäköisesti. Ilmakehä ei kuuntele tekosyitä tavoitetason alentamiseksi tästä. Lue lisää »

Joulunpyhät ja välipäivät ovat monille otollista aikaa rentoutua kirjallisuuden parissa. Yhtenä kirjallisuuden ystävien joululukemistona lienee ollut Ilkka Remeksen tänä syksynä ilmestynyt Isku ytimeen -kirja.

Isku ytimeen -kirjan keskiössä ovat muun muassa ruotsalaisen ydinjätteitä kuljettava Sigyn-laivan kaappaus, isku huippuvaikuttajien salaperäiseen kokoukseen sekä Posivalle selkänsä kääntänyt geologi Patrik Vasama, joka nostaa erityisesti ikirouta-kysymyksen tapetille.

Kaunokirjallisuus sekoittaa lähes poikkeuksetta todellisuutta ja kuvitelmaa. Lukijan tehtäväksi jää ymmärtää, missä raja menee. Itselleni tutuimpia tämän rajapinnan hämärtäjiä ovat Dan Brownin kirjat. Myös Remeksen kirjassa sekoittuvat  muun muassa todelliset yritykset ja tapahtumapaikat fiktiivisiin hahmoihin ja teorioihin.

Kirja on osittain vahingossakin ajankohtainen: Arctic Sean kaappauksen myötä laivan kaappaus itämerellä tuntuu huomattavasti todentuntuisemmalta tapahtumalta. Toisaalta professori Matti Saarnisto on nostanut “tosimaailmassa” aiemmin esille ikiroutakysymykset. Jälkimmäinen ajankohtaistus tosin tuntuu kirjaa lukiessa jokseenkin päälle liimatulta, tahalliselta keskustelunavaukselta kirjailijaa mietityttävään aiheeseen. Lue lisää »