Ydinreaktioita

Tänä vuonna Suomen hallitus on tehnyt kolme tärkeää energiapäätöstä seuraavan vuosikymmenen ajalle.

Helmikuussa tehtyä, energiatehokkuutta ja -säästöä koskevaa päätöstä ei juurikaan mielletä osaksi hallituksen energiapakettia ministeri Pekkarisen sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Uusiutuvan energian ja ydinvoiman lisäämisestä päätettiin puolestaan huhtikuussa.

Lisäydinvoimaa koskeva hallituksen ja eduskunnan päätös aiheutti luonnollisesti erilaisten kannanottojen ja keskustelun vyöryn mediassa. Päätöstä on käsitelty kiitettävän laajasti taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä ympäristövaikutusten kannalta. Sen sijaan olen itsekseni hämmästellyt, miten suppeasti uusiutuvan energian lisäämiseen liittyviä ympäristövaikutuksia on arvioitu ja puitu julkisuudessa. Lue lisää »

Eduskunta teki jälleen teollisuusmaailman energiahistoriaa. Yhdessä istunnossa kansanedustajien vahva enemmistö vahvisti hallituksen keväisen ydinvoimapäätöksen. Kuvio meni lähes sellaisenaan kuin Joulupukki asiasta kirjoitti tällä palstalla 23.12.2009. Tämän kirjoittajalla on hyvä yhteys Joulupukkiin, joten pyysin häneltä kommentteja tulokseen.

Pukkihan ennusti win-win -lahjablogissaan, että jaossa olisi neljä kovaa energiapakettia. Kolme niistä toteutui: TVO ja Fennovoima saivat luvut uusiin ydinvoimalaitoksiin. Kolmantena kovana energiapakettina on tietenkin runsaskätisesti uusituvan energian tuilla kuorrutettu uusiutuvan energian biopaketti, kuten pukki ennakoi. Biopaketin valmistelu on vielä kesken ja siitä hallitus ja eduskunta päättävät myönteisesti syksyllä ensi vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä.

Pukin lupaamista neljästä kovasta paketista jäi toteutumatta vain Fortumille uusi laitos Loviisaan. Pukki kommentoi asiaa pitkällä perspektiivillään. Kyllä se Loviisan lupakin tulee seuraavan eduskunnan aikana. Muutaman vuoden viivästys on pukin ikään verrattuna olematon. Lue lisää »

Tanskalaisen Michael Madsenin ONKALOsta ja ydinjätteen loppusijoituksesta kertova draamadokumentti ”Into Eternity” herätti toukokuun alussa järjestetyllä Suomen kiertueellaan filosofista keskustelua loppusijoituspaikkaan liittyvän tiedon säilyttämisestä ja paikan merkitsemisestä. Pitäisikö tieto paikasta säilyttää tuleville sukupolville tuhansien vuosien päähän vai olisiko paikka kenties parempi unohtaa, koska kaikkinainen merkitseminen vain lisää ihmisen mielenkiintoa ja tunkeutumisen riskiä? Niin tai näin, nykyiset säädökset edellyttävät, että Säteilyturvakeskuksen tulee järjestää loppusijoituslaitosta ja loppusijoitettuja jätteitä koskevien tietojen säilytys pysyvällä tavalla.

Kun ajatellaan ihmisen kulttuurihistoriaa taaksepäin, niin satojen tai jopa muutaman tuhannen vuoden aikajänteellä tiedon säilyttäminen tuntuu mahdolliselta. Jos tieto paikasta ja loppusijoitetusta jätteestä aikaa myötä kuitenkin katoaa, olisiko sillä merkitystä maan päällä elävien kannalta? Lue lisää »

Oletko koskaan pohtinut, miten suhtautuisit opiskeluun ja oppimiseen, jos aloittaisit nyt opiskelun? Miten vaikkapa valmistautuisit tenttiin? Entä mille luennoille osallistuisit ja miten? Itselleni nämä kysymykset heräsivät hyvin ajankohtaisina, kun kuluneelle keväälle sattui muutama luokkakokous, ja niiden puitteissa on läpikäyty muisteloita opiskelusta. Kovin moni opiskelukaveri tuntui toteavan, että jos nyt tenttisin ”sen ja sen kurssin”, niin kiinnittäisin huomiota ihan eri asioihin. Ja aika moni olikin todennut, että niiden jo ehkä pölyyntyneiden tenttikirjojen uudelleen esiin kaivaminen ei välttämättä ole ollenkaan huonompi ajatus. Tai vaikkapa kansalaisopistoon tai kesäyliopistoon ilmoittautuminen.

Niinhän se on, että työ opettaa tekijäänsä. Melko moni meistä huomaa lisäopin tarpeen työn viedessä mukanaan. Ydinalan kohdalla oman monialaisen tietämyksen lisääminen on, ainakin oman kokemukseni mukaan, lähes välttämätöntä. Niinpä myös ydinalan toimijat kouluttavat omaa ja alihankkijoiden henkilökuntaa aktiivisesti. TVO koulutti omaa henkilökuntaansa 12,5 päivää henkilöä kohti vuonna 2009 – siis kaksi ja puoli viikkoa! Eikä tässä ole kyse ainoastaan uuden henkilökunnan kouluttamisesta. Myös kokeneet ja osaavat henkilöt näyttävät omalla osaamisellaan loistavaa esimerkkiä osaamisen kehittämisen merkityksestä nuoremmille kollegoilleen. Lue lisää »

Ruotsin energiapolitiikassa tapahtui eilen merkittävä käänne. Valtiopäivät äänesti hallituksen esityksestä ydinvoiman rakentamisen sallimisesta. Valtiopäivät asettuivat niukasti äänin 174-172 tukemaan hallituksen esittämää politiikkaa.

Ruotsissahan päätettiin vuonna 1980 kansanäänestyksellä luopua ydinvoimasta vuoteen 2010 mennessä. Myöhemmin päätös ehdollistettiin sille, että tilalle saadaan korvaavaa sähköntuotantoa. Nyt, juuri vuonna 2010, valtiopäivät kumosi nämä päätökset ja muuttivat maan energiapolitiikkaa merkittävällä tavalla. Nähtäväksi tosin jää, miten Ruotsin tulevissa vaaleissa käy ja miten päätös pitää, koska oppositio on ilmoittanut vastustavansa uutta energiapolitiikkaa.

Ruotsin uusi energiapolitiikka sallii sen, että nykyiset laitosyksiköt voi korvata uusilla yksiköillä. Päätös koskee vain yksikköjen määrää ja sijaintia. Niiden on oltava nykyisillä laitospaikoilla ja lukumäärä saa olla yhteensä enintään 10. Uutta ydinvoimakapasiteettia voi tulla merkittävästi lisää, koska uudet laitokset voivat olla teholtaan paljon nykyistä suurempia. Lue lisää »

Ydinvoiman käyttöä on lisättävä, jotta maailma kykenee hillitsemään hiilidioksidipäästöjä ja ilmastonmuutoksen etenemistä. Tämä on keskeinen sisältö Kansainvälisen energiajärjestön (International Energy Agency, IEA) ja OECD:n ydinvoimajärjestön (Nuclear Energy Agency, NEA) 16.6. julkistamassa energiateknologian tiekartassa, IEA/NEA Nuclear Energy Roadmap. Tiekartta antaa päästöjen vähentämisnuotit vuoteen 2050.

Tiekartan laatijat edustavat maailman parasta energiatietämystä. IEA ja NEA ovat energiatiedon luotettavimpia lähteitä. Mitä tällaiset asiantuntijat sanovat, siitä kannattaa ottaa opiksi. Otetaanpa tähän joitakin keskeisiä paloja:

Ydinvoiman tulevaisuutta kuvaava tiekartta näyttää, että ydinvoima voi kattaa melkein neljänneksen maailman sähköntuotannosta vuonna 2050. Ydinvoima olisi tärkeä kasvihuonekaasujen vähentämiskeino. Jotta näin tapahtuisi, maailman ydinvoimakapasiteetti on kolminkertaistettava seuraavien 40 vuoden aikana. IEA/NEA:n laatiman kunnianhimoisen tiekartan mukaan haasteellinen tavoite on toteutettavissa. Lue lisää »

Loviisan voimalaitoksen tärkeimpiä tavoitteita on pystyä toimimaan mahdollisimman vähäisillä ympäristövaikutuksilla. Päästöt ympäristöön ovatkin aina olleet merkittävästi alle viranomaisten asettamien enimmäisrajojen. Tästä huolimatta mereen johdettavan jäähdytysveden lämpömäärän sekä päästöjen ja jätteiden määrän vähentämiseksi tehdään jatkuvaa kehitystyötä.

Voimalaitoksen varsinainen sähkötuotanto ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä tai typen ja rikin oksidien päästöjä, mikä on ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta olennaista. Sen sijaan selvästi merkittävin ympäristövaikutus on jäähdytysvesien aiheuttama lämpökuorma mereen, sillä jäähdytysvesi johdetaan takaisin mereen noin 8-11 ºC lämmenneenä. Tämä ei periaatteessa kuitenkaan poikkea fossiilisia polttoaineita käyttävien lauhdevoimaloiden tuottamasta lämpökuormituksesta. Lue lisää »

Sosiaalisessa mediassa osallistumatta jättäminen on tehokkain keino vaikuttaa. Osallistuminen on sosiaalisen median kauppatavaraa. Liikenne generoi liikennettä. Me yhä odottelemme täällä Ydinreaktioissa ydinvoimakriitikkojen laajempaa osallistumista keskusteluun.

Käytin itse Jyväskylässä Kokoomuksen puoluekokouksessa tilaisuutta hyväkseni ja jaoin sunnuntaina aktiiveille muutamia Ydinreaktioita-blogin mainoksia. Osa tunnisti blogin, mutta osalle se oli tuntematon. Muistelen jossakin vaiheessa törmänneenikin verkossa ydinvoiman vastustajien keskusteluihin, joissa blogia kehotettiin välttämään. Joko kantanne on lientynyt? Lue lisää »

Ydinenergia ja sitä kautta myös ydinjätteen loppusijoitus on ollut viime aikoina yleisenä puheenaiheena. Syynä tähän on tietenkin uusiin voimalaitoslupiin liittyvä pitkälti poliittissävytteinen kädenvääntö tai sitten OL3:n rakentamiseen liittyvät ongelmat. Aina näissä tilanteissa tulee ihmetelleeksi myös median roolia ydinvoimakeskustelussa ja aivan erityisesti loppusijoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Olen ollut geologina mukana jätteen jemmauksessa pian 30 vuotta ja koko tämän ajan suuri yleisö ja päättäjät ovat jakautuneet leireihin puolesta tai vastaan. Sitten on huomattava joukko liikkuvia, liekö kolmannes, joilla ei ole syystä tai toisesta kantaa. Tästä voisi päätellä, että yleistajuiselle tiedottamiselle ja keskustelulle olisi tilausta.

Äänekäs ydinvoiman ja loppusijoituksen vastustajien ydinjoukko luo vahvaa mielikuvaa katastrofaalisesta tulevaisuudesta, tai oikeastaan tulevaisuuden puutteesta, radioaktiivisuuden saastuttamasta maassa. Tässä yhteydessä sekoitetaan huoletta aika ja mittakaavat puhumattakaan luonnontieteellisistä asioista. Hurjatkin väittämät menevät lävitse sen vuoksi, että ihmisillä ei vain ole riittävää koulusivistyksen tuomaa taustaa käsitellä geoympäristöön liittyviä kysymyksiä. Vilkaiskaapa vaikka jälkikasvunne koulukirjoja sillä silmällä. Itselleni oli havahduttavaa selata ala-asteikäisen tyttäreni fysiikan kirjaa. Muutamalle geologiaa käsittelevälle sivulle oli saatu mahtumaan uskomaton määrä aivan perustavaa laatua olevia virheitä. Monet opettajat saattavat jättää nämäkin muutamat sivut väliin jotenkin vaikeina. Näyttää siltä ettei tulevaisuuden keskivertopäättäjillä ja -äänestäjillä ole yhtään sen parempia valmiuksia arvioida yhteiskunnan energia- ja raaka-ainehuoltoon tai ympäristöön liittyviä kysymyksiä, kuin nykyiselläkään polvella, vaan kenttä on edelleen avoin villille populismille. Lue lisää »

Painaessani teekkarilakin päähäni fuksivuoden vappuna 2001 en osannut kuvitella itseäni vuosikymmenen päähän niin mielenkiintoiseen työtehtävään kuin missä nyt olen. Kaksi vuotta ydinvoimaprojektin valmistelutyötä uudessa ydinvoimayhtiössä ovat olleet nuoren diplomi-insinöörin työelämän haasteiden herkkua. Mielelläni vaikkapa monikymmenkertaistaisin työvuodet Fennovoimassa.

Tutustuin ydinvoiman turvallisuuteen käytännön tasolla jo opiskeluaikana Loviisan ydinvoimalan huoltoseisokin säteilysuojelutehtävissä. Kesä teekkarina STUKissa antoi hyvän kuvan viranomaisen valvonnan toimivuudesta. Olen päätynyt Fennovoimalle monen mutkan kautta ja tutustunut matkan varrella läheisesti muihinkin energiantuotantotapoihin. Mm. niiden kautta saamieni kokemusten perusteella luotan ydinvoimaan ja siksi haluan ydinvoiman parissa työskennellä.

Ennen ydinvoima-alalle siirtymistä työskentelin biovoimalaitoksen suunnitteluprojektissa. Kun kytket hotellihuoneen lampun palaamaan Tallinnassa, osa lampun tarvitsemasta sähköstä on tuotettu läheisellä biovoimalaitoksella, jonka tekniseen suunnitteluun olen antanut satojen työtuntien panoksen. Sähköä tuodaan Virosta Suomeen, joten tuontisähköstä (jota tuotetaan Virossa pääosin palavakivellä) osa on myös suomalaisella suunnittelutyöllä rakennetun biolaitoksen tuottaman ekosähkön tuontia suomalaisten käyttöön. Arvomaailmassani sillä on suuri merkitys. Lue lisää »