Reilun viikon kuluttua suomalaiset ja ruotsalaiset ovat taas kilpasilla keskenään, ainakin urheilumaailmassa. Entäs sitten kun siirrytään tekniikan maailmaan ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen suunnitteluun, kehittämiseen ja toteutukseen? Aikoinaan ruotsalaisten Curre luotsasi Suomen Leijonat ensimmäiseen maailmanmestaruuteen v. 1995 ja silloin tuli konkreettisesti todistettua allekirjoittaneelle että yhteistyöstä ruotsalaisten kanssa on hyötyä.
Samana vuonna muuten Teollisuuden Voima Oyj ja Fortum Power & Heat Oy (aiemmin Imatran Voima Oy) perustivat Posiva Oy:n ja jo alusta alkaen oli selvää että ydinjätetutkimuksia tehdään yhdessä ruotsalaisen SKB:n (Svensk Kärnbränslehantering AB) kanssa. Syykin tähän oli ilmeinen: kiteinen kallioperä on hyvin samanmoinen Suomessa ja Ruotsissa, ja moniestejärjestelmän peräkkäiset vapautumisesteet olivat muotoutuneet yhteiseksi KBS-3 -konseptiksi ja loppusijoituksen toteutuksen aikataulut ovat lähellä toisiaan.
Yhteistyötä oli toki ollut jo aiemmin suoraan voimayhtiöiden toimesta, mutta pian SKB ja Posiva virallistivat yhteisen toimintansa sopimuksin. Toisin kuin kenties urheilussa, niin ydinjätteiden parissa ei tunneta salaisuuksia vaan ajatuksena on yhdessä ja avoimesti kehittää turvallista loppusijoitusratkaisua. Samalla turvallisuuskulttuurikin paranee, kun tekemisten tarkastuksilla ja arvioinneilla on laajempi pohja kun käytössä on kahden maan asiantuntijat.
Ruotsissa työntekijöitä huomioidaan ja kuunnellaan enemmän kuin Suomessa. Kaikkihan ovat tuttuja sen seikan kanssa että ruotsalaiset diskuteeraavat paljon ja päätöksiä ei tunnu syntyvän toisin kuin Suomessa, jossa johtajat paukuttavat päätökset pöytään, vaikka ilman konsensusta. Tämä varmaan pitää paikkansa osittain, mutta ei se estä ruotsalaisia tekemästä päätöksiä ja etenemästä hankkeissaan.
Naapurimaamme työntekijä on voimavara työnantajalle myös pienten lasten vanhempana ja on ennemmin sääntö kuin poikkeus että ruotsalaispappa jää kotiin ainakin puoleksi vuodeksi lasta hoitamaan. Myös eläkeläisiä on paljon mukana työelämässä tutoreina, mentoreina ja välittämässä omaa tietotaitoaan eteenpäin nuoremmille. SKB:n konttorillakin on monilla eläkeläisillä omat työhuoneet, jossa he käyvät, ei suinkaan päivittäin, mutta lähes viikoittain. Sen sijaan nuoremmat saattavat tehdä etäpäivän silloin ja toisen tällöin, ja mikäs siinä kun asiantuntijaorganisaatiossa työ ei ole aina sidottu aikaan tai paikkaan. Tässä suhteessa tuntuvat ruotsalaiset olevan himpun verran meidän edellä.
Toki yhteistyössä rakkaan naapurin kanssa on törmätty kulttuurieroihin ja joskus hauskoihin kielivirheisiinkin ja tässä varmaan esimerkki herkullisemmasta päästä. Tuoreena ja vielä nuorena posivalaisena vuosituhannen alussa luotsasin Posivan paikkatutkimuksiin tutustumassa olevaa ruotsalaista kollegaryhmää ja esittelin kivinäytteitä ja selitin tohkeissani että: “Här är en borrkärna” (kairasydännäyte), joka kuitenkin ruotsalaisten korvissa kuulosti suomalaisaksentilla lausuttuna sanalta “porrstjärna” (pornotähti) ja tästäkös vierailla oli kovasti hymy herkässä, mutta aina kohteliaana kansana he eivät asiasta mitään sanoneet ja kuulin vuosia myöhemmin tästä kömmähdyksestä. Tämän jälkeen on pitänyt aina tarkkaan tulkita ruotsalaisten ilmeitä, kun heiltä ei välttämättä saa suoraa palautetta asioista.