Tulkoon jääkausi!
Ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat, alava maailma jää merien alle. Hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta uhkasta on tullut osa ihmiskunnan kollektiivista kokemusta ja eloonjäämiskamppailua, joka ruoskii länsimaista päätöksentekojärjestelmää toimiin maapallon lämmönsäätelyssä. Jo muutaman asteen nousu keskilämpötilassa voi johtaa peruuttamattomiin muutoksiin miljoonien ihmisten elämässä.
Meidän suomalaisten kannalta tilanne on kuitenkin toinen. Lämpötilan noususta aiheutuvat vaikutukset ovat eri puolilla maailmaa erilaisia, eikä jäätiköiden sulamisesta aiheutuva meren pinnan nousu uhkaa Suomea samalla tavalla kuin esimerkiksi Tyynen Valtameren matalaprofiilisia saaria, jotka uhkaavat hävitä pinnan alle.
Mutta on meillä suomalaisillakin syytä huoleen. Mikäli kasvihuoneilmiö johtaa Suomen suvessa yhä piteneviin hellejaksoihin, saattavat vaikutukset olla yhteiskunnan kannalta ennalta arvaamattomia ja vaikeasti hallittavia. Otetaanpa esimerkki viime kesältä.
Juhannukseen saakka me suomalaiset värjöttelimme lähi-ilmastohistorian viitekehystä vahvistavassa koleassa ja sateisessa kesäsäässä – mikä sinällään vahvisti katajaisen kansan normaalia ja järkevää toimintaa näillä pohjoisilla leveysasteilla. Kun helteet juhannukselta saapuivat, kaikki oli hetkessä toisin.
Vaikka yhtenäinen hellejakso jäikin kestoltaan varsin lyhytikäiseksi, huomiotaloudesta elävänä ihmisenä ehdin kirjata monia epäkohtia, jotka helposti saatoin osoittaa keskilämpötilan noususta johtuviksi.
Mitä helteestä siis seurasi: Alkoholinkulutus kääntyi räjähdysmäiseen kasvuun kesäterassien vetäessä kansaa kaljoittelemaan. Tämän seurauksen lasten huostaanotot lisääntyivät, koska kesäterasseille kaljoille jämähtäneet vanhemmat unohtivat lapsensa tunnetuin seurauksin. Edelleen helteen ja alkoholin edesauttamana hukkumistilastot kääntyivät nousuun, samoin pahoinpitelyt, sairaalakäynnit jne.
Mitä siis opimme tästä? Kylmä tosiasia on, että suomalaista ei ole luotu lämpimään. Normaalioloissa – rännän, sohjon, viiman, pimeän ja kolean keskellä, hammasta purren ja arjessa pakertaen, olemme parhaimmillamme onnellisia suorittajia.
Kysymys kuuluu: sotkeeko ilmanmuutos suomalaisen suorittamisen syklin ja perinteisen eloonjäämistaistelun keskieurooppalaisittain ankarissa ilmasto-oloissa? Sekoaako kansakunta ilmastonmuutokseen ja lisääntyviin lämpöaaltoihin?
Vastaus on lohdullinen, sillä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta huolimatta kuljemme vääjäämättä kohti seuraavaa jääkautta. Maapallon akselin kaltevuuden ja radan elliptisyyden sykliset muutokset vaikuttavat maapallolle tulevan säteilyn määrään ja sitä kautta ilmastoon. Kun maan akseli seuraavan kerran noin 40 000 vuoden päästä kallistuu, helteisiin kesiin ja terasseille seonnut Suomi on muisto vain.
Jääkautta ei tähän hätään tarvita. Posiva X-Files
Olkiluodon ydinjätelaitoksen normaali -käytön, käyttöhäiriöiden ja onnettomuustilanteiden säteilyannosten arviointi.
4.2 Toimintavirheet ja laiteviat, sivut 29 – 36:
(Kaikkea voi sattua ja aiheuttaa vakavia päästöjä,) “mutta näitä tapauksia ei tarkastella tässä yhteydessä.”
Tama sivulause arviointidokumentissa esiintyy parikymmentä kertaa. – Kätevää, kun se laittaa kaikkiin raportteihinsa.
Vielä vakavammaksi “arviontiraportti menee kuvattaessa laitevikatapauksia L1 – L10, kun seurauksia kuvattaessa käytetään ylimalkaisesti: ” tapausta ei ole tarpeen tarkastella tässä analyysissä.”
Samantien voisi Posivan “analyytikot” sanoa kaikista onnettomuuksista joita todennäköisesti tulee tapahtumaan,
varsinkin loppusijoitus -rumbassa.’
- Onnettomuustapauksia ja niiden seurauksia ei ole tarpeen analysoida missään yhteydessä. Aika venäläistä!
5.3 Käyttöhäiriöt ja laiteviat
Ympäristön väestölle voi aiheutua annosta käyttöhäiriöistä ja laitevioista arvioitujen päästöjen seurauksena. Myös käyttöhenkilökunta voi altistua säteilylle ydinjätelaitoksen sisätiloissa tapahtuneen käyttöhäiriön tai laitevian seurauksena, mutta näitä tapauksia ei tarkastella tässä yhteydessä… (Ei missään muissakaan yhteyksissä)
Ydinjätelaitoksen suunniteltu enimmäiskapselointikapasiteetti on 100 kapselia vuodessa (tämä vastaa 1200 polttoainenippua vuodessa BWR ja VVER polttoaineen tapauksessa). Rikkoutuvien polttoainesauvojen määrä olisi VVER-tyypille hieman yli 3 sauvaa ja BWR-tyypille hieman alle 3 sauvaa vuodessa, josta arvo 5 sauvaa vuodessa saadaan.
Kapseleiden kuljetuksia loppusijoitustiloihin tapahtuu keskimäärin kerran viikossa. Mikäli sijoittaminen kuitenkin toteutetaan kampanjoina, voi sijoitustahti olla nopeimmillaan luokkaa kerran päivässä.
http://www.posiva.fi/files/1067/TR_2009-70_web.pdf
—
Eurajoki julistetaan suljetuksi kaupungiksi ensimäisten ydinjätepolttoaine -sauvojen putoillessa kuljetuksesta tielle ja aiheuttaessa alueen eristämisen. Eurajoen uudeksi nimeksi määrätään EUritsa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Murmanskin_alueen_suljetut_kaupungit
Miten muka maan pyörimisakselin kallistuminen johtaisi jääkauteen? Saman verran sitä säteilyä tulee oli pyörimisakseli millanen vaan. Aina on puolet maapallosta Aurinkoon päin mitä?? Eikä se Maan ratakaan mitenkään itsestään muutu sen elliptisemmäksi tai pyöreämmäksi eikä varsinkaan jaksollisesti.
Miten jääkausi vaikuttaa ydinjätteen varastointiin? Luulin , että siitä tässä yritettiin kirjoittaa, mutta ei vaan jotain sekopäistä höpötystä.
Siis miten ja kuka louhii ydinjätteen esiin kun kalliovarastot romahtavat?
Jääkausien syklisyys maapallon ilmasthistoriassa on tosiasia. Maapallon akselin kaltevuuden, radan elliptisyyden eli eksentrisyyden ja maapallon akselin huojunnan sykliset muutokset vaikuttavat maapallolle saapuvan säteilyn määrään ja sitä kautta ilmastoon. Akselin kaltevuuden ja radan elliptisyyden syklit ovat eriaikaisia, akselin kaltevuus
ratatasoon muuttuu noin 41 tuhannen vuoden sykleissä, eksentrisyys noin 100 tuhannen vuoden sykleissä ja huojunta 23 tuhannen vuoden sykleissä.
Loppusijoituksessa on jääkauden vaikutukset huomioitu. Posiva on varautunut turvallisuusarvioissa siihen, että erityisesti jääkauden jälkeen maanjäristykset ovat todennäköisiä.
Loppusijoitustiloja suunniteltaessa ja asemoitaessa vältetään sellaisia merkittäviä vyöhykkeitä, joissa voisi tapahtua loppusijoitustilaa ja pitkäaikaisturvallisuutta vaarantavia siirroksia tai joiden ominaisuudet muutoin olisivat haitallisia.
Loppusijoitustunneleita ei suunnitella kallion liikuntasaumojen kohdalle.
“Kun maan akseli seuraavan kerran noin 40 000 vuoden päästä kallistuu…”
“akselin kaltevuus
ratatasoon muuttuu noin 41 tuhannen vuoden sykleissä”
Jos ratatason sykli on mielestäsi dominoiva tekijä ilmakehän lämpötilalle kuten annat jutun pohjalta ymmärtää, niin eikös 40 000 vuoden päästä olevan lämpötilan pitäisi vastata nykyistä eikä kylmempää kun sykli on kiertänyt kerran ympäri??
Muutenkin ihmeellinen väite että akseli kallistuisi juuri 40 000 vuoden päästä. Löytyykö lähdettä tälle?
Rahaa painavat sähköyhtiöt syövät kuluttajan pöydässä:
Suomessa ydinvoima on saatu näennäisesti kannattavaksi tempulla nimellä Mankala-periaate.
Mankala-periaate on tulossa tiensä päähän EU:n toimesta, koska käytännössä se tarkoittanee kiellettyä valtiontukea osinkoverovapautuksen ja arvonlisäverojen kierron muodossa. Suomessahan muun muassa kaikki Olkiluodon ydinvoimalat toimivat vielä tällä Mankala-periaatteella ja Fennovoimakin on kaavaillut rakentavansa “Iisakinkirkkonsa” tällä samaisella periaatteella. – Ei tule enää onnistumaan.
Mankala-periaatteessa on kyse siitä, että osa tuotetusta sähköstä myydään markkinahintaan ulkopuolisille ja näin saadut voitot kotiutetaan myymällä osakkaille sähköä alle omakustannushinnan ja samalla jätetään osinko- ja arvonlisäverot, sekä päästömaksut (20euroa/CO2 tonni) maksamatta. Suomalainen kuluttaja maksaa sähköstään Windfall-voitot, päästömaksut, sähköverot, siirtomaksut, ALV: n ja sähköntuottajien tarvitsemat liikevoitot.
_
http://www.elfi.fi/fi/sahkon-hinta.html
Windfall, http://fi.wikipedia.org/wiki/Windfall-voitto
Päästökauppa, http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4st%C3%B6kauppa
Itse asiassa tuo omakustannushinnalla myyminen on poissa muilta osakkeiden omistajilta, koska omistetun firman tuotto
ei muodostukaan vapaan kilpailun pohjalta, vaan säännöstellysti siten, että osa omistajista saa tuotteita ilman
voittomarginaalia siten heikentäen yhtiön normaalia tulosta. Erityisen väärin se on tilanteessa, jossa toiminta olisi sellainen kultakaivos, kuin ydinvoimaloiden kannattajat antavat ymmärtää.
Osakkeen omistajien epätasa-arvoista kohtelua ei voi harrastaa edes enemmistöpäätöksillä, jos lakia seurataan.
–
Nimenomaan suomalaisten ydinvoimahankkeiden kannattavuuden asettaa aivan uuteen valoon maanantain 8.3. Kauppalehdessä ollut finanssioikeuden professori Jaakko Ossan kirjoitus. Ossa kommentoi niin sanottua ”Mankala-periaatetta”, jonka mukaan TVO toimii ja ymmärtääkseni Fennovoimakin haluaa.
Mankala-mallissa sähköyhtiö myy sähköä osakkailleen omakustannushintaan, ei siis normaaliin markkinahintaan. -Ref: “Olenkin vuosia ihmetellyt, miten tämä on mahdollista, kun normaalin lainsäädännön mukaan osakeyhtiö ei saa myydä omistajille tuotettaan alennuksella”. Ossa toteaa, että Mankala-malli on katsottu lailliseksi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vuosina 1963 ja 1968 tekemien päätösten perusteella.
Tuon jälkeen maailma on kyllä muuttunut paljon, samoin kilpailulait. Ossa toteaa, että Mankala-periaate pitäisi arvioida
uudestaan.
“Meikäläinen pitää täysin mahdollisena, jopa todennäköisenä, että Mankala-periaate todettaisiin laittomaksi, jos se käsiteltäisiin oikeudessa nyt. Jos näin käy, sekä TVOn että Fennovoiman osakkaiden kannattavuuslaskelmat menevät uusiksi.”
_
http://blogit.iltalehti.fi/satu-hassi/2010/03/14/suomen-ydinvoimainnosta-tullut-varoittava-esimerkki/
–
VTT TIEDOTTEITA 2280 (s.37)
Vesi- ja ydinvoiman lisäksi myöskään muuhun kapasiteettiin investoiminen ei ole toistaiseksi juuri ollut liiketaloudellisesti
kannattavaa. Suomessa osuusvoimalaitoskäytäntö, ns. “Mankala-periaate”, on osoittautunut erääksi mahdollisuudeksi rakentaa uutta kapasiteettia.
Itse voimalaitoksen omistava osuusyhtiö ei tuota voittoa vaan jakaa tuottamansa sähkön osakkaille muuttuvien kustannusten hinnalla. Tämän lisäksi osakkaat vastaavat kaikista kiinteistä vuosikustannuksista. Mankala-periaatteella saavutetaan suuremman mittakaavan tuoma hintaetu ja vältetään markkinasähkön hintariskille altistuminen.
Tämä on erityisen tärkeää yrityksille, joille energiakustannukset ovat olennainen osa toiminnan kustannuksia (metsä- ja metalliteollisuus).
http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2005/T2280.pdf
–
Mankala -periaate ja ydinvoimaratkaisu
Suurten yksityisten energiantuotantohankkeiden läpivienti Suomessa on vaatinut useiden omistajien yhteistyötä.
Yhteistyöjärjestelylle vakiintui Mankala -nimi, kun Korkein hallinto-oikeus teki 1960-luvulla ennakkopäätöksen, jonka mukaan Kymijoen Mankalan vesivoimala (Oy Mankala Ab) ei saanut verotettavaa tuloa markkinahintaa edullisemman
sähkön toimittamisesta osakkailleen, kun osakkaat vastaavat yhtiön kustannuksista.
Sittemmin esimerkiksi yhteistyöyhtiöt Pohjolan Voima ja Teollisuuden Voima perustuvat tälle mainiolle periaatteelle.
–
Resurssiyhteistyöstä “etuja kaikille”
TVO:n omistuksen perustana oleva ns. Mankala-malli saa Tanhualta kiitosta, se kun on mahdollistanut “ainutlaatuisella” tavalla sähköntuotannossa tarvittavan energia- ja teollisuusyritysten yhteistyön. Edut ovat koituneet “kaikkien suomalaisten hyväksi”. Ei ihme, että Mankala-malli kiinnostaa: TVO:ssa käy paljon kansainvälisiä vieraita tutustumassa mallin periaatteisiin ja toimintaan.
– Meillä on ollut “epäitsekkäitä visionäärejä” kehittämässä tätä mallia. TVO:n kaltaisissa resurssiyhtiöissä kaikki omistajayritykset nauttivat tuotannon skaalaetuja. Suuretkaan energiaa käyttävät teollisuusyritykset eivät yksin pystyisi ydinvoimalaitosyksikön kaltaiseen suurinvestointiin, mutta Mankala-periaatteella toimivassa resurssiyhtiössä se on yhdessä toimien mahdollista.
“Sähkön hinta on sama kaikille”, suurille ja pienille omistajille, jotka kilpailevat perusliiketoiminnassaan lujasti.
TVO:n osakkaat ja osuudet (%)
* Etelä-Pohjanmaan Voima Oy 6,6
* Fortum Power and Heat Oy 26,0
* Karhu Voima Oy 0,1
* Kemira Oy 1,1
* Oy Mankala Ab 8,1
* Pohjolan Voima Oy 58,1
* 31.12.2008
Mankala-malli
TVO on ns. Mankala-yhtiö. Sellaiseksi nimitetään keskinäistä tuotantoyhtiötä, jossa omistajat eli osakkaat vastaavat kustannuksista omistusosuutensa suhteessa ja saavat vastineeksi tuotettua hyödykettä, TVO:n tapauksessa sähköä. Mankala-yhtiön tavoitteena ei ole tuottaa voittoa vaan sähköä (tai sähköä ja lämpöä) omistajiensa tarpeisiin. Mankala-periaate on saanut nimensä Kymijoessa olevan Mankala-kosken mukaan – sen omistajat muodostivat ensimmäisen vastaavanlaisen tuotantoyhtiön valjastaessaan kosken sähköntuotantoon.
-
”Muualla Euroopassa ei tunneta Suomen kaltaista mallia eikä edes Mankala-periaatetta, jossa yksityinen yhtiö, kuten
Pohjolan Voima tuottaa omakustannushinnalla sähköä osakkailleen.”
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article150076.ece
Hyvä jm, katso vaikkapa Wikipediasta “Milankovićin jaksot”. Se on kirjoitettu niin kansantajuisesti, että ymmärtänet siitä ainakin osan.
Jans käsittelee pitkässä kirjoituksessaan mankala-periaatetta.
Asiaa voi ajatella toisinkin päin. Oleellinen osa toimivaa sähkömarkkinaa ja siihen liittyvää kilpailua on se, että sähkön tuotannon voi aloittaa kuka hyvänsä.
Ajatellaan, että minulla olisi esimerkiksi paljon sähkönkulutusta, omistaisin vaikkapa tehtaan, joka tarvitsisi paljon sähköä. Voisin pohtia, että rakennanko oman voimalaitoksen vai ostanko sähkön markkinoilta.
Mankalaperiaatteessa ei ole okeastaan muusta kyse, kuin siitä, että kaksi tai useampi sähköä tarvitseva yhtiö pohtivat tätä samaa ja tulevat siihen tulokseen, että rakennetaan voimala yhdessä. Ja sähkö jaetaan siinä suhteessa kuin kustannuksia syntyy.
Tällä tavalla myös pienempi sähkön tarvtsija voi saada suuremman voimalaitoksen tuoman skaalaedun: onhan edullisempaa tuottaa sähköä suuressa yksikössä kuin pienessä. Samalla riskinkantajien määrä kasvaa.
Tämä johtaa siihen, että kilapilu sähkön tuotannossa on kovaa. Mankalaperiaate siis tätä kautta edistää kilpailua. Suomessa on useita kymmeniä sähkön tuottajia, kun monessa muussa maassa vain pari tai muutama suuri toimija.
Eroa sillä, rakentaako esimerkiksi paperitehdas itselleen voimalaitoksen vai rakentaako paperi- ja terätehdas yhdessä molemmille voimalaitoksen, ei mielestäni juuri ole.
Molemmissa sähkön saa tuotantokustannuksilla. Ja molemmissa tuotto syntyy, kun sähköä käytetään tuottamaan tuotteita.
Jos kimppaan tulee sähkön myyntiyhtiö, niin sekään ei muuta asiaa miksikään. Miksi sähkön myyntiyhtiöllä ei voisi olla oikeutta yhtä lailla pohtia, mistä myymänsä sähkön hankkii: kokonaan omasta voimalasta, markkinoilta vai osakkuusyhtiöstä.
Tuotto on parempi, jos mankalayhtiön sähkö on oikeasti halvempaa kuin markkinoilta muuten ostettu sähkö. Ja alempi, jos tilanne on päinvastainen.
Mankala tai ei, voimalaitoksen rakentamisen ja sähkön tuottamisen kustannus on yhtä suuri. Omistaja kantaa molemmissa tapauksissa riskin siitä, että investointi on kannattava. Ja kaikki sähkö lopulta osallistuu markkinoille tavalla tai toisella.