Meksikonlahden öljynporauksessa viime huhtikuussa tapahtunut räjähdys muistuttaa pitkään energiantuotantoon liittyvistä riskeistä. Julkisuudessa katastrofin käsittely on liittynyt lähes yksinomaan öljyvuodosta aiheutuneeseen ympäristövahinkoon eikä niinkään porauslautalla tapahtuneen räjähdyksen aiheuttamiin ihmisuhreihin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan onnettomuuden seurauksena menehtyi välittömästi kymmenen ihmistä.
Öljyntuotanto on hiilen ja maakaasun ohella keskeisin ihmisuhrien aiheuttaja energiantuotannossa maailmalla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkisti syyskuussa tutkimusraportin, jossa tarkastellaan eri energiantuotantomuotojen riskejä raaka-aineen hankintaketjusta tuotantovaiheeseen. Tutkimusraportin tarkastelu rajautuu vuosille 1969–2000, joten myös Tshernobylin ydinlaitosonnettomuus on tarkastelussa mukana. Se ei kuitenkaan nosta ydinvoiman aiheuttamaa kuolleisuusriskiä lähellekään muiden energiantuotantomuotojen riskiä. Yllättävää sen sijaan on se, että tarkastelujaksolla korkeimman kuolleisuuden on aiheuttanut vesivoima. Vuonna 1975 tapahtunut Banqiao/Shimantonin voimalaitospadon murtuminen Kiinassa aiheutti noin 30 000 ihmisen menehtymisen. Vastaavasti Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttamien välittömien kuolonuhrien määräksi on tilastoitu 31 henkilöä. Ydinvoima on muista energiantuotantomuodoista kuitenkin poikkeava säteilyn aiheuttamien piilevien pitkäaikaisvaikutusten takia. Niitä ei edellä mainittu vertailu ota huomioon.
Mikä siis lienee Tshernobylin onnettomuuden aiheuttamien kuolemantapausten “oikea” määrä, kun tulevaisuuteen ennustetut kuolemantapaukset otetaan huomioon? Tuskinpa sitä kukaan pystyy koskaan osoittamaan, mutta OECD:n raportissa on arvioitu Tshernobylin onnettomuuden aiheuttamien latenttien kuolemantapausten määrän 70 vuoden aikana vaihtelevan 9 000-30 000 välillä. Käytännössä syöpätapausten osoittaminen onnettomuudesta aiheutuviksi on kuitenkin vaikeaa, koska muita syöpää aiheuttavia ympäristötekijöitä on paljon. Esimerkiksi taustasäteilyn arvioidaan aiheutuvan globaalissa mittakaavassa 70 vuoden aikana 1500-kertaisen kuolleisuuden Tshernobylin onnettomuuteen verrattuna. Tällainen suhteellistaminen ei välttämättä lohduta, koska luonnon taustasäteily koetaan ikään kuin väistämättömänä riskinä, joka täytyy hyväksyä. Toisaalta ihmisen tuottamia riskejä pitää pystyä hallitsemaan.
OECD:n tekemän vertailun perusteella ydinvoiman riskit jäävät selvästi muiden energiantuotantomuotojen riskejä pienemmiksi. Johtopäätöstä selittää se, että välittömiä kuolemantapauksia aiheuttaneita ydinvoimalaitosonnettomuuksia ei Tshernobylin lisäksi ole tapahtunut.
Entä jos tarkasteluun otetaan todennäköisyyslaskentaan perustuva arvio ydinvoimalaitosonnettomuudesta ja sen seurauksista mukaan lukien latentti kuolleisuus? Muuttaako se kenties ydinvoiman paikkaa energiantuotantomuotojen riskikartalla?
OECD:n tulosten mukaan länsimaisen reaktorin aiheuttama yli 100 hengen latentti kuolleisuusriski on kymmenesosa tai vähemmän öljyyn, kaasun tai hiileen perustuvan energiantuotannon välittömästä yli 100 hengen kuolleisuusriskistä.
OECD:n raportin sanoma on siis selvä: ydinvoima on muita energiantuotantomuotoja riskittömämpää, vieläpä silloinkin, kun mahdollisen onnettomuuden pitkäaikaisvaikutukset otetaan huomioon.
Tilastoilla ja todennäköisyyksillä on kuitenkin vaikea vakuuttaa riskeistä huolestuneita kansalaisia. Öljyntuotantoon liittyvät riskit on helpompi hyväksyä, koska öljyn hyöty ja välttämättömyys on konkreettisesti mitattavissa polttoainepistoolin varressa jokaisella huoltoasemakäynnillä. Sen sijaan ydinsähköön kansalaisella ei synny arkipäivän riippuvuutta tai hyötysuhdetta. Töpselistä on tarjolla loputtomasti sähköä eikä sen alkuperää pysty kukaan tunnistamaan.
