Dramaattisia otsikoita ajatuksen nopeudella kerännyt traaginen räjähdys ranskalaisessa ydinlaitoksessa sai epäilemään, että Fukushiman toisintoa eletään Euroopassa lähes tarkalleen sen puolivuotispäivänä.
Ennen kuin maailmanloppua maalaillaan jälleen seinille, täytyy ymmärtää minkälainen laitos on kyseessä, ja mitä ydinjätteellä tarkkaan ottaen tarkoitetaan.
Ensinnäkin – kyseessä ei ole ydinvoimala. Samalla paikalla toimi muutama reaktori jotka on suljettu jo kymmeniä vuosia sitten. Alueella ei myöskään ole havaittu radioaktiivista vuotoa.
Paikalla toimii yhä ydinjätteen käsittelyyn tarkoitettu laitos, mutta kaikki ydinjäte ei ole korkea-aktiivista käytettyä polttoainetta vaan suurin osa on niin sanottua matala- tai keskiaktiivista jätettä. Kahta jälkimmäisiä kutsutaan voimalaitosjätteeksi, jolla tarkoitetaan mm. huoltotöissä käytettyjä suojavarusteita, koneen osia ja työkaluja.
Metallinen voimalaitosjäte ja käytöstä poistetut komponentit voidaan ”kierrättää” siten, että ne laitetaan eräänlaiseen sulatusuuniin, missä suuri osa metallista puhdistuu radioaktiivisista partikkeleista. Valtaosa jäljelle jääneestä materiaalista on tavallista romumetallia. Radioaktiivisia aineita sisältävät lopputuotteet sijoitetaan muun matalan ja keskiaktiivisen jätteen kanssa omaan varastoonsa. Etuna käsittelyssä on ”loppusijoitettavan” jätteen määrän merkittävä väheneminen. Kävin vuosi sitten tällaisessa laitoksessa Ruotsissa katselemassa noita metallikönttejä.
Tämän hetkisen tiedon mukaan räjähdys ja tulipalo olisivat sattuneet juuri siinä tilassa jossa jätemetallia sulatetaan. Radioaktiivisuuden kannalta sillä on hyvin vähän merkitystä, sillä käsiteltävä jäte on erittäin matala-aktiivista.
Samalla laitosalueella on myös polttoaineenkäsittelylaitos, jossa ydinaseiden käyttämää plutoniumia laimennetaan sähköä tuottavaan reaktoriin sopivaksi sekaoksidipolttoaineeksi.
