Terve teille, kaikki n. yli 3-kymppiset lukijat!
Muistattekos hokemia “Parooni ol nii hiano mies!”, “Aapuuva!”, “Reiskahan elää viel”, “Minä olen mies, minä olen miesten mies!”, “Hyvää solarium-iltaa”, “Minä ja ystäväni Marko…”, “Huono, oikein huono, oikein oikein huono” ?
Nämä ovat ulkomuististani mieleen tulleita sitaatteja eräästä huumoriohjelmasta nimeltään Pulttibois. Tätä ohjelmaa esitettiin televisiossa joskus 90-luvun alussa, mistä syystä nuorempi polvi ei välttämättä näitä lentäviä lauseita tunnista.
Pulttibois tuli mieleeni sellaisesta työasiasta kuin pultti. Nimittäin kallion lujittamiseen käytettävä lujituspultti. Täällä ONKALOssa työskentelevät ovat päässeet tutustumaan kyseiseen esineeseen, lujituspulttiin, olemmehan asentaneet niitä ONKALOn seiniin ja kattoon useita tuhansia.
Kallion lujittamisella tarkoitetaan sitä, että teemme toimenpiteitä, ettei louhitusta tunnelista irtoile kivenlohkareita hallitsemattomasti. Vaikka kalliomme onkin tietenkin mahdottoman hyvää, kuuluu kallion luontaisiin ominaisuuksiin se, että siinä on pieniä halkeamia. Ajan myötä nämä halkeamat saattavat kasvaa, kuten kiveniskemän halkeama auton tuulilasissa. Kun rako kasvaa, voi kivenlohkare irrota tunnelin seinästä tai katosta ja tippua tunnelin lattialle. Tätä emme halua tapahtuvan silloin kun tunnelia käytetään, ts. seuraavaan sataan vuoteen. Tästä syystä tunnelin seiniin ja kattoon asennetaan lujituspultteja. Ne pitävät mahdolliset löyhtyvät kivenlohkareet kiinni alustassaan. Kallion lujituspultit eivät ole sellaisia pultteja, joita voi ostaa ihan tavallisesta rautakaupasta.
Emme siis käytä muutaman sentin mittaisia pultteja ja muttereita. Vaan täällä käytettävät lujituspultit ovat useimmiten 3 metriä pitkiä. Ne ovat lujaa terästä ja paksumpia kuin tietokonetta näpyttävän insinöörin peukalo. Pultteja varten porataan kallioon pultin paksuutta pari kertaa halkaisijaltaan suurempi reikä. Yksinkertaisessa tapauksessa reikä laitetaan täyteen juotoslaastia, joka on sementtipohjaista massaa. Pultti työnnetään reikään ja se syrjäyttää tilavuutensa verran laastia. Laasti kovettuu ja takertuu tiukasti niin reiän seinämiin kuin pulttiinkin. Nyt pultti on tarttunut kallioon koko matkaltaan. Pultti ja laasti pitävät nipussa koko matkaltaan kalliota, vaikka välillä olisikin rakoja. Nyt raot eivät vaan pääse kasvamaan ja avautumaan ja mahdollinen irtonainen lohkare ei edes pääse muodostumaan.
Kallion lujituspultteja on monenlaisia. Yksikään niistä ei juuri muistuta sitä tavallista rautakaupan pultti+mutteriyhdistelmää, jotka lukijalle herkästi tulisivat mieleen. Perinteisimmillään lujituspultti on pätkä harjaterästankoa tai teräsvaijeria. Kuten olettaa sopii, ei ONKALOon hankita tavaroita ajatuksella, että mitä kaupan hyllyllä sattuu olemaan. Vaan tässäkin kohtaa on Posiva kehittänyt omiin tarkoituksiinsa parhaiten soveltuvan, turvallisen ja tehokkaan lujituspultin. Posivan ja toimittajan pulttiboissit ja -girlssit ovat kehittäneet meille pultin nimeltään Fin-bolt. Tällainen pultti toimii tehtävässään jo ennen kuin pultti on juotettu ts. laitettu reikään sitä juotoslaastia. Monia muitakin hienoja ominaisuuksia sillä toki on.
Näitä pultteja Posivan pulttibois-ryhmä sitten asentaa tunneliin suunnitelmien mukaisesti ja näin omalta osaltaan toteuttaa turvallista ja laadukasta rakentamista ONKALOssa.
Ei muuta kuin oikein hyvää kesää, lähtekäätten “Kerhollee!”, “Luostholle lusthin pithoon”, “Pärnäsen korjaamolle ja molle” tai no, minne nyt kesällä haluattekaan mennä.