Olennaisena osana Posivan toteuttamaa ydinjätteen loppusijoitusprojektia Olkiluodossa on kallion ominaisuuksien karakterisointi, siellähän ne jätteet tulevat seuraavat vuosimiljoonansa viettämään. Geologin ominaisuudessa osana omaa toimenkuvaani Posivalla onkin osallistua Onkalosta kairattujen pilottireikien kairasydännäytteiden kartoittamiseen. Näitä kairasydännäytteitä hyödynnetään esimerkiksi kun halutaan ennakoida louhittavan kallion ominaisuuksia tunnelin louhinnan edetessä tai kehitettäessä kolmiulotteista mallia kallioperän rikkonaisuusvyöhykkeistä ja rakoilusta.
Olkiluodosta onkin jo kairattu esiin melkoinen määrä kairasydäntä, jos kaikkien vajaan kuudenkymmenen maan pinnalta kairatun syväreiän sekä parinkymmenen maan alta käsin kairatun pilottireiän näytteet pinoaisi peräkkäin yhdeksi pötköksi, olisi sillä mittaa kymmeniä kilometrejä. Tässä onkin oivallinen tietopankki kallion ominaisuuksien saloihin.
Maallikon silmään tylsän harmaat kivipötkylät voivat ensi näkemältä vaikuttaa siltä ettei niillä ole paljoakaan kerrottavana siitä voidaanko kyseiseen kohtaan sijoittaa käytettyä ydinpolttoainetta vai ei, mutta geologin silmään asia avautuu kuitenkin varsin eri tavalla. Geologin mielestä mielenkiintoisimpia kohtia ovatkin oikeastaan ne, joissa kivi on kiteytymisensä jälkeen ottanut osaa muuhunkin kuin maailmankaikkeuden taustasäteilyn absorboimiseen. Olkiluodon kallioperä kiteytyi kutakuinkin nykyiseen muotoonsa n. 1.9 miljardia vuotta sitten, se on melkoinen aika odottaa, jopa kivelle.
Kallion onneksi aikaväliin 1.9 Ga – nykyhetki on kuin onkin mahtunut monenlaisia geologisia tapahtumia, joiden jättämiin jälkiin Posivankin geologit törmäävät kalliota kartoittaessaan. Esimerkkejä näistä ovat raot ja siirrosvyöhykkeet kuten myös niihin saostuneet mineraalit. Aikojen saatossa jännitystilat Länsi-Suomen kallioperässä ovat vaihdelleet liittyen erinäisiin geologisiin prosesseihin, kuten mannerlaattojen liikkeisiin tai jääkausiin. Kallio on reagoinut näihin jännitystilan muutoksiin rakoilemalla sekä siirrostumalla, ja näiden rakenteiden sijainteja myös Olkiluodosta kartoitetaan. Tyypillinen kallion rako näkyy kairasydämessä terävänä katkona, jonka murtopinnoilla voi olla kiteytyneenä veden ym. fluidien mukana saostuneita mineraaleja tai vastaavasti pinnalla voi joskus nähdä uurteita (Kuva), jotka kertovat raossa muinoin tapahtuneesta siirrostumisesta. Jos siirrostumista on tapahtunut kovin paljon, voi rakopintojen väliin olla syntynyt kerros siirrossavea, siirrostumisen yhteydessä hienoksi jauhautunutta kiviainesta. Tällaiset piirteet ovat muinaisten maanjäristysten sormenjälkiä.
Näiden piirteiden kautta päästäänkin takaisin kallion soveltuvuuteen. Kun Posivassa määritämme sijainteja ydinjätekapseleille, täytyy meillä olla tarkasti tiedossa tällaisten rakoilleiden vyöhykkeiden sijainnit, kapseli kun ei saa leikata moisia piirteitä. Rakojen välttely juontaa juurensa siihen logiikkaan että seuraavan jääkauden luodessa alueen päälle parin kilometrin paksuisen jäävaipan, alkaa tietyn tyyppisissä kallion raoissa tapahtua liikettä liittyen jäätikön aiheuttaman paineen tasaantumiseen, käytetty ydinpolttoaine on tuolloin vielä säteilevää, joten vuotojen estämiseksi kapselit sijoitetaan ehjiin kalliolohkoihin. Tällainen kallion karakterisointi ei olisi mahdollista ilman kairasydämistä sekä Onkalosta tehtäviä tarkkoja geologisia tutkimuksia.
Vaikka kallioperän kartoittaminen onkin välillä melkoista tiedettä niin vastaavat piirteet ympäröivät Suomen luonnossa liikkuvaa kutakuinkin joka puolella. Seuraavaksi kun esim. kallionleikkauksessa näet haljenneen rakopinnan, tarkastapa näetkö pinnalla uurteita jotka kertoisivat muinaisista kallioliikunnoista.
