Käänteistä logiikkaa ja maailmanpelejä

Ludus Mundi -niminen yritys on laatinut Greenpeace Internationalin pyynnöstä  raportin käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuudesta. Peleihin ja leikkeihin viittaavan nimen takaa löytyy Antti Lempinen, joka on tehnyt bentoniitin käyttäytymiseen liittyvää mallinnustyötä Posivallekin; toisena kirjoittajana mainitaan Marianne Silvan-Lempinen.  Raportin keskeinen väite on, että loppusijoituksen turvallisuutta koskevat väitteet ovat ennenaikaisia, mutta niitä esitetään, koska turvallinen loppusijoitus katsotaan ydinenergian tuotannon ehdoksi.

Raportti sisältää helppolukuisen kuvauksen loppusijoituksen suunnitelmista, turvallisuustutkimuksista ja päätöksenteosta.  Loppusijoitustutkijana ainakin Antti Lempinen tuntee luonnollisesti taustat ja tosiasiat ja joitakin yksittäisiä väitteitä lukuun ottamatta minulla ei ole paljonkaan huomauttamista faktasisältöön.  Tutkimuskäytäntöä ja loppusijoitusvalmistelujen nykytilaa koskevista arvioista ja johtopäätöksistä olen hieman eri mieltä.

Kaikista faktoistakaan en silti ole varma: KBS-3 -ratkaisun sanotaan tulleen “alkuperäisen” KBS-1 -ratkaisun tilalle kallion puutteiden takia. Olisikohan ratkaisun uusimisen pääsyynä kuitenkin ollut se tosiasia, että KBS-1 -suunnitelmassa käsiteltiin ensisijaisesti jälleenkäsittelyjätteen loppusijoitusta, kun taas KBS-3 -suunnitelma oli tehty käytetyn polttoaineen suoraa loppusijoitusta varten?

Raportin kirjoittajien keskeinen väite on, että meidän arviomme turvallisuudesta ovat vasta hypoteesin asteella, kun sen tulisi perustua teorioihin.  Epäilemättä hypoteesin ja teorian välillä on ero, mutta silti moni teoriaksi kutsuttu selityskään ei ole “beyond reasonable doubt”.  Fysiikassa puhutaan luonnonlaeista, mutta, paradoksaalista kyllä, kenties tunnetuimman luonnonlain, painovoimalain, selitykseksi on toistaiseksi vain hypoteeseja ja tässä mielessä painovoimalakikin on “vain” empiirinen tulkinta havainnoille, tosin vailla suurempia epäilyksiä.

Epäilemättä Posivan turvallisuusanalyysissäkin joudutaan turvautumaan empiirisiin teorioihin ja korrelaatioihin, mutta pelkkien hypoteesien perusteella emme kuvittele lupaa saavamme. Hypoteesien testaaminen kansainvälisissä hankkeissa on ollut osa ydinjätetutkimusta jo 1980-luvulta lähtien. On yleisesti tunnustettu, että normaali tieteellinen keskustelu etenee hitaasti ja ydinjätetutkimuksen kaltaisella erityisalalla merkittävää keskustelua tuskin syntyy ilman että asianomaiset aktiivisesti panostavat siihen.

Alkuvaiheessa 1980-luvulla kansainvälisten “validointihankkeiden” kohteena olivat pohjaveden virtausta ja aineiden kulkeutumista koskevat mallit, myöhemmin tieteellinen arviointi on laajentunut muillekin kalliotutkimuksen aloille ja teknisten järjestelmien käyttäytymistä koskeviin malleihin.  Nykyään ollaan yhtä mieltä siitä, että malleja ei voida yleispätevästi “validoida”, mutta eri mallien selityskykyä voidaan vertailla ja arvioida hyvin määriteltyjen testitapausten avulla nojautuen tieteen normaaleihin pelisääntöihin. Tällainen työ jatkuu ja on osa ydinjätetutkimuksen normaalia sisältöä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Mikä sitten on riittävää ja “kaiken epäilyn ulkopuolella”?  Täydelliseen tietoon emme pääse, testaamme sitten miten paljon tahansa.  Meidän on turvallisuusanalyyseissämme joka tapauksessa oltava pessimistisiä mallien ja tietojemme varmuuden suhteen ja mitä suuremmaksi epävarmuus arvioidaan, sitä pessimistisemmin lähtöoletuksin turvallisuusarviot tehdään. Koko loppusijoitus suunnitellaan vikasietoisesti (robustisesti) siten, että yksittäisten mallien puutteet ja epätarkkuudet eivät aiheuta koko loppusijoitusjärjestelmän toimintakyvyn menetystä. Mikäli tietty tekninen ratkaisu todetaan nykyisen tiedon perusteella epäluotettavaksi, ratkaisua pyritään kehittämään. Tällainen iteraatio tutkimuksen ja suunnittelun välillä on aina ollut olennainen osa loppusijoitusratkaisun kehittämistä.

Posiva esittää oman näkemyksensä Ludus Mundin mainitsemista turvallisuuskysymyksistä  – mm. jääkauden aiheuttamasta eroosiosta – ensi vuonna jätettävän lupahakemuksen yhteydessä. Tämän jälkeen nämä näkemykset ovat Säteilyturvakeskuksen ja heidän asiantuntijoidensa ja kaikkien muidenkin halukkaiden arvioitavissa.  Toimimme kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2003 päättämän aikataulun mukaisesti; taustalla on kuitenkin valtioneuvoston jo vuonna 1983 tekemä aikataulupäätös, johon tuskin vaikutti 2000-luvun ydinvoimalogiikka sen enempää suoraan kuin käänteisestikään.

Loppusijoitus, Ydinvoima

Kommentoi kirjoitusta "Käänteistä logiikkaa ja maailmanpelejä"

Ydinreaktioita Facebookissa
Seuraa meitä twitterissä
Navigoi
Kategoriat