Ympäristökemistinä ydinvoimalaitoksessa
Tehdessäni ympäristönsuojelukurssin esitelmää TVO:n matala- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoitustilasta (VLJ-luola) en osannut kuvitella työskenteleväni joskus ydinvoimalaitoksessa. Olkiluodossa olen työskennellyt kohta kymmenen vuotta. Vastuullani on Olkiluodon ydinvoimalaitoksen laitosyksiköiden Olkiluoto 1:n ja Olkiluoto 2:n kemian jaos ja konsernin yhtiöille Posiva Oy:lle ja TVO Nuclear Services Oy:lle tehtävät analyysipalvelut .
Kemialla on tärkeä rooli kiehutusvesilaitoksen käyttövarmuudessa. Hoidamme keskitetysti prosessin kemian valvonnan kemian parametrien seuraamiseksi ja analysoimiseksi luotettavasti ja tarkasti riittävällä tiheydellä. Kemian prosessin valvonta käsittää OL1:n, OL2:n, käytetyn polttoaineen välivaraston ja matala- ja keskiaktiivisen jätteen voimalaitosjäteluolan lisäksi myös raaka- ja jäteveden käsittelyn sekä öljyt ja radioaktiiviset päästöt. Ilma- ja vesipäästöt ovat erittäin pieniä verrattuna sallittuihin lupaehtoihin.
Suurimman osan näytteistä haemme itse prosessin eri näytepisteistä. Analysoimme vuodessa keskimäärin lähes 9 000 näytettä, joita on yksittäisinä analyyseina vielä moninkertainen määrä. Kemian valvonta on kemiallisia analyysejä kuten metalli- ja anionianalyysejä sekä päästöjen ja prosessivesien aktiivisuusmittauksia laboratoriossa. Valvomme radioaktiivisia päästöjä ilmaan ja veteen. Seuraamme myös eri prosessijärjestelmien on-line mittareiden arvoja kuten johtokykyä ja happea.
Tavoitteena on varmistaa laitoksen puhtaus ja alhaiset säteilytasot, mikä tehdään kemian parametrien optimoinnin avulla. Optimoimme puhdistusjärjestelmien käyttöä. Pyrimme pitämään vesi- ja radiokemian parametrit tulevaisuudessakin erinomaisella kansainvälisellä tasolla. TVO:n ammattitaitoinen henkilökunta, nykyaikainen laitekanta ja hyvä laadunvarmistus varmistavat luotettavien tulosten saavuttamisen.
Valmistaudumme OL3:n käyttöönottoon yhdessä OL3:n kemian jaoksen kanssa. Haasteita riittää tulevaisuudessakin.
Hyvä kirjoitus, joka valaisee kemistin roolia ydinvoimalaitoksessa.
Mielenkiintoista oli havaita, että klassillisia menetelmiä, kuten titraus, spektrofotometria ja kohdassa muut mainitut, edelleen käytetään (joku kemian opettaja on joskus väittänyt ettei niitä enää tarvita).
Kiinnitti myös huomiota, ettei massaspektometria tarvita pienten alkuainepitoisuuksien määrityksessä? Plasmaspektrometri lienee ollut atomiemissiolaite (AES)?
Jutussa oli myös hyvät viitteet (linkit), olisikin hyvä jos ydinvoiman vastustajat tutustuisivat niihin, eivätkä vain tunteenomaisesti vastustaisi uusien ydinvoimalaitosyksiköiden rakentamista.
Toivottavasti kaksi y-laitosta hyväksytään eduskunnassakin!
Toivottavasti myös ydinvoiman puolesta työkseen lobbaavat tutustuvat elämään Tsernobylissä ja alkavat vasta sitten saarnata tunteenomaisesta suhtautumisesta. Tunne se on nimittäin perusteeton turvallisuudentunnekin.
Jos on yhtään seurannut miten raskaasti laadunvalvonta on pettänyt uusimman ydinvoimalan rakentamisessa, ei voi mitenkään luottaa tuollaisten organisaatioiden kykyyn tehdä yhtään mitään, jos kemistin analyysi yhtäkkiä osoittaisikin, että kaikki on menossa päin helvettiä. Luultavasti muutama päivä katsottaisiin asioita läpi sormien, koska “kyllähän nää tulokset keskimäärin pidemmällä aikavälillä on kuitenkin ollut ihan erinomaisella kansainvälisellä tasolla”. Ja on sitäpaitsi nykyaikainen laitekanta.
Tsernobyl (1986) oli vanhanaikainen (grafiittihidasteinen) voimala, jossa kaiken lisäksi tehtiin typeriä kokeiluja, mitkä sitten johtivat onnettomuuteen. Entisessä Neuvostoliitossa tehtiin kaikenlaisia muitakin kokeita (kuten esim. ydinpommit Kazasthanissa väestön turvallisuudesta välittämättä).
Nykyinen (länsimaiden) ydinturvallisuus on aivan eri tasolla eli vastaavia onnettomuuksia ei voi sattua.
Sen sijaan hiilikaivoksissa niitä sattuu jatkuvasti, ja viimeisin Venjällä sattunut suuri voimalaonnettomuus tapahtui vesivoimalassa!
Tuulivoima puolestaan tuhoaa luontoa ja kalastajien elinkeinoa, jos myllyt rakennetaan matalaan veteen (alle 15 metriä). Tästä oli hyvä kirjoitus Hesarissa pari päivää sitten
Tuulivoima tappaa ihmisiä enemmän kuin ydinvoima, kun ne suhteutetaan tuotetun energian mukaan.
Kemia tulee vastaan vähän joka puolella, vaikka asiaa hoitavat kemistit pysyttelevät usein taka-alalla. Hyvä kirjoitus kieltämättä. Kemistinä olin ensi hieman yllättynyt näytemääristä, mutta kyllähän prosessin ohjaus vaatii analytikkaa muissakin voimalaitoksissa, joissa höyry generaattoreitä pyörittää.
Erinomainen kirjoitus!
Tällaisia ammatillisia asiantuntijoiden kirjoituksia soisi olevan enemmänkin.
Valtaosa ydinvoiman vastustajista on manipuloitu väärällä tiedolla, niin saataisiin todelliset faktat vaikuttamaan.
Täytyy myös muistaa, että Tsernobyl oli siltä ajalta, jolloin tietotekniikkaa ei vielä ollut, enempää suunnittelu kuin valvontamielessä.
Ydinvoimaäänestyksissä pitäisi myös kertoa sähkölaskun muodossa, mitä mikäkin energiantuotantovaihtoehto laskennallisesti maksaa.