Esimerkiksi Suomen sähköverkkoon on investoitu niin valtava määrä rahaa ETTEI ole järkevää lähteä muuttamaan sen rakennetta viherpiipertäjien vouhotuksen vuoksi.

Päinvastoin on rakennettava lisää uutta ydinvoimaa hajasijoittaen niitä voimaloita mm. lähelle Kemiä ja lähelle Vaasaa.

Siksi sellaisissa maissa, joissa sähköverkko ei ole niin stabiili kuin vaikkapa meillä joudutaan käyttämään sähkölaitteiden suojana esimerkiksi vimpaimia, jotka automaattiseesti tekevät lyhyestä sähkökatkoksesta pitkän. Niitä sitten roikkuu joka pistorasiassa suojaamassa telkkaria, tietsikkaa, jääkaappia, jne.

Lisää ydinvoimaa – paljon ja nopeasti!

“Jos vihollinen silppuaa jakeluverkon, niin ei niistä paikallisista voimaloistakaan ole iloa.”

Hajautettu tuotanto tarkoittaa myös rakenteeltaan erilaista jakeluverkkoa. Sen silppuaminen ei tietenkään ole mahdotonta, mutta selvästi haastavampaa. Selvästi haastavampaa on myös huolehtia sen pysymisestä silppuna.

Oikea taajuuden ja jännitteen ylläpitäminen hajautetussa verkossa ei ole sen vaativampaa, kunhan verkko ja tuotanto vaan on suunniteltu käyttötarkoitukseen sopivaksi.

“Esimerkiksi Viro on niin pieni markkina-alue, ettei sillä ole edellytyksiä pitää yksin sähköverkkoaan vakaana – tarvitaan kytkentä vähintään muiden Baltian maiden verkkoihin.”

Tämähän on luonnollisesti höpöpuhetta. Kyse on verkon ja tuotannon suunnittelusta, joka voidaan tehdä hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Jos suunnittelu on tehty laajempaa sähkömarkkina-aluetta lähtökohtana pitäen, edellyttää käyttö luonnollisesti yhteyttä laajempiin sähkömarkkinoihin. Jos suunnittelu on tehty suppeampia markkinoita lähtökohtana pitäen, verkko toimivat kyllä ilman ulkopuolisia yhteyksiä.

Taajuuden hallinta ei ole ongelma, tarkimpia taajuudesta ovat kolmivaiheoikosulkumoottorit joiden pyörintänopeus saattaa hieman muuttua (ei ongelmaa jos ajetaan taajuusmuuttajalla) ja pöytätietokoneet ( voidaan käyttää UPS:in kautta). Lämmitys ja valaistus eivät taajuusvaihteluista juuri välitä.

Jännitteen vaihtelutkin ovat useimmissa laitteissa melko laajasti sallittuja. Ongelma on sähkön saatavuus, ei juurikaan laatu.

Esimerkiksi Viro on niin pieni markkina-alue, ettei sillä ole edellytyksiä pitää yksin sähköverkkoaan vakaana – tarvitaan kytkentä vähintään muiden Baltian maiden verkkoihin.

“Sota-aikana Venäjä EI edes yritä tuhota Suomen erinomaisia ydinvoimaloita, vaan yrittää ryöstää ne itselleen.

Sähkönjakeluverkkoa Venäjä sen sijaan varmaankin vaurioittaa – silloin katkeaa sähköt ihan siitä riippumatta millä tavalla sähkö on sinne verkkoon tuotettu.”

Ei se nyt aivan noin ole. Jos tuotantorakenne on keskitetty, sen tarjoama huoltovarmuus kriisitilanteessa on heikko tuotantotavasta riippumatta. Mitä hajautetumpi tuotantorakenne on, sitä “haastavampaa” sen täydellinen lamauttaminen on.

Mutta kuten Juhanikin totesi, ei kriisitilanteen huoltovarmuus voi olla peruste energiantuotannon omavaraisuusvaatimukselle.
Silloin peruste pitää minusta olla protektionismi ja kielteinen suhtautuminen kansainväliseen vapaakauppaan. Hyvin vientivetoiselta elinkeinoelämältämme tämä on vähintäänkin hämmentävä linjaus.

Sähkönjakeluverkkoa Venäjä sen sijaan varmaankin vaurioittaa – silloin katkeaa sähköt ihan siitä riippumatta millä tavalla sähkö on sinne verkkoon tuotettu.

Käytännössä kriittinen sähköntarve on silloin tuotettava dieselgeneraattoreilla paikallisesti – kokonaan irti valtakunnanverkosta.

Niitä generaattoreita (agregaatteja) on Suomessa aivan liian vähän – mutta se ei ole tämän keskustelun teema.

“Sota-aikanakin ydinvoimalat tuottavat kyllä sähköä, jos vaan linjat on kunnossa.”

Jep.
Ja kaikki muutkin palvelut pelaa, jos vihollinen ei ammu kovilla ja kohti.

Ei tee suikka näköjään kenestäkään sotilasasiantuntijaa

Minusta on täysin selvää, että ydinvoimalan kaltainen keskitetty energiantuotanto on viisasta ajaa omatoimisesti alas heti sodan alettua, että ei tule turhia vahinkoja.
Itse voimalaa vihollinen tuskin tuhoaa, ainakaan oman maan sijaitessa vallitsevan tuulensuunnan alapuolella. Yhtä selvää minusta kuitenkin on, että piuhat laitetaan poikki heti ensi töinä, ja kriisiaikana toimii vai pienimuotoinen hajautettu tuotanto, jos sekään.

Todellisuudessa ydinvoiman huoltovarmuus on erinomaisen hyvä. Ydinvoimalan polttoaine on halpaa ja vie vähän tilaa. Siten sitä on helppo varastoida ydinvoimaloiden yhteyteen useiden vuosien kulutusta varten.

Sota-aikanakin ydinvoimalat tuottavat kyllä sähköä, jos vaan linjat on kunnossa. Ei Venäjä halua tuhota erinomaisia suomalaisia ydinvoimaloita – vaan saada ne itselleen.

“Justiinsa nii – tulihanse sieltä jälleen kerran. Aika hassua vaatia lähdeviitteitä itsestään selvyyksille.”

Kuka on vaatinut lähdeviitteitä?

Minä toivoin hieman kattavampaa perustelua kuin nyt nähty “PISTE”. Sen voi vapaasti kertoa omin sanoin.

Jouko jatkaa:
“Aurinko noussee idästä ilman niitäkin”

Siirtyisit sinäkin jo tähän aurinkokeskeiseen maailmankuvaan, jossa maa kiertää aurinkoa, eikä päinvastoin.

Ja Joukolta riittää juttua:
“ja ajanmukainen jätevoimala ottaa materiaalista talteen kaiken muun paitsi hiilidioksidin. Teknisesti sekin voidaan puhdistaa pois. . . kun/jos joku osoittaa se olevan myrkkyä.”

Se, että poltossa syntyneet supermyrkyt on saatu lietteenä talteen, on vasta osa itseaiheutetun ongelman ratkaisua.

Oletko sitä mieltä, että vain myrkyt ovat ongelmallisia, ja sinut saa istuttaa esimerkiksi kuumalle kiukaalle, joka on valmistettu myrkyttömistä materiaaleista?