Ydinvoimalaitos on hyvä työpaikka 22
Turvallisuuden korostaminen tekee ydinvoimalasta monella tavalla ainutkertaisen työpaikan ja -yhteisön. Täällä kiinnitämme erityistä huomioita toimintamme tarkkuuteen ja huolellisuuteen. Olemme kehittäneet vuosikymmenten kuluessa menettelymme sellaisiksi, että voimme varmistaa turvallisen toiminnan kaikissa tilanteissa.
Hyvä turvallisuuskulttuuri on monessa mielessä sama kuin hyvin toimiva työyhteisö ja sen piirteissä on varmasti opittavaa monille työpaikoille. Turvallisuus menee taloudellisuuden edelle ja se on kaiken toiminnan perusta.
Yrityksissä puhutaan paljon arvoista. Yrityksen tärkein arvo on se, josta se viimeisenä luopuu. Kuinka monen työpaikalla ollaan valmiita tinkimään asiakastyytyväisyydestä, koska valituksen hoitaminen maksaisi liikaa? Kuinka moni yritys on valmis säästämään raaka-aineiden laadusta, kun ”ei se asiakas kuitenkaan huomaa”? Ydinvoimaloissa turvallisuus on ykkösarvo emme tingi.
Olemme tinkimättömiä turvallisuusasioissa. Ydinvoimalaitoksessa emme salli minkäänlaisia poikkeamisia turvallisuudesta, emmekä myöskään asenteita, jotka vähättelevät turvallisuutta. Tässä esimiesten rooli kaikilla tasoilla on tärkeää; jos katsot puutteita toiminnassa läpi sormien, hyväksyt samalla ongelman.
Pyrimme olemaan oppiva organisaatio. Organisaatiossa vallitsee oikeudenmukaisuuden ilmapiiri ja pienimmistäkin ongelmista pyritään oppimaan. Edellytys tällaiselle on syyttelystä vapaa ilmapiiri, jossa virheiden sattuessa etsitään syitä ja korjaavia toimenpiteitä – ei syyllisiä. Olemme kehittäneet erilaisia tapoja kehittää toimintatapoja sekä menettelyitä näistä oppimiseen. Ongelmia käsiteltäessä ”Kuka on oikeassa” ei ole oikea lähestymistapa, vaan tosiasiat ratkaisevat. Kuinka moni muu työpaikka voi aidosti sanoa olevansa tällainen?
Yrityksellämme on selkeä tulevaisuuden visio ja sen talous on kunnossa. Suomen ydinvoimalaitoksilla on selkeät suunnitelmat laitosten ylläpitämiseen ja kehittämiseen koko niiden elinkaaren ajaksi. Laitosyksiköt ovat myös toimineet hyvin luotettavasti, mikä on luonut hyvän taloudellisen pohjan niiden kehittämiselle.
Henkilöstömme on sitoutunutta ja tuntee vastuunsa ydinturvallisuudesta. Suomalainen kansanluonne on tälle erinomainen perusta. Me olemme vastuuntuntoisia, työhömme keskittyviä ja korkeasti koulutettuja.
Ja ennen kaikkea – pysymme jatkuvasti valppaina. Eilisen menestys ei takaa huomisen turvallisuutta. Herkkyys havaita pieniä muutoksia ja reagoida niihin erottaa menestyvät yritykset menehtyvistä.
Ydinvoima on vain yksi ilmentymä uraanin laajamittaisesta käytöstä.
Tämän hetken suurvaltojen ydinasearsenaalilla voi tuhota koko planeetan noin tuhatkertaisesti.
Venäjän ydinjäteongelma on suunnaton. Murmanskin (josta ei ole pitkä matka Rovaneimelle)
alueelle on sotilastukikohtiin ajettu käytöstä postetut ydinkäyttöisen laivat ja sukellusveneet.
- Ongelmana on että ei ole rahaa niiden purkamiseen ja paatit ruostuvat sijoilleen, ydinjäte ja korkea-aktiivisten reaktorivesien lilluessa vielä ehjissä säiliöissä..
”Russia nuclear storage site opens” | By Richard Galpin BBC News, Murmansk
http : //news.bbc.co.uk/2/hi/europe/5391586.stm
_
United States Congress Co-operative Threat Reduction programme,
http : //en.wikipedia.org/wiki/Nunn%E2%80%93Lugar_Cooperative_Threat_Reduction
_
http : //kursk.strana.ru/english/details/1004625252.html
—
Samaan aikaan kun asekauppiaat ja salakuljettajat yrittävät tehdä busineksiä Venäjän sotilastukikohtiin orvoiksi jääneillä ja varastetuilla ohjuksilla (Arctic Sea), hermokaasuilla ja ydinmateriaaleilla. Myyden niitä Hizbollahilla ja Hamas: lle, sekä islamin vallankumouksen toteuttajille.
- Venäjä dumppaa virallisesti vanhat hermokaasut ja ydinjätteet Gotlannin edustalle, Ruotsin talousalueen vesille.
_
http : //www.uusisuomi.fi/ymparisto/84120-vaite-ruotsista-venaja-upotti-radioaktiivista-jatetta-itamereen-90-luvulla#comment-354149
_
http : //www.sr.se/cgi-bin/ekot/artikel.asp?Artikel=3418000
—
Kauniit puheet ja projektirahat eivät riitä ydinturvallisuuden ylläpitoon Suomessa.
- Radioaktiivinen säteily ei kunnioita rajoja.
Asetus ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta. Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1970.
2 artikla
Jokainen sopimuksen osapuolena oleva ydinaseeton valtio sitoutuu olemaan ottamatta vastaan välittömästi tai välillisesti keneltäkään ydinaseita tai muita ydinräjähteitä tai sellaisten aseiden tai räjähteiden hallintaa; olemaan valmistamatta tai muulla tavoin hankkimatta ydinaseita tai muita ydinräjähteitä; sekä olemaan hankkimatta ja ottamatta vastaan mitään apua ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamiseksi.
_
http : //www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700011
Kuolan radioaktivisten jätteiden, käytetyn ydinpolttoaineiden varastot ja ydinkäyttöisten alusten tukikohdat. Sijaintikartta sivulla 9.
_
http ://bellona.org/filearchive/fil_The_Arctic_Nuclear_Challenge.pdf
—
Spent nuclear fuel rods are not stored safely
http ://news.bbc.co.uk/2/shared/spl/hi/pop_ups/06/business_enl_1161170589/html/1.stm
–
Wasteland
A journey west along the Kola Peninsula’s rugged Barents Sea coastline displays a natural beauty that belies the harsh realities lying hidden below the choppy surface.
About halfway between Severomorsk and the Norwegian border lies Andreeva Bay, an environmental nightmare where the waters are completely devoid of life.
Leaks from the region’s largest nuclear waste storage facility mean no fish will ever swim in this fjord.
Onshore, both the soil and the groundwater are badly contaminated.
On this vast site, 32 tons of highly radioactive waste with a high uranium content is stored in crumbling concrete bunkers and rusting tanks and containers – about a third of the nuclear waste mountain that can be found on the Kola Peninsula.
Most of it is spent fuel from the Northern Fleet’s nuclear powered submarines, some from nuclear powered ice breakers.
And these days nobody, not even the officials in charge, suggests it is safe.
—
Venäjän ydinvoimalat. Interaktiivinen kartta.
http ://www.rosenergoatom.com/eng/
—
Murmansk Shipping Company (MSCo) currently operates six nuclear icebreakers and one nuclear powered container ship. MSCo also has two laid up nuclear icebreakers.
About 20 to 25 nuclear reactor cores are stored on board vessels at MSCo’s own base Atomflot. In addition
comes radioactive waste from regular operations. At Kola Nuclear Power Plant (NPP) there are four VVER
440 type reactors currently in operation.
The two oldest (Kola 1 & 2) have been identified as some of the world’s most risky reactors. On the order of 8,200 cubic meters of solid radioactive waste and 7,000 cubic meters of liquid radioactive waste are currently being stored at Kola NPP in addition to some 1,300 tons of spent nuclear fuel.
Even though around 38,000 TBq of radioactive waste and spent nuclear fuel have been dumped in the Arctic seas, the small radioactive contamination that can be detected today in actual fact originates from other sources.
The main sources are the atmospheric nuclear testing in the 1950s and 1960s, the Chernobyl accident in 1986 and the continued releases from the Sellafield reprocessing plant in United Kingdom.
It is worth mentioning that the present
contamination is low, and the typical level of radioactivity in fish meat is about 0,25 Bq/kg.
_
http ://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/6058302.stm
Olkiluoto ja Sellafield pahimmat saastuttajat. SVT Video.
Venäläisten dumppaus oli ”lahja ruotsalaisille.”
Suomen ydinvoimalat tuottavat Itämereen 1000 kertaa enemmän Cesium 127: aa kuin Venäjän ydinvoimalat.
Itämerestä ruokapöytään nostetujen Cesiumpitoisten kalojen radioaktiivisuus on jatkuvasti noussut. 1990 luvulta tähän päivään kalojen radioaktiivisuus on kymmenkertaistunut, 20 Bq/kilogrammmasta arvoon 220-230 Bq/kg.
- Tietyistä paikoista nostettuja Itämeren kaloja ei pitäisi mennä syömään, eikä syöttämään eläimille rehuna, vaan ne pitäisi haudata ongelmajätteinä.
- Cesium ei häviä kaloista, kuten ei poronlihastakaan, vaan kulkee ravintoketjun mukana ihmiseen.
- Cesium Cs-137 puoliintumisaika on 30,07 vuotta ja sitä syntyy ydinreaktoreissa.
Vain 10-15% Itämeren radioaktivisesta säteilystä johtuuu Tshernobylin räjähdyksestä. Itämeri on maailman radioaktiivisin meri.
–
Expressen | Publicerat 3 februari 2010
Radioaktivt avfall dumpat i Östersjön
Kemiska stridsmedel och radioaktivt avfall.
Det dumpade Ryssland i Östersjön i början av 90-talet, uppger ”Uppdrag granskning” i SVT.
- Det här är en present till svenskarna!, ska en av besättningsmännen ha sagt.
”Present till svenskarna”
Avfallet uppges komma från militäranläggning Karosta i Lettland. När landet blev självständigt 1991 skulle anläggningen utrymmas av ryssarna. I samband med detta ska dumpningen ha skett.
- Det här är en present till svenskarna!, ska en av besättningsmännen ha sagt enligt ”Uppdrag granskning”. Lindh informeras
Det som kastades i havet var bland annat tunnor med komponenter till kemiska stridsmedel av typen nervgas.
Det fanns också mindre behållare med radioaktivt material. Enligt Sven-Olof Petersson, som arbetade som biträdande utrikesråd under utrikesminister Anna Lindh, ska Anna Lindh ha informerats.
Anna Lindh ville undersöka uppgifterna, men fick av försvaret beskedet att det skulle bli för dyrt, uppger Sven-Olof Petersson.
Östersjön är det mest radioaktiva havet i hela världen. Detta har påvisats av Helsingfors-kommissionens Monitoring for Radioactive Substance, HELCOM MORS. Denna vetenskapliga arbetsgrupp har delegater från Strålskyddscentralen i Finland och Strålskyddsinstitutet i Sverige och uppgiften är att kartlägga den radioaktiva föroreningen. HELCOM har i sina mätningar som pågått sedan förra halvan av 1970-talet kontinuerligt följt med de radioaktiva utsläppen från kärnkraftverken runt Östersjön.
I dessa mätningar har man kunnat konstatera att Finlands kärnkraftverk bidrar med 1000 gånger mer radioaktiva utsläpp än Rysslands kärnreaktorer, Sveriges reaktorer är ännu värre med radioaktiva utsläpp som är 100 000 gånger värre än Rysslands.
Radioaktiviteten i Östersjön har ökat radikalt, trots att längre tid förflutit från Tjernobyl-olyckan. Totalförsvarets forskningsinstitut i Sverige (FOI) har mätt upp halterna av Cesium-137 i fisk under förra halvan av 1990-talet, samt klargjort källorna till radioaktiviteten. Mer än 50 % kunde härledas till kärnkraftsanläggningen Sellafield i England. Endast 10-15 % av cesiumhalten i fiskarna kunde härledas till Tjernobyl-olyckan.
Enligt Hegelund innebär undersökningsresultaten att de rutinmässiga driftutsläppen från ett lands kärnreaktorer kan ha lika stor betydelse för radioaktiviteten i havet och organismerna som den hittills värsta kärnkraftsolyckan i världen, Tjernobyl.
I början av 1990-talet orsakade halten av cesium i fisk en strålning på cirka 20 Bq/kilogram. I slutet av 90-talet hade innehållet ökat till 50 Bq/kg. De senaste rapporterna från Svenska Strålskyddsinstitutet (motsvarar STUK i Finland) har visat att fisk som fångats utanför de svenska kärnkraftsanläggningarna har en cesiumhalt som ger 220-230 Bq/kg. I Sverige är gränsvärdet för ätbar fisk 300 Bq/kg. Även utanför Olkiluoto och i Bottenviken är halterna av cesium i fisk förhöjda.
-
http ://sydaby.eget.net/kil/baltic_sea.htm
Video
http ://playrapport.se/#/video/1875148
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.
Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
Cesium-137 ja elohopea kaloissa ja sienissä
Nykyisin elintarvikkeissa esiintyvät keinotekoiset radioaktiiviset aineet, kuten cesium-137, ovat peräisin pääasiassa(?) vuonna 1986 tapahtuneesta Tshernobylin onnettomuudesta ja vähäisessä määrin ydinasekokeiden maailmanlaajuisesta laskeumasta. Tshernobyl-laskeuma levisi erittäin epätasaisesti Suomen alueelle. Eniten laskeumaa tuli Keski- ja Etelä-Suomeen ja vähiten Pohjois- ja Itä-Suomeen. Laskeuman radioaktiivisia aineita kulkeutui maatalouden ja luonnon ravintoketjuihin. Maatalouden ravinnekierrosta cesium väheni nopeasti, mutta luonnossa sen poistuminen biologisesta ainekierrosta on hidasta.
EU:n komission suosituksen (2003/274/Euratom) mukaan jäsenmaissa myytävien luonnontuotteiden cesiumin pitoisuudet eivät saa ylittää 600 Bq/kg. Suomessa rajaa suurempia pitoisuuksia esiintyy erityisesti sienissä ja järvikaloissa. Myös EU-alueelle tuotavien elintarvikkeiden cesium-137:n pitoisuusraja on neuvoston asetuksessa 600 becquereliä kiloa kohden (Bq/kg) (asetus 733/2008).
_
http ://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/vierasaineet/cesium-137_ja_elohopea_kaloissa_ja_sienissa/
Ydinjätteiden käsittely Murmasnkissa, Andreeva Bay ja Gremikha. Aikapommi joka räjähtää pian. Suomalaisetkaan eivät ole turvassa.
__
GlobalSecurity.org | Military
Andreeva Bay
Andreyeva Guba
69°27′10″N 32°22′00″E
Andreeva Bay is the primary spent nuclear fuel and radioactive waste storage facility for the Northern Fleet. This facility contains about 21,000 spent nuclear fuel assemblies and about 12,000 cubic meters of solid and liquid radioactive wastes.
There are three wet storage tanks in the Andreeva Bay facility, containing large volumes of spent nuclear fuel. These tanks are deteriorating due to poor maintenance and the harsh Arctic climate.
Much of the legacy fuel at this facility has been stored in unlicensed transportation casks out in the open with no protection from the elements. Many of these casks are also deteriorating. Similar storage facilities exist in the Russian Pacific Fleet on the Shukotovo Peninsula near Vladivostok.
_
http ://www.globalsecurity.org/military/world/russia/andreeva.htm
Worse than Chernobyl: ‘dirty timebomb’ ticking in a rusting Russian nuclear dump threatens Europe
20,000 discarded uranium fuel rods stored in the Arctic Circle are corroding. The possible result? Detonation of a massive radioactive bomb experts say could rival the 1986 disaster.
By Rachel Shields. Published: 10 June 2007
—
1.4. Spent Nuclear Fuel Management
Spent nuclear fuel unloaded from reactors of nuclear powered submarines and surface vessels contains large
amounts of radioactivity. When spent nuclear fuel is taken out of the reactor, one ton of the nuclear fuel contains from 950 kg to 980 kg of 238U, from 5.5 kg to 9.6 kg of plutonium and smaller quantities of alpha-emitting isotopes (neptunium, americium, curium and other transuranium radionuclides).
The radioactivity reaches 26,000 Ci/kg in the spent nuclear fuel. According to our data, the average measurement of radioactivity for spent naval nuclear fuel stored at the bases of the Northern Fleet is around 750 Ci/kg.
By the end of 2000, fuel from 118 reactor cores were being stored at onshore bases and nuclear service ships of the Northern Fleet, and a further 130 reactor cores still remained in the retired submarines.31 A total of 248 reactor cores are stored at the Northern Fleet, corresponding to 99 tons32 of spent nuclear fuel with radioactivity of 74.5 million Ci.33
According to the practice of the 1960s and 1970s for the closed fuel cycle, spent nuclear fuel unloaded from the reactor cores used to be preliminarily stored at pool type storage facilities for 5 to 10 years. After that it was loaded into special transport casks and shipped by train to the Mayak reprocessing plant, RT-1.
The Northern Fleet used to have two pool storage facilities for spent nuclear fuel, situated at Andreeva Bay and in Gremikha. After these two facilities were taken out of operation, spent nuclear fuel was stored in dry storage facilities and containers in Andreeva Bay, Gremikha, onboard the nuclear support ships and in the reactors of the retired submarines. Six reactor cores unloaded from the liquid metal cooled reactors are stored in Gremikha.
These cannot be reprocessed.
_
http ://bellona.org/filearchive/fil_The_Arctic_Nuclear_Challenge.pdf – sivu 22.
Andreeva Bay Nuclear Waste
I. Identification
1. The Issue
In February of 1982 a radiation leak occurred in the Soviet Union. The leak took place at a spent nuclear fuel storage facility at the Andreeva Bay Storage Base on the Kola Peninsula in the Arctic region of the Soviet Union. The base itself has been in operation since the early days of the Soviet nuclear submarine
program. Andreeva Bay is believed to house enough nuclear material that environmental groups consider it hundreds of times more dangerous than the 1986 Chernobyl explosion. Because of the secrecy that permeated the Cold War, the Soviet Government kept
this information classified not only to its own people but also to the rest of the world.
2. Description
Andreeva Bay, on the Kola Peninsula in north western Russia, is the Russian Northern Fleet’s largest storage facility for radioactive waste and spent nuclear fuel. It has been in operation since the late 1950s, the beginning of the Russian nuclear submarine program. Spent fuel assemblies from all Northern Fleet
shipyards are sent to Andreeva Bay. At present, there are approximately 21,000 assemblies and 12,000 meters3 of solid and liquid radioactive waste stored there. (Vicini 1995, 1)
The main storage facility is known as Building 5. The site was built in 1962 and contains two storage pools. They are 60 meters long, 3 meters wide, and 6 meters deep, with an overall volume of 1,000 meters. The building itself is a double layered concrete structure, with the inner wall lined with steel plates.
The fuel is stored side by side in containers weighing 350 kilograms.
At the time of the accident, there were approximately
2,550 containers holding between 12,750-17,850 spent fuel assemblies which translates into 54-76 reactor cores. (Nilsen 1995,14)
During a 1982 inspection of the pools, it was observed that water levels in one of the pools had dropped below required levels.
The pool had ruptured and penetrated the steel and concrete building. Nuclear specialists from the Northern Fleet conducted tests and were able to determine that the pool was leaking 30 liters of radioactive water per day.
A containment plan was devised by the North Fleet as the leak intensified. By April water was flowing from the building at a rate of 100 liters per day.
Radiation levels were: ground/air in vicinity of leaking water 15 milligray (mGy) per hour(1.5 Rad/h); bottom of pool 150 megabecquerel (MBq)/liter (4 X 103 Curies (Ci)/l); and drained water was measured at 110MBq/l (3 X 103 Ci/l). (Nilsen 1995, 14)
The containment plan was not finalized until August 1982. The decision called for pouring 600 meters3 of concrete along the walls and floor of the pool in order to seal the crack. In addition, attempts would be made to filter the water already streaming from the building to prevent further pollution of the surrounding land
and sea.
The bay leading to the Barent Sea, on which the base is situated, is no more than 350 meters from storage facility. (Nilsen 1996, 14)
_
http ://www1.american.edu/TED/andreeva.htm
NUCLEAR WAR-FEAR
Russian atomic stockpile at risk of ‘uncontrolled chain reaction’
Predicted worst-case explosion ‘will at least, at a careful estimate, hit Northern Europe’
Posted: June 02, 2007, 6:15 pm Eastern
© 2010 WorldNetDaily.com
Scientists from a Norwegian environmental group say they have obtained a leaked report by the Russian government’s highest nuclear authority warning of imminent risk of explosion in the enormous tanks holding discarded submarine fuel rods at its Andreeva Bay facility on the Arctic Ocean.
_
http ://www.wnd.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=55992
According to the Rosatom report, what will occur will be an ”uncontrolled chain reaction” – the nuclear material will go critical. The chain reaction would generate enormous heat which could release hydrogen from the invading seawater, resulting in an explosion that could affect other fuel rods, breach the concrete chambers and release radioactive material into the air.
”In the best case a small, limited explosion in just one of the stored rods can lead to radioactive contamination in a [three-mile] radius. In the worst case, such a single explosion could cause the entire tank facility to explode. We have no calculations for what that could lead to,” Bellona’s Aleksandr Nikitin, a former Russian naval officer, told Aftenposten.
”It will at least, at a careful estimate, hit Northern Europe.
Jan Sjöman, näen että teillä on kovasti asiaa, mutta toivon että pystyttelette suomen kielessä ja vaikkapa tiivistätte sanomaanne hieman. On tietysti tärkeä tukea argumenttejaan lähteillä, mutta kokonaisen kirjaston copy-pastaus ei ole mielekään verkkokeskustelun kannalta kovin hedelmällistä.
Englantia, ruotsia,hepreaa tai mitä tahansa kieltä saa käyttää sävyä antamaan, mutta ei mielellään näin.
Hei vaan.
Ydinsäteilyasiat ovat Suomessa viranomaistabu, sen tähden suomenkielisiä dokumentteja ja raportteja ei ole juurikaan laadittu, ainakaan julkisuuteen.
Sitävastoin Norjassa (Bellona) , Englannissa (BBC) ja Ruotsissa (SSI) on laadittu mm. Itämeren Cesiumpitoisuuksista ja Kuolan ydinjätteistä viralllisia raportteja. – Näitä ei ole käännetty suomenkielelle.
—
Helsinki Commission – Baltic Marine Environment Protection Commission
2 Sources of Radioactive Substances in the Baltic Sea
Table 1:
Nuclear facilities in the drainage area of the Baltic Sea, and their main discharge nuclides.
Loviisa Finland Power plant; 2 PWR, tuottaa: 3H, 60Co, 137Cs, 110mAg, 124Sb, 58Co, 54Mn
Olkiluoto Finland Power plant; 2 BWR, 3H, 60Co, 137Cs, 51Cr, 58Co,54Mn, 134Cs
_
http ://www.helcom.fi/stc/files/Publications/Proceedings/bsep117.pdf?bcsi_scan_921B58821B3E7C8C=p1STKxvHSAgQjWxUeDSIjC8AAADPFeID&bcsi_scan_filename=bsep117.pdf
—
Evira:
Muuta kalan vierasaineista ja käyttörajoituksista
Näiden suositusten tarkoituksena on mahdollistaa kalan turvallinen käyttö.
Suosituksia laadittaessa on otettu huomioon kalojen dioksiinit, PCB-yhdisteet, elohopea ja cesium-137.
Turvallisuuden arvioinnissa on kalan annoskokona käytetty 100 grammaa.
Jos syö vähemmän kerralla, voi vastaavasti nauttia useampia aterioita.
Silakkaa ja Itämerestä pyydettyä lohta ja sisävesien petokalaa voi syödä ajoittain, esimerkiksi kesäaikaan
runsaastikin, kunhan vastaavasti tasapainottaa ja rajoittaa niiden nauttimista vuoden mittaan.
_
http ://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/suositukset_ja_ohjeet/kalan_sy__ntisuositukset/
On hyvä asia, että ydinvoimaloissa kiinnitetään huomiota turvallisuuteen.
Muistan joskus lukeneeni, että Suomessa on myös kehitetty ydinvoimasimulaattoreita, joiden avulla voidaan turvallisesti kouluttaa toimimaan oikein poikkeustilanteissa.
Olikos se jopa vientituotekin joskus?
Viitteissäsi ei näyttänyt olevan lainkaan linkkejä STUKin ympäristötutkimuksen tai edes Itämeriportaalin sivuille, jotka Suomessa viranomaisina nimenomaan valvovat ja raportoivat ympäristön ja Itämeren säteilytilanteesta.
Itse löysin äkkihakemalla paljon tietoa artikkeleina ja syvällisemmin raporttimuodossa.
Antamasi esimerkit säteilystä eivät tuossa muodossa kerro asiasta paljoakaan. Säteilyn monimutkaisuuteen voi perehtyä esimerkiksi
http://www.stuk.fi/sateilytietoa/mitaonsateily/fi_FI/ionisoiva/ ja verkko-oppimateriaalissa http://yasiaa.tat.fi/.
Becquerelit kuvaavat aineessa tapahtuvia ydinmuutoksia sekunnissa eli aineen aktiivisuutta, mutta sellaisenaan se ei vielä kerro muuta kuin että montako viritystä ytimessä laukeaa sekunnissa.
Säteilyn haitallisia vaikutuksia ihmiselle kuvataan säteilyannoksella, jonka yksikkönä käytetään millisievertiä tai mikrosievertiä.
Becquereleistä ei pääse suoraan käsiksi sieverteihin, sillä säteilyn terveysvaikutuksia laskettaessa on myös tiedettävä esimerkiksi minkälaisesta säteilystä on kysymys (säteilylaji), kuinka paljon siihen on sitoutunut energiaa, mihin kohtaan ihmistä säteily kohdistuu jne. Säteilyannoksen laskentaperusteet superharrastajille löytyvät STUKin ohjeessa http://www.edilex.fi/stuklex/fi/lainsaadanto/saannosto/ST7-2.
Puoliintumisaika ei kerro vielä sinällään sekään aineen vaarallisuudesta. Fysikaalisen puoliintumisajan lisäksi ihmisen elimistöstä radioaktiiviset aineet poistuvat myös biologisten toimintojen ansiosta. Esimerkiksi cesium-137 osalta fysikaalinen puoliintumisaika on tuon reilut 30 vuotta, mutta biologinen puoliintumisaika on 3 kuukautta.
Ydinasekokeista ja Tsernobylin onnettomuudesta syntyneistä laskeumista peräisin olevien radionuklidien sekä luonnon radionuklidien käyttäytymistä ympäristössä ja ravintoketjuissa on tutkittu Suomessa jo 1960-luvulta lähtien, kun akateemikko Jorma K. Miettinen aloitti säännölliset seurannat Lapin poromiesten parissa.
Näistäkin olet varmaankin tietoinen, kun asiaa näytät seuraavan, mutta syystä tai toisesta et mainitse niistä mitään. Poromiehet valittiin kohderyhmäksi aikanaan juuri siksi, että he syövät paljon suoraan luonnosta peräisin olevia ruokia.
Petri Koistinen:”Kuinka monen työpaikalla ollaan valmiita tinkimään asiakastyytyväisyydestä, koska valituksen hoitaminen maksaisi liikaa? Kuinka moni yritys on valmis säästämään raaka-aineiden laadusta, kun ”ei se asiakas kuitenkaan huomaa”? Ydinvoimaloissa turvallisuus on ykkösarvo emme tingi.”
Mistä voidaan vartioidun ydinvoimalan sisältä osoittaa julkisesti ja objektiivisesti siellä vallitsevat arvot? Armeijakin on arvoiltaan julkisempi suurten varusmiesmäärien vuoksi, vaikka sekin on porteilla suljettu ympäristö.
Mitkä ovat esimerkiksi Arevan arvot betonirakenteissa ja hitsauksissa? Miksi ydinvoimateollisuus ei olisi liiketoimintaa, joka tähtää osakeyhtiölain mukaisesti voiton maksimointiin?
Mikä on TVO:n arvo, kun se yrittää saada tosiasiassa 5 000 000 000 euron voimalan sopimuksensa mukaan noin 3 000 000 000 eurolla tai vahingonkorvauksin jopa 80%:n alennuksella?
Onko työmaalla 100 suomalaista ja 4 000 ulkomaalaista kaikkein halvimmin hinnoin jokin ydinvoimateollisuuden luotettavuusarvo?
Toimisiko ydinaseteollisuus samalla tavalla: yhtä kaupallisesti?
Tekstin määrä ei muuta miksikään sitä tosiasiaa että jokainen suomalainen supervihreä käyttää venäläisperäistä sähköä varsin halukkaasti. Ilman 1,4 GWn tuontia töpselitytöt joutuisivat polkemaan virran läppäreihinsä itse – kuntosalit menisivät konkurssiin.
Venäläinen tapa hoitaa voimaloitaan ja syytää jätteet mihin sattuu ei oikeasti heitä huoleta,
Suomalaiset turva – varmuusmarginaalit ovat yhdistelmä ulkomaisista vastaavista – jokaisessa yksittäisessä kohdassa on valittu tiukin vaihtoehto. Siitä seuraa että mitä lähempänä voimalaa olet – sitä paremmassa suojassa.
Vihreiden pitkään ajama sähkön hinnankorotus on toteutunut ja jatkoa seuraa. No hyvä vaan – siitä seuraa myös että ydinvoimaa voidaan rakentaa tinkimättä laadusta miltään osin. Sijoittajat luottavat varmoihin laitoksiin – samoin asiakkaat.
Suomalainen korkea teknologia – osaaminen ja ammatillinen vastuuntunto on pantu merkille idässä ja lännessä. Tänne tullaan opettelemaan voimalarakentamista toistuvasti. Hyödynnetään kokemukset muualla. Naurettava ja epäisänmaallinen siltarumpupolitiikka on ajanut siihen, että arvokasta tietotaitoa ei hyödynnetä viennissä.
Mitähän tämä merimies Janne oikein ajaa takaa. Pitäisikö suomalaisten tehdä uraanistaan pommeja – pakottaa ydinpelotteella naapurit hoitamaan jätteensä .
Suomen satamat ovat edelleen kokonaan auki, ydinmateriaalin salakuljetuksille:
Lainaus: STUK 25.8.2009:
”Neuvostoliiton hajottua Baltian maihin jäi runsaasti isännättömiä radioaktiivisia aineita, jotka
esimerkiksi Virossa aiheuttivat kuolemaan johtaneen säteilyonnettomuuden vuonna 1994.
Aineiden saattaminen viranomaisen valvontaan ja niiden laittoman kaupan estäminen on STUKin ja Baltian maiden säteily- ja ydinturvallisuusyhteistyössä tärkeä tavoite,jonka toteutuminen edistää säteilyturvallisuutta myös Suomessa.”
”Pohjoismaiset yhteishankkeet, erityisesti Norjan ja Ruotsin kanssa, yleistyvät lähivuosina, koska yhdessä maat voivat toteuttaa isompia projekteja.”
”Yhteistyön Suomen osuutta koordinoinoi Säteilyturvakeskus (STUK) ja rahoittaa ulkoministeriö.”
”Hedelmällinen yhteistyö edellyttää sitä, että siitä hyötyvät kaikki yhteistyöhön osallistuvat
– turvallisuuden parantaminen on yhteinen etu.”
”STUKin puolesta haluan kiittää kaikkia yhteistyöhön osallistuneita tahoja. Meille yhteistyö on ollut erittäin antoisaa ja opettavaista.”
”Hannu Koponen
Johtaja, Säteilyturvakeskus”
_______
Projektit ovat siis päättyneet (v. 2002) vaikka jatkuvasta yhteistyöstä on sovittu valtiotasolla (Finlex, 62/1992).
Selvitettäessä nykyistä Lähialueyhteistyön tilannetta, ydinjätteiden osalta, ilmeni, että käytännössä Suomen osalta kaikki kansainvälinen yhteistyö Venäjän kanssa on päättynyt.
Projektin virkamiehet ovat pääsosin virkavapaalla tai muissa kuin Lähialue -projekteissa.
Suomi ei ole siis mukana missään mainostetussa kansainvälisessä ydinmateriaalien Lähialueyhteistyössä.
Uusia Lähialue -turvaprojekteja ei ole edes tiedossa rahanpuutteen vuoksi.
Sillävälin rautatie- ja maantiekuljetuksien mahdollista radioaktiivista säteilyä valvotaan, mutta Suomen kaikki satamat ovat käytännössä täysin auki ydinmateriaalikuljetuksille:
”Valvontaa on mahdoton järjestää. Kaikki laivat pitäisi aina mitata mutta siihen ei ole resursseja.”
”-Satama-alueet on kyllä aidattu verkolla turvallisuuden parantamiseksi.”
- Vaikuttaa siltä että STUK -virkamiehet on lahjottu merikuljetuksista hiljaisiksi.
Samalla kun Suomen Ydinasevalvontayhteistyö on keskitetty Suomen Australian Lähetystöön!
http ://www.finland.org.au/public/default.aspx?contentid=124510&contentlan=2&culture=en-US
_
Asiantuntijapalvelut/Lähialueyhteistyö
ylitarkastajat Heikki Reponen (lähialueyhteistyöyksikön päällikkö 1998–2001, virkavapaalla),
Heikki Saari ja Ilari Aro (virkavapaalla).
Erja Kainulainen (virkavapaalla) ydinsulkuvalvonnassa
projektien vetovastuussa ovat olleet Olli Vilkamo,
Heikki Aulamo (virkavapaalla),
Kristian Maunula (virkavapaalla),
_
STUK
http ://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/lahialueyhteistyo/fi_FI/lahialueyhteistyo/
Niinpä – lähialueyhteistyö kompastuu lähialueriippuvuuteen. Minkäänlaisiin vaatimuksiin, pakotteista puhumattakaan ei kertakaikkiaan ole varaa. Mikähän siihen on johtanut ?
Ja miten se vaikuttaa voimaloiden työsuojeluun -viihtyvyyteen.
Antoniukselle tiedoksi, että tietysti minunkin töpselistä tulee fysiikan lakien mukaisesti semmoista sähköä, mikä tuotetaan lähimpänä kotipaikkaani. Mutta ostan Vihreää sähköä kertoakseni sähkölaitokselleni, että sillä pitää olla tarjolla muuta kuin fossiilista ja ydinsähköä ainakin se määrä, jonka minä ja muut vastuulliset käytämme. Kannustan muitakin valitsemaan Vihreän sähkön.
Jos sähkölaitokseni ei tulevaisuudessa pysty toimittamaan riittävästi vihreää sähköä, perustan kavereiden kanssa osuuskunnan tuuli- ja biokaasusähkön tuottamiseksi oman kylän tarpeisiin.
Antonius kerropa vielä, miten suomalaiset turva-varmuusmarginaalit suhtautuvat siihen, että ydinjätteiden välivarastot sijaitsevat tavallisen peltikaton suojassa eikä maanalaisissa suojissa?
Suosittelen lukemaan viime syksyltä American Scientistä artikkelin ydinjätteiden varastoimisesta. Turvallisin ja järkevin tapa on tällä hetkellä väliaikainen varastointi maanpäällä. Tässä ei ole mitään ongelmaa.
Ydinvoiman vastustajat ovat tietämättömiä ja itsekkeitä jeesustelijoita. Ajakaa nyt samantien maailmanrauhaa asiananne.
Ydinvoima on tällä hetkellä AINOA realistinen kasvihuoneilmiötä hidastava tapa tuottaa suuria määriä energiaa, vakaasti, turvallisesti ja SAASTUTTAMATTA.
Äh. En nyt muista oliko lehti Scientific American sittenkin.
Tuossa muuten yksi mielenkiintoinen artikkeli radioaktiivisen ”ydinjätteen” hyödyntämisestä ->
http://www.nationalcenter.org/NuclearFastReactorsSA1205.pdf
Tässä artikkeli, josta puhuin alunperin.
Harmi, ettei se ole ilmainen.
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=is-there-a-place-for-nuclear-waste