Ydinvoimakriitikon Chewbaccapuolustus

Ydinvoimasta väittely on hankalaa. Erityisesti jos olet ydinvoiman kannattaja. Kaikissa sosiaalisissa tilaisuuksissa naiset istuvat vain kriittisen (ääni)torven vieressä ja kannattajan puolta pitää ainoastaan kalapuikkoviiksisektori. Pönäköiden ukkojen itsetyytyväinen örinä ei myöskään toimi erityisenä mimmi-magneettina, saati argumenttina lisärakentamisen puolesta.

Sen lisäksi, että allekirjoittanut ydinvoiman kannattaja elää sosiaalista jääkauttaan liberaalien city-vihreiden ystäviensä seurassa, tuntuu väittely usein samalta on kuin pelaisi tennistä ilman kalsareita. Vastaan tulee väitteitä jotka tuntuvat liian naurettavilta ollakseen totta – ”ydinvoima ei vähennä päästöjä”, kuulee yhden suusta, ”koska se on pelkkää sähköntuotantoa varten”, afgaaninukkaiseen villapaitaan pukeutunut viiksekäs mieshenkilö jatkaa. Samaan hengenvetoon päästöjen leikkaukseen ehdotetaan niin ikään ainoastaan sähköntuotantoon soveltuvaa uusiutuvaa energiaa kuten tuuli- tai vesivoimaa.

”Ydinvoimaa rakennetaan Saksan teollisuuden tarpeisiin”. Tätä saan kuulla kyllästymiseen asti. Turhauttavinta tämän väitteen kumoamisessa on se, että selitys vie hetken aikaa jota hektisessä nousujohteisessa illassa ei yleensä sallita. Iskulauseet toimivat paremmin, eikä kukaan muista epätoivoista yritystäni selvittää asiaa. Suomella ei edes ole fyysistä siirtoyhteyttä Saksaan. Vaikka olisikin, yksikään yhtiö ei voi käyttää sitä omiin tarpeisiinsa. Suomen kolmesta ydinvoimayhtiöstä kahden tarkoitus on tuottaa halpaa sähköä omistajilleen Suomessa. Jäljelle jäävä yhtiö puolestaan on velvoitettu myymään sähkönsä joko pörssiin tai suoraan asiakkaille. Mitään oikotietä Itämeren vihreämmälle etelärannalle ei ole. Sähköä ei voi myöskään fyysisesti eritellä verkossa. Se ei ole mielikuvistamme huolimatta tuuli- tai ydinsähköä, vaan pelkkää sähköä.

Viimeinen tässä puheenvuorossa esittelemäni väite on ehkä kaikista rasittavin. Se edustaa klassista soihdun valossa kulkevan lynkkausporukan “puolesta tai vastaan” – asettelua. Olet joko uusiutuvien puolella ja ydinvoimaa vastaan tai toisinpäin. Jos oma entourageni koostuu tässä vaiheessa iltaa ainoastaan möykkäävistä ihmisen kehitysvaiheessa useamman askeleen taaksepäin kulkeneista luontokappaleista, jotka takovat nyrkeillä rintaansa pisuaaria käyttäessään (kaikkien suureksi iloksi), en usko sympatiapisteitä heruvan. Varsinkin, kun puolustamme rosvoavaa teollisuutta ja pirullisia patruunoita. Tämä vastakkainasettelu on toki omiaan luomaan draamaa jota energiakeskustelu usein pitää sisällään, mutta pienet yksityiskohdat, kuten uusiutuvan ja ydinvoiman pienehkö yhteinen osuus maailman energiantuotannosta (alle 20 prosenttia)  ja siitä seuraava johtopäätös ei tunnu kiinnostavan ketään – haasteita on tarpeeksi ilman mielivaltaista vastakkainasetteluakin.

Näistä väitteistä tulee siis mieleen Southpark, jonka eräässä jaksossa OJ Simpsonia puolustaneen asianajajan oloisen lakimiehen tekniikkaa kutsuttiin Chewbaccapuolustukseksi – mitä tekemistä Chewbaccalla on minkään kanssa? No ei mitään. Ei yhtään mitään. No, myönnettävähän se toisaalta on. Ydinvoima on yhtä seksikästä kuin maksalaatikko. Ehkä taistelen vain tuulimyllyjä vastaan näihin väittelyihin ryhtyessäni.