kampanja perustuu siihen, että kaikki sitoumuksen tehneet antavat yhteystietonsa ja saavat juuri vaalien alla muistutuksen siitä, miten oman vaalipiirin kansanedustajat äänestivät – näin huolehditaan, että kansanedustajien toiminta ydinvoimaäänestyksessä todella vaikuttaa ihmisten äänestyspäätöksiin.

Lauri Myllyvirta

Imperatiivinen demokratia on edustuksellisen demokratian erikoistapaus, joka on minusta periaatteessa juuri se oikea tapa toimia ja kaikki muut vaihtoehdot ovat lumedemokratiaa.
Käytännössä imperatiivinen mandaatti ei kuitenkaan toimi kuin hyvin rajallisessa määrässä tehtäviä päätöksiä. Siis niissä tapauksissa, joissa ehdokkaiden kanta on ollut selvästi esillä ennen vaaleja.
Jos imperatiivisen mandaatin periaatteesta luovutaan jopa ennakolta tiedettyjen kysymystenkin kohdalla, niin on aivan turha puhua enää mistään demokratiasta. Kyse on edustajainvallasta tai harvainvallasta.

Se, että järjestelmää kutsutaan demokratiaksi, ei valitettavasti tarkoita että demoksella olisi todellisuudessa valtiovalta hallussaan, siten kuin perustuslakimme asian määrittelee.
Minusta mennyt ydinvoimaäänestys Suomessa osoitti selvästi sen, että demokratiamme ei ollut todellisuudessa edes niin kansanvaltainen kuin ovat ns. kansandemokratiat.

Tiedon jakaminen ja oikeus sen saamiseen on demokratian ehdoton edellytys.
Demokratiassa tieto tulee suunnata valtiovallan haltijoille, eli kansalaisille.
Edustajavallassa, oligarkiassa tai korruptokratiassa tieto ja lobbaus kohdistetaan päättäjiksi itseään kutsuviin edustajiin.

Ehkäpä kommentissani löytyi vahingossa nyanssi joka kytki automaattisesti yhteiskunnan kokonaisedun ja ydinvoiman yhteen

Onneksi yhteiskunnan kokonaisetua ei sanele yksikään eturyhmä. En siis ehdota, että kenenkään kohdalla tehtäisiin poikkeusta. Tiedon jakaminen ei kuitenkaan ole mielestäni missään nimessä yhteiskunnan edun vastaista. Siinä on kyse yhdestä järjestelmämme kannalta yhdestä kriittisimmistä komponenteista. Oli kyse sitten ydin- tai tuulivoimasta .

Edustuksellisesta demokratiasta – Tämän voi toki kokea semanttiseksi kikkailuksi, mutta nimenomaan edustuksellisessa demokratiassa valitsemasi edustaja toimii oman näkemyksensä mukaisesti. Wikipediasta lainattu vapaa käännös hakemallesi hallintojärjestelmälle olisi “imperatiivinen demokratia”.

Kun ehdokas kertoo vastustavansa ydinvoimaa ja minä valitsen hänet sen perusteella edustamaan itseäni, niin kyse ei pitäisi olla siitä, että minä toivon edustajaltani jotain. Mielestäni demokratiassa, jossa valtiovalta kuuluu minulle, voin velvoittaa edustajani edustamaan minua, eikä mitään epämääräistä “yleistä etua”, jonka on määritellyt esimerkiksi ydinvoimateollisuuden lobbari.
Myöskään se, että edustajani on valituksi tultuaan hankkinut “parempaa tietoa” esimerkiksi ydinvoimalobbarilta, ei tarkoita että hänen tietonsa olisi parempaa kuin minun tietoni.
Ja vaikka hänen tietonsa olisikin parempaa, ei hänellä silti ole minusta moraalista oikeutta vaihtaa kesken kauden niitä ihmisiä joita hän tahtoo edustaa.

”If, from this conduct, I shall forfeit their suffrages at an ensuing election, it will stand on record an example to future representatives of the Commons of England, that one man at least had dared to resist the desires of his constituents when his judgment assured him they were wrong”.

Jonkin siltarummun taakse saa helposti ja halvalla edustajatovereita saman tien käyttäjiltä. Sähköntuotannon lopettaminen olisi terroriteko joka onkin järkevää teettää muilla.

Turvallisuus ennenkaikkea !

“Minkäänalista näyttöä ei ole sille että fissiilit loppuisivat. Vielä heikommin sille että energiankulutus vähenisi.”

Itse en osaa ajatella maailmaa noin fatalistisesti.
En siis usko, että on olemassa mitään ennalta määrättyä kohtaloa, jota energiankulutus väistämättä toteuttaa.

Oma lähtökohtani on, että energian tuotanto (kulutus) aiheuttaa planeettamme elämän säilymisen kannalta melko kiistattomasti niin fataaleja seurauksia, että se on asia johon on tietoisella toiminnalla puututtava.

On totta, että itseään parempaa edustajaa ei voi olla. Silti
edustuksellinen demokratia ei perustu sille, että kaikki asettuvat ehdolle ja tulevat valituksi.

Edustuksellinen demokratia perustuu sille, että edustaja edustaa sitä, mitä on ehdokkaana luvannut edustaa, eli hän edustaa niitä edustettavia, jotka ovat hänet edustajakseen valinneet.
Jos yksittäinen edustettava muuttaa kantansa kesken kauden, se on hänen oma ongelmansa, johon saa korjaussarjan vasta seuraavissa vaaleissa. Demokratian kannalta on ongelmallista se, jos edustaja vaihtaa mielipiteensä kesken kauden, eli vaihtaa siis tosiasiallisesti edustettavansa.

Meillä on edustuksellinen demokratia käsittääkseni vain sen vuoksi, että suora demokratia ei ole näin suuressa populaatiossa ja näin monimutkaisessa yhteiskunnassa käytännössä toteutettavissa. Se ei johdu siitä, että kansa olisi liian tyhmää käyttämään valtaa.

Vaalirahakohu on minusta seurausta siitä, että kansan edustajakseen valitsema henkilö voi sopivasti voideltuna tosiasiallisesti edustaa jotain muuta tahoa kuin mitä ovat ennakolta ilmoittaneet. Jos edustettavan ja edustajan yhteys olisi avoin ja luja, ei korruptio toimisi käytännössä niin hyvin kuin se meillä nyt toimii.

Edustuksellinen demokratia ei tarkoita robottimaista toimintaa edustajalta, sillä aina on asioita, jota ei ole voinut ennakolta aavistaa, vaan ne on edustajan itsenäisesti ratkaistava sen arvomaailman pohjalta, jota hän ehdokkaana esitteli. Kuitenkin niissä yksilöidyissä asioissa, joissa kanta ennen vaaleja tuli esiin, on edustaja minusta velvollinen pysymään.

Eikö koko alati vellova vaalirahakohu johdu siitä, että pelätään että meillä on näitä ulkoa ohjailtavia marionettiedustajia?

Sinun esittämäsi malli kuulostaa mielestäni enemmänkin päätöksenteon siirtämistä kansanäänestyksiin. Robottimaiset klooniedustajat eivät pystyisi kuitenkaan noudattamaan edes yksittäisen ihmisen mielipiteitä, jotka ajan kuluessa ja tilanteiden muuttuessa saattavat muuttua mihin suuntaan tahansa.