Ydinvoimakampanja kannustaa kansalaispopulismiin 25
Ydinvoimaa vastustavien järjestöjen tuoreessa kampanjassa sitoutetaan ihmisiä äänestämään vuoden 2011 eduskuntavaaleissa sellaista kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää ”ei” uusille reaktorihakemuksille.
Edustajakohtaisten ydinvoimakantojen selvittäminen on helpottunut merkittävästi internet-aikakaudella. Netin eduskuntavaalikoneissa on lähes aina jonkinlainen ydinvoimakysymys ja vaalien jälkeen läpipäässeiden senhetkiset kannat ovat julkisesti poimittavissa nettipalveluista kuin kypsät karviaiset mummolan pensaasta.
Nyt kansanedustajien ydinvoimakannat ovat löydettävissä myös ”Äänestä ydinvoima historiaan” -kampanjasivustoilla yhteydenottolomakkeen kera. Paljon näytti olevan vielä ”ei osaa sanoa” tai ”tyhjä”-edustajia, mutta moni on näköjään mielipiteensä jo julkaissutkin. Sivuston mukaan kannat on koottu eduskunnassa pidetyistä puheenvuoroista tai edustajien omilta nettisivuilta.
Vastaavia julkisia listauksia on samasta aiheesta laadittu aiemminkin. Vuonna 2006 tietosuojavaltuutetun toimisto tutki ”yhdistyksen Y” laatimaa nettisivulistausta ydinvoimaa vastustaneista julkkiksista. Ratkaisussa todettiin, että ydinvoimavastaisten tavisten ja tavisjulkkisten nimeäminen ei täyttänyt tietosuojalain edellytyksiä. Lista tuli poistaa ”yhdistyksen Y” nettisivuilta määräaikaaan mennessä.
Sen sijaan ”kansalaismielipiteen muodostumisen kannalta tällaisten henkilöiden mielipiteiden esittäminen on merkittävää demokratian toteutumisenkin kannalta eikä tietosuojavaltuutettu missään tapauksessa vastusta näiden henkilöiden mielipiteiden tuomista julki myöskään internet-tietoverkossa. Pelkästään ydinenergiakannasta ei kuitenkaan voi päätellä henkilön yleistä poliittista vakaumusta, joten luettelosta ei muodostu arkaluonteisia henkilötietoja sisältävää luetteloa. Päätöksiä tekevän poliitikon mielipide on kuitenkin erilaisessa asemassa kuin ns. kansalaismielipiteenä esitetty muussa asemassa olevan henkilön ydinvoimakanta.”
Tuore äänestyskampanja herättää kuitenkin allekirjoittaneessa ihmetystä. Kampanja kannustaa matti ja maija meikäläistä kansalaispopulismiin. Vai mitä oikeasti tarkoittaa, jos äänestäjä ”sitoutuu” jo nyt, yli vuosi ennen vaaleja, äänestämään ehdokasta ydinvoimavastaisten edustajien joukosta?
Kuinka moni äänestäjä sitoutuu täysin aukottomasti ensi vuonna pitämään sitoumuksensa, jos ja kun nimensä listalle laittaa? Vetoomus on eri asia kuin sitoumus, mutta ovelina retorikkoina ydinvoiman vastaiset järjestöt oikovat semanttisia mutkia.
Itsekin lukeudun äänestäjiin, joille ehdokkaan ydinvoimakannalla on merkitystä. Silti en halua sitoa omaa äänestyskäyttäytymistäni tässä vaiheessa minkään yksittäisen asian perusteella.
Viisas suomalainen poliitikko napsii irtopisteet himaan.
Mutta äänestää vastuullisesti kivikauteen paluuta vastaan.
Tässä kansalaispopulismissa käytetään demokratian kansalaiselle sallimaa valtaa hyväksi: äänestäminen kun on suurimmalle osalle se vahvin tapa vaikuttaa.
Jos se on populismia, niin silloin myös demokratia on populismia.
Pohdit kirjoituksessasi tietosuoja-asioita. Totean tässä vielä itsekin muutamia perusjuttuja. Jos kansanedustaja on eduskunnassa (=julkisesti) tai kotisivuillaan/blogissa (=julkisesti) kertonut kannastaan, niin ongelmaa ei ole. Ydinvoima.fi -sivusto helpottaa hieman edustajien kantojen selvittelyssä (lue: säästää googlauksen vaivan). Mitenkään täydellinenhän sivusto ei kantojen selvittelyssä ole, sillä verkosta löytyy vain osa kansanedustajien julkisista lausunnoista.
On hyvä pitää mielessä, että kansanedustaja on valittu päättämään yhteisistä asioista (kuten ydinvoimasta, josta he äänestävät tänä vuonna). Kansalaisilla on tällöin minusta täysi oikeus tietää mitä heidän vaaleilla valitut edustajansa asiasta ovat sanoneet ja mitä asiasta ajattelevat.
Kansalaisjärjestöjen Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja tuo kansalaisen takaisin päätöksenteon ja demokratian ytimeen.
Itse kannatan ajatusta, että yhteiset asiat tulee alistaa julkiseen keskusteluun. Hämärän kabinetti/sauna -politiikan ajan toivoisi jo olevan ohi.
Kabinettipolitiikka on minustakin yksi niistä vihoviimeisistä tavoista ajaa läpi ydinvoiman kaltaisia asioita.
Ydinvoiman osalta luvitusprosessi edellyttää, että ensin valtioneuvosto ja sen jälkeen eduskunta joutuvat laajasti ja julkisesti ottamaan kantaa ydinvoiman tai vastaavasti sitä korvaavien tuotantomuotojen hyväksyttävyyteen. Sen takia uusia hankkeita ei voi käynnistää ilman laajaa valmistelua, joka hyväksytään ensin poliittisesti periaatepäätösprosessissa. Hankkeen edistyessä uusi ydinvoimalaitos edellyttää vielä valtioneuvostolta rakentamisluvan ja aikanaan käyttöluvan, joilla varmistetaan laitoksen turvallisuus.
Olen kanssasi samaa mieltä, että äänestäjän ei ole tässä ajassa ja tietotulvassa helppo seurata kansanedustajien kannanottoja. Toisaalta muistan hyvin 2000-luvun alusta, jolloin myös laadittiin innokkaasti vastaavia listoja puolin ja toisin, että osa kansanedustajista halusi oikeasti aikaa miettiä omaa kantaansa.
Eräskin kansanedustaja totesi silloisessa seminaarissa, että syytteet vedätyksestä ja oman kannan panttauksesta tuntuivat kohtuuttomalta, sillä ydinvoimakysymys ja toisaalta muiden realististen vaihtoehtojen arvioiminen esitettyjen vaihtoehtojen joukosta ei ollut helppoa. Nythän työ- ja elinkeinoministeriö on vasta valmistelemassa valtioneuvoston periaatepäätöstä, joten kaikki omaan ratkaisuun vaikuttavat tekijät eivät ole välttämättä vielä edes tiedossa.
Populistiseksi kampanja muuttuu mielestäni siinä vaiheessa, että allekirjoittamalla äänestäjä sitoutuu äänestämään ydinvoimaa vastustavia edustajia. Kuitenkin erikseen tuodaan esiin, että ”sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään”.
Kyseessä on siis enemmänkin vetoomus eikä sitoumus. Sitoutuminen edellyttää ihmiseltä aivan erilaista valmistautumista ja harkintaa kuin vetoaminen. Tässä yhteydessä koen että kyseessä on enemmänkin sanallinen tehokeino, jos kampanjalla pyritään vetoamaan suureen yleisöön.
Ajatus siitä, että tässä vaiheessa aletaan velvoittaa äänestäjiä tiettyyn äänestyskäyttäytymiseen vuonna 2011 loppukeväästä pidettävissä eduskuntavaaleissa ei palvele minusta demokratiaa. Tästähän ei käsittääkseni oikeasti ole edes kysymys, onneksi, vaikka ajatus heitetäänkin ilmaan ja jätetään sinne.
Kansanedustajaa, ministeriä, virkamiestä . . . sitonee jotkut perustuslaissa määritellyt velvoitteet ja niiden vaatimat valat.
Jotka useinkin ovat ristriidassa erilaisten kuppikuntien tavoitteiden kanssa. Jos toisin olisi, ei heitä lainkaan tarvittaisi. Päätökset voitaisiin tehdä Lahden torilla ja tulos olisi illalla Öö ja aamulla Ää. Riippuen siitä onko kaljarekka tuonut kolmosta, neloskaljaa vai punkkua.
Hallitus kokoontuisi Mäntsälän Essolle päättämään kumman mukaan eletään. Sellaisesta Demokratiasta meillä onkin niin hyvät kokemukset . . .
Nyt myös USA lähtee isommin kehittämään ydinvoimaa
Ympäristön , terveyden ja talouden kannalta ydinvoima onkin ylivoimaisesti parasta A-luokkaa.
Nyt presidentti Obaman USA liityy ydinvoiman rakentajien nopeasti kasvavaan joukkoon,
kts.
http://www.energy.gov/news/documents/2010nuclearfuture_memo.pdf
http://www.energy.gov/news/8584.htm
Tuon Blue Ribbon Commission on America’s Nuclear Future-ryhmän
tehtävänä on pistää uusiksi Carterin hallinnon kohtalokkaan huonot
päätökset kieltää ydinjätteen jälleenkäsittely. Big Oil oli tietysti tyytyväinen kun öljylle riitti kysyntää vuosikymmeniksi…
Ajatellaampa jos USA olisikin ottanut käyttöön laajasti ydinvoimaa 30 v sitten – ja
kehittänyt vedyn generointia ydinvoimalla.
Ei tarvitsisi ostaa öljyä arabeilta vaan autot, lentokoneet, laivat kulkisi päästöttömästi vedyllä ja sähköllä.
Ihmishenkiä olisi säästynyt miljoonia kun pienhiukkaspäästöt olisi paljon pienempiä.
Kasvihuoneilmiö olis unta vaan, kun fossiilisia poltettaisiin murtosa nykyisestä tasosta….Mutta ei kun piti käyttää noita fossiileja- Big Oilin kerätessä taas ennätysvoittojaan.
Ydinjätteitä ei haudata Yuacca-vuoreen tai muuallekaan kalliisti sellaisenaan, jolloinka 99% energiasta haaskaantuisi kalliisiin luoliin.
Ydinjätteistä erotetellaan hyötykäyttöön nykyisten 2. polven kevytvesirektorien uraani ja transuraanit sekä (huom!) myös ydinaseiden yli 90% puhtaat U235 ja Pu239 varannot! Näin nuo pommikelpoinenkin tavara saadaan hyötykäyttöön, pois päiviltä
uhkaamasta meitä.
Intia on tulossa tiukasti mukaan useammallakin ydintekniikan suunnalla. Myös raskasvesi reaktorilla.
Kun tiedetään sikäläinen tieteen ja tutkimuksen taso ja ennakkoluulottomuuus voidaan odottaa tuloksia. Siellä teollisuuskin joutuu ottamaan huomioon viherkasvuston laadun ja määrän myös pyhien lehmien hyvinvoinnin kannalta.
Jorma Ollila sanoo, että kustannusten, uraanin saatavuuden ja muiden syiden takia ydinvoimalla ei ole 30 – 40 vuoden kuluttua mitään keskeistä osaa energiantuotannossa.
Jorma Ollilan mukaan yritykset ovat jo kymmenisen vuotta tehneet omia strategioitaan sitä varten, ettei maailamssa sallita muita kuin niukkahiilisiä tuotantotapoja. Vain ne, jotka ottavat muuttuvat olosuhteet huomioon, menestyvät. (yle 28.11.2009) http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/11/ollila_ydinvoima_siirtymavaiheen_energiaa_1208813.html
Suomessa on jakauduttu kahteen koulukuntaan: tuetaan banaanivaltiopolitiikkaa, jossa halvalla energialla tuotetaan wc-paperia, tai länsimaista elinkeinopolitiikkaa, jossa tuetaan kasvun ja tulevaisuuden aloja.
Uusiutuvat tehottomia ja kalliita.
Ollila on BigOilin lobbari tietysti. Öljyfirmat tekee vuosikymmenstä toiseen miljardien voittoja, Ne ovat olleet vuosikymmeniä taitavia lobbaamaan etujensa puolesta. Isosta kassasta voi ostaa alansa neroja , kuten Ollilan . BP taisi ostaa entisen toimarin.
Mielestäni öljyfirmojen kannattaisi panostaa vetytalouteen pitkässä juoksussa.
Vetyä voinee käyttää mäntämoottoreissa aika pienin muutoksin?
Ydinvoimalla ( HTR, PBMR,..) saa tehokkaasti generoitua myös vetyä….
Saksan kokemukset syöttötariffeista pääosin masentavia, alkuvaiheenT&K ja investointituet paljon kustannustehokkaampia!
Syöttötariffit on valtavan kallis systeemi, kymmeniä miljardeja euroja uppoaa tukiin vuodessa,
Syöttötariffit on hyvinkin tehoton päätavotteiden kannalta:
-päästöjen , Saksan CO2 päästöt eivät ole vähentyneet 5 viime v aikana,
-teknologian kehittämisen, lukitsee olemassa olevaan vanhaan kypsään tekniikkaan
-työllisyyden, kallistaa tukityöllistämistä,175 000 € per työpaikka jopa, eikä juuri aitoja pysyviä työpaikkoja
-energiaturvallisuuden kannalta, oltava 100% maakaasu tai hiilivoimaa varalla, tuonti Venäjältä…
Alla tarkempia perusteluja ja linkkejä tutkimuksiin.
Meillä Suomessa monet ihmiset lobbaavat innokkaasti (joidenkin) uusiutuvien energioiden tukemista syöttötariffeilla.
Uusiutuvia on monenlaisia, tuulta, aurinkopaneeleita, bioenergiaa, aurinkokeskittimiä aavikoilla (Desertech), yms.
Eturyhmistä Keskustaa kiinnostaa luonnollisesti bioenergian teko metsätähteistä ja turpeesta, lisäähän se metsän ja maan omistamisen arvoa ja tuloja niistä.
Mielestäni varsinkin biodiesel metsätähteistä ja turpeesta on kannatettava idea, jonka T&K-työhön kannattaa panostaa? Metsäfirmatkin näkee siinä ison busineksen potentiaalin, joten se ei ole ihan epärealistista hypeä. Biodieselinä puun arvonlisä on isompi ja pienhiukkaspäästöt lienee helpommin hallittavissa kuin suoraa polttamalla, vai mitä mieltä ollaan?
Sinänsä raaka-aineen kannalta biomassa kasvaaa meillä kuitenkin varssin hitaasti verrattuna tropiikin metsiin, joissa biomassa kasvaa 20-30 m3/v, meillä kymmenesosa 2 m3/v.
Mutta tekniikan kehitykseen kannattaa edelleen satsata, voihan laitteita myydä edullisempiin oloihin. Lisäksi biomassan kuljetus laivoilla etelästä lienee suht edullista esim Rauman satamaan?
Jos meillä on lisäksi edullista sähköenergiaa, niin monen tuotteen teko tulee mahdolliseksi meilläkin. Mutta vain jos meillä on halpaa ja päästötöntä (ydin)sähköä.
Vihreät ym ovat ajaneet tuulivoimaa ja aurinkopaneeleitakin innolla. Usein he vetoavat Saksan ja Tanskan malleihin.
Ohessa Saksan kokemuksia syöttötariffeista – ne eivät ole kovin positiiviset, paljastavat tuoreet analyysit:
Saksa (ja Tanska) on pian pari vuosikymmnentä tukenut massiivisesti (miljardeilla, nykyään jopa kymmenillä miljardeilla vuodessa) tuuli- ja aurinkopaneelisähkön tuottajia mm. syöttötariffeilla.
Mutta se karu todellisuus:
Saksa saa sähköstään mitättömän vähän n 0,6% aurinkopaneeli (PV) sähköstä – siis vaikka siihen on panostettu pian 100 miljardia vuosien myötä…Kts alla oleva linkki.
Saksa tukee aurinkopaneeli (PV) -sähkön tuottajia hulppeasti n 45 c per kWh (450€/MWh) – eli noin 10-20 kertaa ydin-, vesi-, kaasu- tai hiilisähkön hinta.
Vuodessa Saksa tukee noita aurinkopaneelituottajia n 8 miljardilla eurolla, aika huikea summa noin pienestä sähkömäärästä!
Jokainen PV-alalla työskentelevä saa yhteiskunnan tukea noin 170 000 euroa! Erittäin kalliita työpaikkoja siis – lienee kalliimpia kuin joidenkin EU-maiden maatalous/elämäntapa-intiaanien työpaikat?
CO2-tonnin vähentäminen PV-sähköllä maksaa 750€, 20-30 kertaa päästömaksun hinta. Siis erittäin kallis tapa CO2-päästöjen vähentämiseen
Tuulivoimaa Saksa saa noin 6% sähköstään. Saksa tukee myös n 8 c/kWh (80€/MWh) takuuhinnalla aika ruhtinaallisesti tuulisähkötuottajia, yhteensä useita miljardeja per vuosi. Saksassa onkin melkein kenen vaan kannattanut investoida tuulimyllyihin -aika huonoihinkin tuulioloihin, jolloin niiden käyttöaste jää 10%. On syntynyt tuuliparonien luokka. CO2-tonnin vähentäminen tuulivoimalla maksaa 54 € – siis aika kallista?
Tuulivoima tarvitsee kalliin sähköverkon suuren, satunnaisen ja nopean vaihtelunsa takia.Se lisää paljon tuulivoiman kokonaiskustannuksia.
Tuuli tarvii 100% varavoimaa tuulen satunnaisuuden takia, Vesivoima olisi ihanteellista nopeaa säätövoimaa, Saksassa sitä on kuitenkin hyvin vähän ( n 4%), joten siellä rakennetaan 30 uutta hiilivoimalaa kun tuulivoiman määrä on kasvanut runsaiden tukiasten ansiosta !
Siis päästöt lisääntyy vaikka rahaa palaa holtittomasti- pää tulee sielläkin vetävän käteen pian…
Käytännössä Saksa tekee yhä 90% hiilellä, ruskohiilellä, kaasulla ja ydinvoimalla – 20 v ja satojen miljardien eurojen uusituvien tukemisen jälkeenkin ?
Siis Suomen päättäjät, varokaa Saksan tietä !
Liekö analogiaa 30-40-luvun äärioikeiston Hitlerin Suur-Saksan ihailulle -nyt meillä ihaillaan noita Saksan vihreitä hypetyksiä- tuhottoman kalliiksi nekin tulee!?
Uusiutava-dogmatismista hieman.
Auringon tasaisena jatkuvaan säteilyyn luottavat voivat kuitenkin kärsiä kylmyydestä ja pimeydestä tuhatkin vuotta
Esim kun joku maapallon 40 supertulivuoresta (Yellowstone, Toba,..) pöläyttää 3000 km3 sulaa kiveä tuhkana ilmakehään, niin maapallomme keskilämpötila voi laskea 20 astetta tuhanneksi vuodeksi. Saman voi tehdä parisatametrinen komeetta tai meteoriitti.
Silloin on syytä olla paljon auringosta riippumatonta energiaa, lähinnä ydinenergiaa, jolla voi ylläpitää kasvihuoneita ruoantuotannossa paksujen kesälumien keskellä…
Kts tarkemmin:
http://www.rwi-essen.de
Rheinisch-Westfälisches Institut für Wirtschaft s forschung
Economic impacts from the promotion of renewable energies:
The German experience
Final report October 2009
Tanskan kokemukset samantyyppiset:
http://www.climatechangefraud.com/politics-propaganda/5494-a-mighty-danish-wind http://www.cepos.dk/fileadmin/user_upload/Arkiv/PDF/Wind_energy_-_the_case_of_Denmark.pdf
Ollilaa – kuten kaikkea muutakin voi lukea kuin muinainen Piru Raamattua. Kaikki kelpaa.
Sirpalta jää – ihan vahingossa varmaan – mainitsematta ne valtiot/kansat joitten perustuslakiin kuuluu pykälä Banaanivaltioksi jäämisestä.
Ainakin Forum for Nuclear Cooperation in Asia;n jäsenet Australia, Bangladesh, Etelä-Korea, Filippiinit, Indonesia, Japani, Kiina, Malesia, Thaimaa ja Vietnam ovat – huomattuaan jäävänsä jälkeen Intian kehityksestä – panostaneet ydintekniikan tutkimukseen yhteistyössä.
Etelä-Korea rakentaa lähivuosina ydinvoimaa 15 GWh verran lisää. Ja vie alan osaamista Lähi-Idän oljymaihin. Siellä ei pikkurahasta liene pulaa joten tuuli, aurinkosähköön olisi kyllä varaa vaikka 3 – 10 kertaisella pääomasijoituksella sekin voisi lähes toimia .
Onhan Suomessakin omat Pyhät Lehmänsä; liito-oravat ! Itse palvon karhua – olen metsässä tavannut nuoren tyttökarhun halietäisyydeltä. Valitettavasti rakkaus ensi silmäyksellä jäi yksipuoliseksi. Kuten yleensä ihmistyttöjenkin kanssa on käynyt. Kun en ole rikas enkä komee.
Yksi kysymys jos sallit Sirpa. Miksi niin paljon vaivaa ydinvoiman vastaiseen taisteluun jos kerran fissiilit loppuu tuotapikaa ?
Olkiluoto 3 rakennustyömaalla on alle 100 työpaikkaa suomalaisille, urakat ovat menneet ulkomaalaisille. Hinnaksi on tulossa ainakin 6 miljardia euroa. Nopealla laskutoimituksella saadaan yhden suomalaisen työllistämishinnaksi 60 miljoonaa euroa. Vaikka mukaan laskettaisiin välilliset työpaikat, tulee työpaikan hinnaksi hurja summa. Ja kaiken lisäksi mahdollisen onnettomuuden riski on veronmaksajilla.
Sähkön kulutus vähenee Suomessa, tulevaisuudessa Saharassa tuotettua halpaa aurinkosähköä ryhdytään tuomaan Eurooppaan ja ydinsähköstä tulee liian kallista. Uraani loppuu, ja jo sitä ennen sen kaivaminen loppuu kun kaivamisen aiheuttamat haitat tulevat yleiseen tietoisuuteen. Terroristi-isku peltikatolla suojattuun ydinjätteiden välivarastoon tulee ennen pitkää tapahtumaan, kun terroristit etsivät helppoja ja tuhoisia kohteita.
On selvää, että ihmiskunta joutuu tulevaisuudessa selviämään ilman ydinvoimaa ja fossiillisia polttoaineita. Ikävää, jos siihen ei määrätietoisesti pyritä jo nyt, vaan ensin saastutetaan koko planeetta. Tutkimusrahojen oikealla suuntaamisella ihmiskunnan energia-ongelmat olisivat epäilemättä jo ratkaistu.
Demokratiassa on se pikku vika että jos äänestävä kansa päättää asiat muttei tiedä asioista mitään, se voi mennä pieleen…
Lisäksi jos näiden ”ympäristöjärjestöjen” kaltaiset tahot vedättelevät mihinkään perustumattomilla kauhukuvilla, se menee todennäköisimmin pieleen.
Kaikki kehitys vaatii tietoa, tutkimusta, logiikkaa ja realiteetteja.
On todella ärsyttävää kun ydinvoimavastaisten toiminta viittaa pohjimmiltaan siihen että halutaan saada kehitys pysähtymään ja talous romahtamaan, aivan kuin vanhastalinistiseen tapaan odottaisivat yhteiskunnan romahtamista jotta voisivat kaapata vallan.
Siitä olemme varmasti lähes kaikki samaa mieltä, että demokratia on surkein mahdollinen hallitsemisen muoto, jos ei oteta huomioon kaikkia muita kokeilemiamme vaihtoehtoja (mukaan lukien kabinetti/sauna-demokratia), näin Winston Churchilliä mukaillakseni. Olen kuitenkin Anna-Marian kanssa samoilla linjoilla, että äänestäjää johdetaan ehkä hieman harhaan sitouttamalla heidät äänestämään ydinvoimaa vastustavaa kansanedustajaa. ”Ydinvoima historiaan” – kampanjaan sitoutuneet voivat antaa kansanedustajille hieman väärän kuvan kansan toiveista ja nostaa ydinvoiman seuraavia vaaleja tarpeettoman voimakkaasti hallitsevaksi teemaksi. En siis vastusta nykyisten tai tulevien kansanedustajien kantojen esittelyä, päinvastoin.
Vaikka Jorma Ollilaa suuresti kunnioitankin, epäilen hänen kykyään kommentoida kovin kattavasti ydinenergia-alan tulevaisuutta. Uraanin riittävyys on ongelma ainoastaan silloin jos laskee kasvavan kulutuksen trendin ja kertoo sen nykyisen polttoaineenkierron kulutuksella. Näin laskettuna tunnetut uraanivarat riittävät alle sata vuotta. Kannattavana ei sitäkään. Tälläkin foorumilla on kuitenkin puhuttu seuraavan sukupolven reaktoreista sekä käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelystä. Esimerkiksi sivupalkissa olevasta Hyvä tietää ydinvoimasta esitteestä löytyy havainnollista tietoa uraanivarojen riittävyydestä. Ottamalla käyttöön yllämainitut teknologiat nousee tunnettujen uraanivarojen riittävyys tuhansiin, jopa kymmeniintuhansiin vuosiin. En edes uskalla arvailla mitä Ollilan ”muut syyt” ovat, mutta siinä sitä siirtymäaikaa kyllä riittää.
Energian kulutus vähenee Suomessa, ainakin suhteellisesti, mutta tämä ei tarkoita automaattisesti sähkön kulutuksen laskua. Esimerkiksi liikenteen, lämmityksen ja teollisuuden prosessien sähköistyminen vähentävät absoluuttista energian mutteivät sähkön kulutusta. Kahden lamavuoden jälkeen on turha vetää trendejä tulevaisuuden sähkönkulutuksen kehityksestä. Toki yhteiskunnan ”palveluistuminen” ja teollisuuden väheneminen vähentävät sähkön kulutusta, mutteivät sentään wc-paperin käyttöä. Se paperi on tuotettava jossain, ja ympäristö-ongelmien globaalin luonteen huomioon ottaen, on myös täällä mietittävä mm. millä energialla käyttämämme wc-paperi muualla maailmassa tuotetaan.
Kai Lähteenmäki, olet näköjään spämmännyt samaa postia useampaan viestiketjuun. Se ei ole sinänsä ongelma, kun se liittyy keskustelujen sisältöön ja kaipa me lopulta kaikki toistamme itseämme enemmän tai vähemmän! Kerrotko kuitenkin miksi on niin tärkeää torpata tuulivoima toistuvasti samoilla sanoilla käyttäen lähteenä ”climate change fraud”-sivustoa? Myös kommenttisi esimerkiksi syöttötariffin vaikutuksista ovat arveluttavia – ”Saksan CO2 päästöt eivät ole vähentyneet 5 viime v aikana”. Sehän on kuin jonkun vierasperäisellä kirjaimella alkavan ympäristöjärjestön ”ydinvoima nostaa päästöjä” – argumentti, mutta toisinpäin! Jos päästöt kasvavat, se ei ole välttämättä merkki siitä, että kasvun aikana käyttöön otettu teknologia olisi johtanut siihen.
Minusta kansalaispopulismissa kahlaa nyt Anna-Maria.
Meillä on järjestelmänä edustuksellinen demokratia. Sen pitäisi tarkoittaa sitä, että valta on kansalla, jota edustaa valtiopäivillä joukko edustajiksi valittuja henkilöitä.
Edustajien valinta tapahtuu niin, että edustajaksi pyrkivä esittelee arvojaan ja kantojaan erilaisiin asioihin. Tämän esittelyn perusteella kansalainen sitten valitsee itseään parhaiten edustamaan sopivan henkilön.
Jos kyse olisi aidosta edustuksellisesta demokratiasta, niin edustajan olisi edustettava juuri niitä arvoja ja kantoja, joiden perusteella hänet on edustajaksi valittu. Kansanedustaja pitäisi siis nähdä nimen mukaisesti EDUSTAJANA, ei itsenäisenä ja vapaasti oikuttelevana päättäjänä.
Enemmistö kansanedustajista, jotka tekivät myönteisen päätöksen OL3:n luvasta, oli edustajaksi pyrkiessään ilmoittanut vastustavansa ydinvoimaa. Järjestelmää, joka luvan viidennelle virheelle antoi, ei siis ole mitään syytä kutsua demokratiaksi. Sopiva nimi olisi ehkä korruptokratia, kuten myöhemmät tapahtumatkin ovat vahvistaneet.
Dan Blockhead kirjoitti:
3. Helmikuuta, 2010 13:43
”Demokratiassa on se pikku vika että jos äänestävä kansa päättää asiat muttei tiedä asioista mitään, se voi mennä pieleen… ”
Demokratiassa saa todellakin äänestää ”väärin”.
Diktatuurissa, jossa diktaattorina häärii vaikkapa Blochead, saa puolestaan hän päättää väärin asioista joista ei tiedä tai ymmärrä mitään.
Eli tietämättömyys ja väärät päätökset eivät ole mitenkään sidoksissa yhteiskuntajärjestelmään.
Ainoa ero on, että diktatuurissa tiedot, päätökset ja logiikka ovat oikeita, jos diktaattori päättää että ne ovat oikeita.
Minkäänalista näyttöä ei ole sille että fissiilit loppuisivat. Vielä heikommin sille että energiankulutus vähenisi. Ja jos vähenee niin sen aiheuttaa energiankuluttajien siirtyminen sähköön.
Samoja typeryyksiä voi lukea samoilta kommentaattoreilta sadoittain – ikäänkuin toisto tekisi valheen todeksi. Sikäli kun olen seurannut 24-sivujakin joskus – samat populaattorit ovat tunnista – viikosta – vuodesta toiseen puhuneet itsensä pussiin. Aivan pussinpohjalle saakka.
Kun heidän joskus oli pakko syöksyä sieltä pussukastaan hengittämään kivihiilenkatkuista ilmaa oli helppoa kääntää pussinsuu tuulimyllynjalustan betoniseinää kohti. Pään seinään lyöminen on varmaan kivaa ?
Se ei ole uskottavaa hauskanpitoa – kyllä taustalla hauskuutta ruokkii ISO RAHA. Öljy-, kivihiilimonopolit ja tuulimyllytukiaiset.
Kaikilla mittareilla ja arvoilla ylivoimainen kilpailija on tapettava kehtoonsa.
Pekka, kun asettuu itse ehdokkaaksi niin saa juuri omia mielipiteitä noudattavan edustajan olettaen, että kerää riittävän määrän ääniä läpipääsyyn.
Eikö koko alati vellova vaalirahakohu johdu siitä, että pelätään että meillä on näitä ulkoa ohjailtavia marionettiedustajia?
Sinun esittämäsi malli kuulostaa mielestäni enemmänkin päätöksenteon siirtämistä kansanäänestyksiin. Robottimaiset klooniedustajat eivät pystyisi kuitenkaan noudattamaan edes yksittäisen ihmisen mielipiteitä, jotka ajan kuluessa ja tilanteiden muuttuessa saattavat muuttua mihin suuntaan tahansa.
Anna-Maria,
On totta, että itseään parempaa edustajaa ei voi olla. Silti
edustuksellinen demokratia ei perustu sille, että kaikki asettuvat ehdolle ja tulevat valituksi.
Edustuksellinen demokratia perustuu sille, että edustaja edustaa sitä, mitä on ehdokkaana luvannut edustaa, eli hän edustaa niitä edustettavia, jotka ovat hänet edustajakseen valinneet.
Jos yksittäinen edustettava muuttaa kantansa kesken kauden, se on hänen oma ongelmansa, johon saa korjaussarjan vasta seuraavissa vaaleissa. Demokratian kannalta on ongelmallista se, jos edustaja vaihtaa mielipiteensä kesken kauden, eli vaihtaa siis tosiasiallisesti edustettavansa.
Meillä on edustuksellinen demokratia käsittääkseni vain sen vuoksi, että suora demokratia ei ole näin suuressa populaatiossa ja näin monimutkaisessa yhteiskunnassa käytännössä toteutettavissa. Se ei johdu siitä, että kansa olisi liian tyhmää käyttämään valtaa.
Vaalirahakohu on minusta seurausta siitä, että kansan edustajakseen valitsema henkilö voi sopivasti voideltuna tosiasiallisesti edustaa jotain muuta tahoa kuin mitä ovat ennakolta ilmoittaneet. Jos edustettavan ja edustajan yhteys olisi avoin ja luja, ei korruptio toimisi käytännössä niin hyvin kuin se meillä nyt toimii.
Edustuksellinen demokratia ei tarkoita robottimaista toimintaa edustajalta, sillä aina on asioita, jota ei ole voinut ennakolta aavistaa, vaan ne on edustajan itsenäisesti ratkaistava sen arvomaailman pohjalta, jota hän ehdokkaana esitteli. Kuitenkin niissä yksilöidyissä asioissa, joissa kanta ennen vaaleja tuli esiin, on edustaja minusta velvollinen pysymään.
Antonius kirjoitti:
3. Helmikuuta, 2010 18:30
”Minkäänalista näyttöä ei ole sille että fissiilit loppuisivat. Vielä heikommin sille että energiankulutus vähenisi.”
Itse en osaa ajatella maailmaa noin fatalistisesti.
En siis usko, että on olemassa mitään ennalta määrättyä kohtaloa, jota energiankulutus väistämättä toteuttaa.
Oma lähtökohtani on, että energian tuotanto (kulutus) aiheuttaa planeettamme elämän säilymisen kannalta melko kiistattomasti niin fataaleja seurauksia, että se on asia johon on tietoisella toiminnalla puututtava.
anna-maria.lansimies kirjoitti:
”kun asettuu itse ehdokkaaksi” !!!
Jonkin siltarummun taakse saa helposti ja halvalla edustajatovereita saman tien käyttäjiltä. Sähköntuotannon lopettaminen olisi terroriteko joka onkin järkevää teettää muilla.
Turvallisuus ennenkaikkea !
Pekka, ymmärrän kyllä pointtisi siitä, että äänestämäsi kansanedustajan tulisi käyttäytyä ennalta ilmoittamallaan tavalla. En pidä asiaa kuitenkaan niin yksinkertaisena. Kolikon toinen puoli on se, että nykyisenkaltaisessa edustuksellisessa demokratiassa, äänestäessäsi osoitat luottamustasi äänestämääsi henkilöä kohtaan. Tämä luottamus ”oikeuttaa” edustajan tekemään mielestään oikeat päätökset sinun ja koko laajemman yhteisön puolesta. Hänen työnsä on perehtyä etujamme käsitteleviin kysymyksiin ja toimia parhaiden tietonsa sekä arvojensa mukaan. Ne päätökset eivät ole välttämättä samoja joita toivoit hänen äänestäessäsi tekevän. Parempi tieto ja/tai yhteiskunnan kokonaisetu voi sotia hänen aikaisempien sanomisiaan/sitoumuksiaan vastaan. Tätä ongelmaa on joskus myös Burken dilemmaksi kutsuttu.
”If, from this conduct, I shall forfeit their suffrages at an ensuing election, it will stand on record an example to future representatives of the Commons of England, that one man at least had dared to resist the desires of his constituents when his judgment assured him they were wrong”.
Lauri,
Kuvailemasi yhteiskuntamalli on toki mahdollinen, mutta sitä ei voi kutsua edustukselliseksi demokratiaksi. Oikeampi nimitys sille olisi meritokratia, eli asiantuntijavalta, jossa tyhmät kansalaiset valitsevat viisaita ihmisiä ajattelemaan ja päättämään puolestaan.
Kun ehdokas kertoo vastustavansa ydinvoimaa ja minä valitsen hänet sen perusteella edustamaan itseäni, niin kyse ei pitäisi olla siitä, että minä toivon edustajaltani jotain. Mielestäni demokratiassa, jossa valtiovalta kuuluu minulle, voin velvoittaa edustajani edustamaan minua, eikä mitään epämääräistä ”yleistä etua”, jonka on määritellyt esimerkiksi ydinvoimateollisuuden lobbari.
Myöskään se, että edustajani on valituksi tultuaan hankkinut ”parempaa tietoa” esimerkiksi ydinvoimalobbarilta, ei tarkoita että hänen tietonsa olisi parempaa kuin minun tietoni.
Ja vaikka hänen tietonsa olisikin parempaa, ei hänellä silti ole minusta moraalista oikeutta vaihtaa kesken kauden niitä ihmisiä joita hän tahtoo edustaa.
Touché herra Raukko,
Ehkäpä kommentissani löytyi vahingossa nyanssi joka kytki automaattisesti yhteiskunnan kokonaisedun ja ydinvoiman yhteen
Onneksi yhteiskunnan kokonaisetua ei sanele yksikään eturyhmä. En siis ehdota, että kenenkään kohdalla tehtäisiin poikkeusta. Tiedon jakaminen ei kuitenkaan ole mielestäni missään nimessä yhteiskunnan edun vastaista. Siinä on kyse yhdestä järjestelmämme kannalta yhdestä kriittisimmistä komponenteista. Oli kyse sitten ydin- tai tuulivoimasta .
Edustuksellisesta demokratiasta – Tämän voi toki kokea semanttiseksi kikkailuksi, mutta nimenomaan edustuksellisessa demokratiassa valitsemasi edustaja toimii oman näkemyksensä mukaisesti. Wikipediasta lainattu vapaa käännös hakemallesi hallintojärjestelmälle olisi ”imperatiivinen demokratia”.
Lauri,
Imperatiivinen demokratia on edustuksellisen demokratian erikoistapaus, joka on minusta periaatteessa juuri se oikea tapa toimia ja kaikki muut vaihtoehdot ovat lumedemokratiaa.
Käytännössä imperatiivinen mandaatti ei kuitenkaan toimi kuin hyvin rajallisessa määrässä tehtäviä päätöksiä. Siis niissä tapauksissa, joissa ehdokkaiden kanta on ollut selvästi esillä ennen vaaleja.
Jos imperatiivisen mandaatin periaatteesta luovutaan jopa ennakolta tiedettyjen kysymystenkin kohdalla, niin on aivan turha puhua enää mistään demokratiasta. Kyse on edustajainvallasta tai harvainvallasta.
Se, että järjestelmää kutsutaan demokratiaksi, ei valitettavasti tarkoita että demoksella olisi todellisuudessa valtiovalta hallussaan, siten kuin perustuslakimme asian määrittelee.
Minusta mennyt ydinvoimaäänestys Suomessa osoitti selvästi sen, että demokratiamme ei ollut todellisuudessa edes niin kansanvaltainen kuin ovat ns. kansandemokratiat.
Tiedon jakaminen ja oikeus sen saamiseen on demokratian ehdoton edellytys.
Demokratiassa tieto tulee suunnata valtiovallan haltijoille, eli kansalaisille.
Edustajavallassa, oligarkiassa tai korruptokratiassa tieto ja lobbaus kohdistetaan päättäjiksi itseään kutsuviin edustajiin.
[...] kaikki. Viimeisen vuoden aikana olemme saaneet kuulla, että paitsi koulutuksessa, myöskään energiantuotannossa, vaalirahoituksessa tai verotuksessa ei ole mitään poliittista. Itse asiassa edes politiikassa ei [...]
Hei Anna-Maria,
kampanja perustuu siihen, että kaikki sitoumuksen tehneet antavat yhteystietonsa ja saavat juuri vaalien alla muistutuksen siitä, miten oman vaalipiirin kansanedustajat äänestivät – näin huolehditaan, että kansanedustajien toiminta ydinvoimaäänestyksessä todella vaikuttaa ihmisten äänestyspäätöksiin.
Lauri Myllyvirta