Tulevien Helsingin Kirjamessujen kunniaksi teen avauksen: mitä ydinvoima-aiheisia kaunokirjallisia tuotoksia tulee mieleen? Jouko Viitasen Atomiaika tulee mulle mieleen, samoin Risto Isomäki on viitannut ydinvoimaan mutta onko kirjoittanut aiheesta? Kertokaapa, jos tiedätte muita.
Tähän kirjoitukseen on 8 kommenttia
Onhan tunnettua, että - 60-luvulla lapiin laskeutui paaljon säteilevää tavaraa NL:n ydinkokeista il…
Hyvä kirjoitus Minttu, kiitos! Suhteellisuuden tajua kaivataankin- todella. Mehän tiedämme, että…
Arhinmäelle täysi tuki tässä kysymyksessä!
Saksan fundit ekomystikot yms käyttää tuota vanhaa Jesuiitta-moraalia - tarkoitus pyhittää keinot...…
Minusta kaimani missaa kirjoituksen tärkeimmän pointin. Kysyn suoraan ja haluaisin kuulla suoran vas…
Maailman nykyinen energiantuotanto perustuu noin 80-prosenttisesti fossiilisten polttoaineiden eli öljyn, hiilen ja maakaasun polttamiseen.
Loppusijoitustilan lämpötila on korkeimmillaan noin sadan vuoden kuluttua; silloin lämpöä on kuin haaleassa saunassa, 65 astetta.
Tunnetut kohtuullisin kustannuksin louhittavat uraanivarat riittävät nykykäytöllä reilusti yli puoleksi vuosisadaksi. Lisäksi arvioidut lisävarat ovat moninkertaiset tunnettuihin varoihin verrattuna.
Ydinvoima on Suomen merkittävin yksittäinen sähköntuotantomuoto. Se kattaa sähkön hankinnasta lähes neljänneksen.
Suomi tuo ydinvoimalla tuotettua sähköä ulkomailta.
Säteilyturvakeskus kerää ydinvoimalaitosten ympäristöstä vuosittain noin 300 näytettä, joista tutkitaan alueella esiintyviä radioaktiivisia aineita.
Transmutaation avulla pystytään muuttamaan ydinjäte vaarattomaksi aikaisempaa nopeammin. Tällä hetkellä transmutaatio ei kuitenkaan vielä ole kaupallisessa käytössä.
Vuodessa käytetyn polttoaineen aktiivisuus on vähentynyt sadasosaan siitä, mitä se oli välittömästi reaktorista poiston jälkeen.
Ydin- ja vesivoimalla tuotetun sähkön tuotantokustannukset ovat alhaiset verrattuna muihin tuotantomuotoihin. Sähkön hinta määräytyy sähkömarkkinoilla.
Suurin osa maailman uraanista tuotetaan Kanadassa ja Australiassa. Muita paljon uraania tuottavia maita on Kazakstan, Niger, Venäjä, Namibia, Uzbekistan ja Yhdysvallat. Yhdessä ne tuottavat yli 90 % maailman uraanista.
Maailman uraaninkulutus on yhteensä noin 65 000 tonnia vuodessa.
Käyttämätön ydinpolttoaine on vain lievästi radioaktiivista.
Maailmassa on 438 ydinreaktoria ja rakenteilla 58. Yhteensä 2 719 terawattituntia eli 14 prosenttia koko maailman sähköntuotannosta tuotetaan ydinvoimalla.
Suomessa on tuotettu ydinvoimaa vuodesta 1977, kun Loviisassa käynnistettiin Suomen ensimmäinen kaupallinen ydinvoimala.
Suomalaisen saama keskimääräinen säteilyannos vuodessa on noin 4 milllisievertiä, josta ydinvoiman osuus on noin 0,0002 millisievertiä.
Yksi röntgentutkimuksesta saatu keskimääräinen säteilyannos vastaa noin 2 000 vuoden asumista ydinvoimalaitoksen vieressä, jos ei huomioida taustasäteilyn vaikutusta kokonaissäteilyannokseen.
15 % Suomen käyttämästä sähköstä tuotiin vuonna 2008 maamme rajojen ulkopuolelta. Tästä merkittävä osa on ulkomaista ydinvoimaa.
Keskikokoisessa kevytvesireaktorissa uraanipolttoaineesta muuttuu energiaksi alle kilogramma vuodessa. Lisäksi osa polttoaineesta muuttuu uraanin fissiotuotteiksi ja plutoniumiksi.
Suomen kylmä merivesi parantaa ydinvoimaloiden termodynaamista hyötysuhdetta ja sitä kautta sähköntuotantokykyä.
Ydinenergialain mukaan kaikki Suomessa syntyvä radioaktiivinen jäte on käsiteltävä ja loppusijoitettava Suomessa. Ydinjäteen tuonti ja vienti maan rajojen yli on kiellytty.
World Nuclear News Uusi Suomi NucNet – The Nuclear communications network
Isomäen “Litium 6″ (ks: http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513138714) nyt kyllä vähän enemmänkin kuin vain “viittaa” ydinvoimaan. Erittäin asiantuntevasti kirjoitettu kirja muuten – kuten Isomäen kirjat aina. Suositeltavaa luettavaa myös ihan ydinvoiman kannattajillekin – joihin itsekin lukeudun.
Ja ydinvoimahan on ollut esillä Isomäen kirjoissa jo tuota Litium kuutosta aiemminkin, kun Tsunamien mahdollisesti valtamerten rannikoiden ydinvoimaloille kohdistama uhkahan oli esillä jo “Sarasvatin hiekkaa” -tiedejännärissä (ks: http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513134228). Ko. teoshan oli vuonna 2005 ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksikin – mutta Isomäen kannalta harmillisestihan tuona vuonna ko. palkinnon saajan valitsi sattumoisin Paavo Lipponen…
Mutta mitä tulee sitten jo ihan selkeästi viihdeosaston jännäreihin, niin Ilkka Remeksen “Hiroshiman portti” tulee näin äkkiseltään heti mieleen kirjana, jossa ydinenergiaan liittyviä asioita on ollut viime vuosina tavalla tai toisella esillä (ks: http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-29390-3).
Olenpas taas ollut pihalla. Isomäen Litium6 on mennyt ihan ohi, vaikka pidin Sarasvatin hiekasta paljon, tosin senkin luin vasta vuosi sitten. Noh, aika on mennyt vähän muuhun viime vuosina. Oppia ikä kaikki.
Sulevi Manner – “Isa Mita tapahtui” on Loviisan ydinvoimalaan sijoittuva jannari.
Toinen hyva kirja on: Svetlana Aleksijevitsh – “Tshernobylista nousee rukous”, vaikkei kaunokirjallisuutta olekaan.
Englanniksi on saatavilla paljon ydinaiheista kaunokirjallisuutta, esim.:
Josheph Canon – “Los Alamos” on Manhattan-projektin aikaan USA:n atomipommilaboratorioon sijoittuva murhamysteeri (en ole viela itse lukenut).
Joku japanilaiskirjailija on kirjoittanut romaanin nimelta “Hiroshima”, mutta en nyt tahan hataan loyda tarkempia tietoja amazonista (hakusana antaa vahan liian monta osumaa).
Samaan aihepiiriin liittyy Takashi Nagai – “The Bells of Nagasaki”, joka on japanilaisen laakarin muistelmia Nagasakin pommitusten jalkeen.
Jokin aika sitten luin kirjan Ken Silverstein – “The Radioactive Boy Scout: The Frightening True Story of a Whiz Kid and His Homemade Nuclear Reactor”, joka kertoo tarinan teinista joka yritti rakentaa omaa ydinreaktoria. Kuvaus tosin on taynna virheita, mutta tarina on ihan mielenkiintoinen.
Yleisesti ottaen ydinenergiasta loytyy paljon kirjallisuutta varsinaisen koulukirjamateriaalin ulkopuolelta. Monesti nuo aiheet vaan liittyvat ydinvoiman shokeeravimpiin puoliin, silla ydinvoiman kaytto energiantuotantoon on lopulta aika tylsa aihe silloin kun kaikki toimii niinkuin pitaisi
Ydinaiheisista elokuvista tulee mieleen “Kiina Ilmio” (1979). Elokuva tehtiin juuri ennen TMI:n onnettomuutta, ja juonessa on hammastyttavan paljon samoja piirteita kuin oikeassa tapauksessa. Tata olen yrittanyt tuloksetta etsia DVD:lla.
Jos haluaa tuntea myotahapeaa tekijoiden puolesta, niin suosittelen TV-elokuvaa “Atomic Twister” (2002), joka kertoo tornadon ja ydinvoimalan kohtaamisesta.
Olen aikoinaan lukenut alalla ydinturvallisuustehtävissä työskennelleen Björn Wahlströmin kirjoittaman Ydin ja omenankuori – asiapitoisia ydinvoimapakinoita -kirjan.
Kirja on todella hauska ja mukaansatempaava! Suosittelen.
Onhan noita. Jos nyt rajoitutaan siihen aikaan, jolloin Suomessa on ollut toimivia ydinvoimalaitoksia ja yksinomaan suomalaisten kirjoittamiin, niin yllä jo mainittujen lisäksi on julkaistu ainakin Fredrik Langin ”Sabotaget” (Schildts 1983), Harri Luukkasen ”Tuulimyllymies ja muita murhia” (Tammi 1990), Staffan Bruunin ”Tuntematon tekijä” (alun perin ruotsiksi nimellä ”Svit 740”) Otava 1993, Leena Landerin ”Tulkoon myrsky” (WSOY 1994), Veronica Pimenoffin ” Maa ilman vettä” (Tammi 1999) ja Ilkka Remeksen tämänvuotinen ”Isku ytimeen”. Remes on kirjoittanut myös nuorisoromaanin ”Musta Kobra” (WSOY 2004). Ja onhan vastikään manalle menneellä Veikko Huovisellakin kirjassaan ”Ympäristöministeri” (Otava 1982) ydinjätteiden loppusijoitusta koskeva tarina ”Pelko pois”.
http://www.intokustannus.fi/20tarkeaapaatosta.html Risto Isomäki julkaisi juuri kirjamessuilla pamfletin nimeltä ‘Kosminen Rakkaus vai Suuri Saatana
– 20 päätöstä ydinvoimasta’.
Päätöksiä sellaisista asioista pitäisi tehdä, kuten: “4: Miten suuriksi voimaloiden tritium-päästöt saavat kasvaa? 5: Miten lähelle merenrantaa ydinvoimaloita voidaan rakentaa? 6: Miten pitkään ydinpolttoainetta voidaan pitää
reaktorin sisällä?”
Tuolla linkin takana kustantajan sivulla näkyy esittely, luvut ja kirjailijan esipuhe.
Itse tutkin juuri tuota kirjaa ja sen lähteitä ja seurailen muutenkin ydinvoimakeskustelua (en halua vaikuttaa siltä, että tuo kirja olisi ainoa lähteeni asiaan.)
Kiitos vinkistä. Hyvin tehtyjä ydinvoimapamfletteja ja vielä suomenkielellä voi ilolla toivottaa tervetulleiksi. Luotan Isomäen asiantuntemukseen, vaikka itse teos onkin vielä tutustumatta.
Tietoahan tämä netti on pullollaan, jos ehtii/osaa/jaksaa kaivaa. Ydinvoimaviestinnässä on toisaalta paljon työtä jo ihan perusasioiden parissa. Vaativimpien ja visiönääristen asioiden syvällisempään pohdiskeluun jää liian vähän aikaa, vaikka ydinvoima kiinnostaa muutenkin kuin työn puitteissa.
Toisaalta energia-ala kiehtoo minua myös sen takia, että sitä kulutetaan koko ajan. Ei voida odottaa maailman tappiin saakka, että kaikki ongelmat on ensin ratkaistu. Niinpä päätöksiä joudutaan tekemään parhaan mahdollisen tiedon perusteella, joka tavoite ei läheskään aina toteudu. Mutta jälleen, kiitos vinkistä ja linkistä.