Ydinvoima – ei halpaa mutta kilpailukykyistä
Usein kuulee sanottavan, että ydinvoimaluvan saaminen on kuin voittaisi lotossa. Luvan saanut taho voi kertoman mukaan tuottaa sähköä laitoksessaan huomattavasti markkinahintaa edullisemmin ja sitten joko käyttää sähkön itse tai myydä sen eteenpäin markkinoille. Kummassakin tapauksessa luvan saanut yhtiö tekee voittoa – joko kustannussäästöjen tai myyntitulojen muodossa.
Viime aikojen uutiset ja raportit ydinvoiman rakentamiskustannuksista eri puolilta maailmaa kuitenkin viittaavat siihen, että laitosten hankintakustannukset ja sen seurauksena myös tuotetun sähkön hinta on vahvassa nousussa. Eri lähteistä saatujen tietojen perusteella uusilla ydinvoimalaitoksilla pystytään tuottamaan sähköä, nykyrahassa mitattuna 50-65 euron hintaan megawattituntia kohti. Lopulliseen kustannukseen vaikuttavat sijaintipaikkaan liittyvät kustannukset, toteutustapa ja toteuttajan osaaminen.
On kuitenkin muistettava, että uuden ydinvoimalan valmistuessa 2020-luvun alussa Euroopassa hiilidioksidipäästöillä on kova hinta ja näin ollen vertailuvaihtoehdoksi täytyy ottaa muut CO2-vapaat tuotantomuodot. Näitä ovat esimerkiksi tuulivoima ja hiilidioksidin talteenotolla varustetut hiilivoimalaitokset. Näihin verrattuna ydinvoima säilyttää kilpailukykynsä.
Kaikissa ydinvoimainvestoinneissa on huomioitava, että taloudellinen tuotto alkaa vastaa pitkän ajan kuluttua siitä kun ydinvoimalaitosyksikkö on otettu käyttöön. Fortumin hakema periaatepäätös Loviisa 3 hankkeelle liittyy saumattomasti Loviisan voimalaitospaikan tulevaisuuteen ja olemassa olevien yksiköiden käytöstä poistumiseen. Loviisan voimalaitoksen nykyisten yksiköiden käyttöluvat päättyvät vuosina 2027 ja 2030. Niiden tuottamaa kassavirtaa tarvitaan 2020-luvulla kuolettamaan Fortumin sijoitusta uuteen yksikköön. Uusi ydinvoimalaitosyksikkö alkaa tuomaan taloudellista tuottoa yhtiölle vasta 10 vuotta valmistumisen jälkeen.
Sekä ydinvoima, että fossiiliset polttoaineet ovat markkinatalouden näkökulmasta ongelmallisia energiamuotoja, eikä niiden hintavertailussa ole oikeastaan mitään mieltä.
Molemmat ulkoistavat toistaiseksi tuntemattoman määrän kustannuksista joko välittöminä haittoina, viivästyneinä haittoina tai riskeinä ulkopuolisille. Markkinataloudessa ei voida hyväksyä kustannusten ulkoistamista, joten aidossa markkinataloudessa molemmat energiantuotantomuodot olisivat yksiselitteisesti kiellettyjen listalla.
Ydinenergia saa “head start” heti kun fossiilipolttoaineiden käyttäjät pannaan maksamaan “carbon tax”. Fortum’in herrat voivat juosta naureskellen pankkiin.
Ydinvoimalat voidaan rakentaa hiilipäästöistä kerätyillä varoilla.
Boonuksena saadaan Kremlin ja Gazprom vaikutusvalta Suomessa mitätöityä.
“Oh, what a wonderful world”.
Finni ei ilmeisesti oikein tavoittanut kommenttini sisältöä.
Markkinataloudessa transaktio on molemmille osapuolille vapaaehtoinen. Tuottaja sisällyttää kaikki tuotteen kustannukset, haitat ja riskit tuotteen hintaan, ja ostaja luonnollisesti maksaa ne kaikki.
Hiilivero, ydinvoimavero tai ydinvoiman täysarvovakuutus eivät siten toimi markkinataloudessa, koska kaikki kasvihuonekaasuista tai ydinvoimasta kärsivät ihmiset eivät ole trasaktiosta vapaaehtoisesti sopimassa. Osa heistä ei ole edes syntynyt vielä.
Hiili- tai ydinjätevero lieventävät nykyisen ryöstötalouden vaikutuksia, mutta eivät tee siitä likimainkaan markkinataloutta.
“ei ilmeisesti oikein tavoittanut kommenttini sisältöä” Jospa sitä ei ollutkaan .
Ylimielinen hourehtimenen “patologisesta valehtelijasta” oikeuttanee kehoituksen peiliin katsomiseen. Raukko kuvittelee kaltaisekseen.
Uusiutuvat -”ilmainen” tuulivoima etunenässä ja sen takana oikesti tuotannosta vastaava hiilen polttaminen on sentään hiukan viisaampaa kuin tarjottu metsien polttaminen.
Kauppalehden J Ruonala; ‘puulle on parempaakin käyttöä kuin sen käryttämienen polttouuneissa . . .Puu on uusiutuva mutta sen sytykkeeksi tarvitaan selvää setelirahaa . . .’
Norjalaisten Ruotsin tuntureille suunnittelema 400 tuulimyllyn puisto on suomalaisten kansantaloudelle todella hyvä asia. Se ei lisää täällä valtionvelkaa vaan varmistaa suomalaisen ydinsähkön kilpailukyvyn. Mitä heikommat tuulet sen paremmin.
Kas näin:
YLEn säätiedotus aamulla 18.12.2009: Pohjanlahdelle tuulta 15 m/sec.
Lentäjille kerrotaan aivan muuta. VRB=vaihtelevansuuntaista –
METAR: EFMA 180620Z 36003KT – Maarianhamina 3solmua KT = 1,5 m
METAR: EFPO 180620Z 13003KT – Porissa 3solmua KT = 1,5 m
short-TAF: EFPO 180527Z 1806/1815 18004KT – 9 tnnin ennuste
METAR: EFVA 180620Z 20003KT – Vaasa 3solmua KT = 1,5 m
long-TAF: EFVA 180527Z 1806/1906 20002KT – 24 tunnin ennuste
METAR: EFKK 180620Z 19005KT – 2,5 m/sec
METAR: EFOU 180620Z 23006KT – Oulussa 6solmua KT = 3 m/sec
short-TAF: out of date (8081 hours)
long-TAF: EFOU 180531Z 1806/1906 24008KT – 24 tunnin ennuste.
Lauantaina Kiiruna:
METAR: ESNQ 190820Z 09003KT
short-TAF: ESNQ 190530Z 1906/1915 22002KT
Enontekiö:
METAR: EFET 190820Z AUTO 05004KT 010V090 0400 -SHSN BKN001 OVC005 M12/M13 Q1004
short-TAF: EFET 190702Z 1907/1918 VRB02KT
Gällivare:
METAR: ESNG 190820Z AUTO 00000KT
short-TAF: ESNG 181730Z 1818/1821 30003KT
Narvik:
METAR: ENTC 190820Z VRB02KT
short-TAF: ENTC 190800Z 1909/1918 VRB05KT
Tässä vielä Vantaa livenä: http://www.vaisala.com/vantaaweather/
Joukolle:
Sisällön puute on toki varteenotettava vaihtoehto, mutta kallistuisin silti edelleen sen vaihtoehdon puoleen, että se osalta ihmisistä jää vain yksinkertaisesti löytymättä.
En toki väitä, että markkinatalous olisi ainoa kuviteltavissa oleva vaihtoehto. Nykyisen kaltainen ryöstötalous, ja miksi ei myös suunnitelmatalous, tulevat toki kyseeseen, jos halutaan ehdottomasti rakentaa hiili- tai ydinvoimaa.
J. Ruonalalle suosittelisin lyhyttä kurssia erätaidoista, että hän voisi säästää ne setelit selkärangakseen.
Tottakai – setelit kelpaa – tosin huulimyllärit vetää valistä. Sekä päältä – suoraan valtion kassasta.
Betasoihtu (beta-flare)
http://www.youtube.com/watch?v=P_a19RRo2gY
Taistelu betasoihdusta
http://www.youtube.com/watch?v=7k4d26Lqang
Tarvitaan kolme ydinvoimalaa ja samalla ajetaan teollisuus alas,jep jep!
” Fortumin hakema periaatepäätös Loviisa 3 hankkeelle liittyy saumattomasti Loviisan voimalaitospaikan tulevaisuuteen ja olemassa olevien yksiköiden käytöstä poistumiseen. Loviisan voimalaitoksen nykyisten yksiköiden käyttöluvat päättyvät vuosina 2027 ja 2030. Niiden tuottamaa kassavirtaa tarvitaan 2020-luvulla kuolettamaan Fortumin sijoitusta uuteen yksikköön.”
Ilmeisesti juuri tämän vuoksi eli sen vuoksi, ettei Fennovoima pääsisi osallistumaan vahvasti E.ON:n avulla Viron, Latvian ja Liettuan energiaratkaisuihin, se pakotettiin pudottamaan Ruotsinpyhtää-1 ohjelmasta ja painumaan Lappiin porojen seuraksi.
Jotenkin tuntuu vahvasti siltä, että nimenomaan Fortumin tulee saada osallistua Baltian energia-asioihin, koska se on tulevaisuutensa hassannut TGK-10:een 4 000 000 000 eurolla.
Kuten totesin toisessakin keskustelussa tällä palstalla keskustelu alkaa seilata minun makuuni liikaa henkilökohtaisuuksiin. Jäitä hattuun ja faktaa pöytään mielummin.
Anna-Maria on aivan oikeassa.
Omalta osaltani laitoin faktat pöytään ensimmäisessä kommentissa.
Olisiko sinulla niihin jotain asiallista kommenttia?
Pekka patisti kantamaan vastuuta keskustelun lietsonnastani, ihan oikein.
Ymmärrän toki filosofisen pohdiskelun arvon, olenhan tahkonnut läpi humanistisen yliopistotutkinnon turhautumisestani huolimatta.
Ulkoiskustannusten kritiikki on tarpeellista, ja korostuu esimerkiksi pohdittaessa yhteiskunnan satsauksia sairauksien hoitoon tai ennakoivaan terveydenhuoltoon. Myös liike-elämän puolella rajauksia esim. “ydinliiketoiminnasta” on aina tehty ja muutettu ajasta riippuen, niitä on pakko tehdä ja liikutella tilanteen mukaan.
Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa kuitenkin enemmän realistiset ratkaisut, joita voidaan tehdä nyt.
Kyllästyin aikanani humanistiseen kyseenalaistamiseen, joka ei itseisarvona sovi minulle. Minun maailmankuvani ei ole eksistentiaalinen harha, vaan täällä on ihan kiva olla ja ongelmia pitää ja voi ratkaista niin, ettei nykytoimintamalleja heitetä kertaheitolla menemään. Niin viisas sukupolvi mekään emme ole, vaikka välillä sellaisiinkin mielipiteisiin törmää.
Yritän osaltani vaikuttaa sellaisten parhaaksi katsomieni ratkaisujen tekemiseen, jotka voidaan ja halutaan toteuttaa nykytilanteesta käsin.
Visiointi ja kyseenalaistaminen on tärkeää, sitä en kiistä. Mutta sitten tulee taas henkilökohtainen sietoraja vastaan siinä, mikä menee määkimisen ja itsetehostuksen puolelle. Enkä nyt viittaa edes kiertokautta kehenkään esim. tällä sivustolla kirjoittaneista henkilöistä.
Ulkoiskustannuksista olisi saatava niin selkeää tietoa, että yhteiskunnan järjestelmät voidaan muokata tukemaan oikeasti järkeviä ratkaisuja.
Energiantuotannon osalta kuitenkin haluan, että töpselistä tulee sähköä ja sisällä on siedettävän lämmin silläkin aikaa, kun rajanvetoja punnitaan. Omaa kulutusta pitää tarkkailla joka tapauksessa, oli rajanveto mikä tahansa.
Anna-Marialta reipas ja rehti kannanotto – vain halpa töpselisähkö kiinnostaa, ei mitkään rasittavat pohdinnat oikeudenmukaisuudesta tai moraalista.
Tämä asetelma on toki ollut aina nähtävissä, mutta sen ääneen sanominen on ydinvoiman kannattajille aina ennen ollut kovin vaikeaa. Tästä pisteet Anna-Marialle.
Itse ajattelen kuitenkin niin, että moraali ja oikeudenmukaisuus eivät voi olla kokonaan vapaavalintaisia ja henkilökohtaisia asioita, vaan ne muodostavat yhteiskuntamme perustan. Ainakin ne on jokaisen tuotava, Anna-Marian tavoin, avoimesti esiin.
Siksi alkuperäisen postauksen pohdinta erilaisten tuotantomuotojen keskinäisistä kilpailukyvyistä on minusta vailla järjellistä ja moraalista pohjaa. Tilanne on sama, kuin pohdittaisi mummonryöstön taloudellista kilpailukykyä suhteessa vaarinryöstöön, koska halutaan vain peruseuroja, jolla hankitaan peruskeppanaa.
Luulisin, että useimmille normaalisti kehittyneen moraalin omaavista olisi päivänselvää, että ensin pitää pohtia, onko ryöstäminen omien tarpeiden ja halujen tyydyttämiseksi ylipäätään hyväksyttävä toimintatapa. Vasta sen jälkeen, jos se on yhteisesti todettu hyväksyttäviksi, voidaan erilaisten ryöstöjen kustannustehokkuuksia ja kilpailukykyjä verrata toisiinsa.
Minusta energiateollisuudessa on tämä periaatteellinen pohdinta sivuutettu kokonaan. On se kuinka turhauttavaa tahansa, niin minusta se olisi ehdottomasti tehtävä ja keskusteltava julkisuudessa auki.
Pekka, mihin viittaat “halvalla töpselisähköllä”? Toimiva sähkö- ja lämpöhuolto ovat henkilökohtaisesti niitä toimintoja, joista olen valmis maksamaan. Suomessa järjestelmä on kokemukseni mukaan toiminut hyvin, haja-asutusalueella ei virheettömästi mutta erittäin silti. Muualla maailmassa olen ongelmiin törmännyt.
Talousjärjestelmisen perusteita ja”muiden” motiiveja voi tietysti kyseenalaistaa maailman tappiin ja jotkut kyseenalaistajista todetaankin myöhemmin väärinymmärretyiksi neroiksi. Perustakaa ihmiset niiitä hyväksi kokemianne tuotantolaitoksia, kun ideoita kerran riittää. Itse tekisin varmasti niin, jos minulla oikeasti olisi hyvä idea.
Itse uskon siihen, että sähkön hinta nousee tulevaisuudessa. Johan se nyt todetaan tässä Ilarin kirjoituksessakin implisiittisesti. Jos ivestointikustannus arvioidaan tässä vaiheessa 50-65 euroa/MWh, ei kyse ole “halvasta töpseli sähköstä” verrattuna nykyhintasoon. Toisaalta esim. uusiutuvien lisäämiseksi rakennetaan parhaillaan tuettuja tariffijärjestelmiä eli niiden hinta arvioidaan vieläkin korkeammaksi ja muitakin vaikuttavia tekijöitä joudutaan huomioimaan.
Ydinvoimalla voidaan osaltaan vaikuttaa siihen, että tuotantorakenne säilyy kilpailukykyisenä muuttuvassa toimintaympäristössä. Ja huom. korostan että osaltaan, senkään suhteen en ole muuta väittänyt.
Halvalla töpselisähköllä viittaan ilmaisemaasi haluun, tai oikeastaan vaatimukseen, töpselisähkön luotettavasta toimittamisesta itsellesi jo ennen kuin sen kokonaishintaa on edes selvitetty.
Sanot olevasi valmis maksamaan luotettavasta sähkön saannista, mutta et sano mitä olet siitä valmis maksamaan. Oletko valmis maksamaan sellaisen tuotannon kustannukset (ja liikevoiton), joka ei ulkoista kustannuksiaan ulkopuolisille ja tuleville sukupolville, vai oletko valmis maksamaan vain ydinvoimalla ja hiilellä tuotetun sähkön ulkoistamattomat kustannukset sisältävän hinnan?
Se, että kioskimurtaja on valmis maksamaan karvanoppakorollansa bensakulut ryöstökeikalla, ei vielä tee kioskimurrosta moraalisesti hyväksyttävää toimintaa. Vasta kun kaikki otetut tavarat maksetaan, on hommat kohdallaan.
Sillä, mikä sähkön absoluuttinen hinta kuluttajalle on, ei ole mitään merkitystä. Kaikki sähkö, jonka kustannuksista osa on ulkoistettu sivullisille, on liian halpaa. Uusiutuville energiamuodoille maksetaan tukea ja niillä on syöttötariffit juuri siksi, että ne eivät ulkoista merkittävästi kustannuksiaan. Jos ryöstötalouden periaatteiden mukaan toimivat ydinvoima ja fossiilinen energia kielletään, niin tuotannolle muodostuu automaattisesti oikea markkinahinta, eikä mitään tukia tarvita.
Jos nyt henkilökohtaiset sähkönkulutustottumukseni ja -käsitykseni asetetaan näin tarkkaan syyniin, niin oikaistakoon että mielipiteeni eivät ole vaatimuksia. Ne ovat mielipiteitä. On totisen turhaa luoda keksittyjä mielikuvia siitä, mikä on minusta halpaa ja mikä kallista. Kioskimurtoja en ole koskaan harrastanut.
Jos sinulla on hyvä ja systemaattinen tapa laskea ydinvoiman ulkoiskustannukset nykyistä paremmin, olet tervetullut kirjoittamaan siitä vieraskirjoituksen. Laajoja talousjärjestelmiä kriittisesti tarkastelevia kannanottoja emme valitettavasti julkaise, sillä kyseessä on ydinvoimaan keskittyvä sivusto.
Jos kohdistat teräsi nimenomaan ydinvoimaan, esität reaalimaailmaan sovellettavissa olevan mallin ja sille hyvät perustelut, laitamme sen mielellämme julki.
Minulla ei luonnollisestikaan ole mitään tapaa laskea ydin- tai hiilivoiman ulkoistamia kustannuksia, koska se edellyttäisi tietoa siitä, minkä arvoiseksi tulevat sukupolvet arvottavat oman elinympäristönsä.
Täysin yksiselitteistä kuitenkin on, että ulkoiskustannukset ovat merkittävät, ja pahimmassa tapauksessa mittaamattoman suuret.
Markkinatalouden fundamentteihin kuuluu, että transaktion osapuolet sopivat vapaaehtoisesti hinnasta ja siitä vaihdetaanko hyödykkeitä ylipäätään. Periaatteisiin ei kuulu, että jos toisen osapuolen kuuleminen ei ole mahdollista, saa paikalla oleva tehdä päätöksen hinnasta ja kaupasta itsenäisesti.
Uskomattominta tässä kaikessa on, että näitä markkinatalouden fundamentteja halveksivat lähinnä markkinatalouden kannattajat.
Vertaaminen kioskimurtoon on vain toiminnan periaatetta kuvaava kielikuva. Jos haluttaisi kuvatta toiminnan mittasuhdetta, parempi kielikuva olisi luonnollisestikin kansanmurha.
En kohdista kritiikkiäni mitenkään erityisesti ydinvoimaan. Fossiilisilla polttoaineilla on hyvin pitkälle samat ongelmat kuin ydinjätteen tuotantolaitoksilla.
Ihan vain kuriositeettina: mainitsepa yksi tuotannollisen toiminnan muoto, joka ei lainkaan ulkoista kustannuksia ulkopuolisille, esim. tuleville sukupolville.
Energiantuotannon osalta vaikkapa kaikkien koskien patoaminen, sähkökatkosten riskien kasvaminen kulutuksen ollessa huipussaan (kiistanalaista, tiedän…) tai energian hinnan moninkertaistuminen 50 vuoden tähtäimellä ovat myös seikkoja, joiden arvottamisesta ei päästä kysymään tulevien sukupolvien mielipiteitä juuri nyt ja silti päätöksiä pitäisi tehdä.
Ja tämä ei tarkoita sitä, että vastustaisin vesi- tai tuulivoiman lisärakentamista. Vaan sitä, että tässä suhteessa ydin- tai hiilivoimassa ei ole fundamentaalista eroa muihin tuotantomuotoihin. Joudumme ihan itse miettimään tässä ja nyt, miten itse arvioimme eri tuotantomuotojen riskit ja hyödyt.
Mäki on aivan oikeassa siinä, että teoreettisella tasolla lähes kaikki tuotannollinen toiminta ulkoistaa kustannuksia.
Erot ovat kuitenkin valtavia eri tuotantomuotojen välillä.
Vesivoima on selvästi huonompaa kuin tuulivoima, ja sen rakentamisessa on meilläkin törkeästi poljettu paikallisten asukkaiden etuja. Lähes kaikki uusiutuvat energiamuodot ovat kuitenkin kertaluokkia parempia kuin hiili- tai ydinvoima, vaikka niidenkin välillä on eroja. Siksi niiden hintojen ja keskinäisen kilpailukyvyn vertailussa ei oikeastaan ole mitään mieltä.
Tuulivoimalasta ei purkamisen jälkeen jää tuleville sukupolville muuta kuin muistot ja kasa kierrätettävää metalliromua.
Hiilivoimalasta ja ydinvoimalasta jää inhimillisessä mittakaavassa ehkä lopullisesti tärvelty ympäristö.
Sähkökatkosten riski tai hinnan moninkertaistuminen ei kuitenkaan kuulu tämän keskustelun aihepiiriin. Sähkökatkoksesta tai hinnan moninkertaistumisesta ei aiheudu ulkopuolisille mitään haittaa, joten ne eivät ole ulkoistettuja kustannuksia tai riskejä
Jihuu …!
Kutsutaan koolle torikokous kaljatelttojen ympärille ja jaärjestetään asiasta huutoäänestys !
Halpa ydinvoima, Pitää paikkansa vahojen laitosten osalta. Mutta uusien laitosten hinta tuntuu karkaavan käsistä. Olkiluoto 3 rakentamiskustanukset ylittänevät 5 miljardia euroa josta Arevalle jää 2miljardin tappio.
Suomeen lupaa hakevien ydinvoimalaitosten hakiat arvioivat laitoshinnoiksi vain 3-4 miljardia. Samaan aikaan kansainväliset arvit oli 6-8 miljardia. Ranskalainen yhteenliitymä missä oli Areva mukan, tarjosi vasta Yhdistyneille Arabiemiraatteille Abu Dhabiin vastaavaa EPR laitosta 7 miljardilla eurolla. Hinta on tuplaantunut.
Ydinvoiman kuluista suurin osa on pääomakuluja. Fennovoiman periaatepäätöshakemuksessa (PAP) ydinvoiman hinta olisi 30-35 Euroa/MWh josta pääomakuluja noin 20 Euroa/MWh. Pääomakulujen tuplaantuessa ydinsähkön hinnaksi tulisikin 50-55 Euroa/MWh. Ollankin jo tuulisähkön kanssa samoissa lukemissa.
Tässä on jutun ongelma, Periaatepäätös hakijat (PAP) perustelee halvalla sähköllä. Tietoisesti hakemuksissa oli laskettu sähkön hinta alakanttiin että saatiin poliitikot ja muut mukaan. Toivottavasti totuus alkaa pikkuhiljaa valjeta.
Pieni tarkennus, hakijoista Fennovoima ja Fortum arvioivat uuden laitoksen kustannuksiksi 4-6 miljardia euroa ja TVO puolestaan 3-4 miljardia euroa.
Kustannuksissa on huomioitava itse laitoksen lisäksi myös tarvittava infrastruktuuri, joka vaihtelee laitospaikoista riippuen. Kun julkisuudessa puhutaan vaan ylimalkaisesti ydinvoimalaitoksen hinnasta, ei siitä voi vielä päätellä mitä kaikkea kustannuksiin on laskettu mukaan.
Sähkön tuotantokustannusten ennustaminen on jo ylipäätään epävarmaa, Erityisesti pitäisi välttää eri selvitysten keskinäistä vertailua, sillä eri tekijöiden käyttämät lähtötiedot ja oletukset vaihtelevat paljon.
Energiatalouden professori Risto Tarjanne on arvioinut ydinvoiman tuotantokustannuksiksi myös 35 euroa/MWh (huom. tuotantokustannus on eri asia kuin hinta).
Tuotantokustannusten taso sisältää monia arvauksia, kuten näistä Tarjanteen kalvoista voi todeta http://www.tem.fi/files/18678/Tarjanne_TEM-KAPASITEETTISEMINAARI_14_2_2008.pdf.
Pääomakustannusten merkittävä nousu vaikuttaa kaikkiin tuotantokustannuksiin. Tarjanteen mallissa tuulivoiman pääomakustannukset ovat suhteessa vieläkin korkeammat kuin ydinvoiman. Yleisen kustannustason kaksinkertaistuminen näkyisi myös muiden tuotantomuotojen pääomakustannuksissa.
[...] puts it in direct words: the French act as a European super power with their power giant EDF. Fortum has estimated that the production cost for new nuclear capacity is 50-65 euros/MWh. For EDF fleet the production [...]