Ydinvoima-ala on turvallisuuden edelläkävijä 23
Kulttuuri on organisaatiolle kuin persoonallisuus ihmiselle. Organisaatiokulttuuri käsitteenä keksittiin 80-luvulla ja on se jälkeen vakiintunut osaksi yritysten johtamista. Persoonallisuus on melko pysyvä, mutta yrityskulttuuri on onneksi helpommin kehitettävissä. Silti tasokas turvallisuuskulttuuri ei synny hetkessä eikä itsestään, se vaatii vuosien määrätietoista työtä ja vaalimista.
Ydinvoimalassa turvallisuuskulttuurin täytyy tulla selkärangasta. Sen täytyy olla osa jokaisen jokapäiväistä toimintaa. Tsernobylin onnettomuus oli ensimmäinen, missä syyksi tunnistettiin puutteet turvallisuuskulttuurissa. Tämän jälkeen turvallisuuskulttuuriajattelu on levinnyt turvallisuuskriittisiin organisaatioihin, joita ovat mm. ydinvoimalaitokset, ilmailu, merenkulku, kemianteollisuus, rautatiet ja terveydenhuolto. Muilla aloilla samoja asioita käsitellään usein laatujohtamisen alla.
Ydinvoima oli ensimmäisiä toimialoja, joissa alettiin kehittää turvallisuuskulttuuria ja menetelmiä sen arvioimiseksi. Pioneerityötä tällä alueella tekivät sekä teollisuus että YK:n alainen kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Jo vuonna 1991 IAEA julkaisi INSAG 4 – dokumentin, jossa turvallisuuskulttuuri määriteltiin seuraavasti: ”Turvallisuuskulttuuri on organisaation toimintatavoista ja yksittäisten ihmisten asenteista muodostuva kokonaisuus, jonka tuloksena ydinvoimalaitoksen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät saavat kukin tärkeytensä edellyttämän huomion ja ovat etusijalla päätöksiä tehtäessä”. Tämä määritelmä on pohjana suomalaiselle ydinturvallisuusajattelulle.
Määritelmän keskeinen osa on ” turvallisuuteen vaikuttavat tekijät saavat kukin tärkeytensä edellyttämän huomion ”. Sen mukaisesti jokaisen ydinvoima-alalla työskentelevän tulee kaikessa toiminnassaan varmistua, että asiat tulee käsiteltyä riittävän syvällisesti ja laajasti. Turvallisuuskulttuurin rakennuspalikat ovat ihmisten asenteet ja organisaation toimintatavat. Näiden molempien tulee olla kaikessa turvallisuutta varmistavia ja edistäviä.
Tuvallisuuskulttuuri tarkoittaa monissa yrityksissä työturvallisuutta. IAEA:n määritelmän lähtökohta on laitoksen turvallisuus ja sitä kautta ihmisten ja ympäristön turvaaminen. Käytännössä hyvä laitosturvallisuus varmistaa myös ihmisten turvallisuuden eli he eivät altistu tarpeettomille riskeille työssään.
Käytännön tasolla turvallisuuskulttuuria edistetään PATA-ajattelun avulla. Sen mukaisesti meidän tulee aina: Pysähtyä – Ajatella – Toimia – Arvioida, eli emme säntää suoraa päätä tekemään, vaan harkitsemme ja lopuksi katsomme menivätkö asiat oikein. PATA-ajattelu on hyvä käytänne myös kodin töihin, sitä noudattamalla moni tapaturma olisi varmasti jäänyt sattumatta.
Ydinvoimalaitoksen turvallisuuskulttuurin kypsyyttä voidaan arvioida kolmiportaisella asteikolla:
1. Organisaatiossa ylläpidetään turvallisuuskulttuuria vaalitaan, vain koska valvova viranomainen sitä vaatii
2. Organisaatiossa on ymmärretty, että hyvä turvallisuuskulttuuri kulkee käsi kädessä luotettavan tuotannon kanssa
3. Organisaatiossa ajatellaan, että ”Turvallisuuskulttuuri on matka, ei päämäärä” tätä kuvaavat johtamisoppien ajatukset jatkuvasta parantamisesta ja oppivasta organisaatiosta.
Suomalaiset ydinvoimalaitokset, kuten valtaosa maailman laitoksista, sijoittuvat tasolle kaksi. TVO on asettanut tavoitteekseen tason kolme ja yksi yhtiön arvoista on jatkuva parantaminen. Saavuttaakseen tämän meidän Olkiluotolaisten on yhdessä luotava sekä parempia menettelyjä tukemaan organisaation oppimista, että kehitettävä ilmapiiriä muutosmyönteisemmäksi. Nämä ovat tuttuja haasteita muillakin työpaikoilla.
Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on jatkuvaa toimintaa. Yhtäältä pitää olla hyvin tiukka, eikä saa sallia mitään poikkeamisia turvallisuusasioissa ja toisaalta pitää kannustaa kehittämään ja kehittymään, lisäksi tulee pitää yllä tuotantoa luotettavasti. Näiden, osin ristiriitaisten, tavoitteiden täyttäminen on jatkuvaa työtä ydinvoimaloissa ja Suomessa on onnistuttu tässä erinomaisesti. Haasteemme on pysyä jatkuvasti valppaana pienimmillekin asioille ja ongelmille. Turvallisuuskulttuurin pahin uhkakuva onkin itsetyytyväisyyteen sortuminen.
Omia turvallisuusasenteitaan voi miettiä vaikkapa liikenteessä. Turvavyötä käyttävät useimmat suomalaiset ja syy lienee oman hengen turvaaminen. Tämän mukainen toiminta on edellä kuvatulla asteikolla tason kaksi mukaista. Mutta kuinka moni meistä joutuu jarruttamaan nopeudenvalvonta-kameran kohdalla? Tällainen käyttäytyminen on selkeästi tason yksi mukaista. Hienoista määritelmistä ja teorioista huolimatta, turvallisuuskulttuuri näkyy aitona silloin, kun kukaan ei ole valvomassa.
Jos jonkin asian turvallisuus nojaa ihmiseen, on aina olemassa riski. Turvallisuuskulttuuria voi aina koettaa parantaa, mutta kaikkea inhimillistä ei pysty koskaan hallitsemaan. Siksi ydinvoiman lisärakentaminen tuntuu vähintäänkin epäilyttävältä. Ja aivan erityisen epäilyttävää se on silloin kun muita -turvallisempia- energiaratkaisujakin on olemassa.
”turvallisempia- energiaratkaisujakin on olemassa.” ?
Kaikki on tietenkin suhteellista – ydinfobia on vaarallista mielentervveydelle.
Varsinkin kun nämä fobiat johtavat vastakohtaansa. Tuhansia kertoja suurempiin riskeihin, jopa koko maapallon autioitumiseen pölyäväksi kivikasaksi.
Virpineiti voisi helposti perehtyä tilastoihin -tuuli/ydin -tekniikan tapaturmavertailuun.
Luvut kertovat karseaa kieltä. Yksittäisiä vammoja ja kuolemia on enemmän tuuliparonien työmailla ja -huollossa.
Jos ne suhteutetaan tuotettuun tehoon on suhdeluku tähtitieteellinen. Linkolan idean kannalta ihan oikein kyllä.
On hyvä että pahimpia harhoja häivytetään oikeaa tietoa jakamalla. Vaikka milloinkaan ei rakennettaisi yhtään minkäänlaista voimalaa.
Mielestäni yksi harhainen hölmöily on
ydinvoimalan rooli sotatilanteessa. Realiteetti on että mahdollinen valloittaja haluaa voimalat ja muun infran mieluummin
käyttökunnossa. Loviisaan tuskin hyökkää
kukaan muu kuin voimalat hyvin tunteva
taho. Jos sekään – sopii toivoa.
En paljastane sotasalaisuuksia kun kerron miten nuo voimalat voidaan vallata ehyenä.
Täsmäohjuksella katkaistaan yhteys valtakunnanverkkoon.
Voimala siirtyy omakäyttödieseleihin joista kaksi – kolme kpl ovat koko ajan käynnissä.
Pikasulku pysäyttää generaattorit – hätäjäähdytys käynistyy – säätösauvat putovat alas ilman sähköäkin. Primääripiiriin pumpataan varaventtiilien puhallusta vastaava vesimäärä, johon injektoidaan booria.
Loput viisi dieseliä käynnistyy , samoin kaasuturbiinigeneraattorit.
Kaiki hätäjärjestelmät ova kaksikertaisia – kriittisimmät 3 x. Niitä voidaan ohjata myös manuaalisesti.
Jotenkin näin – teoriassa. Oikeasti punatähtisten (?) panssarien vyöryessä länteen Lappeenrannan paikkeilla, voimalat jo pysäytetään ja luovutetaan sovinnolla.
Kun sama tapahtui hiilivoimalassa vuorossa ollessani, kaikki piti hoitaa käsin. Eikä ollut säätösauvoja, booria eikä riittävää omakäyttösähköä. Oli kylläkin lähtö lähellä.
Epätarkkuuksia sori – tietenkin varaventtiitit puahaltavat sekudääripiiristä. Saatan muistaa väärin jotain
Jouko: viitannet sotatilanteella perinteiseen sodankäyntiin, jossa vallataan vihollisen maa-alueet, ja jossa perusinfran jättäminen kuntoon hyödyttää valloittajaa. Jos kuitenkin olet perehtynyt minkä tyyppisiä konflikteja maailmalla tätä nykyä on, niin ei voi välttyä huomaamasta, ettei infran säilyttäminen aina ole hyökkääjän prioriteetti. Terroristia ei välttämättä kiinnosta se ydinvoimalan pyörittäminen.
Ajatusleikkinä voi miettiä miltä näyttää Suomi 50 vuoden kuluttua? Onko yhteiskuntakehitys esim. itänaapurissa edennyt rauhallisesti, vai onko terrorismi alkanut siirtyä lähemmäksi meillekin tuttuja kaupunkeja kuten Pietaria? Onko Suomi välttynyt kaikelta pahalta?
Riskeistä puhuessani viittasin kyllä enemmän käyttövirheisiin, teknisiin ongelmiin (miksi Britannian turvallisuusviranomaisille ei kelvannut sama EPR, kuin mitä nyt rakennetaan vähemmän menestyksekkäästi Olkiluotoon?). Lisäksi kiinnittäisin huomiota uraaninlouhinnan aiheuttamiin ympäristötuhoihin.
Ja aivan lopuksi: ydinjäte. En ole vakuuttunut Posivan loppusijoitusopaikasta -niemellä veden ympäröimänä. Ilmeisesti täällä vaan sormet ristissä sitten toivotaan ettei esim. tuleva jääkausi tee tepposiaan. Tai itse asiassa luulen, ettei kukaan ydinvoiman kannattaja edes ajattele niin pitkälle tulevaisuuteen.
Ydinvoimalat ovat todellakin turvallisuuskultin eturivissä, joten se pitää olla niillä otsalohkossa.
Vanhat voimalat ovat täysin turvallisia, mutta uudet ovat huomattavasti turvallisempia kuin vanhat.
En tiedä mitään muuta teollisuuden alaa, joka pystyisi niin huimaan täydellisen parantamiseen kuin ydinvoimateollisuus.
”Vanhat voimalat ovat täysin turvallisia, mutta uudet ovat huomattavasti turvallisempia kuin vanhat.
En tiedä mitään muuta teollisuuden alaa, joka pystyisi niin huimaan täydellisen parantamiseen kuin ydinvoimateollisuus.”
Miten olisi tietotekniikka?
http://www.youtube.com/watch?v=Nx7v815bYUw
Pieni korjaus Virpin tekstiin, EPR on toinen Britannian viranomaisten jatkoselviteltävistä laitosvaihtoehdoista. Toinen vaihtoehto on Westinghousen AP1000. Asiasta löytyy lisätietoa esim.
http://www.hse.gov.uk/press/2009/e09110.htm
Jääkauden vaikutuksia on mietitty, tutkittu ja analysoitu paljon. Posiva on muun muassa julkaissut nettisivuillaan englanninkielisen raportin http://www.posiva.fi/ajankohtaista/uusimmat_julkaisut/?C=623&xmid=337, jossa analysoidaan erilaisia loppusijoituskapseliin liittyviä riskejä seuraavista lähtökohdista:
- alun perin viallisen kapselin tai useamman viallisen kapselin tarkastelu;
- puskurin ja kallioperän rajapinnan häiriintymisen tarkastelu, kun kapselin korroosionopeus kasvaa;
- laimean sulamisveden tunkeutuminen loppusijoitussyvyydelle, mikä johtaa puskurin kemialliseen eroosioon; sekä
- jääkauden jälkeisten kalliosiirrosten aiheuttamien kapselien vaurioitumisen tarkastelu
Sivulla on paljon myös muuta tutkimusraportteja, englanniksi tosin. Suomenkielellä löytyy myös paljon materiaalia. Posivan työ on suurelta osin juuri tutkimusta, kannattaa tutustua aineistoihin.
Vaikka kuinka lauletaan hoosiannaa ydinvoiman puolesta, mikään ei muuta sitä tosiseikkaa, että ydinvoima tarkoittaa omien paskojen jättämistä tulevien sukupolvien harteille.
Ydinvoima ja hiilivoima ovat molemmat menneisyyden energiamuotoja. Nyt pitää keskittyä uusiutuvan energian teknologian kehittämiseen niin että se tuodaan kaikkien saataville. Teknologiathan sinänsä ovat jo olemassa.
Hiilivoiman tuottama hiilidioksidi ei edes ole suurin ilmaston lämpenemiseen vaikuttava tekijä vaan CFC- ja HCFC-yhdisteet eli kansanomaisemmin freonit, joiden kloori edelleen tuhoaa otsonia ja näin päästää auringosta peräisin olevan UV-säteilyn maahan, mikä puolestaan sekä nostaa maapallon lämpötilaa että altistaa ihmiset vahingolliselle säteilylle.
Mitä jos ensin siivotaan vanhoja paskoja ennen kuin syydetään maan sisään uutta kuonaa, joka on laskettu säteilevän myrkyllisenä jopa maapallon geologista elinikää kauemmin. Voisi aloittaa vaikka tekemällä jotain Tyynessä valtameressä kelluvalle Afrikan kokoiselle muovijätelautalle.
Mutta turhaa käydä ydinvoimakriittistä keskustelua palstalla, joka ilmiselvästi elää ydinvoimateollisuudesta. Siellä missä raha puhuu ei etiikalle tai tuleville sukupolville kukaan lotkauta korviaan.
Keskustelu jääkaudesta on todellisuudessa hyvin turhaa, pohtien teknologioidemme kehitystä taaksepäin. Mitä sadan vuoden päästä on, sitä emme kykene edes arvailemaan. Siksi kymmenien, satojen tuhansien vuosien päässä oleva jääkauden pelko ei mielestäni ole mikään peruste loppusijoituksesta huolestumiseen. Maailmalla uudelleenrikastetaan käytettyä polttoainetta uudelleen käytettäväksi, miksei tätäkin meidän varantoa mahdollisesti jonain vuonna? Loppusijoitettujen kapseleiden ylöskaivaminen on vain yhdenkäden sormien ajan vievä projekti, ja siinävaiheessa niiden säteily on pudonnut jo niin, että ne voisi viedä vaikka saharaan turvaan ja suojata parilla pääkallokyltillä.
Kun Olkiluotoon tuodaan uutta polttoainetta yksi rekkakuormallinen vuodessa ja kaikki käytetyt polttoaineet ovat kolmessa vesialtaassa tälläkin hetkellä, puhe jätteiden jättämisestä on todellista yliliioittelua. Olemme jättämässä ongelmallista säteilevää jätettä, mutta verrattavana määränä siihen mitä kaatopaikoillamme on, ihmettelen hysteriaa siitä että yksi niemeke voisi joskus olla suljettu paikka kohonneen säteilytason takia. Ainakaan minä en viihdy nykyisissäkään vanhojen kaatopaikkojen päälle tehdyissä ‘puistoissa’.
Ihmetyttää myös vastustajien väitteet turvallisuuskulttuurista, kun pohjana on jonkun vastustajatahon propaganda, ei omin korvin ja silmin havaitut asiat ydinvoimalasta. Kävisitte ennenkuin puhuisitte.
Englannin lehdistössä esitettyen arvioiden mukaan AREVA: n voimalaitostekniikka on vaarallisen puutteellista. Puutteet koskevat erityisesti tietoteknisiä valvontalaitteja, jita ei ole tai niitä vasta suunnitelllaan.
- Englannissa Arevan tekniikka on hylätty mmista vaihtoehdoista, sen vaarallisuuden takia.
Luultavasti höskä poksahtaa hallitsemattomasti silmille jo ensikäynnistyvaiheessa.
Turvavyötä käyttämättömät liikenteessä kuolleet kirjataan Suomessa tilastoihin ns. tavallisina onnettomuuksina.
Kun itsetuhoisesti ajava henkilö täräyttää huomattavaa ylinopeutta 90 kymppiä vastaan tuleva rekan alle, niin turvavyötä ei haluta käyttää, osa silloin voi jäädä rekan alle kitumaan.
Tilastot siis laitetaan valehtelemaan, itsemurhan tehneiden kustannuksella, jotta voidaan kerätä sakkotuloja nollatoleranssin ja ”liikennevalvonnan” verukkeella.
Voimalakonsernit on helppo kääntää tuulivoiman kannalle. Käyttämällä pieni osa todellisen sähköntuotannon suunnittelusta korruptioon, on luvassa mittavat tukiaiset ja tuotteelle takuuhinta. Eikä fossiilien polttoa tarvitse vähentää hiukkaakaan:
Saksassa on suunnitteilla kaikkiaan noin 40 ruskohiililaitoksen rakentaminen tai laajennus
Tätäkö ”vihreät” haluavat.
http://www.coalfinger.com/ lisää hiilivoimaa – kauemmas vihertelystä ei voi paeta:
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article29193.ece
jan jöman kirjoitti:
”Englannin lehdistössä esitettyen arvioiden mukaan AREVA: n voimalaitostekniikka on vaarallisen puutteellista. Puutteet koskevat erityisesti tietoteknisiä valvontalaitteja, jita ei ole tai niitä vasta suunnitelllaan.”
LOL. ”Vaaralliset puutteet laitteista joita vasta suunnitellaan”. Kyllä ne ranskalaisetkin tajuaa että laitteet pitää olla olemassa ennenkuin voimalaa käynnistetään. Yleisestikin olen vähän skeptinen väittämiin, joiden perusta on ”lehdistössä esitettyjen arvioiden”. Oisko joku oikea asiantuntija antaa? Ja sellaisena en pidä kumiveneellä voimalasaaren rantaan päässyttä aktivistia, vaan sellaista jolla on koulutus ja kokemus.
Löytyi Hestholmenin saarelta juuri nippanappa koossa pysyvä hylätty puuvene. Päällystin sen pakkausmuovilla ja ankkuroin kivenmurikalla. Hauet oli 2 – 4 kiloisia. piti ajaa himaan kokkaamaan. Muutaman vein työmaan keittiöönkin.
Hiilivoimalan ja petrokemian paskahommista ydinvoimalaan on valtava harppaus. Sai todella käyttää ammattitaitoa ja hankittua kokemusta hosumatta. Pienikin asentajan huomaama puutteentapainen otettiin käsittelyyn. Tekniikan tri tuli kysymään ¨mitenkäs tämä sun mielestä pitäisi tehdä¨.
Venäläisestä protosta tehtiin todella luotettava ja turvallinen. Sielläpä tuo kehrää kuin kylläinen kolli uuninpankolla. Alun suurista ennakkoluuloista huolimatta.
Varsinkin ns. iso revisio antoi hyvän kuvan koko laitoksessa vallitsevasta huolellisuudesta ja tarkkuudesta. Naapurin asettamat varmuuskertoimet olivat petrokemiaan verrattuna suorastaan järkyttäviä.
Paikkaan johon Porvoossa asennettiin Neleksen venttiili, jonka seinämävahvus oli 10mm – oli venäjänpoika halunnut seinämäksi 30 mm. Samaa luokkaa muut suunnittelu- ja kuormitusmarginaalit.
Ei se haukien virvelöinti huonontanut työtäni, päinvastoin. Krapulaiset pantiin siivoamaan käytäviä. Siisteys on tärkeää sekin
Jouko, mukava kuulla että sinulle on jäänyt hyvä kuva työskenlystäsi Loviisassa. Kertomasi asiat ovat esimerkkejä hyvästä turvallisuuskulttuurista. Pyrimme samaan täällä Olkiluodossakin.
Niinpä – Petri ! En epäile etteikö homma onnistu ilman minuakin
tosin kokemukseni tiivisteistä, venttiileistä ja pumpuista menee tässä eläkkeellä hieman hukkaan.
Mielestäni OL3 on oikea valinta, suomalainen alan tietotaito saa kaivatun sysäyksen alan huipulle. EPR tyyppinä on lähellä Loviisalaisia ja sikäli kun olen päässyt selville – siinä on onnistuttu useissa kohdin parantamaan ajettavuutta ja helpottamaan huoltotoimia.
Valitettavasti ydinvoimalassakin on turvallisuudesta vastaamassa ihminen. Ihminen, joka on töissä kaupallista tuottoa tavoittelevassa yrityksessä.
Ihmisluonto ei muutu mihinkään. Ei tarvitse katsoa kuin vaikka viimeisimpään finanssikriisiin, niin nähdään mihin ihmisen ahneus johtaa. Jos pitää valita ”ihan pienenpienen” riskin ja oman bonuksensa menettämisen välillä, mikähän mahtaa valinta olla – turha selitellä, pidän kaikkia, jotka välittävät valitsevansa jälkimmäisen, valehtelijoina.
Voisin sulattaa ydinvoiman jos sitä tuottaisi vain voittoatavoittelematon taho, jonka johtoa ei mitattaisi rahalla, vaan useamman puolueettoman tahon mittaamalla toiminnan turvallisuudella.
HoHhoillaa!
Vaikuttaa siltä että vain Sinä omaat tuon ”puolueettoman tahon” statuksen. Kysymykseeni mihin tuo ”puolueettomus” perustuu et pysty vastaamaan. Kaipaamasi mittaukset on tehty tuhansia kertoja ja tulos on aina se ja sama:
Tuulimyllykulissin takana niitä todellisudessa pyörittävät bio/fossiili -termiset voimalat tuottavat saastaa joka ihan aikuisen oikeasti pilaa juomaeveden , hengitysilman, sulattaa jäätiköt, lisää rankkasateita. Köyhyyttä ja nälänhätää.
Fissiilit onneksi loppuvat maapallolta sitten kun kaiki muu (paitsi huulivoima?) on lopussa. Sopisi toivoa että jossain säästyisi pieni vihertävä ruohonkorsi jota S Hassin ottopojanpojat ei polttaisi lämmittäessään Siriuksen galaksilta lähetettyä ndjsvxz -avustussäilykepurkkia.
Huuliparonikin voisi laittaa sen raha/elämä -suhteen jonnekin muualle kuin omaan taskuunsa.
Sori vaan – huulivoima ei tuota saastaista voittoa kenellekään – Pekkarointi on täysin vapaata etu- ym. seikoista.
Jos asiasta keskustelee vakavasti, niin Suomi on harvoja maita, joissa on luotettava ja asiantunteva valvontaorganisaatio eli STUK. Täysin puoleeton se tuskin on (koostuu ihmisistä), mutta niin kauan kun mielipiteillä ei ole vaikutusta käytännön toimiin, niin tämän voi hyväksyä.
Eli valvonnan osalta en itse näe ongelmaa ydinvoiman lisärakentamisessa Suomeen. En vain näe ydinvoimaa merkittävänä globaalina ratkaisuja, mihin Suomen kannattaisi panostaa. Uusiutuvissa on tulevaisuus ja kasvu.
Ahneuden osalta nim. hoohoon kommentti on kutakuinkin noin. Kuitenkin lisäisin siihen ymmärtämättömyyden (silmien sulkemisen) omien tekojen seurauksilta. Silmien sulkeminen on taasen usein tiedostamatonta.
Hyvä esimerkki tästä on itse asiassa tämä foorumi. Foorumin ylläpitäjät toimivat palkan lisäksi myös siitä vakaumuksesta että ydinvoima on välttämätöntä. Ydinvoiman välttämättömyys taas perustuu ymmärtämättömyyteen uusiutuvien mahdollisuuksista. Perehtymällä asiaan paremmin tulee jokainen insinöörikin siihen johtopäätökseen että näin ei ole. Kivulias tie, mutta mitä aiemmin näin toimii sitä helpompaa ydinvoiman välttämättömyydestä luopuminen tulee olemaan. Noin vinkiksi, kokemusta on.
Vakavaksi tarkoitettu keskustelu ei voi sivuuttaa sitä että Suomessa ei ole hiiltä, öljyä, tuulta eikä juuri aurinkoakaan – vesivoimasta 95% jo rakennettu.
Jopa MTK on herännyt hoksaamaan että puu
menee polttamalla halvalla haaskioon. Kun metsästä tuodaan neulasetkin ei se karu moreeni montakaan sukupolvea tuota ilman raskasta lannoitusta.
Bioenergiaviljely on FAOn tilastojen mukaan 75% syyllinen ruuan hinnannousuun tähän mennessä. Fosfori on saatava kiertoon – se on alkuaine jota ei voida valmistaa. Sen polttaminen ja valuttaminen meriin tulee aiheuttamaan globaalin nälänhädän ja ruuan hinnannousun.
Hiiltä lienee muutamaksi sadaksi vuodeksi.
Kun voimalat varusetaan sähkösuotimin ja kaasunpesurein ”savu”kaasu on puhdas CO2. Jonka vaikutuksista kiistellään.
Mikäli Kiina tosissaan tekee kaikkensa kuten se lupailee – sen CO2 päästöt ovat vuonna 2030 vain samaa luokkaa kuin koko maailman päästöt nyt. Mitä tekevät muut kehittyvät maat siihen mennessä.
Maapallon rajattomien fissiilivarojen – joita ei voimalakäytön lisäksi kaipaa muut kuin asetehtaat – käyttö bio- ja fossiilipolton korvaajana ei ole tunne- tai mielipidekysymys. Vaan pakon sanelema välttämättömyys. Eettinen ja moraalinen myös.
Aurinko-, tuuli-, aaltoenergia tukee leveällä marginaalilla. Jätteiden käsittely fosforin talteenotolla ei kokonaan poisulje niiden energiakäyttöä. Läjäämisen haiseviksi kasoiksi kylläkin.
Varatuomari Juhani Santaholma selostaa ymmärrettävällä suomekielellä asiaan liittyvää juridiikka. Kiitos siitä.
Toisaalla:
” . .vaikka kuinka lauletaan Hoosiannaa . . .” biopolton ihanuudesta voidaan päivittäisestä uutisvirrasta helposti huomata miten tuhoisaa se on. Sademetsän keskenkasvuisen kasvuston polttaminen Suomessa liikkuvissa venäläisissä rekkavetureissa ääripään esimerkkinä.
Paikallinen väki raivaa lisämaata syvemmältä esim. Amazoonasista, alistuen kansainvälisten huumekartellien alihankkijoiksi. Mikä tarkoittaa tuloerojen räjähdysmäistä kasvua, asehankintoja ykstyisarmeijiolle, kv. terrorin tukemista ja ihmis- luontoarvojen täydellistä sivuuttamista.
Tuttua touhua – lapsena pakotettiin säestämään Hoosiannaa vanhalla tupakansavun turmelemalla urkuharmoonilla. Epävireesä kuin ”vihreä” ympäristönhoito.