Into Eternity 40
DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla esitetään lauantaina tanskalaisen Michael Madsenin ohjaama Into Eternity- draamadokumentti. Itse olin mukana elokuvan teossa sen alkuhetkistä lähtien, kun ohjaaja lähestyi Posivaa ja allekirjoittanutta ideallaan vuonna 2006. Keskeisenä käyttövoimana elokuvalle oli se, miten tieto loppusijoituspaikasta voidaan säilyttää tuleville sukupolville sekä kysymys siitä, pitäisikö loppusijoituspaikka merkitä tahattoman tunkeutumisen estämiseksi. Elokuvassa vastausta ei tarjota ja itse jäin kaipaamaan loppusijoitusratkaisun esittelyä, mikä olisi mielestäni auttanut ymmärtämään geologisen loppusijoituksen turvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Nyt elokuvassa jäädään pitkälti mystiikan tasolle.
Suomessa ja Ruotsissa suunniteltu loppusijoitusratkaisu, jossa käytetyt polttoaineniput pakataan yli 20 tonnia painaviin metallikapseleihin ja sijoitetaan kallioperään noin 400 metrin syvyyteen, estää jo sinällään tahattoman tunkeutumisen mahdollisuuden. Toisaalta on vaikea uskoa, että tulevaisuuden kuvitteellinen yhteisö, joka hallitsisi tekniikan, tiedon ja resurssit avata loppusijoitustilat, omaisi kyvyn nostaa massiivisen bentoniittiin puristuneen kapselin sijoitustunnelin pohjaan poratusta reiästä sekä pystyisi kuljettamaan kapselin maan pinnalle ja avaamaan sen, voisi olla tietämätön ydinjätteen loppusijoituksesta.
Madsen penää elokuvassa vastausta myös sille, pitäisikö loppusijoituspaikka merkitä näkyvillä symboleilla vai pitäisikö paikka kenties unohtaa. Totesin Michaelille, että tällä hetkellä on ajankohtaisempaa ja oleellisempaa osoittaa, että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus voidaan turvallisesti toteuttaa Eurajoen Olkiluodossa. Se on Posivan päätehtävä, kun yhtiö valmistautuu jättämään loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemuksen valtioneuvostolle vuonna 2012. Turvallisuusperustelu on keskeinen osa rakentamislupahakemukseen liittyvää dokumentaatiota ja sen arviointiin osallistuu lukuisa määrä kotimaisia ja ulkomaalaisia asiantuntijoita. Loppusijoituspaikan merkitseminen puolestaan tulee ajankohtaiseksi silloin, kun tiloja ollaan sulkemassa. Nykyarvion mukaan tämä tapahtuu aikaisintaan 100 vuoden päästä.
Ydinjätteen loppusijoituksen pohdiskelu käydään tietenkin tämänhetkisen tiedon perusteella. Ihme olisi ,jos maailma ei sadassa tai tuhannessa vuodessa muuttuisi niin paljoa, että jotain uuttakin pitää ottaa huomioon ydinpökäleitä säilöttäessä kuparikuoressa kissanhiekkaan.
Tulee mieleen vanhanajan huoltoasemat joissa naftaa valutettiin tahallaankin hiekkaan pölyämisen estämiseksi. Nykyisin nuo vanhat huoltoasemaympäristöt kaivetaan auki peruskallioon asti ja kuljetetaan satojenkin kilometrien päästä ongelmajätelaitokseen käsiteltäväksi.
Mitenkähän tuon y-jätteen kanssa sadan vuoden kuluttua?
Ydinsähköä tuotetaan yhä suuremmassa määrin maissa, joissa ei edes ole suomalaista peruskalliota vastaavaa hautapaikkaa. Jotain muuta on tehtävä. Neljännen polven reaktorit voivat käyttää osan jäännösenergiasta joka on noin 99% kokonaisenergiasta.
Uusien reaktorityyppien jäte taasen on huomattavasti vaarattomampaa ja puoliintumisaika lyhyempi. Kauhukuvien maalailu täällä on perusteetonta silloin jos itänaapurissa jätteet levitellään ympäriinsä kasoihin.
Kuten täällä yhdyskuntajäte.
”Totesin Michaelille, että tällä hetkellä on ajankohtaisempaa ja oleellisempaa osoittaa, että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus voidaan turvallisesti toteuttaa Eurajoen Olkiluodossa. Se on Posivan päätehtävä, kun yhtiö valmistautuu jättämään loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemuksen valtioneuvostolle vuonna 2012.”
Tässä sanottiin asiat yllättävän suotaan – Posivan tehtävä ei ole selvittää, onko loppusijoitus turvallista, vaan osoittaa että se on turvallista.
Posivan päätehtävä on siis retorisella argumentaatiolla osoittaa sopivaksi katsottu ennakkoasenne oikeaksi, ei tieteellisellä argumentaatiolla etsiä totuutta.
”Neljännen polven reaktorit voivat käyttää osan jäännösenergiasta joka on noin 99% kokonaisenergiasta.”
Kyseessä ovat varmaankin hyötöreaktorit, jotka eivät ole kaupallisessa mittakaavassa onnistuneet.
”Uusien reaktorityyppien jäte taasen on huomattavasti vaarattomampaa ja puoliintumisaika lyhyempi.”
Miten jonkin aineen radioaktiivisuuden puoliintumisaika lyhenee reaktorityypistä riippuen? Eikö aine ole sama?
Tapio O. Neva kirjoitti:
30. Tammikuuta, 2010 11:54
”Miten jonkin aineen radioaktiivisuuden puoliintumisaika lyhenee reaktorityypistä riippuen?”
Ei mitenkään. Eikä aineen vaarallisuus (säteilyn voimakkuus) tietenkään vähene, vaan kasvaa puoliintumisajan lyhentyessä.
Ydinvoiman kohdalla on vain vakiintunut käytäntö puhua niin, että kaikki uusi on aina parempaa kuin entinen.
Ovathan esimerkiksi uudet voimalat huomattavasti turvallisempia kuin vanhat, vaikka vanhatkin olivat täydellisen turvallisia. Loogisestihan tämä ajatus on täysin kestämätön, mutta ei se puhetulvaa rajoita
”Miten jonkin aineen radioaktiivisuuden puoliintumisaika lyhenee reaktorityypistä riippuen? Eikö aine ole sama?”
Siinähän se jekku just onkin – kun se aine ei ole enää sama. Parhaimmillaan päästään sadassa vuodessa luonnonuraanin säteilytasolle. Se haudattakoon luoliin – häiritsee sielläkin kyllä joitan epäonnistuneita populisteja.
On muuten melko hedelmätöntä eipäsjuupas ”keskustelua.” Ydinvoiman käyttö ja tarve ovat tosiasioita jotka eivät jankkaamisella hoidu eivätkä katoa minnekään.
Kaivattaisiin rakentavampaa kritiikkiä kuin epämääräisiä henkilökohtaisia herjoja ja täysin harhaisia vaihtoehtoja jotka vaarantavat koko biosfäärin olemassaolon.
Jouko A. Koskinen:”Siinähän se jekku just onkin – kun se aine ei ole enää sama. Parhaimmillaan päästään sadassa vuodessa luonnonuraanin säteilytasolle. Se haudattakoon luoliin – häiritsee sielläkin kyllä joitan epäonnistuneita populisteja.”
Mitenkään Normandian maihinnousuun jälleen viittaamatta pyydän selvittämään kemiallisin kaavoin, mistä polttoainetyypeistä on kysymys?
Mikäli kyse on hyötyreaktorista se, on kaupallisessa mielessä vuosikymmeniä vielä huuhaata eikä sitä voi ottaa huomioon.
Mikä on Jouko A. Koskisen kielen käytössä neljännen polven reaktori?
”Siinähän se jekku just onkin” – juu, eli syntyvä mahdollisesti naapurivaltioidenkin ydinjäte – jos ydinsähköä vientiin – kasattaisiin Olkiluodonkin – jo muutoinkin maanjäristysaluetta – kupeeseen ainakin 100 vuodeksi – jopa 100000 v kaivoon – houkuttelemaan sinne ydinterroristeja ja ydinsota-aihioita hinkuavia – kiitos ei!
http://www.greenpeace.org/finland/fi/dokumentit/100000vuottaTiivistelma
Ydinvoiman lisäkäyttö ja tarve on pelkkää haaveilua, ydinyhtiöiden pelkkää pörssikeinottelua kansalaisten, perussähkönkuluttajien kustannuksella. Kestävän kehityksen vaihtoehdot, ekoenergiat tekevät ryminällä tuloaan – on enää täysin turha puhua pelkistä ”viherpiipertäjistä”!
http://www.vihreat.fi/ydinvoima //taustamateriaalit
Netin hakukoneilla jokainen voi löytää ja perustella ihan mitä tahansa. Kuten myös olemassaolevia realitetteja kun/jos haluaa.
Jouko A. Koskisen argumentteja ei löydä edes Internetistä.
http://tieku.fi/maa/ilmasto-ja-ymparisto/ydinvoimaloiden-nelja-sukupolvea
Tuota neljännen sukupolven voimalaa ei ole edes olemassa ei edes koelaitoksena, joten siitä kirjoittaminen on aivan turhaa.
Kun siitä kirjoittamisesta menee kyläraitti- ja katu-uskottavuus, on tietenkin parempi viitata teinipeelojen tapaan KVG.
Olisin nyt edes odottanut approbatur-tasoista selitystä uraanista ja toriumista, mutta hassimiseksi jäi niin kuin TkL Satu Hassin induktiivinen ja kapasitiivinen reaktanssi ”meidän sähköinsinöörien iki omalla kielellä”.
Minusta se termi ”loppusijoitus” ei ole paras mahdollinen. Käytettyä yinpolttoainetta tullaan todennäköisesti tulevaisuudessa käyttämään uudelleen (toki käsiteltynä).
Meidän nyt tähän blogiin kirjoittavien kannalta se saattaa olla loppusijoitus, mutta tuskin se maailma kuitenkaan loppuu meidän mukanamme.
Polttoainesauvoja välivarastoidaan vesialtaisiin melkoisen pitkän aikaa ja sen jälkeen varastoitaneen niihin kuparikapseleihin peruskallioon – mutta ei välttämättä ikuisiksi ajoiksi. Siksi se jälleenkäyttömahdollisuus kannattaisi ottaa jo varastointia suunniteltaessa huomioon.
Nimimerkki Tapio O Nevalle ja muillekin tiedoksi:
Täältä löytyy teknistä kuvausta 4. sukupolven reaktorityypeistä (6 eri konseptia joista 4 hyötö-tyyppisiä):
http://www.gen-4.org/Technology/systems/index.htm
Hyötöreaktori + pyroprosessointilaitos -yhdistelmällä jätteet hyötykäyttöön:
http://www.gemarsh.com/wp-content/uploads/SciAm-Dec05.pdf
Prosessoinnin jälkeen jäljelle jäävä jäte on vaarallisimmilta komponenteiltaan lähinnä cesium-131 ja strontium-90 -isotooppeja, joiden puoliintumisaika on n. 30 vuotta. Jäte pysyy säteilyltään vaarallisena vain muutamia satoja vuosia.
Koelaitoksia on jo rakennettu mm. Intiaan ja Japaniin. Teknisesti homma siis on jo osoitettu toimivaksi (jo kymmeniä vuosia sitten itse asiassa). Noin v. 2025-2030 paikkeilla olisi mahdollista rakentaa kaupallisia laitoksia, jos vaan investointeja riittää. Uraani on kuitenkin toistaiseksi niin halpaa, ettei kiinnostus ole vielä kovin suurta.
Kiitos Arnold! Suomessa on kuitenkin tahti niin stahanovilainen, että Fortumin pitäisi TGK-10:n tappioiden vuoksi saada Loviisa-3 aikaiseksi jo ennen kuin Loviisa-1:stä ja Loviisa-2:sta aika jättää eli ennen 2025-2030, TVO:n pitäisi saada tahkota rahaa sähkönviennillä Ruotsiin Fenno-Skania pitkin sekä vielä pitäisi pelastaa Viro ja Latvia viemällä Loviisasta sähköä Viroon ja Latviaan Estlinkin kautta.
Nyt pelataa naiskansaedustajilla ja muilla mennekiineilla todella isojen poikien energiakartellipeliä.
Miksi TVO ei saisi ”tahkota rahaa viemällä sähköä Ruotsiin”?
Se olisi voitollista vientitoimintaa, josta yhteiskunta ”tahkoaisi” verotuloja.
Miksi TVO ei saisi ”tahkota rahaa viemällä sähköä Ruotsiin”?
=> Siksi, että Ruotsi voi rakentaa oman ydinvoimalansa tarpeisiinsa eikä sotkea Olkiluoto.4:llä Suomen energiamarkkinoita.
Puhutaan loppusijoituspaikasta, kun tuo alkusijoituspaikan rakentaminen on TVO:n neuuvottelutaidoilla Arevan kanssa hieman ammattitaidotonta.
TVO:n ja Arevan välinen sopimus mahdollistaa seuraavan Lähde: HS:
1.
Alun perin voimalan piti maksaa noin kolme miljardia euroa. Nyt arvioidaan, että sotkujen takia loppuhinta on vähintään 4,5 miljardia euroa – todennäköisesti enemmän.
Ja kustannuksiin on laskettava se, että tilaajalta TVO:lta jää saamatta ainakin kolmen vuoden ydinvoimatuotanto vuosilta 2009–2012.
Kumpi ottaa taloudellisesti takkiinsa työmaan viivästymisestä, TVO vai Areva?
”Siitä on meidän ja Arevan kanssa erimielisyys, joka on nyt välimiesmenettelyssä. Laitostoimitussopimus on kiinteähintainen sopimus, ja me pidämme siitä kiinni”, Silvennoinen sanoo.
sekä tämän…
astoinkäymiset eivät ole lannistaneet TVO:ta. Se suunnittelee jo seuraavaa ydinvoimalaa, Olkiluoto 4:ää.
Totta kai takaiskut ovat yllättäneet TVO:nkin, mutta paljon on kuuden vuoden aikana myös opittu.
”Yksittäistapauksien käsittely mediassa saattaa antaa hieman väärän kuvan työmaasta”, TVO:n Silvennoinen sanoo.
Niin ne Olkiluoto 3:n yksittäistapaukset? Lokakuussa 2009 STUK huomautti siitä, että jäähdytysjärjestelmän putkien hitsauksessa ja valvonnassa ei ole noudatettu sääntöjä. Toukokuussa 2009 se vaati pääkiertoputkien hitsauksen keskeyttämistä ja selvitystä vioista. Heinäkuussa 2008 STUK totesi automaatiosuunnittelussa puutteita. Vuonna 2007 työmaalla oli valettava uudestaan pääkiertoputkistot. Vuonna 2006 STUK löysi huokoisuutta betonista, jolla oli valettu reaktorirakennuksen pohjaa. Sen lisäksi STUK on vaatinut lisäselvityksiä muun muassa rakennuspiirustusten puuttumisesta ja kielimuureista.
”Eri osapuolilla oli aluksi liiankin ruusuiset kuvitelmat siitä, että tämä olisi helppoa”, STUKin johtaja Tiippana sanoo.
Keitä nämäsinisilmäiset osapuolet ovat?
”Laitostoimittajat, tilaaja Suomessa ja suuri yleisö.”
Jouni Silvennoinen, oletteko TVO:lla olleet sinisilmäisiä? ”En usko, että meidän puolelta on kuviteltu, että tämä olisi helppo projekti. Meillä on paljon henkilöitä, joilla on kokemusta aikaisempien voimaloiden rakentamisesta.”
Entä ne puolalaiset rakentajat. Mikä maku heille jäi Olkiluodon työmaasta?
”Olen onnellinen, että lähdin sieltä, olen nyt kotona ja työskentelen rauhallisesti”, puolalainen Zbigniew Mulczynski sanoi haastattelussa. ”En koskaan palaisi sinne mistään hinnasta. Ihan totta. Raha ei ole tärkein asia. Stressi siellä oli uskomaton.”
Lähde HS: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Rakentajat+kertovat+Olkiluodon+ongelmista/1135252524882
Suhtaudun tuohon Greenpeaceen henk koht. hieman varauksella mutta kyllä TVO on tehnnyt tuon ydinvoiman kritiikin hieman turhan helpoksi…
Linkki Greenpeacein sivuille
http://www.greenpeace.org/raw/content/finland/fi/dokumentit/ol3taustapaperi.pdf
Tulevista teknisistä ydinvoimaratkaisuista on Energiateollisuus toimittanut Ydinvoima ja innovaatiot -nimisen julkaisun. Siinä on kuvattu nuo 4. reaktorisukupolven jutut yhtä lailla kuin fuusio. Kirjoitukset ovat alan johtavilta suomalaisilta asiantuntijoilta ja varmasti selventävät kiinnotuneille näitä käsitteitä sekä eroja nykyisten, rakenteilla olevien ja tulevien ydinvoimalaitosten välillä. Löytyy täältä: http://www.energia.fi/fi/julkaisut
Linkki sivuilla ei toimi, mutta kuukkeli löytää: Ydinvoima ja Innovaatiot
Mielenkiintoinen läpyskä, sijoittuu neutraalin tiedotuksen ja propagandan välimaastoon. Paljon asiaa, mutta muutamat ongelmat jätetty vähemmälle huomiolle.
Yksi seikka kiinnitti huomiota sivulla 16 koskien neljättä sukupolvea: ”Eivät sovellu ydinasemateriaalin lähteeksi”.
Nyt olen tyhmä kemisti, mutta eikö hyötöreaktoreilla Pu-239 isotoopin tuottaminen ole varsin helppoa = kustannustehokasta? U-238 nimenomaan muuntuu Pu-239:ksi, jota tarvitaan mahdollisimman puhtaana (vähän isotooppeja 240-242). Sijoittamalla U-238 reaktoriin sopivasti ja valitsemalla alhainen ”burnup rate” saadaan pommikelpoista materiaalia (weapon grade plutonium) varsin tehokkaasti – siis jos näin halutaan.
Vai onko kaikki 4. sukupolven reaktoreihin kuuluvat hyötöreaktorit sellaisia että tämä ei ole teknisesti mahdollista?
Eli onko tätä taustaa vasten väite: ”Eivät sovellu ydinasemateriaalin lähteeksi” mielestäsi oikea?
Minusta se ei ole erityisen oleellista saako neljännen sukupolven reaktoreilla tehtyä jollakin konstilla ydinasekelpoista ainetta.
Se on oleellista, että valvotaan voimaloita ja koko ketjua.
Uuden polven reaktoreista lisää hyvää lukemista kemisti-Jarille ja muille:
Gen IV yhtenä kriteerinä on juuri tuo yli 90% puhtaiden Pu239 tai U235 isotooppien esto, eli missään vaiheessa ei saa syntyä pommikelpoista yli 90% Pu239
Myös Th-reaktorit ovat hyviä tuon profileration resistancen kannalta
Hyvä yleinen tietolähde on http://www.world-nuclear.org
http://www.world-nuclear.org/info/inf12.html
Mites Jari muuten huolehditaan ettei missään terroristit saa käsiinsä pakullista (suht helposti saatavia ) hermomyrkkyjä, sariinia, sinappikaasua, ammoniumnitraattia, bensaa, yms . Niitä sopivasti sijoittelemaalla saa pahaa jälkeä…
Ydinpomminteko on miljoona kertaa vaikeampaa, kuten Iranin ponnistelut osittaa. P-Korea sai Venäjältä tuollaisen nopeakäyntisen Pu-reaktorin, jolla pystyy tekemään isolla ponnisteuksella tosin tekemään pommeja. IAEA ja muut tekee isoja ponnisteluja estääkseen ydinmateriaalin syntymisen- hyvin tuloksin toistaiseksi ainakin.
Gen IV yhtenä kriteerinä on juuri tuo yli 90% puhtaiden Pu239 tai U235 isotooppien esto, eli missään vaiheessa ei saa syntyä pommikelpoista yli 90% Pu239
Myös Th-reaktorit ovat hyviä tuon profileration resistancen kannalta
Hyvä yleinen tietolähde on http://www.world-nuclear.org
http://www.world-nuclear.org/info/inf12.html
Jari,
Tuossa lainaamassasi lauseessa on enemman kysymys neljannen sukupolven teknologian tavoitteista kuin siita mihin nopeita reaktoreita voidaan tai ei voida kayttaa. Yleisesti ottaen Gen-IV -teknologia pitaa sisallaan koko polttoainekierron, ei pelkkaa reaktoritekniikkaa, ja teknologian lisaksi kyse on ydinenergian uusista sovelluskohteista ja sille asetetuista vaatimuksista.
On ihan totta etta plutoniumia pystyy valmistamaan reaktorilla kuin reaktorilla jos siihen vaan loytyy tahtoa. Toiset reaktorityypit soveltuvat tarkoitukseen paremmin, toiset huonommin. Toisaalta mikaan reaktori ei tuota pommiluokan plutoniumia jos sita ei tahan tarkoitukseen varta vasten haluta kayttaa. Oikean plutoniumkoostumuksen saavuttamiseksi uraania pitaa sateilyttaa suhteellisen lyhyen aikaa, mika on hankalaa jos laitos samalla jauhaa sahkoa yhtamittaisesti kuukausikaupalla.
Nopean hyotoreaktorin sanoisin olevan pikemminkin tehokas kuin helppo tie plutoniumin valmistukseen. Ketjureaktio tuottaa paljon ylimaaraisia neutroneita, jotka voidaan sydamen uraanivaipassa kayttaa uuden polttoaineen (plutoniumin) valmistukseen. Hyotaminen tarkoittaa juuri sita etta reaktori tuottaa enemman polttoainetta kuin kuluttaa. Teknologia on kuitenkin vaikeaa ja kallista, ja vaatii alkuun paasemiseksi plutoniumia tai korkeasti vakevoitya uraania.
Perinteisesti pommiplutoniumin valmistukseen on kaytetty raskasvesi- tai grafiittimoderoituja reaktoreita. Naiden reaktorityyppien etu on se etta ne voivat kayttaa polttoaineenaan luonnonuraania. Plutoniumin valmistuksesta haaveileville tama tarkoittaa sita etta prosessi ei ole riippuvainen vakevoidyn polttoaineen saatavuudesta, eli ydinaseohjelman voi saada helpommin kayntiin kansainvalisen valvonnan ulottumattomissa.
Eli kun puhutaan nimenomaan ydinaseteknologian leviamisesta maihin joilla sita ei entuudestaan ole, niin en usko etta nopeat reaktorit ovat se suurin uhka, silla huomattavasti helpompia ja halvempia tapojakin on. Maalta jolla on valmiudet tallainen reaktori rakentaa, loytyy varmasti myos tarvittaessa keinot valmistaa plutoniumia ihan perinteisillakin konsteilla.
Gen-IV -teknologiassa ydinasemateriaalin leviamisen estaminen liittyy enemman polttoaineen jalleenkasittelyyn, jota korkea-aktiivisen ydinjatteen maaran vahentamiseen tahtaava suljettu polttoainekierto vaatii. Neljannen sukupolven jalleenkasittelyteknologioissa prosessit pyritaan kehittamaan sellaisiksi etta pommisovellusten kannalta kriittiset komponentit pysyvat muiden aineiden mukana, eika esimerkiksi plutoniumia eroteta ollenkaan uraanista tai sivuaktinideista.
Neljannen sukupolven reaktorikonsepteista loytyy myos lyijyjaahdytteinen nopea reaktori, joka on suunniteltu erityisen ”proliferaatioresistentiksi”. Ajatus perustuu siihen etta reaktori voi toimia vuosikausia samalla polttoainelatauksella. Systeemi toimitetaan asiakkaalle yhtena kokoaisuutena, ja vaihdetaan uuteen kun polttoaineesta loppuu puhti. Reaktori pysyy suljettuna koko kayton ajan, eika mitaan varsinaista teknologiasiirtoa tapahdu. Tama on yksi lahestymistapa tuoda ydinenergian edut maihin joilla ei ole kykya hallita teknologiaa itse, tai joiden kayttoon sita ei syysta tai toisesta haluta luovuttaa.
Kiitos Jaakko valaisevasta vastauksesta. Nyt täytyy paljastaa että olin ilkeä ja esitin tyhmää provosoidakseni keskustelua eli suurin osa asioista oli jo tuttuja. Toivon mukaan moni muu lukija sai rautaisannoksen asiaa.
Jos asiaa ei osaa tarkemmin, niin Energiatellisuuden tuottamasta läpyskästä jää se mielikuva että Gen IV reaktorit eivät soveltusi aseplutoniumin tuotantoon.
Jos ottaisin 100 kadunmiestä ja luetuttaisin Gen IV osion ja kysyisin sen jälkeen että voiko esitetyillä reaktoreilla tuottaa asemateriaalia niin veikkaisin pääosan vastaavan negatiivisesti. Se että kyse on vain Gen IV ohjelman tavoitteista ei käy juuri mitenkään ilmi. Tämän tyyppisessä viestinnässä ollaan pitkälti propagandan puolella.
Kuten totesit hyötöreaktorit on tehokas tapa tuottaa plutoniumia ja sen vuoksi esimerkiksi Intian hyötöreaktorihankkeita voidaan pitää lähinnä sotilashankkeena.
Polttoainekierto on oma lukunsa. Siinä hyötöreaktoreilla on mahdollista saada jäte ydinaseisiin hyvin heikosti soveltuvaksi. Likaiset pommit ovat kuitenkin asia erikseen.
”Teknologia on kuitenkin vaikeaa ja kallista, ja vaatii alkuun paasemiseksi plutoniumia tai korkeasti vakevoitya uraania.”
ja
”Maalta jolla on valmiudet tallainen reaktori rakentaa, loytyy varmasti myos tarvittaessa keinot valmistaa plutoniumia ihan perinteisillakin konsteilla.”
Noniin. Tässä ja kirjoituksesi loppuosassa päästään oikeastaan asian ytimeen. Ydinteknologia, erityisesti hyötöreaktorit, soveltuvat vain maihin, joissa teknologinen taso ja valvontamekanismit ovat kunnossa. Kuten Suomessa.
Polttoainekierron tiettyjä osia, kuten isotooppirikastusta, ei voida antaa vaikeasti valvottaviin maihin, joilla voi olla ydinaseintressejä. Rikastettu uraani on se helpoin tie ydinasevaltioksi. Tapaus Iran on luonnollisesti hyvä esimerkki. Veikkaan että moni ei myöskään haluaisi Iraniin hyötöreaktoreita.
Ydinteknologian kehittämistä on perustettu sillä että kun länsimaat käyttävät ydinvoimaa niin fossiilipolttoaineet jäävät kehitysmaille. Eli hintariski jätetään maille, joilla on muutenkin ongelmia talouden ja demokratian kanssa. Joku voisi kutsua tätä(kin) uuskolonialismiksi. En kannata ideaa.
Jos lähdetään tarkastelemaan tilannetta että globaalit energiaongelmat ratkaistaisiin suurelta osin ydinvoiman avulla tullaan polttoainekierron osalta nopeasti suo siellä vetelä täällä – tilanteeseen. Näköpiirissä (kaupallisena 2030) ei ole ydinturvallisuuden kannalta ja/tai teknillistaloudellisesti ratkaisuja, joilla yhtälö ratkeaa. Teknologisen kehityksen ennustaminen tuota pidemmälle on onnenkauppaa – tai haaveilua. Aika moni tutkija tämän ymmärtää, mutta muut eivät.
Jos perkaa asiaa riittävän pitkälle ja katsoo ne mahdollisuudet joita uusiutuvilla energiamuodoilla on, täytyy hämmästellä että on vielä niin monia, jotka uskovat että ydinvoima on välttämätöntä muutaman vuosikymmenen päästä. Ilmankin pärjätään, ilman merkittävää elintason laskua.
Edellä mainittu ei tarkoita sitä eikö ydinvoiman käyttöä voitaisi jatkaa, mutta missä, millä teknologialla ja miten paljon on kysymys. Mielestäni vain maissa ja alueilla, joissa uusiutuvat eivät jatkossakaan ole riittävän kustannustehokkaita ja lisäksi maissa on toimiva ja korruptoimaton valvontajärjestelmä.
Jari,
Lukaisin nyt lapi tuon ”Ydinvoima ja innovaatiot” -julkaisuun kirjoittamani kappaleen neljannen sukupolven ydinteknologiasta, enka kylla akkiseltaan huomaa etta missa kohtaa teksti lipsahtaa propagandan puolelle tai vaittaa etta teknologia ei soveltuisi ydinasemateriaalin valmistukseen. Ainoa kohta jossa asia on mainittu muiden tavoitteiden ohella on sivun 16 kuva reaktoriteknologian sukupolvista. Natriumjaahdytteista nopeaa reaktoria kasittelevassa tekstipatkassa itse asiassa sanotaan ihan selvasti etta hyotoreaktoritutkimusta on historiallisesti varjostanut se etta teknologia soveltuu termisia reaktoreita tehokkaammin ydinasemateriaalin valmistukseen, kuten edellisessa kirjoituksessanikin totesin.
Minulla ei ole tietoa siita miten tiiviisti Intian nopeiden reaktoreiden tutkimusohjelma on kytkoksissa maan ydinaseohjelmaan, mutta jos asia todella on niin kuin sanot, niin maa olisi tietaakseni ainoa maailmassa joka kayttaa nopeita reaktoreita pommiplutoniumin valmistukseen. Nopeita hyotoreaktoreita tarkeammassa roolissa ovat varmaan torium-uraani -kierrolla toimivat termiset hyotoreaktorit, silla Intialla on maailman toiseksi suurimmat toriumvarat.
Mainitsit etta hyotoreaktoreilla ydinjate on mahdollista saada ydinaseisiin heikosti soveltuvaksi. Tama lause jattaa aika paljon sanomatta, silla ydinjate (kaytetty polttoaine) soveltuu aina huonosti ydinasemateriaaliksi, ellei reaktoria ole kaytetty varta vasten tallaisen materiaalin tuottamista silmalla pitaen.
Ydinteknologia tulee tietysti aina olemaan erityisasemassa ja vaatimaan kansainvaliselta yhteisolta tehokasta valvontaa. Neljannen sukupolven teknologia ei tata asiaa luonnollisesti muuta.
Mita ydinenergian valttamattomyyteen ja uusiutuviin energiantuotantomuotoihin tulee, niin mina en ole ainakaan nahnyt ainuttakaan skenaariota jossa ydinvoiman osuus olisi nostettu niin korkeaksi etta uusiutuville ei olisi jaanyt ihan reilusti tilaa. Eikohan se paras vaihtoehto ole turvautua kaikkiin saatavilla oleviin teknologioihin, tai vahintaan olla sulkematta mitaan pois niin kauan kun se kaikki ongelmat kertaheitolla poistava ratkaisu on viela hakusessa?
Tuo kommentti propagandasta oli tarpeettoman kärjistävä. Pahoittelut tuottamastani mielipahasta.
Tosiasia on että kun materiaalia tuottaa paljon ja nopeasti oman tutkimustoimen ohessa sattuu lapsuksia. Sitten jotkut rupeavat tekemään tikusta asiaa nettifoorumeilla.
Asiaan vihkiytymättömät lainaavat kuitenkin suoraan lauseita, erityisesti kuvista, ja sen vuoksi on syytä olla tarkkana. Kiinnitin itsekin ensi selailulla myös kuvatekstiin huomion. Parempi ilmaisu olisi kuvassa ollut ”soveltuvat huonosti ydinasemateriaalin lähteeksi” joka olisi mielestäni parempi käännös Tiekartan englanninkielisestä ilmaisusta ”Proliferation Resistant”, joka ei käänny suoraan mitenkään.
Intian nopeiden reaktoreiden tutkimusohjelman käytöstä asekelpoisen plutoniumin tuotantoon viittaan Alexander Glaserien kirjoituksiin, joita joskus luin. Muistin kirjoitukset kuitenkin hieman väärin. Niissä tarkastellaan _mahdollisuutta_ soveltaa reaktoreita plutoniumin tuotantoon. Eli väite että ne voidaan katsoa osaksi aseohjelmaa on siten perustelematon ja sen vedän takaisin.
”Eikohan se paras vaihtoehto ole turvautua kaikkiin saatavilla oleviin teknologioihin, tai vahintaan olla sulkematta mitaan pois niin kauan kun se kaikki ongelmat kertaheitolla poistava ratkaisu on viela hakusessa?”
Olen samaa mieltä että vaihtoehtoja ei ole syytä sulkea pois. Yllättäviä läpimurtoja voi tapahtua, tämä on nähty. Tutkimusrahasta on kuitenkin jatkuva kilpailu ja silloin kysytään aina mihin panokset kannattaa laittaa ja siitä on syytä käydä keskustelua, avointa ja rehellistä sellaista. Paras vaihtoehto olisi toki energiatutkimuksen yleinen reipas lisääminen.
Skenaarioista voi todeta sen että Energiateollisuuden skenaariossa Suomelle ei tuulivoima ole vuonna 2050 tavoittanut %-tasoa, jonka EU tavoittaa nykykehityksellä jo ennen vuotta 2020. Ydinvoimalle on varattu rapiat 50%. Miten juuri Suomessa tuotetaan tämmöisiä skenaarioita? Liittyisikö muutamaan hakemukseen?
Jari: ”Skenaarioista voi todeta sen että Energiateollisuuden skenaariossa Suomelle ei tuulivoima ole vuonna 2050 tavoittanut %-tasoa, jonka EU tavoittaa nykykehityksellä jo ennen vuotta 2020.”
Todellisuudessa siinä skenaariossa rakennettaisiin Suomeen aivan LIIKAA tuulivoimaa, sillä Suomeen EI ole järkevää rakentaa lisää tuulivoimaa. Mitä enemmän Suomeen rakennetaan tuulivoimaa sitä kalliimmalsi sähkö käy ja sitä huonommaksi Suomen kilpailukyky muuttuu.
Tuulivoimaa SAATTAA olla järkevää rakentaa jonnekin Pohjanmeren rannikolle, jossa on oleellisesti paremmet tuuliolosuhteet kuin Suomessa.
Kiitos Jaakolle ja Jarille hyötöteaktorien lyhyen ytimekkäästä breefauksestanne!
OK, oleellista on se, että hajautettua, monipuolista ekologista energiatuotantoa tarvitsemme, merkitsi sitten ilmastonmuutos sään lämpenemistä tai sään muutos ilmaston jäähtymistä ja jäätiköiden taas jäätymistä…
Vanha ydinteknologia on vain väliajan ratkaisu siirryttäessä kestävän kehityksen ekoenergiaratkaisuihin. Vuotoksen allas säätövesienergiana tarvitaan perusvoimana käyttöön. Päästöttömät CHP- sähkö-/lämpöenergia voimalat (kotimainen ”häkäpönttö” GasEK , ym. biovoimalat) tekevät tuloaan, samoin vääjäämättä niin suur- kuin pienspiraalituuliturbiinitkin (kotimaiset Windside ja Windspiral , pian kiinalaisetkin edullisillaan mukana elleivät halpene kuluttajaystävällisiksi…), samoin kotimainen aaltoteknologia (vrt. Portugalin koekäyttö); ilma-, maa- vesilämpöpumppuineen, passiivirakennuksineen energian käytön ja hyödön tehokkuudeen ja vähentämisen lisäksi. – Huonon hyötysuhteen bulkkiteknologiaa emme tarvitse – innovaatiotoita tilalle (miten?)…
Eräs kaveri tienaa parilla 1 1/2 MW tuulipropellilla hyvällä tuulella 3000 € päivässä eräällä Tanskan omavaraisella tuulipropellisaarella – tuulispiraaliturbiinein (teor. korkeus 220m) hän tienaisi ainakin 4000 €/pv – hyödyntäen spiraalivoimalaa jo tuulennopeuksista n. 1 m/s alkaen täysmääärisesti – myrskytuuletkin pyörien…
Saksassa myrsky pyöritti tuulivoimaloita – propelleja – eräänä joulukuun ilta-yöpäivänä 100 TWh eli saman kuin 20 ydinvoimalaa yhteensä. Leipzigin energiapörssissä sähkön hinta tipahti syvälle miinukselle. Sähköntuottajat joutuivat maksamaan verkkoon syöttämästään sähköstä 20 senttiä kilowattitunnilta päästäkseen sähköstään eroon…
No – ryöpsähdyksiä toki vain, mutta kuitenkin kaikitenkin – hajautettuna korkeintaan parinkymmenen prosentin katteella tuulivoima ei tarvitse paljoakaan lisäksi säätöenergiaa – vaihtelevat tuuliolosuhteet kompensoivat toinen toisensa…
P.S. Valaiskaapa hieman IFR- ydintekniikkaa, kiitos!
IOH
Hyvä että Suomessakin aletaan herätä näihin uuden polven tekniikoihin.
Olen ollut huolestunut suomalaaisestaa IV Gen- alan osaamisesta.
Googlatessa alan tutkimuksia, ei sieltä suomalaiaa juuri löydy- vieläkään?
Olen ymmärtänyt niin, että meillä Tekes ja Akatemia ovat kategorisesti kieltäytyneet rahoittamasta uutta ydintekniikkaa.
Niitten mielstä pitää vaan tutkiskella polttovoimaloita ja tuulimyyllyjä?
yllä Japani, Ranska, Kiina, Intia, Venäjä ja nyt myös USA rakentaa
hiilivapaata energiatuotantoaan aika pitkälle 4. polven (pääosin
nopeaneutroni)reaktorien varaan.
Kuulapetireaktori PBMR eri versioissaan on jo aika pitkällä, toivottavast öljyfirmat ei pistä kaapuloita rattaisiin.
Vaikka mielstäni öljyfirmojen kannattais pitkän päälle ryhtyä vedyn tuottajiksi öljyn korvaajaksi.
Mitsubishi HI, Kiina, amerikkalaiset panostaa siihen
Metallisulajäähdytteiset samaten, venäläinen BN-350 taisi toimia
erittäin luotettavasti 30 v suolanpoistossa. BREST reaktori myös lupaava 4. polven konsepti.
www(dot)world-nuclear(dot)orginfo/inf98.html
Ranska:
www(dot)world-nuclear(dot)orginfo/inf40.html
Japani:
www(dot)world-nuclear(dot)orginfo/inf79.html
ja uutena nyt Obaman USA:
www().energy.gov/news/documents/2010nuclearfuture_memo.pdf
Hyvä että Suomessakin herätään niistä keskustelemaan julkisuudessakin,
kiitos Jaakko ja Arnold ja Putkinen tietysti.
Myös STUK ja muut oikeat ydintekniikan asiantuntijat voisivat esiintyä
julkisuudessa enemmän- virkatyönäkin.
Kansa joutuu nyt olemaan aika lailla noiden ekomystikkojen
yms.näkemysten varassa.
Profilation resistance:
www(dot)world-nuclear(dot)orginfo/inf12.html
Kannatan alkuvaiheen T&K rahoitusta kaikkeen lupaavaan teknologiaan.
Suomen pitäisi monikertaistaa julkiset panokset tutkimukseen, esim 4%
BKTsta julkinen rahoitus.
Muttaa kun meillä on näitä miljardien maataloustukia yms.
Syöpätutkijoita, elintarviketutkijoita, yms odottaa suuret keksinnöt
geenitekniikan nykyvaiheessa.Siellä voisi löytyä niitä uusia Nokioita,
vaan taitavatpa mennä nekin Intiaan?
Tuulivoimaa kannattaa rakentaa hyviin tuulioloihin, joissa päästään
yli 30% käyttöasteeseen ja jossa on runsaasti vesivoimaa nopeaksi
varavoimaksi, kuten Norja?
Mutta jonkin kypsän teknologian tukeminen vuosikymmeniä miljardien
syöttötariffeilla on katastrofi.Varsinkin kun se ei juuri auta
pääasiaa eli CO2-poistoa.
Olen varma että Saksa ja Tanska luopuu niistä lähivuosina
syöttötariffeista – kapinahenki kasvaa ,kallista energia, veroja ja -
epäonnistumista hiilenpoistossa.
Nythän Saksaan rakennetaa kymmeniä hiilivoimaloita ?
Saksan ja Tanskan 20 v kokemukset uusiutuvien tukemisesta ja käytöstä:
hyvin kalliita ja tehottomia CO2-poiston kannnalta .
Miksikö tämä on tärkeää meille?
Suomen kansantalous on katastrofin partaalla kun teollisuus karkaa
edullisempiin maihin.
Meillä oli vuosikymmeniä tarjolla teollisuudelle edullista energiaa,
mikä korvasi muita kalliimpia tuotannontekijöitä, kuten puuta,
kuljetuksia, työvoimaa.
Mutta kun päättäjämme – härskit viherhypettäjät lobbasi kovasti – ovat
jarruttaneet vuosikymmeniä järkevän ja edullisen lisäydinvoiman
rakentamista, niin sekin kilpailuetu on mennyttä.
Teollisuus joutuu tekemään johtopäätöksensä ja lähtemään maasta, Suomi
ei ole enää kilpailukykyinen sijaintimaaksi.
Satoja tuhansia yksityisen puolen oikeita veronmaksajia joutuu nyt työttämäksi.
Se tietää katastrofia verokertymille ja siis
hyvinvointiyhteiskunnallemme ja sen kykyyn huolehtia sairaista,
lapsista, vanhoista – ja oikeista tulevaisuusinvestoinneista mm
korkeakouluhin.
Viherhypettäjien pitäisi nyt reilusti ottaa vastuu tekemästään
suunnattomasta pahasta yhteiskunnalleme – menkää edes navetaan taakse
miettimään syntejänne.
Nyt me sadat tuhannet yksityisen puolen nykyiset ja tulevat työttömät
odotamme- anteeksipyyntöänne edes?
Talousanalyysien tiivistelmä ja linkit:
Saksa saa sähköstään mitättömän vähän n 0,6% aurinkopaneeli (PV)
sähköstä – siis vaikka siihen on panostettu pian 100 miljardia vuosien
myötä…Kts alla oleva linkki.
Saksa tukee aurinkopaneeli (PV) -sähkön tuottajia hulppeasti n 45 c
per kWh (450€/MWh) – eli noin 10-20 kertaa ydin-, vesi-, kaasu- tai
hiilisähkön hinta.
Vuodessa Saksa tukee noita aurinkopaneelituottajia n 8 miljardilla
eurolla, aika huikea summa noin pienestä sähkömäärästä!
Jokainen PV-alalla työskentelevä saa yhteiskunnan tukea noin 170 000
euroa! Erittäin kalliita työpaikkoja siis – lienee kalliimpia kuin
joidenkin EU-maiden maatalous/elämäntapa-intiaanien työpaikat?
CO2-tonnin vähentäminen PV-sähköllä maksaa 750€, 20-30 kertaa
päästömaksun hinta. Siis erittäin kallis tapa CO2-päästöjen
vähentämiseen
Tuulivoimaa Saksa saa noin 6% sähköstään. Saksa tukee myös n 8 c/kWh
(80€/MWh) takuuhinnalla aika ruhtinaallisesti tuulisähkötuottajia,
yhteensä useita miljardeja per vuosi. Saksassa onkin melkein kenen
vaan kannattanut investoida tuulimyllyihin -aika huonoihinkin
tuulioloihin, jolloin niiden käyttöaste jää 10%. On syntynyt
tuuliparonien luokka. CO2-tonnin vähentäminen tuulivoimalla maksaa 54
€ – siis aika kallista?
Tuulivoima tarvitsee kalliin sähköverkon suuren, satunnaisen ja
nopean vaihtelunsa takia.Se lisää paljon tuulivoiman
kokonaiskustannuksia.
Tuuli tarvii 100% varavoimaa tuulen satunnaisuuden takia, Vesivoima
olisi ihanteellista nopeaa säätövoimaa, Saksassa sitä on kuitenkin
hyvin vähän ( n 4%), joten siellä rakennetaan 30 uutta hiilivoimalaa
kun tuulivoiman määrä on kasvanut runsaiden tukiasten ansiosta !
Siis päästöt lisääntyy vaikka rahaa palaa holtittomasti- pää tulee
sielläkin vetävän käteen pian…
Käytännössä Saksa tekee yhä 90% hiilellä, ruskohiilellä, kaasulla ja
ydinvoimalla – 20 v ja satojen miljardien eurojen uusituvien
tukemisen jälkeenkin ?
Tarkemmin:
http://www.rwi-essen.de
Rheinisch-Westfälisches Institut für Wirtschaft s forschung
Economic impacts from the promotion of renewable energies:
The German experience
Final report October 2009
www().cepos.dk/fileadmin/user_upload/Arkiv/PDF/Wind_energy_-_the_case_of_Denmark.pdf
Ilkka,
Tarkoitatko tuolla IFR-ydinteknologialla Integral Fast Reactor -hanketta vai mita? Termi ei minulla akkiseltaan soita kelloja.
Integral Fast Reactorhan on USA:ssa aikanaan vireilla ollut hanke jossa tarkoituksena oli kytkea yhteen natriumjaahdytteinen nopea reaktori ja jalleenkasittelyprosessi. Yksityiskohtia en ihan suoralta kadelta osaa kertoa, mutta voin kylla yrittaa selvittaa asiaa jos tama oli se mita tarkoitat?
En tieda onko tama asia ollut jo esilla, mutta suomessa on kylla meneillaan neljannen sukupolven reaktoreiden tutkimusta GEN4FIN-verkoston muodossa:
http://virtual.vtt.fi/virtual/gen4fin/
Nyt korjaan käsityksiäni.
Kun muutama (3-5 )vuosi sitten googlailin näitä Gen IV asioita, ei yhtään suomalaista nimeä ja sivua tarttunut haaviin.
Nyt tarttui, hyvä. Perun siis paaahimmat pelkoni.
Ilmeisesti ainakin Tekes rahoittaa ko tutkimusta nykyään, hienoa!
Mutta Etelä_Koreassa esim taidetaan satsata sata kertaa enemmän näihin tulevaisuuden teknologioihin.
Onkohan Suomi myöhässä ja liian pienin panoksin?
http://virtual.vtt.fi/virtual/gen4fin/links.htm
http://vp081.alertir.com/
Suomen tapauksessa asiaan kylla vaikuttaa varmasti se etta resursseja on sidottu aika paljon meneillaan oleviin kolmannen sukupolven reaktorihankkeisiin. Ja Etela-Koreasta saattaa loytya tutkijoitakin satakertainen maara.
IEAn R&D tilastoissa ei Gen IV:ää ole eritelty. http://wds.iea.org/WDS/Common/Login/login.aspx Etelä-Korean julkinen panostus koko ydintutkimukseen on noin 15-kertainen Suomeen verrattuna.
Tilastoitu julkisrahoitteinen ydinvoimatutkimus (fissio, fuusio, jäte ym.) vuodesta 1974 vuoteen 2008 on OECD maissa ollut 290 miljardia € suhteutettuna bruttokansantuotteeseen vuonna 2008. Laskettavissa tilastoja käyttäen.
Ottaen huomioon 1974 edeltäneen ajan ja ei-OECD – maat oltaneen välillä 500-1000 miljardia €.
Panostus energiatutkimukseen on OECD maissa alle kolmannes verrattuna öljykriisin jälkeiseen aikaan. Myös tämän saa tilastosta irti. Suhteessa globaaleihin haasteisiin on julkinen T&K panostus hämmstyttävän pientä.
Kai: ”Mutta Etelä_Koreassa esim taidetaan satsata sata kertaa enemmän näihin tulevaisuuden teknologioihin.
Onkohan Suomi myöhässä ja liian pienin panoksin?”
Minusta Suomen pienenä maana ei pidä yrittääkkään satsata kaikkein eniten Gen IV:n.
Rakennetaan nyt ensin mahdollisimman pian edes neljä uutta suurta ydinreaktoria Suomeen tuottamaan sähköä ympäristöystävällisesti ja halvalla. Kyllä me keretään mukaan siihen Gen IV:nkin aikanaan. Siinäkin voitaisiin sitten olla edelläkävijöitä joillakin kapeilla erikoisalueilla, kuten turvallisuudessa ja korkeassa käytettävyydessä.
OK Jaakko,
ilmeisesti se on juuri sitä Integral Fast Reactor-teknologiaa, tarttui vain ‘haaviin’ noilla muilla sivuilla…
Onkohan Kai asia niin, että kehittyvän teknologian ekoenergiat ennenpitkää syrjäyttävät kaikki uuden teknologian, uusien sukupolvienkin fissio- ja fuusioreaktorit? Kannattaako meidän silloin tuhlata vähiä resurssejamme ko. alan tutkimukseen ja kehitykseen? Sitä paitsi mitenkäs se kehitys menikään ydinalalla jo globaalisti, saatteko ikinä enää kiinni niiden etumatkaa?
Olkiluoto 3 on surkimus esitys koko ydinteknologiasta (vanhasta – ei Vanhasesta…) koko maailmalle – ja vielä siten Suomi – eikä esim. Ranska – huonona esimerkkinä. Ei hyvältä näytä jatkoakaan ajatellen. Niin kuin meidän markkinointimme kaikilla aloilla olisi jo muutoinkin hiipunut ylen takavasemmalla ja –alhaalla, näin myös ”kunnon” ydinteknologian kansantajuisen tietämyksen ”kaupustelu” suurelle yleisölle… Kyllä Energiateollisuus lobbaa ’tutkivien journalistien’ myötävaikutuksella joka lehdellä, mutta kuka heitä uskoo: käsi koko ajan syvemmällä kuluttajan kukkarolla! Ei ihme, että Vihreän Liiton ekonäkemykset menevät kansaan kuin häkä pahemmin kakistelematta… Ja vielä lisäätte vettä heidän myllyynsä haukkumalla heitä ”kommunistiviherpiipertäjiksi”! Halveksinta osuu aina vain omaan nilkkaan – kessä lieneekään sitten syy?
Olisi se O-kolmas edes kotimainen mutta kun… eipä siitä kostu kotimainen työllisyys/työttömyyskään muutoin kuin ulkomaisen työvoiman ja maataloustukien subvention hyödynnän muodossa . Ja sitten vielä havitellaan kuudetta, seitsemää, kahdeksattakin ”poksautettavaa” houkutukseksi rinnalle…
Lienee niin, että todella epävarman ”ilmastohypen” takana on ydinteknologian markkinointiyritykset, joilla tempuilla yritetään pelotella kansa ja kansakunnat ainakin Euroopassa ”ainoan autuaaksitekevän” ydinteknologian taakse. Siinä siivellä sitten isot yritysryppäät ”megatuulipropellein” saadaan kynimään kansaa sähkönsyöttötariffein yhä enemmän ja enemmän, eritoten harvaan asutulla maaseudullamme, kun mahdollisuuksia ja selviytymisstrategioita olisi muitakin, jos vain…
Pääasia ei suinkaan ole CO2- poisto – vrt. :
http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/03/ilmastopato-uhkaa-murtua/#comment-4904 ;
http://sirpakauppinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/02/02/ydinvoimalla-ei-pitkaa-tulevaisuutta/ ) –
vaan energian (sähkö/lämpö) tuottaminen kestävän kehityksen ekoenergioin – ydinfissiovoimalat eivät sitä nekään koskaan edusta…
Suomeenkin rakennetaan varmasti vielä lisää myös ’hajautettuja’, paikallisia hiilivoimaloita. Hiiltä riittää. Päästötön CO2:n taltiointi ja varastointi vanhoihin öljy- ja kaasuonkaloihin yms. tekniikkana ja probleemana on paljon vähäisempi kuin nyky-ydinjätteiden ’jälkimarkkinointi’…
Ei teollisuuden karkaaminen halvempiin maihin ole meidän sähköenergian tariffeista kiinni. Yksinkertaisesti meillä nykyisen teollisuustyövoiman palkoilla ’bulkkityö’ on liian kallista. Kiina ym. maa vetävät tässä ainakin toistaiseksi ylivoimaisesti pidemmän korren. Erikoistuminen, pienten erikoissarjojen tuotanto, uudet innovaatiot ovat elinehtomme nyt ja tulevaisuudessa.
Päinvastoin viipyneen ja yhä viipyvän vanhaydinvoimaloiden paapominen on jarruttanut voimallisesti uusien teknologioiden esiinmarssia. Mitkä uudet ’nokiamahdollisuudet’, työllistymiset ja taloudet meillä olisivat tänään jos jo vuodesta 1982 olisi voimallisesti valtiovallan taholta alettu satsaamaan kotomaiseen spiraalituulivoimaan (Windside) – samoin uuden teknologian ”häkäpönttövoimaloihin”, jne. Mutta kun EI. Valtiovalta korruptioineen on lähempänä suuryhtiöitä, omaa ’suutaan’ – olkoot sitten ydin- tai tuulisellaisia. Omat innovaatiomme on annettu jokseenkin lahjaksi ulkovalloille – viimeksi sähköinen kirja, ym. ….
Aurinkoenergia on kyllä todellakin toistaiseksi marginaalinen hyödynnän kohde meillä. Sekin on kuitenkin aina ’kotio päin’. Ei sitäkään tarvitse valtioavallan tukea, kunhan paneeleiden hinnat saadaan tippumaan käyttäjien kukkarolle sopiviksi… Mitäs sitten tulevaisuus tuokaan ilmoille sillä rintamalla, aurinkohan…
Pienspiraalituulivoimakin maksaa pian itse itsensä. Jokainen voi esim. laskea: meillä vuotuinen sähkön kulutus omakotitalossamme on n. 20000 kWh – suora sähkölämmitys. 25 kW spiraaliturbiini jo 10 % käyttökertoimella – spiraaleilla yli 30 % – täyttäisi hyvin sähköntarpeemme varaamis- ja säätösysteemein. Tuulettomina aikoina joutuisimme edelleenkin sähköstä – ei kuitenkaan enää niin riippuvaisia yhdestä lähteestä – maksamaan, mutta pienelläkin tuulella ja varsinkin myrskyillä – toisin kuin helposti silloin rikkotuvilla (kehitystä kylläkin) isoilla potkurimyllyillä – jäisimme monin kerroin voiton puolelle… Jokainen voi myös laskea mitä jo se merkitsee kansantaloudelle, BKT:lle, hyvinvoinnillemme. Probleemana on spiraaliturbiinien toistaiseksi liiallinen hinta – helpotusta on kuulemma tulossa, jos vain… Ja kompensaatio on lähes täydellinen samoin huoltovarmuus – ai jäi jäljelle vielä virushyökkäykset ja e-sota…
Tuulisuus vaihtelee vuorokauden, vuodenaikojen ja säärintamien mukaan. Keskimääräinen tuulen energia on kuitenkin lähes vakio ja laajalla alueella tuotannon erot tasoittuvat. Talvisin tuulee enemmän kuin kesäisin ja tuulivoiman tuotantoprofiili osuu kuukausitasolla hyvin yhteen kulutuksen kanssa.[25] Alle 20 %:n energiantuotanto-osuudella tuulivoima ei merkittävästi lisää säätövoiman tarvetta.[26] Useiden eri maiden kokemusten ja mallilaskelmien perusteella tuulivoiman vaatima säätötarve on 15 % asennetusta tuulivoimakapasiteetista, kun tuulivoimalla tuotetaan 5−10 % sähköstä.[27] Vaihtelua tasoitetaan tavallisesti vesivoimalla tai lauhdetuotannolla. Jos tuulivoiman osuus nousee 20 %:sta vielä merkittävästi, niin tuulivoimatuotantoa täytyy tasoittaa lisätoimenpiteillä. Näitä ovat sähköverkkoyhteyksien lisääminen naapurimaihin, kulutuksen jousto tai säätökapasiteetin käyttö.
Googlaapa: ”Tuulispiraalilla omankin talon sähköt” :
http://www.windside.com/finnish/index.html
http://tuulenpuoli.fi/
http://windspiral-tuulispiraali.blogspot.com/
Kokonaisuudessaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt eivät vähenisi uusin ydinvaoimaloin vain vähän::
“Valtaosa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy nimittäin muualta kuin erillisestä sähköntuotannosta -esimerkiksi lämmityksestä. Esimerkiksi suurten energiayhtiöiden etujärjestö Energiateollisuus ry:n arvion mukaan kuudes ja seitsemäs ydinvoimala vähentäisivät Suomen kasvihuonekaasupäästöjä vain muutamalla prosentilla.” :
http://www.ydinvoima.fi/viisi-syyt%C3%A4-sanoa-ei-ydinvoimalle
Fennovoiman E.ON pyrkii myös tuulivoimamarkkinoille jenkkeihin asti:
http://www.fennovoima.fi/tiedotteet/ajankohtaista/e-on-lisaa-uusiutuvien-tuotantoaan-usan-tuulivoimalalla.
Vihreä elvytys valuu USA:sta Kiinaan – Kiinasta USA:kin :
http://www.taloussanomat.fi/talous/2009/11/22/vihrea-elvytys-valuu-kiinaan/200924248/133 – se siitä tuulettomuudesta…
Juhani:
”..Rakennetaan nyt ensin mahdollisimman pian edes neljä uutta suurta ydinreaktoria..”
Olen samaaa mieltä.
Varmaa ja isoa hyötyä saamme kun meillä on tarjota teollisuudelle edullista päästötöntä energiaa. Se vois vetää meille paljonkin prosessiteollisuutta taas. Työllisyyshyödyt olisivat alihankintaketjujen kerrannaisvaikutuksineen mahtatavat, jopa saatoja tuhansia uusia veronmaksajia….
Kun meillä olisi enemmän taas tervettä hyvinvoivaa teollisuutta tuomassa oikeita nettoveroeuroja, niin lähes kaikki talousmurheemme olisivat huonoa unta vaan…
Energian hinta on monelle yritykselle paljon merkitävämpi kustaannustekijä kuin työpalkat, esim Outokumpu, Rautaruukki, jne.
Edullisella sähkön hinnalla meidän on paljon helpompi kilpailla kuin palkoilla tai asuntojen hinnoilla, jotka näyttää kohoavaan lamastaa huolimatta kohti taivasta?
Ajatukseni oli noissa Gen IV-reaktoreissa se, että jos emme ole nykyään enää kovin kummoisia ydinvoimaloiden tekijöitä, niin ehtisimme ehkä mukaan edullisesti seuraavan polven tekniikoihin.Ehtisimme kouluttaa nuorissta osaaajia. Nyt lienee saatavissa suht edullisesti alan osaaajia, patentteja, yrityksiä, niiden hinta kasvaa varmaan kun ala kaasvaa.
Tosin Mitsubishi näytti jo kaapanneen PBMRn.
Fortumilla on ollut pitkään yhteistyötä venäläisten kanssa, tuli ajatus, että sieltä saisi nyt aika halvalla uniikkeja BREST, BN-850, Th-VVER, jne osaajia. Venäläiset taitaa itse r-ssiä ne, kuten usein?
Monimuotoista, ei ydinyksipuoleista energiaa teollisuudelle meiltä ei lopu – nytkin esim. tyhjäkäynnillä olevan metsäteknologian prosessiteollisuudella on ulosviennin takia paljon ylimääräistä energiaa tarjolla, jotka nekin energiat pian korvataan kestävän kehityksen uusituvilla, täysin päästöttömillä ja vaarattomilla ekoenergioilla…
Prosessiteollisuutta on enää ydinreaktorien varjolla turha haikailla takaisin – ratkaiseva tekijä bulkkiteknologian pysymisessä tai tulemisessa takaisinhan on ollut ja on suhteellisen suurilla Suomen työpalkkakustannuksilla verrattuna kehittyvien maiden (Kiina, jne.) palkkatasoon. Kun nämä maat vielä surutta satsaavat ydinteknologiaan – nopein tapa saada ’suuria’ voittoja – tietää se jo kansakoulun matikalla sitä, että työpalkka- + energiakustannukset määräävät ns. raskaan työvoimavaltaisen teollisuuden pysyvän kaukana markkinoiltamme…- Nyt ne ”sadattuhannet työpaikat” ovat ja pysyvät ulkona rajoiltamme…
Sensijaan erikoistunut, innovoiva, tuottava pk- teollisuus saattaa meillä vielä hyvinkin pärjätä, kunhan vain pidämme perus- ja poikkitieteellisestä tutkimuksestamme ja innovaatioistamme, niiden itse hyödyntämisestä huoli kera uusiutuvien luonnonvarojemme… ’Pieni’ ei paljoa syö, ”pieni on kaunista” sähköenergiankin kulutuksessa… siten CHP- bioteollisuudellammekin riittää markkinoita ja työllisyyttä jokseenkin jokaisella seutukunnalla hakkeen ja pellettienkin riittävyydessä – paperiakin saamme edullisemmin muualta – samoin kuin pienspiraalituulimarkkinoillakin, jos vain…
Jo tavanomaiset ydinlaitosten pommit ja terrorit katkaisevat monelta suurelta tuotantolaitokseltakin kerralla sähköt – yritäs tehdä sama temppu hajautetuille monimuotoenergioille, sellaiselle ”sissikansalle”…
”Yksityinen tuulivoimapuisto nousi Simoon
julkaistu 30.12.2009 klo 16:45, päivitetty 30.12.2009 klo 17:15 :
Simolainen Martti Lahti on rakennuttanut kolmen tuuliturbiinin tuulivoimapuiston.
Simossa on käynnistynyt Suomen tiettävästi ensimmäinen yksityinen tuulivoimapuisto. Simoniemessä asuva ammattikalastaja Martti Lahti rakennutti syksyn aikana omakotitalonsa taakse kolme tuuliturbiinia. Lahti arvioi, että omakotitaloa varten hän olisi tarvinnut vain yhden turbiinin, mutta ammatin vuoksi turbiineja tarvittiin kolme.
Lähes 30 metriä korkeisiin puupylväisiin sijoitetut turbiinit otettiin käyttöön joulun alla. Noin viikon käyttökokemuksen perusteella Lahti arvioi, että tuulivoimapuiston turbiineista yhden teho menee omakotitalon kulutukseen ja kahden teho ammattikulutukseen. Ammattikäytössä Martti Lahdella on muun muassa 21 pakastinta kalojen pakastamista varten.
Lahti laskee, että voimapuisto on kulutukseen nähden sopivan kokoinen.
-Vuosikulutus on 35 000 – 36 000 kilowattituntia. Arvioin, että tuulivoimalla saan kehitetyksi noin 30 000 kilowattituntia [spiraalein yli 40 000 kWh!/IOH...]. Valtakunnan verkosta tarvitaan sitten loput, muutama tuhat kilowattintuntia.
Ylimääräinen sähkö menee yleiseen sähköverkkoon. Tällä hetkellä siitä ei makseta mitään.
- Lupeissa on, että verkkoon menevän sähkön määrää aletaan mittaamaan ja siitä maksetaan tulevaisuudessa. Silloin minä maksan, kun on tyyntä ja yhtiö maksaa, kun tuulee, sanoo Lahti.
Martti Lahti kertoo, että kolmen tuuliturbiinin hankinta tuli maksamaan hiukan alle 47 000 euroa.
Lahti vaikuttaa tyytyväiseltä hankintaansa – sähkö tulee aivan yhtä tasaisesti kuin ennenkin.
YLE Perämeri”
http://yle.fi/alueet/perameri/2009/12/yksityinen_tuulivoimapuisto_nousi_simoon_1329303.html
Mitä sitten tuloutuisikaaan yksityisille kuluttajille – ei vain yritysryppäille kuten ydinreaktoreilla – saati sitten spiraalituuliturbiinien, CHP- voimaloiden, jne. kotimaisella valmistuksella ja myös ulosviennillä koko kansantaloudellemme?!. Tarvitsemme pari uutta Nokia-tukijalkaa – emme enää yhtään ainakaan vanhan teknologian ydinreaktoria – korkeintaan ehkä korvaamaan aikanaan vanhentuvat, mutta mitäs tehdään poistuville ongelmarakenteille?
[...] Michael Madsenin ONKALOsta ja ydinjätteen loppusijoituksesta kertova draamadokumentti ”Into Eternity” herätti toukokuun alussa järjestetyllä Suomen kiertueellaan filosofista keskustelua [...]