Varo, nyt säteilee!

Ihmisluonteelle on tyypillistä pelätä epätavallisia vaaroja, joita ei normaalisti elämässä kohtaa. Pelkoa ei monesti välttämättä hälvennä tieto siitä, että vaara on erittäin epätodennäköinen tai että siitä aiheutuva haitta olisi mitättömän pieni.

Jokapäiväisiin uhkiin ei sen sijaan kiinnitetä suhteessa paljoakaan huomiota – ovathan ne aina läsnä. Esimerkkinä moni tunnustaa pelkäävänsä lentämistä, vaikka lentokonematkalla ei Suomessa ole kuollut 1980-luvun jälkeen ainuttakaan matkustajaa. Auton rattiin hypätään kuitenkin vaikka lähikioskireissua varten, vaikka tieliikenneonnettomuuksissa menehtyi ainoastaan viime vuonna 280 henkeä.

Myös säteily on hyvä esimerkki tunteita aiheuttavasta uhasta. Säteily on hajutonta ja mautonta, eikä sitä näe. Tieteiselokuvissa säteilyhetkellä kuuluu mystistä tai ahdistavaa musiikkia. Ydinvoimalaitoksista keskusteltaessa suurimmat pelot liittyvät nimenomaan säteilyyn. Kuitenkin tälläkin hetkellä jokainen meistä saa säteilyä, suoraan luonnosta.

Suomalainen saa luonnosta vuodessa keskimäärin 3,7 mSv (millisievertin) säteilyannoksen, josta noin puolet aiheutuu sisäilman radonista. Eri lähteiden osuudet säteilyannoksesta on eritelty alla olevassa kuvassa. (Lähde: STUK)

Kuva: Suomessa ja maailmalla eri lähteistä keskimäärin saadut säteilyannokset sekä vastaavat arvot maailmassa (STUK ja UNSCEAR 2000-raportti)

Säteilyannos vaihtelee Suomessa paikkakunnittain maaperän radonpitoisuuden mukaan. Radon on radioaktiivinen kaasu, jota on luonnostaan maaperän ilmahuokosissa. Kaasu nousee kalliorakoja pitkin ylös maan pinnalle ja tunkeutuu myös sisälle rakennuksiin pohjan rakojen kautta.

Kaasun hengittäminen aiheuttaa säteilyannoksen: keskimäärin noin 2 mSv vuodessa. Korkeimmat maaperän radonpitoisuudet ovat eteläisen Suomen harjuilla. Suurimmat asunnoissa mitatut pitoisuudet ovat jopa 250 kertaa keskimääräistä korkeampia, tarkoittaen teoriassa jopa 500 mSv vuosittaista säteilyannosta, mikäli radonin torjuntaan ei kiinnitetä huomiota.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomen maaperän radioaktiivisuus on keskimääräistä korkeampi, mutta löytyy maailmasta säteilevämpiäkin kolkkia − esimerkiksi brasilialainen saa luonnosta vuosittain 40 mSv säteilyannoksen.

Radonin pitoisuus sisäilmassa selviää mittauksella, ja tarvittaessa sen määrää voidaan vähentää rakennuksen radonkorjauksella, jolla vähennetään maaperän ilman virtausta sisätiloihin. Radonkorjauksen voi suomalaiseen pientaloon saada parilla tonnilla. Uudisrakentamisessa radonin torjunta uudisrakentamisessa on halvempaa ja helpompaa kuin vanhoissa rakennuksissa.

Ydinvoimakeskusteluissa säteily on aina läsnä, ja voimalaitoksista tuleva säteily mietityttää ihmisiä. Suomessa valtioneuvosto on asettanut rajan, jonka mukaan ydinvoimalaitos saa normaalissa käytössä aiheuttaa väestön henkilölle korkeitaan 0,1 mSv säteilyannoksen vuodessa. Suurin vuosittainen säteilyannos, jonka Suomen ydinvoimalaitokset ovat koko toimintansa aikana aiheuttaneet, on 0,004 mSv eli selvästi viranomaisrajaa vähemmän. Saman säteilyannoksen saa luonnon taustasäteilystä noin yhdeksässä tunnissa.

Toivon, että tämä kirjoitus kannustaa lukijoita haastamaan itsensä rationaaliseen ajatteluun säteilyn (ja mikä ettei myös lentämisen) suhteen. Käytännön toimenpiteenä ainakin Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen pientaloasukkaita suosittelen hyödyntämään Säteilyturvakeskuksen käynnissä olevaa radonmittauskampanjaa. Lisätietoja löytyy STUKin nettisivuilta.