Tšernobylin päivänä ja jälkeen
Lauantaina 26. huhtikuuta 1986 ajoin lainatulla Volkkarilla Pohjois-Hämeeseen, nykyiselle Pirkanmaalle puhumaan uudesta kansainvälisestä talousjärjestyksestä, nykyisin melkein globalisaatiosta. Edellisenä päivänä Helsingissä oli pidetty ydinvoiman vastainen mielenosoitus, ja otin kyytiin tapahtumasta palaavan liftarin.
Puhuimme yhteiskunnasta ja ydinvoimasta monelta kantilta. Muutaman tunnin jälkeen Tšernobylin onnettomuudesta ja katastrofista vielä mitään tietämättä lausuin matkakumppanilleni arvion, että ainakin ydinvoiman turvallisuuteen voi kohtuudella luottaa.
Tietysti nolottaa.
Olisiko siis ydinvoima turvattomana energiantuotantotapana kiellettävä? Minusta ei.
Olen ymmärtänyt, kuinka energian lisääntyneen käytön rinnalla ihmisen selviytyminen ja ihmiskunnan hyvinvointi ovat parantuneet valtavin harppauksin. Samalla energian tuotanto, kuten kaikki ihmisen toiminta, aiheuttaa myös kielteisiä seurauksia. Kielteisten vaikutusten jatkuva, voimakas vähentäminen on inhimillinen velvollisuutemme, mahdollisuutemme.
Maailman terveysjärjestön tutkimus toteaa, että ilmassa olevien pienhiukkasten seurauksena Euroopassa 100 000 ihmistä kuolee vuodessa. En osaa ottaa kantaa, kuinka paljon ihmishenkiä menetettiin Tšernobylin seurauksena; arviot vaihtelevat muutamasta kymmenestä tuhansiin. Joka tapauksessa on selvää, että pienhiukkasia tupruttelevat energiantuotantomuodot ovat olleet ihmiselle paljon ydinvoimaa vaarallisempia.
Entäpä tulevaisuudessa? Eikö käytetyn ydinpolttoaineen vaarallisuus peittoa pienhiukkaset mennen tullen?
Pienhiukkasia tuottaa fossiilisten energialähteiden käyttö, josta aiheutuu myös hiilidioksidipäästöjä. Käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisuuden ja kasvihuonekaasujen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vertailu keskenään on mielenkiintoista, mutta rationaalisin perustein peräti vaikeaa.
Kyse on arvovalinnasta, jossa ehdottoman oikeaa tai väärää mielipidettä ei ole.
Omat arvoni painottavat sitä, että ilmastokatastrofi on aikamme ja tulevien sukupolvien suurin uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle. Valitettavasti hyvinvointia ylläpitävää energian tarvetta ei ole mahdollista tyydyttää uusiutuvilla energiamuodoilla ainakaan vielä lähivuosikymmeninä. Maailmanlaajuisen ja kotimaisen energiaongelman hallitsemiseksi tarvitsemme myös uutta ydinvoimaa.
Uusi ydinvoima tuotetaan Tšernobyliin verrattuna aivan toisenlaisella ja verrattomasti paremmalla turvallisuudella. Paremmin eväin uskallan yhä olla samaa mieltä kuin 23 vuotta sitten.
tilaa kommentit RSS-syötteenä
Tätä kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu