Sammuvatko valot Liettuassa?
Liettua hyväksyi Euroopan unioniin liittyessään tiukan jäsenyysehdon: maan oli suljettava Ignalinan ydinvoimalaitos. Vuodenvaihteessa Liettua saa tämän ehdon täytettyä lopullisesti. Ignalinan vielä toimiva kakkosyksikkö suljetaan. Samalla maan sähkönhankinta muuttuu radikaalisti. Kun valtaosa maan sähköntuotannosta poistuu, seuraukset ovat hankalasti ratkaistavissa mille tahansa valtiolle.
Ignalinan ykkösyksikkö suljettiin vuoden 2004 lopussa ja tämän vuoden lopussa suljetaan toinen noin 1300 megawatin yksikkö. Parhaimmillaan Ignalina tuotti yli ¾ Liettuan sähköstä ja sähköä riitti runsaasti vientiin. Ykkösyksikön sulkemisen jälkeen Ignalina on kattanut edelleen 2/3 Liettuan sähköstä. Liettua halusi jatkaa laitoksen toimintaa, mutta Euroopan komissio oli tiukkana, jatkoaika ei tullut. Tshernobyl-tyyppisellä neuvostotekniikalla ei ole luottoa EU:ssa.
Neuvostoliittolaisen RBMK-reaktorin alkuperäinen teho oli 1500 megawattia. Tshernobylin jälkeen reaktorien tehot pudotettiin noin 1360 megawattiin. Nyt suljettava kakkosyksikkö on kooltaan kymmenkunta prosenttia siitä, mihin Suomen sähkönkulutus tänä talvena kovimmilla pakkasilla nousee.
Viime vuosina Ignalina on tuottanut sähköä runsaat 6 miljardia kilowattituntia (TWh) vuodessa, maan sähkönkulutus on 10–11 TWh/vuosi. Talven huipputeho on noin 1970 megawattia. Ennen ykkösyksikön sulkemista Liettua oli merkittävä sähkön viejä, mutta myös viime vuosina maa on vienyt sähköä jonkin verran naapurimaihinsa. Vuonna 2008 sähkönvienti oli 2,6 TWh. Nyt vienti loppuu ja maa siirtyy sähkön suurtuojaksi. 3,3 miljoonaisen Liettuan energiasta vastaavat ovat pyrkineet tekemään sähkön tuontisopimuksia kaikista ilmansuunnista.
Liettua kykenee tuottamaan edelleen sähköä noin 5 TWh vuodessa. Suurimmissa kaupungeissa – Vilnassa ja Kaunasissa – on sähkön ja lämmön CHP-yhteistuotantolaitokset ja pari pienempää CHP-laitosta muualla. Tärkein polttoaine on maakaasu. Se tulee Venäjältä, mutta Latvian maakaasuvaraston kautta, mikä lisää saantivarmuutta. Lisäksi Liettuassa on vesivoimaa, hieman sähkön tuotetaan lisäksi öljyllä, biomassalla ja tuulella.
Ensi vuonna Liettuan on tuotava sähköä maan rajojen ulkopuolelta noin 4 TWh. Tuonnista arviolta 1-2,5 TWh ostetaan Venäjältä, vaikka Baltian maat ymmärrettävistä syistä vierastavat vahvaa energiariippuvuutta Venäjästä. Virosta on kaavailtu tuotavaksi 0,9–1,5 TWh, Ukrainasta 0,8–1,5 TWh, Valkovenäjältä 0,2–0,6 TWh, pohjoismaisilta sähkömarkkinoilta Eslink-yhteyden kautta 0,2–0,6 TWh ja 0,1–0,2 TWh Latviasta.
Suomi on viimeiset pari vuotta tuonut runsaasti sähköä Virosta, mutta ensi talvena sähkön kulkusuunta Estlinkissä voi olla Suomesta Viroon päin. Liettua toivoo saavansa Virosta jokseenkin saman määrän sähköä, jonka Viro on myynyt viimeisen vuoden aikana Estlinkin kautta pohjoismaisille sähkömarkkinoille.
Sammuvatko valot Liettuassa vuodenvaihteen jälkeen? Eivät tietenkään. Maan oma tuotanto ja tuontisähkö turvaavat sähkön perussaannin. Liettuassa huolta kuitenkin on herättänyt sähkön tuleva kuluttajahinta. Todennäköisin suunta on ylöspäin. Talouslaman jatkuminen ja sähkön kallistuminen voivat vähentää sähkön käyttöä. Energiatehokkuuden lisääminen noussee tärkeäksi.
Tulevina vuosina tilanne parantuu. Ruotsin ja Baltian välille on tulossa kaapeliyhteys, Suomen ja Viron välille rakennetaan Estlink 2 -kaapeli, Venäjä rakentaa ydinvoimaa Kaliningradiin, Baltian maat ja Puola aloittanevat yhteisen ydinvoimalansa rakentamisen. Viro ja Puola ovat valmistelleet myös omia ydinvoimahankkeitaan.
Mutta sitä ennen voi olla monta liettualaisille vähemmän miellyttävää pakkastalvea.
Liettua teki hyvin suuren virheen kun ei heti EU-jäsenyyspapereiden allekirjoituksen jälkeen pannut käyntiin uuden oman ydinreaktorin rakentamista pika-aikataululla.
Nyt on sitten p:t housuissa.
Venäjä pääsee kiristämään energialla Liettuaa – siitä ei hyvää seuraa.
Baltian maat hahmottelivat (jahkailivat) pitkään yhteisen ydinvoimalan rakentamista Liettuaan, jopa aiesopimuskin allekirjoitettiin. Sitten Puola halusi mukaan hankkeeseen ja se sotki pakan perusteellisesti.
Minusta Liettuan on rakennettava itselleen oma suuri ydinreaktoria ja myös Viron on rakennettava itselleen oma suuri ydinreaktori. Liettuan on päästävä eroon tuontiriippuvuudesta ja Viron sekä palavan kiven poltosta, että tuonnista Venäjältä. Huom. Viro on omavarainen sähkön suhteen, mutta se tuotetaan saastuttavasti.
Ingalina-2, Latvian energia-asiat tai Viron liuskekivisähkö ei ole saanut Kauppalehden, Talouselämän eikä Helsingin Sanomien taloustoimituksen huomiota osakseen.
Suomessa Fennovoima ilmoitus Ruotsinpyhtää-1:stä luopumisesta 1.1.2009 aloittaneessa uudessa laajassa Loviisan kaupungissa herättää ajatuksen, jonka mukaan ei ole sähkökartelliksi epäillyn Fortumin (Loviisa-1, Loviisa-2 ja tulevaisuudessa edellisten ehdyttyä Loviisa-3) ei kaipaa toista pyörää Hästholmenin rinnalle. Näin ollen Estlink jäänee Fortumille samoin kuin Viron energiapolitiikka: työ- ja elinkeinoministerin rinnalle kauppa-, ulko- ja puolustuspolitiikkaan ei haluta Keskoa eikä S-ryhmää. Fortum-PVO on yllättävän vastustuskykyinen parlamentarimin kohteeksi jouduttuaankin.
Suomen kannalta olisi tietenkin edullista valmistautua syöttämään Estlinkin kautta sähköä myös Viroon mahdollisesti myös Latvian ostettavaksi.
Tätä reunavaltiopolitiikkaa ei kuitenkaan saa auki kirjoittaa mihinkään, koska tällöin oikeastaan Fortumin edelleen jatkuva suosituimmuusasema tulisi Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien lukijoiden tietoon.
Suomessahan tärkeintä lienee se, että Fortum määrää Etelä-Suomessa ja PVO (TVO) Länsi-Suomessa. Fennovoima voi painua vaikka Lappiin sotkemasta liiallisella markkinataloudella hyvin järjestettyä jakelujärjestelmää.
Fennovoiman Lappiin ajaminen oikeastaan takaa sen, että Imatran Voima voi jatkaa Fortumina idänpolitiikan yksinoikeudella, työ- ja elinkeinoministeriön siunauksella.
Juhani Putkiselle toteaisin, että hän niin kuin hän Virossa hyvää jalkaväkimaanpuolustustyötä vuosia tehneenä tietänee, ovat Latvian, Liettuan ja Viron varat olleet melko rajalliset nimenomaan perusrakennehankkeisiin alkaen rautateistä ja päättyen ydinvoimaan sekä maanpuolutukseen, minkä vuoksi käteisen puutetta on jatkettu roimalla Swedbankin ja Nordean rahoittamalla leasingillä, mistä on tullut kiinteistökupla: pääkaupungeissa kiinteistöjen arvojen alennus on ollut jopa puolet huipuistaan.
Käsitykseni mukaan kuitenkin baltit ovat pyrkimässä hakemaan pieniä ydinvoimaloita. Käsitykseni mukaan Suomi tekisi hyvin, mikäli Fennovoima olisi voinut Loviisan kaupunkiin perustaa Ruotsinpyhtää-1:n ja jos Estlinkin kapasiteettia olisi laajennettu. Fortum kuitenkin käyttänee Fennovoiman poissa oloa Loviisa-3:n vauhdittamiseen balttien vuoksi ennen kuin Loviisa-1 ja Loviisa-2 ovat poissa käytöstä.
Suomessa voisi pyrkiä länsimaiseen avoimmuuteen ja integriteettiin myös ydinvoimapolitiikassa, mikä on sponsoroitujen kansanedustajien parlamentarismissa miltei mahdotonta. Energiapolitiikka on puolueiden välisen lisäksi myös eduskuntaryhmien sisäinen veljes- tai paremminkin toverisota.
“Käsitykseni mukaan kuitenkin baltit ovat pyrkimässä hakemaan pieniä ydinvoimaloita.”
Liettuan suunnitelmissa on 3400 MW ydinvoimaa – minusta se ei ole erityisen pieni.
Luulenko vaan, vai onko sivustonne kello pielessä?
Nevalainen nyt näkee salaliiton joka nurkan takana:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/78239-uusi-uhka-ruotsi-voi-seurata-suomen-sahkoista-viestintaa#comment-305259
Vaikka kysymys on yksinkertaisista kaupallisista intresseistä. Liettuassa on ollut tehokas ja monipuolinen koulutusjärjestelmä. Saksaa, venäjää, englantia (ei pakkoruotsia) taitaville lääkäreille, juristeille, opettajille jopa perushoitajille on töitä ulkomailla euro/punta/taalapalkalla, vain veänäjää puhuville ruplapalkalla idän suunnalla.
Epävarmuus energiansaannista ja -hinnasta on ajanut alas perusteollisuuden näkymät – johtanut työttömyyteen, köyhtymiseen ja yleiseen toivottomuuteen. Aivovienti ja muu maastapako on saavuttanut katastrofaaliset mitat.
Maahan jää eläkeikäiset (ilman sitä eläkettä)peltotilkkunsa kulmassa nököttävään mökkipahaseen lehmänkantturan ja sianporsaan kanssa – kinkkua jouluksi
.
Tätä vihervallankumouksen jälkeistä ihanneolotilaa kaupataan meillekin voimallisesti.
ps. : Liettuan torjumat voimalat ovat pieniä:
http://www.nuclear.ru/eng/
AP 1000 voimaloihin olisi saatavissa rahoitus.
Neuvostoaikana Baltian maissa oli kaksi sähkötuotantonapaa, Ignalinan ydinvoimalaitos Liettuassa ja Narvan palavaakiveä polttavat voimalaitokset Virossa. Latviassa Daugava-joen vesivoimalaitokset ovat selvästi kahta edellämainittua pienemmät.
Baltian sähköntuotanto palveli läntisen Neuvostoliiton tarpeita, myös Baltian neuvostotasavaltojen omia tarpeita. Neuvostoajalta periytyy myös Baltian maiden sähkönsiirron kantaverkko.
Ignalina toimi viimevuosina hyvin, mutta tekniikka ei nauttinut luottamusta EU:ssa. Viron palavanaiveä polttavat laitokset ovat ympäristön kannalta ongelmallisia, nekin jouduttaneen poistamaan käytöstä ennen käyttöikänsä loppua.
Baltian mailla on kiire käynnistää voimalaitosprojekteja. Todennäköisesti suuret läntiset voimayhtiöt osallistuvat Baltian ydinvoimaprojekteihin. Entistä suurempi riippuvuus Venäjän sähköstä ei ole Baltian etu.
Voimantuotannon lisäksi Baltian maiden on rakennettava lisää maiden välistä siirtokapasiteettia. Pitkään puhuttu Baltic Ring on edelleen keskeneräinen.
Matt van Hanelle ja muille tiedoksi: nettisivustomme kello on koko ajan käynyt aikaansa edellä. Atk yrittää ratkaista edistysmielisen kellomme ongelman.
“Suomi on viimeiset pari vuotta tuonut runsaasti sähköä Virosta, mutta ensi talvena sähkön kulkusuunta Estlinkissä voi olla Suomesta Viroon päin.”
Niistä kaikista väitteistä, mitä täällä on esitetty, päästään tämä tarkistamaan varsin pian.
Kolmen kuukauden päästä voidaan pitää check-point. Katsotaan paljonko Suomi on vienyt sähköä Viroon.
Uskaltaako Pekka laittaa numeerista arviota?
Viro on omavarainen sähkön suhteen, joten Viro EI tarvitse Suomesta sähköä – mutta kun Liettua joutuu lakkauttamaan Ignalinan tuotannon, niin Liettua tarvitsee myös tätä kautta sähköä.
Harmi, ettei Estlink 2 ole vielä valmis – eikä yhteys Ruotsista Liettuaan, eikä myöskään Liettuasta Puolan kautta Saksaan.
Homma haisee.
Tuuliparonin väitteet voi tarkistaa vaikka heti: http://fcaa.foreca.com/
Ellei ole tunnuksia niin tässä apua hiukan.
Tuuli metriä sekunnissa: Tukholma 2.5 – Oulu 1 – Kuopio 3 – H:ki 3 – Tallinna 0 – Pietari 2 .
Inversio fl 100 paikkeilla.
Latvian surkeudesta YLE näytti dokkarin hiljattain.
Latvian nykysurkeus ei aiheudu latvianvenäläisistä eikä Venäjän federaatiosta, vaan lähinnä Swedbankista, Nordeasta ja Ruotsin valtiovarainminiteristä sekä aluksi tietenkin kuningatarkuluttajista ja kokoomuspoliitikoista.
Jopa latvianlatvialaiset pääkaupungissa äänestelevät latvianvenäläisiä päästäkseen rötösherroistaan eroon!
Tuo Baltian ydinenergiakysymys on tärkeä. Fortum ilmeisesti poliittisesti kiristi Fennovoiman Lappiin Ruotsinpyhtäältä eli Loviisan kaupungista, jotta se ei osallistuisi lähialuekauppapolitiikkaan. Jotekin tuntuu, että PVO (TVO) on heikommilla. Päivi Lipposen pitäisi ryhtyä kampanjoimaan jälleen Olkiluoto-4:n kannattajien kaapista tulemisen puolesta niin koko salaliitto ydinvoimasta luopuvan Ruotsin teollisuuden hyväksi paljastuisi jo ennen 2011 eduskuntavaaleja.
“Jotekin tuntuu, että PVO (TVO) on heikommilla.”
Niin varmasti onkin, onhan se viimeksi “saanut”, tässä hommassa on tarkka järjestys.
“Atk yrittää ratkaista edistysmielisen kellomme ongelman.”
Koittakaa ihmeessä ratkaista, tämä on paljon pienempi ongelma kuin ydinvoimalassa eteentulevat.
Oikea aika – olkaa hyvä – siinä sivun oikeassa reunassa. http://www.usno.navy.mil/ +2h.
“Jopa latvianlatvialaiset pääkaupungissa äänestelevät latvianvenäläisiä päästäkseen rötösherroistaan eroon!”
Meillä äänestetään RKPtä ja kun oikein tosissaan ollaan niin etsitään tukea Bundeskanzlerilta.
Muuten olen sitä mieltä että Simo / Pyhäjoki ovat erinomaisia paikkoja voimaloille, siellä oikeasti halutaan niitä ja hajautusperiaatekin toteutuu.
Atk ratkaisi kello-ongelman, nyt sivuston nettikello käy oikeaa Suomen aikaa.
Pekka Tiusanen
PS Suomen ja Viron välisestä sähkökaupasta kiinnostuneet saavat aina ajantasaisen tilannekuvan Fingridin sivulta http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman_tila. Samalla voit tarkistaa muutkin ilmansuunnat sekä Suomen oman tuotantokoneiston tilanteen.
“aina ajantasaisen tilannekuvan Fingridin . . .”
Siinä mainio linkki todellisuuteen kaiken huuhaan keskellä. Klo 10.18 tilanne: Nettotuonti 2250 MW – spothinta noussut pakkasella 33 eurosta 67 euroon / MWh.
Viimeisin päivitys nostaa lisää näköjään.
Myös huulisähköä on reilusti mukana – 20 mittauspistettä 0,5 – 3 metriin tuulta.
http://fcaa.foreca.com/ – inversio fl 50 yläpuolella.
Voimansiirtoyhteyksien rakentaminen edistyy hitaasti. Pitää olla jotain siirrettävää – pelkkää huulivoimaa varten hieman liian kallista touhua.
Laajemmin voi tosituulia seurata täältä – aivan vapaasti kuka tahansa:
http://en.allmetsat.com/metar-taf/norway-sweden-finland.php?icao=EFHK
Liettua sulki Ignalinan ydinvoimalaitoksen lopullisesti vuoden 2009 viimeisenä päivänä. Samaan aikaan sää on painunut melkoisiin pakkaslukemiin niin Pohjoismaissa kuin Baltiassa. Kovilla pakkasilla sähkönkulutus on huipussaan. Nyt on mielenkiintoista seurata, tapahtuuko pakkasten aikana sähköntuonnissa Virosta Suomeen muutoksia. Vuoden lopussa Viro vei sähköä Suomeen niin paljon kuin Estlinkin siirtoteho mahdollisti. Loppiaisen jälkeen alkavat härkäviikot – sääennustusten mukaan kylmissä merkeissä.
Toistaiseksi ei mitään radikaalia muutosta, ks.
http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkinat/rajakapasiteetit_ja_-siirrot/
Kiitos Fingridille tästä palvelusta!
Veikkaan ennemmin että vasta kevättulvien aikaan siirto Suomeen vähenee ja/tai kääntyy Viroon päin, kuten vuonna 2009, mutta nyt paljon selkeämmin. Siirron suunnanhan määrää hintaero Liettuan ja Suomen (Nordpoolin) välillä.
Kaima-Tiusanen esitteli jo Liettuan ja Baltia tilanteen peruskuvion. Liettualaiset ovat pyrkineet paikkaamaan Ignalinan toisenkin reaktorin sulkemisen aiheuttamaa vajausta hyvin useilla sähkön tuontisopimuksilla, mm. Venäjän ja Ukrainan kanssa.
Siirtoyhteydet ovat varsin vahvat Sosnovyi Borista Narvan voimalaitoksille ja edelleen Viron, Latvian ja Liettuan läpi Kaliningradin alueelle (Venäjän enklaavi). Toinen merkittävä yhteys tulee Venäjältä ja Ukrainasta Valko-Venäjän läpi Ignalinaan ja siitä edelleen muualle Baltiaan ja Kaliningradiin. Puolaan tai muualle keskiseen Eurooppaan ei yhteyksiä ole. Baltiasta ei ole EU-maihin muuta suoraa sähköistä yhteyttä kuin Estlink 1 Viron ja Suomen välillä.
Valko-Venäjällä on edelleen “vanhan ajan” täysin integroitu sähköyhtiö, Belenergo. Venäjällä sähkömarkkinoita on avattu, mutta ulkomaankaupassa yhdellä yhtiöllä on käytännössä yksinoikeus. Näin ollen turvan hakeminen sähkömarkkinoilta eri myyjiltä on liettualaisille vaikeaa, mutta parhaansa ovat näköjään yrittäneet – saadakseen vajaustaan paikattua.
Päätöksenteko uuden sähkön tuotantokapasiteetin rakentamisesta on niin Baltian tasavaltoihin kuin Puolaan edennyt hyvin kitkaisesti, kuten keskustelussa on jo todettukin.
Sen sijaan syyskuussa Venäjällä hallitus on jo päättänyt Kaliningradiin rakennettavista kahdesta à 1150 MW ydinreaktorista. Hankkeisiin on tarkoitus ottaa ulkomainen ns. teollinen vähemmistösijoittaja, mutta tällaista ei ole vielä ilmaantunut. Kaliningradin alueella sähkön vähimmäiskulutus ei ole käsittääkseni kuin muutama sata megawattia, jolloin tuollaisia investointeja ei voi perustella millään muulla kuin suunnitelmilla viedä sähköä esim. Liettuaan, Latviaan tai Puolaan, ehkä tulevien kaapelien kautta Ruotsiinkin.
Venäjän sähkömarkkinamalli tai varsinkaan ulkomaankauppasäännöt eivät ole yhteensopivat EU:n mallin kanssa, joten ehkä Kaliningradin voimaloiden sijoituspäätöksiä saadaan vielä hetki odottaa. Venäläiset ovat kyllä lupailleet reaktorien olevan käytössä noin 2016-2018… Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu.
Näillä näkymin balttien omia voimalaitoksia paljon nopeammin ovat toteutumassa uudet siirtoyhteydet Baltian ja muun EU:n välillä. Uusia kaapeleita ja sähkömarkkinoiden avaamista koskevalla ns. BEMIP-suunnitelmalla on takanaan vankka poliittinen tuki komission pj. Barrososta alkaen. Ensimmäisenä on tulossa Estlink 2, jopa jo 2014. Tämä edellyttää kuitenkin sähkömarkkinoiden rivakkaa avaamista ainakin Virossa. Valmistelu on menossa. Seuraavana tulisi Ruotsin ja Liettuan välinen kaapeli. Puola-Liettua -yhteyttä on valmisteltu niin kauan, että siihen on osalta tarkkailijoita jo usko hiipunut, vaikka BEMIP:in tuki onkin.
Hallitakseen tilannettaan liettualaiset ovat perustaneet pikavauhtia oman sähköpörssin. Se on pystytetty Nord Poolin järjestelmiä käyttäen, joten vastaisuudessa mahdollinen integraatio Pohjolaan voisi olla helppoa.
Viron ja Suomen välisen kaapelin kapasiteetin hoitoa varten Nord Pool Spotin on tarkoitus tänä vuonna perustaa “Estlink-hinta-alue”, jossa noteerattaisiin Viron-puoleisen pään hinta ja jonka avulla määräytyisi sähkön virtaussuunta kaapelin halvemmasta päästä kalliimpaan. Nykyisin kaapelin kapasiteetti on sen omistajien hallussa.
Näin ollen, jos kaikki hyvin menee, sekä Virossa että Liettuassa olisi samoin periaattein toimivat sähköpörssit. Viron kantaverkkoyhtiön tavoitteena on avata Viron ja Latvian yhteinen hinta-alue Nord Pool Spotissa jo 2011 alusta. Baltiassa olisivat siis edellytykset sähkön tukkumarkkinoiden toiminnalle muodostumassa paljon odotuksia nopeammin. Fyysinen tuotantokapasiteetti on suurempi haaste.
Vedonlyöntiin sähkön siirtosuunnasta Suomen ja Viron välillä en osallistu. Kaiman aavistus siitä, että ajoittain virta voisi viedä myös Suomesta Viroon, on tuskin aivan liian radikaali.
Liettua joutuu nyt tuomaan karkeasti ottaen puolet kuluttamastaan sähköstä ulkomailta, suunnilleen 10% Virosta. Toisen puolen Liettua kykenee tuottamaan omissa voimaloissaan, mutta valtaosa niistä toimii kaasulla, joka on peräisin Venäjältä (siten jos Venäjä vääntää hanan kiinni, niin sähköntuotannollekin käy kehnosti).
Liettuan aikomuksena on rakentaa uusi ydinvoimala, mutta sen rahoitus on auki.