Sähkön kysyntä kasvaa tulevillakin vuosikymmenillä
Elämme poikkeuksellisia aikoja. Suomen sähkön kulutus (liukuva 12 kk) on laskenut enemmän kuin koskaan aikaisemmin, jopa 10 prosenttia. Energiaintensiivinen vientiteollisuutemme on käynyt samanaikaisesti vajaalla kapasiteetilla ja viennin arvo on romahtanut kymmeniä prosentteja niin metsä- kuin metallituotteissa.
Syynä sähkön kysynnän voimakkaaseen laskuun on siis kansainvälinen talouskriisi – eikä dramaattisesti parantunut energiatehokkuus ja -säästö. Vaikka tälläkin saralla on tapahtunut paljon edistystä, tulee sähkön kysyntä jälleen kasvamaan tehtaiden palatessa normaaliin tuotantovolyymiin taantuman väistyessä.
Toki rakennemuutostakin on etenkin metsäteollisuudessa tapahtunut, joten sähkön kysyntä elpyy hieman alemmalle tasolle kuin juuri ennen taantumaa. Taantumasta selvinneet tehtaat ovat ylikapasiteetin poistuttua entistä kilpailukykyisempiä ja lisäävät tuotantoaan ajan mittaan. Myös uusia tuotteita valmistetaan, esimerkkinä vaikka puuperäiset biopolttonesteet liikenteen käyttöön. Tällaiset biojalostamot kuluttanevat vuosittain 2–3 terawattituntia (TWh) ulkopuolista ostosähköä vuonna 2030.
Toisaalta palvelu- ja liikennesektoreiden sähkönkäytön arvioidaan kasvavan voimakkaasti. Koko yhteiskunnan lisääntyvä sähköistyminen johtaa siihen, että yhä suurempi osuus tulevaisuuden loppuenergian kulutuksesta on sähköä, eli suoran polttoainekäytön ja lämmön kulutusosuudet vähenevät. Suuri ajava tekijä tähän on ilmastonmuutoksen hillintä ja kasvihuonekaasujen vähentäminen.
Edellä esitin useita syitä, miksi elinkeinoelämä näki tarpeelliseksi päivittää vain kaksi vuotta sitten julkistetut sähkönkysyntäarviot vuoteen 2030. Toisaalta oli heti selvää, ettei nykyisessä tilanteessa ole järkevää lähteä arvioimaan sähkön kysynnän määrää kolmen merkitsevän numeron tarkkuudella. Kenelläkään ei ole sitä kristallipalloa, joka oikean vastauksen kertoisi.
Näin ollen päädyimmekin esittämään sähkön kysynnälle melko suuren vaihteluvälin, joka kuvastaa vallitsevia epävarmuustekijöitä. Jonkin verran riippuu myös siitä, miten nopeasti nykyisestä taantumasta toivutaan.
Energiatehokkuudesta oli paljon uutta tutkimustietoa, joka otettiin arvioinnissa huomioon. Ilmastonmuutoksen hillintää tukeva pitkäjänteinen energiapolitiikka oli kantavana taustaoletuksena.
Arvioinnin tuloksena saimme sähkön kysynnäksi ”lähemmäs 110 TWh”, tarkemmin sanoen jotain väliltä 100 ja 111 terawattituntia vuodessa vuonna 2030. Aiemmassa, vuoden 2007 arviossa sähköä oli laskettu kuluvan 115 TWh.
No mitä merkitystä tällä terawattitunti-tiedolla ylipäätään sitten on? Eipä oikeastaan mitään. Mutta siitä johdetut arviot huippukulutuksen aikaisesta sähköntuotantokapasiteetin tarpeesta ovatkin sitten jo relevanttia tietoa. Energiantuotantokapasiteetin investoinnit ovat niin pitkäjänteisiä projekteja, että jo nyt tulee varautua Suomen 2020-luvun tuotantokykyyn. Erityisesti, kun haluamme eroon sähkön rakenteellisesta tuontiriippuvuudesta, kuten hallituksen viimevuotinen ilmasto- ja energiastrategiakin oikein linjasi.
Uuden tuotantokapasiteetin tarvetta ei määrittele pelkästään kysynnän kehitys ja nettotuonnin korvaaminen (omavaraisuus), vaan on huomioitava myös vanha, käytöstä poistuva tuotantokapasiteetti. Näillä näkymin vuodesta 2016 kiristyvät päästörajat lisäävät vanhan hiililauhdekapasiteetin poistumaa.
Arviomme tuloksena saatiin, että vuoteen 2030 mennessä tarvitaan noin 7000–8000 MW uutta sähköntuotantokapasiteettia. Tästä karkeasti 5000 MW on käytöstä poistuvaa kapasiteettia. Tuotantoinvestointien toteuttamiseen tarvitaan kaiken rakennettavissa olevan yhteistuotannon (CHP, arviolta 2000 MW) lisäksi myös lisääntyvästi lauhdesähköntuotantoa – siis käytännössä joko kivihiililauhdetta tai ydinvoimaa. Itse kallistuisin jälkimmäisen puoleen ydinvoiman hiilidioksidipäästöttömyyden vuoksi, entä sinä?
Lisätietoja sähkönkysyntäarviosta:
Niina Honkasalo, asiantuntija, Energiateollisuus ry
Mikael Ohlström, johtava asiantuntija, Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Olisin mielelläni nähnyt vuoteen 2020 ulottuvan arvioinnin, jotta se olisi vertailukelpoinen ilmastostrategian,
http://www.tem.fi/index.phtml?s=2658
WWF:n
http://www.wwf.fi/tiedotus/tiedotteet/tiedotteet_2007/suomen_energiakysymys_voidaan.html
ja Greenpeacen mallien kanssa.
http://www.greenpeace.org/finland/fi/dokumentit/kestavanEnergianVallankumous
Me emme tiedä minkälaista tekniikkaa on käytettävissä 2020 -luvulla.
ET+EK:n tiedotteessa:
“Tuulivoima ei ole täydellä teholla käytössä kaikissa olosuhteissa. Sen vuoksi tuulivoiman kapasiteetista vain 10 prosenttia tai vähemmän voidaan laskea mukaan tarvittavaan uuden kapasiteetin määrään. Tämä lisää investointipaineita ydin-, vesi- ja lauhdevoimaan. ”
Tuulivoima osalta suuruusluokka on oikea, hieman kuitenkin ehkä alakantissa. Alle 10% saadaan jos otetaan nykyinen teknologia ja rakennetaan ainoastaan maalle.
Paljonko Mikael arvioisit 1600 MW:n kokoisen voimalan kapasiteettiarvon olevan Suomen järjestelmässä.
a) ensimmäiset 1-2 vuotta kun epäkäytettävyys on noin 10%
b) 2-5 vuotta kun epäkäytettäsvyys on noin 5%
ja
c) kun epäkäytettäsvyys on noin 2 % eli Suomen nykyisten voimaloiden nykytilanne.
Uskallatko vastata?
Vastaus Antti v W:n kysymykseen:
Nyt on todella vaikea arvioida vuoden 2020 sähkön kysyntää. Taantuma on päällä, emmekä tiedä, milloin ja millä nopeudella se hellittää ja koska päästään vakaaseen tilanteeseen.
Elinkeinoelämä ei myöskään itse tee juuri mitään vuoden 2020 sähkön kysyntäarviolla. Investointien näkökulmasta tuo vuosi on niin lähellä, että vuoden 2020 kysynnän perusteella ei uusia investointeja pohdita.
Suomen EU-tavoitteiden näkökulmasta 2020 on tietenkin mielenkiintoinen. Tosin sähkön osalle ei ole mitään tavoitetta tuolle vuodelle:
- Uusiutuvan energian tavoite koskee kaikkea energian loppukulutusta, josta sähkön osuus on vielä nykään alle 30 %, joskin tulevaisuudessa suurempi.
- Ilmastotavoite on päästökauppaan kuuluvalla sähköntuotannolla EU:n yhteinen tavoite (-20 % tai -30 % verrattuna vuoteen 1990) eikä Suomella ole sitä koskien mitään omia velvoitteita. Suomen -16 % koskee vain päästökaupan ulkopuolisia päästöjä.
- Energiatehokkuustavoite koskee kaikkea energiankäyttöä, sen kannalta EK:n ja ET:n skenaario sisältää isot ja sähkön osalta ymmärtääkseni riittävät tehostamiset.
Raportissa on toki kuva 8, josta voi yrittää tulkita vuoden 2020 kysyntää. Sitä ei ole erikseen laskettu, mutta jos esitettyyn sumuun tai viivaparveen olisi uskominen, kysyntä voisi olla korkeintaan vähän alle 100 TWh. Jos taantumasta kohtuudella selvitään, kuitenkin selvästi yli 90 TWh.
Valtioneuvoston ilmasto- ja energiastrategiassa oli 103 TWh perusskenaariona ja politiikkaskenaariossa 98 TWh. Näitä ollaan päivittämässä ja ymmärtääkseni varsin pian saamme kuulla työ- ja elinkeinoministeriön uudet arviot, jotka ovat varmaan näitä lukuja alemmat (miksi niitä muuten edes päivitettäisiin).
Koska näyttää siltä ettei Mikaelilla tai Jukalla ole halua vastata ydinvoiman kapasiteettiarvokysymykseen niin laitetaan sitten itse lukuja:
Tuloksia 1600 MW ydinvoimalle:
5% epäkäytettävyydellä kapasiteettiarvo on noin 500 MW
2 % epäkäytettävyydellä kapasiteettiarvo on noin 650 MW.
Ja tässä ei vielä huomioida häiriöreservien tarpeen kasvua.
Käytin samaa lähtödataa eli samaa kulutuksen pysyvyyskäyrää ja luotettavuusvaatimusta (1 tehopulatunti per 30 vuotta) järjestelmälle, mitä olen omissa laskuissani käyttänyt myös tuulivoimalle.
Jos näitä parametrejä muuttaa niin tulokset muuttuvat voimakkaasti sekä tuulivoiman että ydinvoiman osalta.
Tuulivoimalle olen saanut 10 % tasoa olevia lukuja 2000 MW kapasiteetille. Tuulivoimakapasiteetin edelleen noustessa laskee kapasiteettiarvo voimakkaasti. 6000 MW tasossa se on enää luokkaa 6-7 %. Käytän laskuissa generoitua tuulidataa, jonka kuitenkin pitäisi olla suht lähellä oikeaa jakaumaltaan.
Tuulivoiman osalta merituulivoima voi muuttaa tilannetta huomattavasti, koska tuotannon pysyvyyskäyrä on aivan erilainen. New Yorkin osavaltiossa, jossa on-shore tuulivoima 10% ja offshore tuulivoima 36%, rapsan linkkiä en tähän hätään löytänyt, mutta muistelisin että tuulivoima määrä oli 10% koko tuotannosta.
Sekä tuulivoiman että ydinvoiman arvot Suomen tehotaseen kannalta ovat siis varsin vähäisiä.
Tuulivoiman osalta heikko kapasiteettiarvo on hyvin tiedostettu, mutta ydinvoiman osalta taidetaan tämänkin suhteen olla melkoisen ylioptimistisia. Vai koitetaanko asia vaan pitää piilossa, kunnes luvat on saatu? Sitten voi hyvin kertoa että ei me oikeasti voida niitä hiililauhdevoimaloita (kokonaan) sulkea.
Ikävää pitää tällaista yksinpuhelua, mutta aiemmat laskelmani vaativat kommentointia.
Siis luvut 1600 ydinvoimalle:
5% epäkäytettävyydellä kapasiteettiarvo on noin 500 MW
2 % epäkäytettävyydellä kapasiteettiarvo on noin 650 MW.
Yllätyin itsekin kuinka alhaiset arviot sain ja piti sitten tehdä herkkyystarkasteluja muuttamalla muun tuotannon rakennetta. Tämä selvitti syyn.
Suomen sähköntuotantojärjestelmä koostuu erittäin suuresta määrästä (400) yksiköitä, joiden epäkäytettävyydet ovat varsin alhaisia. Puolet asennetusta tehosta tulee yksiköistä, joiden koko on alle 100 MW ja toisaalta 400 yksiköstä puolet on varmatoimista vesivoimaa (jos siis vettä on). Lopuista merkittävä osa on kaukolämpö- tai teollisuus-CHP:tä, joista edellinen seuraa kulutuksen huippukuormaa erittäin hyvin ja jos jälkimmäinen on alhaalla niin myös teollisuuden kulutus on alhaalla.
Suurimmat riskit liittynevät tämän vuoksi sähkön tuontiin sekä siirtolinjojen että saatavuuden osalta. Tämän olen mallintanut huonosti kun ei ole dataa. Voi olla että tulokset muuttuisivat jonkin tuontimahdollisuuden paremmalla mallintamisella.
Suuren kulutuksen aikaisen käytössä olevan tuotantotehon jakauma on siis varsin kapea.
Toisella tapaa sanottuna vaikka tehomarginaalia olisi vähän se riittää, koska todennäköisyys ison tuotantomäärän puuttumiselle on hyvin pieni.
Suomen tuotantojärjestelmässä ensimmäinen 1600 MW:n yksittäinen yksikkö yksinkertaisesti tuhoaa järjestelmän perusluonteen ja sen vuoksi yksikön kapasiteettiarvo on surkea. Toinen 1600 MW:n saa sitten enää vähemmän damagea aikaiseksi ja sen kapasiteettiarvo on ensimmäistä selkeästi korkeampi. Sillä pikku varauksella tietenkin ettei voimalat ole samaa tyyppiä, jolloin riski että molemmat ovat alhaalla samaan aikaan, voimaloissa havaitun turvallisuusongelman vuoksi, on aina olemassa. Näin kävi Ruotsissa, kuten muistanemme.
Nyt 1600 MW:n ydinvoimalan kapasiteettiarvoksi on arvioitu julkisuudessa olleiden laskelmien mukaan 1600 MW – vuodesta 1 alkaen. Käytännössä ensimmäiset vuodet (1-3) ollaan epäkäytettävyydessä tasolla 10 %. Tällöin kapasiteettiarvo on luokkaa 400 MW.
Mielenkiintoinen kysymys on: millainen hinta on virheellä, jos meillä on 1200 MW liian vähän kapsiteettia käytössä vs. optimipiste?
Olen laskenut tämän eräänlaisella non-sequential Monte Carlo simuloinnilla, jossa siinäkin epävarmuuksia on kyllä aika lailla. Tarkistan mallin vielä viikonloppuna ennen suuntaa antavien lukujen laittamista.
Arvauksia saa laittaa ennen sitä
Yksinpuhelu on turhauttavaa, t. nimimerkki kokemusta on töissä, harrastuksissa ja kotona. Taisit osua aiheeseen, joka herättää liikaa kysymyksiä ja kyseenalaistuksia. Monte Carlo -simulointi lienee vain vahvistaa sitä, että kukaan ei-tutkija osaisi sanoa asiaan juuta tai jaata. Mielipiteet on sitten eri asia.
Kiitos perusteluista, jäin ainakin itse miettimään viestiäsi.
Minä (ex-tutkijana
tiedän kyllä Monte Carlo-simuloinnin, mutta pidän tätä kapasiteettiarvon mallinnusta melko teoreettisena tarkastelutapana. Käytäntö on osoittanut käytettävyydet korkeiksi. Toki parina ensimmäisenä vuotena uuden ydinvoimalan “epäkäytettävyys” voi olla suurempi, kuten Jari mainitsee.
Toisaalta Fingrid varautuu mitoittamaan häiriöreservin suurimman mitoittavan kuorman mukaan. Ja kyllähän se teoreettinen kapasiteettiarvokin (mikä sitten tarkasti onkaan) on joka tapauksessa selkeästi suurempi kuin vastaavalla määrällä tuulivoimaa.
Tuulivoiman etuna on toki se, ettei se ainakaan alkuvaiheessa tarvitse ns. uutta häiriöreserviä, koska ydinvoimalle rakennettu hoitaa kaiken muunkin. Sen sijaan tuulivoimakapasiteetin lisääntyessä tarvitaan järjestelmään lisää säätö- ja varatehoa.
En oikein ymmärrä, miksi näitä pitäisi teoreettisesti mallintaa, kun tuloksena ei lopulta saada sen varmempia tietoja kuin mitä käytäntö on jo opettanut.
Summa summarum: Kaikkia energiantuotantomuotoja tarvitaan, toisia erityisesti poliittisten tavoitteiden toteuttamiseen ja toisia kasvavan kapasiteettipulan kaventamiseen ja tuontiriippuvuuden vähentämiseen!
Olen saanut malliani hieman paremmaksi ja olen siirtynyt käyttämään LOLE-indeksin (katkoksen todennäköisyys) sijaan LOEE arvoa (katkoksessa toimittamatta jäänyt energian määrä) ja toimittamatta jääneen energian arvoa (VoLL=value of lost load, see: http://en.wikipedia.org/wiki/Value_of_lost_load). Tämä muuttaa tuloksia jonkin verran, koska kustannusoptimipiste järjestelmälle ei ole samassa kohtaa (sama LOLE) ennen ja jälkeen uuden tuotannon lisäyksen.
Hankaluutena on määrittää arvo VoLL:lle, joka on periaatteessa muun muassa katkoksen keston funktio. Perinteisesti arvo on ollut luokkaa 5 k€/MWh, mutta tämä ei päde enää nyky-yhteiskunnassa. Arvoja 10-50 k€/MWh on käytetty. Toisaalta, jos TSO+DSOt pystyvät kytkemään asiakkaiden valittuja kuormia (ei asiakkaita) pois hallitummin voidaan olla huomattavasti alle 5 k€/MWh tason niin kauan kun noita kuormia on käytettävissä. Tässä muuten tullaan siihen miten tärkeää olisi alusta asti ottaa käyttöön ne mahdollisuudet, joita etäluettavat mittarit antavat.
Tulokset muuttuvat ydinvoiman osalta eli 10% epäkäytettävyydellä nousee kapasiteettiarvo nyt 500-700 MW tasolle, riippuen arvosta VoLL:lle ja arviosta huippuvoiman (kaasuturbiinit) vuosikustannukselle.
> En oikein ymmärrä, miksi näitä pitäisi teoreettisesti mallintaa, kun tuloksena ei lopulta saada sen varmempia tietoja kuin mitä käytäntö on jo opettanut.
Epäilen vahvasti että ymmärrät kyllä. Puhdas kokemusperäinen arviointi suppean tilastodatan pohjalta ei ole fiksua. Jos meillä on kahdenkymmenen vuoden data siitä että jokainen ydinvoimala on ollut huipputunnin aikana käytössä ja tiedetään että voimaloilla on 2% täysin satunnainen epäkäytettävyys niin mitä johtopäätöksiä voidaan vetää?
Mielestäni vain
a) meillä on ollut hyvä tuuri
Nyt jos oletetaan että OL3:n 1600 MW:n yksiköllä on 1600 MW:n kapasiteettiarvo, niin oletetaan että
b) meillä on myös jatkossa yhtä hyvä tuuri.
Minulle käytäntö pitkin maailmaa on opettanut että isojen yksiköiden (siirtolinjat tai tuotanto) järjestelmä on haavoittuva ja johtaa helposti laajoihin ja erittäin kalliisiin katkoihin, jos asioita ei tehdä oikein.
Suomessa meillä ei ole (onneksi) tehty paljoa käytännön kokeita ja en oikein pidä niitä jatkossakaan tarpeellisina vaan suosittelisin mallintamista, mikä tulee edullisemmaksi.
Mutta palataan siihen mikä on virheen hinta, jos OL3:lle arvioidaan 1600 MW kapasiteettiarvo todellisen noin 600 MW:n sijaan ja mitoitetaan tarvittava kapasiteetti niin että ollaan kustannusoptimipisteessä.
Virheen kustannus vaihtelee hyvin paljon riippuen VoLL arvosta. Käyttäen arvoa VoLL = 10-25 k€/MWh ja 60-90 k€/MW vuosikustannusta kaasuturbiinille ollaan suuruusluokassa 50-150 M€ vuodessa.
Toisaalta, jos meillä on tietty määrä edullista irtikytkettävää kuormaa niin virheen hinta putoaa nopeasti murto-osaan tuosta, koska pienet tehovajeet voidaan hoitaa näillä.
Sanoisin että luvut ovat sitä luokkaa että asiaa kannattasi ehkä mallintaa hiukan enemmänkin. Ja ehkä kannattaisi varautua siihen että OL3:n 1600 MW yksikkö ei kaikkia teho-ongelmia ratkaise, mikäli nyt joskus valmistuu.
Viestiketju alkaa olla pitkä ja vaikeasti ymmärrettävä. Itse en ole tällaisia kapasiteettiarvoja koskaan laskenut, joten en osaa laskelmia sinänsä kommentoida.
Minusta on kuitenkin kaksi eri asiaa, jotka tässä nyt vähän menevät sekaisin.
Ydinvoimala tuottaa sähköä tasaisesti, yleensä joko noin 100 % tehosta tai ei lainkaan. Ei lainkaan silloin kun on huoltoseisokki tai tekninen vika.
Tuulivoimala tuottaa sähköä silloin kun tuulee. Ellei ole huoltoseisokki tai tekninen vika.
Tuulivoimaa ei lasketa – kuin korkeintaan pieneltä osin – sähkön kulutushuipun aikaiseen tuotantoon siksi, että tuotanto on satunnaista, vaikka laitos olisi kunnossakin. Ei ole mitään takuita, että teknisesti huippukunnossa olevat laitokset tuottaisivat sähköä, kun sähköä eniten kuluu. Siihen liittyy keskustelu siitä, käytetäänkö tuulivoimalan arvona 0 %, 6 %, 10 % tai jotain muuta lukuarvoa.
Ydinvoimala tuottaa tuon 100 % tehosta, jos se on teknisesti kunnossa.
Ydinvomaloiden osalta on toistaiseksi käytetty 100 % arvoa, kun arvioidaan huipun aikana käytettävissä oleva teho. Se on tietenkin vähän kyseenalainen juttu, koska ydinvoimalakin voi vioittua juuri silloin kun kysyntä on huipussaan.
Ydinvoimalan teoreettinen kapasiteettiarvo ei edistä tämän kysymyksen ratkaisemista, koska uusi ydinvomala ei ole käynnissä 400 MW tai 600 MW teholla, vaan siis joko nollan tai 1600 MW:n teholla.
Tuulivoiman ja ydinvoiman laskeminen samalla kapasiteettiarvolaskelmalla ei voi johtaa oikeaan vertailuun kuin korkeintaan jostain teoreettisesta näkökulmasta.
Minusta kuvaavaa on, että Jari päätyy sitä huonompaan kapasiteettiarvoon tuulivoiman osalta, mitä enemmän tuulivoimaa on rakennettu. Maalaisjärki sanoo toista. Jos on paljon pienmiä yksiköitä hajallaan ympäri valtakuntaa, niin isomman osuuden pitäisi olla tuotannossa kuin silloin, jos on muutama mylly jossain keskitetysti.
Se on kuitenkin varmaa, että jos olemme keskimäärin sähköntuotannon ja kulutuksen osalta tasapainossa Suomen osalta, riski tehon riittävyyden suhteen on paljon pienempi kuin nykytilanteessa, jossa tuomme koko ajan isolla teholla sähköä.
On ihan selvää, että ydinvoimala ei ratkaise kaikkia tehotasapainoon liittyviä kysymyksiä. Tarvitaan nopeasti säädettävää kapasiteettia laitosten teknisiä vikoja, kulutuksen vaihtelua, ja tulevaisuudessa myös tuulivoman vaihtelevaa tuotantoa kompensoimaan.
Eli ydinvoimalalla on iso merkitys nimenomaan siinä, että se parantaa Suomen sähkön kulutuksen ja tuotannon välistä tehotasapainoa. Tässä mielessä Jarin väite on väärä, että ydinvoman merkitys olisi pieni tehotaseen kannalta. Minusta se on aivan ratkaisevan suuri, olettaen tietenkin nykyluokkaa oleva käytettävyys.
No niin. Ensinnäkin en ole kritisoinut ydinvoiman merkitystä tehotaseessa, vaan sitä virhettä joka tulee kun oletetaan 1600 MW:n yksittäiselle yksikölle 1600 MW:n kapasiteettiarvo vuodesta 1 alkaen. Tuo yksikkö voi olla ydinvoimala, siirtolinja tai muu voimala.
Neljän 400 MW:n ydinvoimalan arvo järjestelmässä olisi alusta alkaen (FOR 10 %) luokkaa 1200 MW eli tuplat 1600 MW:n yksikköön verrattuna, olettaen että niissä ei ilmene turvaongelmia, jolloin ne seisovat kaikki samaan aikaan.
Oleellista on ymmärtää miten järjestelmän luotettavuus muuttuu, kun yksiköiden kokojakauma muuttuu hyvin voimakkaasti.
Jos asia kiinnostaa, niin seuraavassa kirjallisuutta, josta voi opiskella lisää.
Erinomainen johdantoartikkeli:
http://www.wartsila.com/Wartsila/global/docs/en/about_us/in_detail/2_2008/power-system-reserves.pdf
samaa asiaa kalvomuodossa:
http://www.optimalpowersystems.com/stuff/planning_of_power_system_reserves.pdf
Sen verran pitää kommentoida kalvoa 26 että (laskujeni perusteella) reipas siirtymä optimipisteestä toiseen suuntaan (esim 1000 MW Suomessa) voi maksaa jopa 5 kertaa enemmän kuin siirtymä toiseen suuntaan. Eli aina ei kannata tehdä mitoitusta aivan optimipisteeseen. Virsta väärään, vaaksa vaaraan, sano.
Erinomainen, suorastaan loistava diplomityö aiheesta:
http://www.esru.strath.ac.uk/Documents/MSc_2006/phoon.pdf
Noin reilu sata muutakin viitettä olisi aiheesta innokkaille, mutta nämä (erityisesti Phoonin D-työn) lukemalla ja omaksumalla pääsee jo aika pitkälle.
Aihe on tärkeä. Opiskella kannattaisi. Sähläämällä tämän kanssa saamme pahimmassa tapauksessa muutaman sata miljoonaa maksettavaa yhteiskunnalle.