Mitä kuluva talvi opetti meille sähkömarkkinoista?
Talven hintapiikit ovat antaneet kirjoitusaiheita kolumnisteille, mutta myös oppitunnin siitä, miten toimia sähkömarkkinoilla.
Ensimmäinen opetus on, että epävarma toimintaympäristö häiritsee markkinoiden toimintaa. Tänä talvena kannettiin satoa pitkään jatkuneesta Ruotsin ydinvoimaloiden roikuttamisesta löysässä hirressä. Viime keväänä ydinvoiman tulevaisuus sai viimein varmuutta, ja tarpeelliset investoinnit nykyisiin voimaloihin aloitettiin. Työt ovat viivästyneet ja suuri osa Ruotsin ydinvoimaa on edelleen huollossa. Voinee arvella, että ilman luopumispäätöstä laitoksiin olisi panostettu enemmän kuluneina vuosina, eikä nyt koetun pituista seisokkia olisi tarvittu. Kesken huollon ei ydinvoimalaa voi käynnistää vaikka sähkön hinta olisi kuinka houkutteleva.
Toinen opetus on, että joustamaton maksaa. Kaikille hintapiikeille yhteistä oli, että sähkönkysyntä pieneni vasta hintojen selvittyä. Sähköä olikin sitten ylimäärin tarjolla käyttöhetkellä. Arvioimalla oman sähköntarpeen ja miten paljon sähköstä on valmis maksamaan jo etukäteen, olisi säästänyt pitkän pennin. Hintapiikkikin olisi ollut loivempi jos useampi olisi näin toiminut. Myöhäisheränneet ovat vaatineet toista kierrosta sähköpörssiin, jos hinnat ensimmäisellä kierroksella ovat korkeat. Tarjoukset voi kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella mitoittaa kohtuulliseksi pitämälleen tasolle.
Hinta on signaali, joka ohjaa kysyntää ja tarjontaa. Korkea hinta on merkki siitä, että kysyntää on paljon ja tarjonta lähellä maksimia. Korkea hinta antaa merkin tuottajille lisätä tuotantoa ja käyttäjille vähentää käyttöä. Näin tapahtuikin.
Kolmas opetus on riskienhallinnan tärkeys. Tämä on sukua ensimmäiselle opetukselle. Epävarmuutta voi vähentää hallitsemalla riskejä. Riskien pienentäminen tyypillisesti maksaa kuitenkin jotain. Osa riskienhallinnan osaamista onkin sen arvioiminen, miten paljon riskejä sietää. Jokaiselle suomalaiselle riskienhallinta-päätökset tulevat eteen muun muassa päätettäessä mitä vakuutuksia ja millaisilla ehdoilla ottaa ja valittaessa vaikkapa asuntolainan erilaisia korkovaihtoehtoja. Sähkömarkkinoilla suurkäyttäjät voivat hallita riskejä sähköjohdannaisilla ja erilaisilla sopimusjärjestelyillä ja pienkuluttaja valitsemalla itselleen sopivan sähkösopimustyypin.
Neljäs opetus on pitkäjänteisen siirtoverkon rakentamisen tärkeys. Hintapiikkejä pahensivat osaltaan siirtorajoitukset Etelä-Norjassa ja Keski-Euroopan ja Etelä-Skandinavian välillä. Saksasta olisi sähköä ollut saatavissa, mutta verkko ei riittänyt. Tuulivoiman ja muun uusiutuvan tuotannon lisärakentamisen myötä siirtotarpeet lisääntyvät. Tänä vuonna valmistuvat siirtoverkon kehittämisen kymmenvuotissuunnitelmat toivottavasti antavat työkaluja riittävän siirtokapasiteetin rakentamiseen.
Hintapiikkien kustannuksia yhteiskunnalle ei voi arvioida yhtä suoraviivaisesti kuin julkisuudessa on tehty. Kustannukset ja hyödyt ja niiden jakautuminen ovat monen tekijän summa ja tarvitaan taskulaskinta järeämpi työkalu niiden arvioimiseen. Markkina on kuitenkin osoittanut toimivuutensa ja varmistanut sähkön riittävyyden Pohjolassa taas tänä talvena, yhteiskunnan kannalta mahdollisimman pienin kustannuksin.
Viides opetus:
Sähköpörssi ei toimi toivotulla tavalla, koska läpinäkyvyys ei ole riittävä. Tästä syystä kysyntä ei jousta, jos jostain syystä tarjonta jää alhaiseksi tai hinta muodostuu liian korkeaksi.
Tämän on todennut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, jonka mukaan hintahuippujen takana on usein puhdas spekulaatio:
“Markkinoiden toimimattomuutta hyväkseen käyttäen suuret sähköntuottajat voivat tarjontaa vähentämällä nostaa sähkönhinnan lyhyeksi aikaa tähtitieteelliseksi ja tienata sinä aikana todella paljon.”
“Yhteiset sähkömarkkinat tarvitsevat läpivalaistusta. Kysyntä- ja tarjontatiedot pitää saada avoimemmiksi ja ennakoitavammiksi. Yhteiseen markkinapaikkaan, Nord Pooliin, on saatava lisää toimijoita.”
Esim. 22 helmikuuta Suomen aluehinta Nord Poolissa nousi seitsemän tunnin aikana yli 1 000 euron/MWh, kun ns. normaali markkinahinta on noin 50 €/MWh.
Edullista kapasiteettia, eli ydinvoimaa ja vesivoimaa on Suomessa yksinkertaisesti aivan liian vähän – on rakennettava runsaasti lisää.
Jos tulee normaali kesä ja tulee toinen normaali talvi peräkkäin, niin olemme kusessa – vesialtaissa ei ole ensi talveksi vettä tarpeeksi.
Ainahan voidaan tuottaa sähköä kepun ja vihreiden reseptillä,poltetaan veronmaksajien rahat ja risuja joukkoon.
“Viime keväänä ydinvoiman tulevaisuus sai viimein varmuutta, ja tarpeelliset investoinnit nykyisiin voimaloihin aloitettiin. Työt ovat viivästyneet ja suuri osa Ruotsin ydinvoimaa on edelleen huollossa. Voinee arvella, että ilman luopumispäätöstä laitoksiin olisi panostettu enemmän kuluneina vuosina, eikä nyt koetun pituista seisokkia olisi tarvittu.”
Nyt suunnitellut ja toteutetut ja viivästyneet huollot (ja tehon nostot) on suunniteltu vuosia sitten ja ja osin myös aloitettu jo ennen mitään viime kevään päätöksiä.
Eli kerrotko mitä tapahtui viime keväänä, joka olisi vaikuttanut voimaloiden nyt käynnissä oleviin huoltoihin? Mikä huoltopäätös olisi tehty viime kevään jälkeen?
Vai myönnätkö suoraan että nyt tuli mokattua?
Btw. Muuten kirjoitus oli varsin hyvä.
Minusta opetus oli, että lämpötilariippuvaisen sähkönkulutuksen rakentaminen ei ole järkevää.
Se osoitti jälleen myös sen, että lämpötilariippuvainen kulutus tulisi olla reilusti muuta kulutusta kalliimpaa, eikä niin kuin nyt, että sähkölämmittäjät saavat sähkönsä muita pienkuluttajia edullisemmin.
Kommentteja kommentteihin:
Protagoras pohdiskeli läpinäkyvyyden merkitystä kysyntäjoustoihin ja lainasi pätkän ministeri Pekkarisen tiedotteesta.
Läpinäkyvyys ja tasapuolinen tiedonsaanti markkinoista edistävät luottamusta markkinan toimintaan. Miten läpinäkyvyys vaikuttaa kilpailuun markkinoilla onkin mutkikkaampi asia. Kysyntäjoustojen toteutumiseen sillä ei kuitenkaan, ainakaan periaatteessa, pitäisi olla merkitystä. Kysyntäpuolella ostajat arvottavat sähköstä saamansa hyödyn ja vertaavat sitä sähkön hintaan, esim. 1 MWh on välttämätön ja maksan siitä mitä tahansa, 2 MWh:takin olisi kiva, mutta se toinen MWh ei ole enää aivan välttämätön, eikä se ole yhtä arvokas kuin ensimmäinen MWh. Kun tämän arvotusprosessin sisällyttää jo ostotarjouksiin, saadaan kysyntäjoustoa enemmän mukaan jo elspot-hinnanmuodostukseen.
Ministerin maininta mahdollisesta spekulaatiosta tuntuu hieman populistiselta. Markkinavoiman väärinkäytön varalta Nord Poolin markkinavalvonta valvoo markkinaa, ja sitten ovat vielä kilpailuviranomaiset. Markkinavalvonnan raportit ovat saatavilla Nord Poolin kotisivuilta (http://www.nordpool.com/en/asa/Markets/Market-Surveillance/).
Jarille kiitos tarkennuksesta ja huomiosta. Ruotsin ydinvoimaloiden meneillään olevat huollot on todellakin päätetty jo paljon ennen viime kevättä, ja ohjelmia osin aloitettu jo vuonna 2007. Toimintaympäristön varmuuden kannalta nyt ja jatkossa Ruotsin hallituksen päätöksellä 5.2.2009 perua vuoden 1980 päätös ajaa voimalat alas vuoteen 2010 mennessä ja sallia myös uuden ydinvoiman rakentaminen on kuitenkin varmasti merkitystä. Ilmapiirin muutos Ruotsissa jo aiemmin ja viime kevään päätöksen ennakoiminen lienee antanut rohkeutta investoida voimaloihin. Väitän kuitenkin edelleen, että aiemmat päätökset Ruotsissa ovat vaikuttanut toimintaympäristön varmuuteen haitallisesti.
On katsottava kokonaisuutta, eikä saa sotkeutua lillukanvarsiin.
Sähkölämmitys on ehdottomasti ympäristöystävällisin tapa lämmittää – ja ilman lämmitystä täällä rakkaassa Suomessamme palelluttaisiin kuoliaaksi kuin torakat.
Kun sähkö on välttämättömyyshyödyke, niin sitä pitää tuottaa Suomessa ympäristöystävällisesti ja halvalla vähintään niin paljon kuin on huippukulutus.
Siksi Suomeen on rakennettava vuoteen 2020 mennessä NELJÄ uutta suurta ydinreaktoria, eikä rakentamistarve suinkaan lopu siihen.
Tuulivoimaa Suomeen sen sijaan EI ole järkevää rakentaa lisää.
Biovoimakin on vouhotusta, joka todellisuudessa saastuttaa ympäristöä ihan perusteellisesti ja on lisäksi kallista.
Jo 1970-luvulla selviteltiin ydinvoimalaistosten käyttö- ja kunnosspitokulttuurin vaikutusta toteutuneisiin käyttökertoimiin ja yhteys oli selvä. Maat, joissa nautittiin käyttäjien ja kunnossapitäjien arvostuksesta olivat toteutuneissa käyttökertoimissa selvästi paremmalla tasolla.
Ruotsin 30 vuoden takainen päätös luopua ydinvoimalaitoksista aiheutti luonnollisesti sen, että arvostus alkoi laskea maassa, joka oli siihen asti ollut huipputasolla. Kulttuurin muutos vie aikaa. Nyt ruotsalaiset kärsivät tapahtuneesta tosiasiasta. Kulttuurin muutos parempaan suuntaan voi viedä vielä enemmän aikaa.
“Ministerin maininta mahdollisesta spekulaatiosta tuntuu hieman populistiselta.”
Todellakin. Lisäksi on muistettava, että säätösähkömarkkinoilla kaupat voi tehdä myös alentamalla kulutustaan. Jos jossain energia-intensiivisessä teollisuudessa energian hinta on esimerkiksi 10% tuotteen hinnasta, sähkön hinnan nousu yli kymmenkertaiseksi tekee tuotannon keskeyttämisestä tuottamista kannattavampaa.
“Kyllä kansa tietää” – ydinvoima saa pakit kansalta…
Ruotsi korvaa pian kaksi Ringhalsin ydinvoimalan reaktorin tuottaman sähkön rakentamalla Pohjois-Ruotsiin Piitimen kuntaan 1101 uutta tuulivoimalaa (8-12 TWh)…
Mitä tekee Suomi?- ei voi tietenkään jäädä kestävästä kehityksestä jälkeen – , päinvastoin rakentamalla hajautettuna tasaisesti koko Suomeen pienempiä , todellisia spiraalituulivoimapuistoja – esim. potkurimyllyalue vaatii 2 km2 kun vastaava spiraalipuisto vain 0,5 km2 alan – korvaamme kakki mahdolliset uudet – mikäli, tuskin – ja myös kaikki tulevaisuudessa käytöstä poistuvat ydinreaktorit. Sen minkä esim. Meri-Porin suotuisissa tuuliolosuhteissa hävitään voitetaan spiraalituuliturbiinien paljon paremmassa hyötysuhteessa!
Eivätkä ekoenergiat noihin lopu – energioiden monimuotoisuus on viisautta, paitsi vanhan ydinteknologian…
“On katsottava kokonaisuutta, eikä saa sotkeutua lillukanvarsiin.
Sähkölämmitys on ehdottomasti ympäristöystävällisin tapa lämmittää – ja ilman lämmitystä täällä rakkaassa Suomessamme palelluttaisiin kuoliaaksi kuin torakat.”
Älä nyt viitsi. Ilmalämpö-, ilma-vesi- ja maalämpöpumput hakkaavat sähkölämmityksen 100-0 tehokkuudessa.
Erityisesti suora sähkölämmitys on pelkkää typeryyttä, josta tykkäävät vain rakennusliikkeet, koska se on halvempaa heille rakennuskustannuksilta.
“Sähkölämmitys on ehdottomasti ympäristöystävällisin tapa lämmittää”
Mitään sähkölämmitystähän ei oikeasti ole edes olemassa.
Sähköä käytetään vain heikolla hyötysuhteella hiililaudevoimalassa tuotetun likaisen energian siirtämiseen lämmitettävään kohteeseen.
Jos meillä olisi ydinjätteentuotantolaitoksia niin runsaasti, että niiden sivutuotteena saataisi energiaa yli perusvoiman tarpeen, niin silloin tätäkin likaista energiaa voitaisi siirtää sähkön välityksellä asuntojen lämmitykseen.
Sähkölämmitys ei ole niin yksinkertainen juttu kuin arvoisat aiemmat kirjoittajat ovat nähneet.
Sähkölämmitystä ei voi enää “korvamerkitä” hiililauhteelle. Viime vuosina lämmitystarpeen ja lauhteen ajamisen välillä ei ole ollut lainkaan korrelaatiota. Tänä talvena tilanne on varmaan ollut taas toinen, mutta pitkän aikavälin tilanne ei siitä vielä välttämättä muutu.
Tulevaisuudessa lauhdevoiman osuus on aleneva, vähemmän säädettävää ydinvoimaa tulee toivon mukaan lisää ja päätetty on, että ei vain Suomeen vaan varsinkin naapurimaihin tulee paljon lisää tuotannoltaan vaihtelevaa – vaan ei kulutuksen tahtiin vaihtelevaa – tuulivoimaa.
Tarvitaan runsaasti kulutusta, joka pystyy joustamaan erilaisissa tilanteissa. Imemään tuulipiikkejä. Kuten Petteri blogissa totesi, kysynnän parempi osallistuminen markkinoille on tämän talven opetuksia. Suurteollisuudessa osataan jo joustaa, mutta mistä sitä joustoa tulisi lisää? Uskon, että kaikki tarvitaan. Muun ohessa lämminvesivaraajat, sähkölämmityskotitaloudet jne.
Meillä on tekeillä – maailman kärjessä! – etämittausuudistus, jonka myötä myös sähkökaupan selvitykset tehdään tuntitiedoilla muutaman vuoden kuluttua. Se mahdollistaa sähkön hinnoittelun, joka kannustaa tuotanto- ja kulutuspiikkejä tasaavaan kulutukseen. Niin kustannukset kohdistuvat oikeudenmukaisesti ja järjestelmä kannustaa vaikka tuikkaamaan ennen piikkihintatuntia puita pesään.
Tiedoksi, että:
- lämpöpumppuja käytetään sähköllä;
- ne ovat hyvin kalliita verrattuna suoraan sähkölämm.;
- ne ovat hyvin epäluotettavia ja lyhytikäisiä verrattuna suoraan sähkölämmitykseen;
- vievät tilaa;
- pitävät melkoista ääntä.
Suora sähkölämmitys ja ydinvoima – onpa oiva yhdistelmä.
Sinänsä minä rakensin vuonna 1987 itselleni omakotitalon, jossa paksuun lattialaattaan varataan yöllä halvemmalla sähköllä peruslämpöä ja jokaisessa huoneessa on erikseen kattolämmitys, jolla lämpötila pidetään tarkasti haluttuna. Sekin on hyvä ratkaisu. Pienentää huipputehoa.
“Suomeen vaan varsinkin naapurimaihin tulee paljon lisää tuotannoltaan vaihtelevaa – vaan ei kulutuksen tahtiin vaihtelevaa – tuulivoimaa.”
Toivottavasti Suomeen EI tule, sillä siinä ei ole mitään järkeä.
Juuri silloin kun sähköä kulutetaan Suomessa eniten (kovalla pakkasella) tuulivoimalat EIVÄT nimittäin tuota valtakunnanverkkoon nettona mainita saakka sähköä.
Se näkyy oheisesta artikkelistani, jossa on kuvaparisarjojen perusteella näytetty väitteeni toteen:
http://jussina.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/17/kuvat-kertovat-3/
Kokonaisuutenaan siellä on kuvaparisarjoja joulukuulta, tammikuulta, helmikuulta ja maaliskuulta – eli kyseessä ei ole yksittäinen ilmiö.
“Tiedoksi, että:
- lämpöpumppuja käytetään sähköllä;
- ne ovat hyvin kalliita verrattuna suoraan sähkölämm.;
- ne ovat hyvin epäluotettavia ja lyhytikäisiä verrattuna suoraan sähkölämmitykseen;
- vievät tilaa;
- pitävät melkoista ääntä.”
Myönnetään, että ilma- ja ilma-vesilämpöpumppujen kanssa on ihmisillä ollut ongelmia. Ja melu ja epäluotettavuus pitää osin paikkansa (tosin todella onnellisiakin omistajia on).
Mutta jos keskitytään vaikka maalämmön ja sähkölämmityksen vertaamiseen.
- Maalämpö tuottaa saman määrän lämpöä, mutta käyttää vain 1/3 sähkölämmityksen tarvitsemasta sähköstä.
- Maalämmön takaisinmaksuaika on noin 10 vuotta. Sen jälkeen maalämpö on halvempi kuin sähkölämmitys.
- Omat kokemukset maalämmöstä eivät tue epäluotettavuutta. Itse asiassa laitteet ovat lähes huoltovapaita.
- Maalämpöpumppu vie tilaa noin 1,5 metriä x 80 senttiä. Korkeutta on pari metriä. Samassa paketissa on myös vesivaraaja, joten tilan käyttö ei ole erityisen suuri. Laite on sijoitettuna varaston perälle.
- Maalämpöpumppu pitää ääntä pakastimen verran. Varastohuoneen ulkopuolelle ei kuulu mitään.
Minä en noilla spekseillä näe mitään järkeä sähkölämmitykselle asuintaloissa, valinnan pitäisi kohdistua maalämpöön.
Maalämpöpumpun kompressori ei todennäköisesti kestä edes sitä kymmentä vuotta ja sen vaihto on erittäin kallis operaatio.
Suora sähkölämmitys on erittäin luotettava ja halpa. Sähkön hinta vaan täytyy pitää alhaisena – on rakennettava runsaasti uutta ydinvoimaa, ja jonkin verran myös vesivoimaa.
Olen siinä uskossa, että lämpöpumput ovat yleisesti ottaen ihan hyviä keksintöjä. Takaisinmaksuajat varmasti vaihtelevat laitteesta ja huushollista toiseen tosi rajusti. Ostajat tarvitsevat hyviä neuvoja. Laitemyyjien vastuuta täytyy korostaa. Ja pumppujen ostajien pitäisi ymmärtää laitteensa toiminnasta muutamia perusasioita.
Motivan vetämässä Elvari-hankkeessa on selvitetty ilmalämpöpumpun olemusta. Siinä on alkua tietoisuuden nostolle: http://www.motiva.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2010/ilmalampopumppu_saastaa_vain_oikein_kaytettyna.html
Kovilla pakkasilla Pohjolan sähkön käytön lämpötilariippuvuus on vahvistunut. Syitä jyrkkenemiseen on monia, esim. erilaisia mukavuuslämmityksiä tai ramppien tai rännien tai vesijohtojen lämmityksiä on tullut lisää. Varsinaisen sähkölämmityksen lisääntyminen on ollut hyvin maltillista.
Sähkölämmitystalouksissa on otettu käyttöön ilmalämpöpumppuja. Ne säästävät vuosienergiaa. Pakkasen kiristyessä lämpöpumpun hyöty vähenee ja lopulta loppuu kokonaan. Ilmalämpöpumpun hupenevaa energiaa korvataan usein sähköllä. Siispä sähkön kulutus pakkasilla kasvaa jyrkemmin kuin aikana ennen ilmalämpöpumppuja.
Maalämpöpumppuja ei ole luullakseni aina mitoitettu juuri sen talon kovimpien pakkasten tarpeeseen. Pakkasen kiristyessä tarvitaan lisää tehoa ja se saadaan silloin sähkövastuksilla, jollei panna innolla klapia takkaan ja tikkua perään.
Lämpöpumput ovat hyviä energiansäästössä, mutta tehon tarve voi niiden lisääntyessä edelleen jyrkentyä.
Suomen tuulivoimayhdistyksen mukaan on kuitenkin paljon tuulivoiman tuotantoon sopivia paikkoja. Tuulen keskinopeus on Suomessa merialueilla 7–8 m/s, rannikolla ja saaristossa 6–7,5 m/s, Lapissa tuntureilla 7–9 m/s ja sisämaassa mäkien laella 4,5–5,5 m/s. Tuuli voi olla 5–10 km rannasta 30–50 % voimakkaampaa kuin rannalla.
Tuulivoimalaitosten tuotantoa tarkastellaan yleensä ns . huipunkäytön avulla, joka lasketaan jakamalla vuosituotanto nimellisteholla. Euroopassa tuulivoimaloiden huipunkäyttöaika on usein 23 %, jolloin 1 MW tuulivoimaa tuottaa tuulisähköä 2000 MWh/vuosi. Stanfordin yliopiston tutkijoiden mukaan vähintään viidesosa maailman tuulivoimapotentiaalista riittää koko maailman sähkönkulutukseen.
Tuulisuus vaihtelee vuorokauden, vuodenaikojen ja säärintamien mukaan. Keskimääräinen tuulen energia on kuitenkin lähes vakio ja laajalla alueella tuotannon erot tasoittuvat. Talvisin tuulee enemmän kuin kesäisin ja tuulivoiman tuotantoprofiili osuu kuukausitasolla hyvin yhteen kulutuksen kanssa. Alle 20 %:n energiantuotanto-osuudella tuulivoima ei merkittävästi lisää säätövoiman tarvetta. Useiden eri maiden kokemusten ja mallilaskelmien perusteella tuulivoiman vaatima säätötarve on 15 % asennetusta tuulivoimakapasiteetista, kun tuulivoimalla tuotetaan 5−10 % sähköstä. Vaihtelua tasoitetaan tavallisesti vesivoimalla tai lauhdetuotannolla. Jos tuulivoiman osuus nousee 20 %:sta vielä merkittävästi, niin tuulivoimatuotantoa täytyy tasoittaa lisätoimenpiteillä. Näitä ovat sähköverkkoyhteyksien lisääminen naapurimaihin, kulutuksen jousto tai säätökapasiteetin käyttö. Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid ilmoitti syksyllä 2008 varautuvansa liittämään 2 000 MW tuulivoimakapasiteetin kantaverkkoon. Fingridin mukaan käyttövarmuuden näkökulmasta yhden tunnin sisällä tapahtuva tuulivaihtelu aiheuttaa tehonmuutoksen, joka on arviolta neljänneksen tuulivoiman kokonaistehosta. Näin ollen 2000 MW tuulivoimaa edellyttää varautumista 500 MW tehomuutoksiin.
Suurimmissa tuulivoimankäyttäjämaissa, Espanjassa, Saksassa ja Tanskassa, tuulivoiman hetkellinen tuotanto on ollut yli 30−40 % kyseisen maan sähkönkulutuksesta useita kertoja vuodessa. Sähköverkko on kuitenkin kestänyt tämän ennustusmenetelmien sekä verkkojen hyvän rakenteen että tehon tuotannon ja kulutuksen ohjauksen kautta.
Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla tuulivoima lisää säätötarvetta noin 2 % kapasiteetista, kun tuulivoiman osuus kulutuksesta on 10 %.
Tuulivoima soveltuu hajautettuun energiantuotantoon. Sähköä voidaan tuottaa myös pientuulivoimaloilla itse kulutuspaikoilla: maatiloilla, taloyhtiöissä, omakotitaloissa ja kesämökeillä.
Meillä Suomessa kaikkein OLEELLISINTA on, että juuri silloin kun Suomessa KULUTETAAN sähköä kaikkein eniten, eli kovalla pakkasella, niin tuulivoimalat EIVÄT tuota nettona sähköä valtakunnan verkkoon mainita saakka siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin EI tuule tarpeeksi.
Sen todistaa mainiosti arrtikkeleissani olevat laajat kuvaparisarjat, jotka näyttävät graafisesti ko. mittauspaikan lämpötilan ja tuulen nopeuden:
http://jussina.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/17/kuvat-kertovat-3/
Tuulivoimalat EIVÄT tuota sähköä valtakunnan verkkoon alle 4 m/s tuulella, jonka pitää olla tasaista lähes koko roottorin alueella. Vasta tuulennopeudella noin 10 m/s tuulivoimala tuottaa kunnolla sähköä verkkoon.
Siksi Suomeen EI ole järkevää rakentaa lisää tuulivoimaa – vaikka se saattaakin olla järkevää jossakin Pohjanmeren rannikolla.
Tuulivoimaa EI rakenneta Suomeen ilman valtavia tukiaisia veronmaksajien ja kuluttajien rahapussista.
Lisäksi tuulivoimaloiden rakentamiseen kuluu järkyttävä määrä uusiutumattomia luonnonvaroja.
Ydinvoima sen sijaan EI tarvitse minkäänlaisia tukiaisia, vaan vain luvan rakentaa, ja sitten se tuottaa sähköä noin 60 vuotta juuri silloin kun sähköä kulutetaan eniten – vieläpä ympäristöystävällisesti ja halvalla.
…hajautetussa tuulivoimatuotannossa a i n a jossakin päin Suomea tuulee perinteisillä potkurituulimyllyilläkin…
…oleellista taas ei ole se tuuleeko ollenkaan – silloin luonnollisesti käytetään muita ekoenergioita – ei myöskään se tuuleeko paljon vai vähän vaan se, että tuulienergia saadaan talteen pienilläkin tuulennopeuksilla: ratkaisu tähän löytyy kotimaisilla windside-spiraalituutuuliturbiineilla:
Windside- spiraalituuliturbiini toimii silloinkin, kun muut eivät toimi – lempeällä kesätuulella ja ankarassa talvimyrskyssä. Se toimii, kun muut ovat paksussa jäässä. Windside tuottaa sähköä vähintään 50% enemmän vuodessa kuin perinteiset potkurimallit. Ympäri vuoden. Monet asiat tekevät siitä erilaisen. Ja siksi se antaa parhaan vastineen rahalle. Eikä loppujen lopuksi olekaan kallis.
Generaattorin tuotto Ah:ssa eri tuulen nopeuksilla Suomen rannikolla syksyllä 1989 – keväällä 1991. Mittaus todistaa, että Windside-tuuliturbiinit tuottavat energiaa vähintään 157 päivää enemmän vuodessa kuin tavanomaiset vaaka-akseliset potkurimallit.
Jo vuonna 1981 tehdyissä testeissä huomattiin, etteivät Windside-turbiinit siivet jäädy pyöriessään. Saman havainnon teki Windside WS-0,15 -mallia jatkuvasti käyttävä asiakas Utsjoella Lapissa vuoden 1993-94 talvella: siipiin ei kerry lunta eikä jäätä niiden pyöriessä niinkin ankarissa olosuhteissa, että kaikki muut turbiinit jäätyvät.
Erinomaisista testaustuloksista huolimatta Windsiden vahvimmat ominaisuudet tulivat esille vasta todellisessa tuotantokäytössä. Windsiden vahvin puoli on sen kyky hyödyntää alhaisiakin tuulennopeuksiakin, joita enimmillä käyttöalueilla esiintyy. Windsiden sähköntuotanto voi käynnistyä jo 2-3 m/s tuulennopeudella ja mitä suurempi turbiini on, sitä alhaisemmassa tuulennopeudessa se käynnistyy. Sisämaassa 3 metriä sekunnissa puhaltavia tuulia on mittaustuloksien mukaan noin 100 päivää vuodessa. Niitä ei perinteiseen lentotekniikkaan perustuvat potkurimallit pysty hyödyntämään, koska yleisesti niiden tuotanto alkaa vasta 4-5 m/s nopeudella liikkuvasta tuulesta. Tuulen suunnalla ei myöskään ole Windsidelle merkitystä, koska tuuli tarttuu spiraalinmuotoisiin siipiin aina oikeasta kulmasta. Automaattisia, helposti rikkoutuvia kääntömekanismia ei siinä myöskään tarvita.
Saaristomerellä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että Windside tuottaa 30-50 % enemmän sähköä vuodessa kuin muut tuuliturbiinit samalta tuulipinta-alalta. Windsiden hyötysuhde on parempi kuin perinteisillä tuuleen käännettävillä malleilla, kun tuulen nopeus on alle 5 m/s. Lisäksi sen pystyakselinen roottori pystyy hyödyntämään kaikki tuulet, kun taas myrskyinen tuuli ja tuulensuunnan vaihtelut vähentävät perinteisten mallien tehokkuutta huomattavasti.
…kansa maksaa aina – nytkin jatkuvasti nousevat ydinsähkön ‘olkilisähinnatkin’ – ja ydinyritykset käärivät yhä nousevat voitot ja optiot – kansan kustannuksella…
…ei pidä liioitella utopioilla ja syyllistää vain noilla omillaan “viherpiipertäjiä”: kellään poliitikollahan ei ole varaa esittää pelkkiä keppejä kansalle ilmastovaateillaan: tarvitaan vahvaa porkkanaa: avustuksia ja lainoja aluksi, myöhemmin sähkön hinnan yhä noustessa – nyt jo puolet bulkkiteollisuudestamme ja siten sähkönkulutuksestamme on jo siirtymässä muille maille markkinoille – jolloin sähkön hinta taas pakosta nousee koska ydinmenot on kuitenkin silti peitettävä, vaikka maksajia olisi puolet vähemmän!!
… Sensijaan esim. Pohjois-Ruotsiin Piitimen kuntaanhan on tulossa 1101 uutta tuulivoimalaa, Euroopan suurin tuulivoimapuisto, joka tuottaa 8 – 12 terawattituntia vuodessa, eli se vastaa jopa kahden Ringhalsin ydinvoimalan reaktorin tuottamaa sähköä!
…Suomeen vastaavasti mutta pienempiä todellisia spiraalituuliturbiinipuistoja – vaativat ¼ – osan maa-/vesialueen propellituulivoimaloihin nähden – hajautettuna ja varmistettuna kaikkialle Suomeen!
…spiraalituuliturbiineihin riittää kyllä uusiutumattomia luonnonvaroja – jatkuvasti kierrätettäviä materiaaleja kaikki…
…kotimaisina niiden tuotanto ja käyttö lisää kaikkialla Suomessa verotulojamme ja työllisyyttämme – toisin kuin keskitetyt ydinvoimalat!…
…vanhan teknologian ydinvoima ei ole koskaan ympäristöystävällistä eikä halpaa, sen osoittavat surullinen olki3 ja jatkuvasti kohoavat ydinsähkön hinnat – jolloin vääjäämättä pian tuulivoimala kuin tuulivoimala on huomattavasti ydinvoimaloita, uusiakin , kerrannaisvaikutuksineen paljon kokonaisedellisempi…
…ja muutkin ekoenergiat tulevat – olethan valmis:
http://www.ethicalmarkets.com/2009/11/30/investing...
Jos se Windside kerran on niin erinomainen, niin siitä vaan rakentamaan – mitä siitä turhaan kirjoittelee.
Mutta rakentakaa ILMAN tukiaisia veronmaksajan pussista ja ILMAN sähkön hinnan korotusta esimerkiksi syöttötariffien muodossa.
Joka tapauksessa vaikka Windside tuottaisikin sähköä nykyisiä tuulimyllyjä useampana päivänä vuodessa, niin sama perusongelma jää edelleen – juuri silloin kun Suomessa kulutetaan sähköä eniten (kovalla pakkasella), niin EI TUULE sen vertaa, että nekään tuulivoimalat tuottaisivat sähköä mainita saakka.
On EHDOTTOMASTI rakennettava AINAKIN NELJÄ uutta suurta ydinreaktoria Suomeen vuoteen 2020 mennessä.
Ydinvoiman (ja muidenkin investointien) kannattavuuslaskelmissa sekoitetaan helposti toisiinsä investointikustannukset ja käyttökustannukset. Investoija katsoo päätöshetkellä tulevaisuuteen ja arvioi kattavatko tulevaisuudessa saatavat tulot investointiin käytettävän pääoman ja käyttökustannukset.
Sen sijaan kun laitosta käytetään, ei investointiin käytetyllä kustannuksella ole enää päätöksenteossa osaa. Ne ovat uponneita kustannuksia. Jos saatava tuotto >= käyttökustannus (tai paremmin muuttuvat kustannukset), niin laitosta käytetään.
Sähkönkäytön lisääntymistä, tätähän on myös maalämmön suosio tekemässä, on syytä tarkastella enemmän tehokkuusnäkökulmasta ja nimenomaan käyttäjätasolla. Tekemieni tilastotarkastelujen perusteella (yleiset tilastokeskuksen tilastot) on Suomen asuntorakennuskannan lämmitysenergian käytön ominaiskulutuksissa tehtävissä se havainto, että sähkölämmitettyjen talojen ominaiskulutukset m2 tai m3 kohti ovat alle puolet muilla tavoin lämmitettyihin verrattuna. Mistä tämä johtuu? Omien kokemuksieni mukaan, eräinä selityksinä on hyvän käyttöhyötysuhteen lisäksi säätöjen onnistuminen ja säädön helppous verrattuna muihin energioihin. Jatkossa kun sähköä pystytään enemmän ja enemmän tuottamaan hiilidioksidivapaasti, nämä seikat yhdessä auttavat energiatehokkuutta ja ilmastoakin. Sähkönkäytön huippukuormitusaikoja tulee muutoin analysoida tarkemmin kuin nyt on tehty, kuinka suurta osaa edustavat esim. Salomaan mainitsemat muut lisälämmittämiset, mitkä on energiatehokkainta toteuttaa sähköllä = esim. saattolämmitykset ja autolämmittimet. Sähkölämmitystä turhaan yritetään syyllistää tehottomuudesta, pääosa sähköstähän tuotetaan pohjoismaissa jo uusiutuvalla tai hiilidioksittomalla tuotannolla.
…joka oikeaa tietoa lisää, se ydinvoimailijoille vain tuskaa lisää…
…sitä tuuletonta lyhyttä kautta varten on jo keksitty muitakin ekoenergioita siksi aikaa – ei jouduta puutteeseen – paljon parempaa säätövoimaa kuin hidasta, poispoistuvaa ydinenergiaa kyllä löytyy yllin kyllin…
…ydinvoimaa ei puolustella pelkällä propagandalla – kyllä kansa honaa!…
…sähkönkuluttajan on pystyttävä omalla kukkarollaan äänestämään ydinenergiaparoonit ja muut optiohamuilijat (myös “tuulettomat”) syrjään…
Juhani on uskossaan vahva, mutta yksipuolinen on näkemyksensä.
En vastusta ydinvoimaa, mutta yhden tekniikan kaikkivoipaisuuteen viittaavat kannanotot, jotka esittävät ydinvoiman lähes ainoaksi ratkaisuksi Suomen energiahuoltoon, eivät oikein vakuuta.
Syöttötariffitkin siedän kunhan ne eivät jää pysyviksi. Jos näiden avulla tuulivoimakapasiteetti kasvaa ,myös tekninen kehitys alalla etenee. Eri tekniikoiden kilpailukyky paranee, emmekä jää suurten, lähes monopolististen energiafirmojen armoille. Turpeelta syöttötariffi joutais heti pois.
Käytän tuulisähköä.
“En vastusta ydinvoimaa, mutta yhden tekniikan kaikkivoipaisuuteen viittaavat kannanotot, jotka esittävät ydinvoiman lähes ainoaksi ratkaisuksi Suomen energiahuoltoon, eivät oikein vakuuta.”
Ydinvoima ei suinkaan ole ainoa ratkaisu energiahuoltoon.
Myös vesivoima on ympäristöystävällinen ja halpa tapa tuottaa energiaa. Minusta Vuotos ja Kollaja pitää rakentaa:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Vesivoima.htm
Niiden avulla ei kuitenkaan saada kovin merkittävää lisää Suomen energiatuotantoon. Vesivoiman ja ydinvoiman hyvä puoli on myös se, että ne tuottavat sähköä juuri silloin kun sitä kulutetaan eniten. Tuulivoima päinvastoin seisoo tyhjän panttina juuri silloin kun Suomessa kulutetaan sähköä eniten.
Sitten kun Venäjä palauttaa parhaillaan miehittämänään olevat Suomen alueet, niin saamme rosvolta takaisin merkittävän määrän omaa vesivoimaamme ja myös rakentamatonta vesivoimakapasiteettia.
Ne haluamani NELJÄ uutta suurta ydinreaktoria vuoteen 2020 mennessä eivät suinkaan ole liikaa – päinvastoin viimeistään vuonna 2020 on taas tarkasteltava tilannetta uudelleen tähtäimessä vuosi 2040. Siinä tarkastelussa on katsottava missä vaiheessa ovat fuusioreaktorit ja neljännen sukupolven ydinreaktorit.
Kaksi ydinvoimalaa – “Käsittämätöntä!” – toteaa Tarja Cronberg:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/87910-kaksi-ydinvoimalaa-%E2%80%9Dkasittamatonta%E2%80%9D#comments
…ei seiso tuulivoimalat kaikkialla Suomessa yht’aikaa tulipalopakkasillakaan, ei vaikka joku kuin seisottelis!…
…pian näemme iltajuhlavalaistuksessa taideteoksina äänettömiä 50 x 200 m spiraalituuliturbiinejakin vähän siellä sun täällä korvaamassa moniakin ydinreaktoreita – vähän malliksi Ruotsalaisille, koko maailmallekin!..