Maailma ei pysähdy vuonna 2020
Anne Brunila esitti tällä viikolla Sähkömarkkinaseminaarissa sähkömarkkinoille tiekarttaa, jossa suunnattaisiin katse ainakin 2030-luvulle. Hän toivoi myös, että eri tuotantomuotojen tosiasialliset tuotantokustannukset selvitettäisiin realistisesti. Hän nosti esiin erilaisten tukimuotojen ongelmallisuuden sähkömarkkinoilla toimivien yritysten näkökulmasta.
Myös ET:n piirissä on huolestuneena seurattu nykypäättäjien suosimaa valintaa, että asioita ajatellaan vain ja ainoastaan ensi vuosikymmenen ajan. Kokosin tähän muutamia tuottajalähtöisiä näkökohtia, miksi energia-alaa rasittaa lyhyt aikajänne. Energiainvestoinneissa yksi vuosikymmen kattaa hankkeen valmistelun ja mahdollisesti rakentamisvaiheen. Ydinvoimainvestoinneissa kvartaali on 25 vuotta.
1) Eri tuotantomuodolla tuotettu sähkö maksaa eri määrän euroja. Tästä ei päästä mihinkään, vaikka kuinka muuta päätettäisiin.
2) Sähkön hinta ei ole sama asia kuin sähkön tuotantokustannukset. Sähkömarkkinat ovat avoimet ja kilpaillut. Tuotantokapasiteetin rakentaminen ja ylläpitäminen on haastavaa ja kallista. Henkilökohtaisesti maksan mielelläni ammattilaisille siitä, että he ylläpitävät minunkin tarvitsemaani kapasiteettia keskitetysti. Siellä se onneksi odottaa, käytettävissä silloinkin kun sitä kipeimmin tarvitsen. Vastuu kulutuksesta on minulla. Minun ei kannata tuhlata, koska se on haitallista ja lisäksi maksaa. Haihattelijoiden mielestä heidän ei tarvitse maksaa heitä varten varatusta tuotantokapasiteetista mitään. Silloin, kun he suvaitsevat ostaa sähköä tai lämpöä, sen pitää olla ympäristöystävällistä ja lisäksi edullista (yhden euron voi toki huoletta investoida siihen, että saa töpselistä tai patterista viherpestyä tuotetta, käytännössä markkinat tasaavat loppukuluttajan kustannukset tehokkaasti).
3) Energiantuottaja ei voi poikkeuksia lukuun ottamatta myydä tuotetta pelkkien muuttuvien kustannusten katteella. kst. edellinen kohta.
4) Suurin osa sähköyhtiöistä on tässä maassa kuntalaisten omistamia. Kuluttuja voi tuolloin vaikuttaa päätöksiin myös kuntademokratian kautta. Hyvä vaikutuskeino on myös sopeuttaa omaa kulutusta ja pohtia todella, mihin sähköä tai energiaa tarvitsee. Myös välillinen kulutus tulee huomioida, sillä esim. polkupyörän valmistaminen vaatii sähköä.
5) Kun halutaan suosia joitakin tuotantomuotoja yhteisen edun nimissä, kaikkien on osallistuttava kustannuksiin. Kustannukset syntyvät nimenomaan siitä, että kalliimpia tuotantomuotoja halutaan saada yleistymään edullisempien kustannuksella. Vastikään julkaistussa TEMin työryhmän laatimassa tuulivoima syöttötariffiesityksessä on esitetty lähtökohtia Suomen tulevan tuulivoiman ja biokaasun syöttötariffijärjestelmän perustaksi. Sähkön hinnan lisäksi tuulivoimainvestoijan riskejä ovat myös lupaprosessin takkuaminen ja se, että hankkeissa ei voida edetä paikallisen vastustuksen takia. Vuosikausia voimalaitoshankkeesta vatvominen ei siis rajoitu pelkästään ydinvoimaan.
Näihin energia-alan lainalaisuuksiin kun vielä sovitetaan ilmasto-, ympäristö-, elinkeino-, työllisyys-, teknologia- ja teollisuuspolitiikka, niin sotku on valmis. Energiapoliittisen keskustelun sävyjä on vaikea tunnistaa ja taustatahot menevät sekaisin. Aina edes keskustelijat itse eivät tiedosta mihin, miksi ja kenelle pyrkivät kritiikkiään esittämään.
Vasta 2020 olisimme samoissa kulutuslukemissa kuin 2007. Supistuneen sähköntarpeen ja uuden ydinvoimalan oletetaan korvaavan hiilivoimaa 8 TWh edestä ja tekevän meistä omavaraisia sähköntuotannossa. Tosin kehitystä perinteisellä teollisuussektorilla ja uusiutuvan energian tuotantomahdollisuuksissa ei kukaan pysty varmuudella arvioimaan.
Ei ole mahdotonta, että Olkiluodon vanhemmat yksiköt saavat 20 vuotta jatkoaikaa. Eli ensimmäiset käytöstä poistuvat ydinvoimalayksiköt olisivat Loviisan yksiköt 2027 ja 2030. Uuden reaktorin rakentamisaika on suunnilleen vuosikymmenen.
Itse olen sitä mieltä, että päätös uudesta ydinvoimalasta voidaan lykätä vuonna 2019 valittavan eduskunnan tehtäväksi.
Moi Antti ja kiitos kommentista!
Periaatepäätöksen tekeminen edellyttää, että joku hakee sitä. Voidaan tietysti olettaa, että hakijoita riittää jatkossakin, mutta hankkeiden ajoitus voi olla aika haastavaa. Periaatepäätöshakemusten tekeminen ja päivittäminen vie vuosia, vaatii monentasoisia toimia ja maksaa paljon. On mielestäni kohtuutonta, että tällaisissa prosesseissa todettaisiin kylmästi että yrittäkää uudestaan kymmenen vuoden kuluttua, ehkä sitten lämpiämme ehdotuksellenne. Jos periaatepäätös myönnetään, samoja turvallisuus-, ympäristövaikutus- ja kustannusarvioita laaditaan ja päivitetään yhä, mutta silloin ne tähtäävät oikeaan hankkeeseen.
Tarkoitatko sitä, että hanketta ei välttämättä käynnistetä heti myönteisen periaatepäätöksen takia, vaan hakija itse voi lykätä hankkeen totetusta? Lupa annettaisiin nyt, koska vuosikymmenen kuluttua ei välttämättä ole enää halukkaita rakennuttajia.
Ihan mielenkiinnosta osaatko kertoa paljonko koko hakuprosessi YVA mukaanlukien maksaa TVO:lle tai Fortumille? Epäilen summan olevan aika pieni suhteessa niiden liikevaihtoon ja voittoihin.
Valtioneuvostohan voi asettaa periaatepäätöksessään ehtoja hankkeen toteutumiselle. Ehdoista on jonkin verran arvuuteltu julkisuudessa, laki ei ota kantaa esim. siihen kuinka kauan periaatepäätös on voimassa.
Eduskunnan on joko hyväksyttävä tai hylättävä valtioneuvoston periaatepäätös. Eduskunta ei voi sitä muuttaa. Mutta eduskunta voi käsittelyn yhteydessä antaa lausumia. Esimerkiksi OL3-periaatepäätöksen yhteydessä eduskunta edellytti hallitukselta, että se ryhtyy toimenpiteisiin kivihiilen käytön vähentämiseksi sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Puhuttiin ns. risupaketista.
Luvitusprosessin hintaa lienee mahdotonta sanoa, yhtiöiden kustannukset ovat vain osa sitä. Lisäksi asioita käsitellään viranomaisten toimesta (STUK, TEM, ympäristöviranomaiset, kaavoitus, sijoituspaikaksi ehdotettujen kuntien toimielimet jne.).
Luvitus on osa kustannuksia, jotka otetaan huomioon hanketta suunniteltaessa. Hankkeita valmistelee useampi sata erityisosaajaa täysipäiväisesti useamman vuoden ajan.
Kyllä ne kustannukset varmasti aikanaan takaisin saadaan, jos laitos rakennetaan, sitä en lähde kiistämään. Mutta riski siitä, että rakentaminen ei voi käynnistyä lainkaan, vaikka kaikki olisi valmisteltu ja suunniteltu viimeisen päälle, on myös suuri.
Valitettavasti tämä risupaketti jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Päinvastoin edellinen hallitus kävi subventoimaan fossiilisia samalla summalla ellei isommalla kuin uusiutuvia (turvetukiaiset ja maataloustuottajien polttoaineveron alennus). Poliittisen tahdon puute ei ole energiateollisuuden vika.
Energiateollisuuden skenaarioissa hiilidioksidipäästöt eivät juurikaan vähene kun reaktori otetaan käyttöön 2012. Miksi on näin ja samat yhtiöt jotka rakentavat ja haluavat lisäydinvoimaa ovat rakentamassa hiili ja turvevoimaloita?
Itse voin kelpuuttaa uuden ydinvoimalan ainoastaan siinä tapauksessa, että saadaan sitova laki hiili- ja turvevoiman alasajosta.
Moi, puhutko tästä sähköntuotannon skenaarioraportista? (pitkä linkki…) http://www.energia.fi/content/root%20content/energiateollisuus/fi/julkaisut%20ja%20tutkimukset/liitteet%20s%c3%a4hk%c3%b6n%20ja%20l%c3%a4mm%c3%b6n%20tuotanto/s%c3%a4hk%c3%b6ntuotantoskenaariot%20vuoteen%202030.pdf?SectionUri=%2ffi%2fjulkaisut
Hiilidioksidipäästöjen arviot perustuvat moniin oletuksiin ja kaiken taustalla on konsultin rakentama sähkömarkkinamalli.
Vertailun vuoksi vuonna 2008 energiasektorin hiilidioksidipäästöt olivat 54 Mt (vuonna 2007 yhteensä 62 Mt). OL3-yksikkö on arvioitu tulevan tuotantoon vuonna 2012 ja vuoteen 2015 mennessä päästöt vähenevät noin 5 Mt eli lähes 10 prosenttia. Päästöjen arviolaskelmat on tehty vuosille 2015, 2020 ja 2030, ja käyrän muoto on “heitetty hatusta” yhdistämällä nämä pisteet.
Samassa perusskenaariossa oletetaan, että 2016 otetaan käyttöön vielä yksi 700 MW hiililauhdelaitos ja hiilidioksidin talteenotto otetaan käyttöön vuoden 2020 jälkeen.
Uutta tuotantokapasiteettia on joka tapauksessa rakennettava vanhan tilalle. Biopolttoaineita ei yksinkertaisesti saada hankittua riittävästi, jotta niillä voitaisiin kattaa kaikki tuotanto. Käytännössä tämä tarkoittaa, että puuta poltetaan mikä voidaan ja loppu tuotetaan turpeella tai kivihiilellä.
ET julkistaa uuden energiavisionsa vuoteen 2050 saakka marraskuun 12. päivänä. Mukana visiota laatimassa ovat olleet mm. Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu.
Usko eduskunnan viisauteen energia-asioissa on varsin heikkoa. Mutkistuuko globaali ympäristö niin valtavasti, ettei luotettavia ennusteita saada nykyään aikaan edes muutaman vuoden päähän.
Yksityistä kansalaista riepotellaan ilmeisen mielivaltaisesti. Veroja tulee uusia vähän joka puolelta. Häveliäisyyssyistä niitä vaan nimitetään kannustukseksi milloin minkin hyvän asian puolesta.
Eipä eduskunnalta voi vaatiakaan ihmeempää tekniikan tietämystä. Montakohan fyysikkoa sieltä löytyy.
Tiettävästi eduskunnassa löytyy energia-asioiden osaajiakin. Jätetään häveliäästi nimeämättä, etteivät ylpisty, heh. Yleinen lyhytjänteisyys kyllä ihmetyttää. Politiikassa on myös ollut havaittavissa ilmiö, jossa useiden asioiden kohdalla tietämättömyys ja päättämättömyys on nostettu itseasiassa hyveiksi. Aiemmin tällaisia ominaisuuksia yritettiin sentään pimittää.
Oman talouden perusteella voin todeta, että kokonaisuudessa palkkapussistani paljon enempää ei voida enää verottaa. Kukaan ei toisaalta maksele asioita minun puolestanikaan, eli laskuakaan ei ole näkypiirissä. Jos painopistettä siirretään kulutukseen, voin sentään itse yrittää vaikuttaa käyttäytymiseeni. Ja jos en enää kuluta, niin eiköhän se painopiste ala hilautua taas tuloveron suuntaan.
Toisaalta joku palvelu saattaa yllättää positiivisestikin: äitiyshuollon ohjeistamana pääsin melko nopeasti hammastarkastukseen ja hammaskiven poisto ja tarkistus maksoivat 19 euroa. Toivoa ei ole vielä menetetty!
“Vertailun vuoksi vuonna 2008 energiasektorin hiilidioksidipäästöt olivat 54 Mt (vuonna 2007 yhteensä 62 Mt). OL3-yksikkö on arvioitu tulevan tuotantoon vuonna 2012 ja vuoteen 2015 mennessä päästöt vähenevät noin 5 Mt eli lähes 10 prosenttia. Päästöjen arviolaskelmat on tehty vuosille 2015, 2020 ja 2030, ja käyrän muoto on ”heitetty hatusta” yhdistämällä nämä pisteet.”
Suomen vuoden 2008 kasvihuonekaasupäästöistä kokonaisuudessaan ei taida olla vielä tarkkaa tietoa, mutta arvio on noin 72 Mt. OL3: päästövähennykset tästä ovat vajaa 7 prosenttia. Linkittämäsi raportin kaavion 5-4 mukaan kuudes ja seitsemäs ydinvoimala vähentäisivät sähköntuotannon päästöjä yhteensä noin parilla miljoonalla tonnilla. Palikkamatikallani tämä on alle kolmen prosentin päästövähennykset Suomen nykyisistä päästöistä.
Malliin on lisäksi huomioitu energiankulutuksen kasvu, joka tarkoittaa tulevaisuudessa myös kasvihuonepäästöjen kasvua. Päästövähenemää ei siis ole tarkoitus arvioida nykytilanteesta käsin, vaan oletetusta tilanteesta kulloisenakin vuotena. Raportti on kuitenkin jo muutaman vuoden takaa, uusia skenaarioita on tulossa lokakuu-marraskuussa, meiltäkin yksi.
“Malliin on lisäksi huomioitu energiankulutuksen kasvu, joka tarkoittaa tulevaisuudessa myös kasvihuonepäästöjen kasvua.”
Mikä energiantuotanto niitä päästöjä tulevaisuudessa kasvattaa?
Vertailukohdaksi on laadittu perusolettama, jossa tuotanto jatkuu osapuilleen samana eikä mitään ylimääräisiä toimenpiteitä tehdä. Tästä lähtökohdasta aletaan arvioida, minkälaisia toimenpiteitä pitää tehdä että päästöt eivät kasvaisi oletetun kaltaisesti.
Oletukset on kuvattu raportissa, kannattaa lukea sieltä.
Kulutus ja sen edellyttämä energiantuotanto aiheuttaa päästöjä point blank, energian tuotantomuodosta riippumatta.
Voitko paljastaa uudesta tai uusista skenaariosta sen verran, että sisältyykö niihin pyrkimystä energiatehokkuuden maksimointiin ja ottavatko huomioon teollisuden rakennemuutoksen ja ilmaston lämpenemisen etenemisen arktisella alueella, kun aikaisemmat perustuivat Busines as Usual malliin? Nämä varmasti jonkin verran muuttavat arviota uudesta kapasiteetin tarpeesta.
Mitään skenaariota ei saa ajatella itseään toteuttavana fatktana, jolla perusteltaisiin maksimaalista ydinsähkön tuotantoa tai aliarvioidaan tulevaa sähkönkäyttöä. Odotan mielenkiinnolla TEM:n päivitetty sähkönkulutusarviota. Vähimmäistavoitteena on, ettei kulutus olisi enempää kuin 98 TWh ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Lämpötilakorjattu kulutuslukema on 81,7 kun koko vuoden 2007 lukema on 90,4 TWh.
Kielteinen päätös voisi merkitä sitä, että teollisuus ei investoi ollenkaan kotimaiseen sähköntuotantoon 5 mrd edestä. Olisi siis kohtuullista, että valtio käy ainakin osaksi uusiutuvien energialähteiden takaajaksi mikäli teollisuus katsoo liian riskialttiiksi.
Tässä tulee muistinvaraista tietoa KySasta; Valtion 63 milj. euron investointituella saatiin liikkeelle 300 milj. investoinnit uusiutuvaan energiaan toukokuuhun tultaessa. Mikäli tätä vertaa ydinvoimaan niin valtiolta pitäisi tulla yli 100 milj. euroa lisää vuosittain vuoteen 2020 asti. Siihen ei pidä sortua, että ajattelee automaattisesti summan olevan pois lapsilta ja vanhuksilta. Teknologiavienti on hyvää bisnestä, josta tulee verotuloja valtion kassaan.
Juu, käsittääkseni skenaarioissa on huomioitu energiatehokkuuden lisääminen, tekniikan kohtuullinen kehittyminen ja lämmitystarpeen väheneminen, joka muuten tiiviiksi rakennetuissa matalaenergiarakennuksissa saattaa tarkoittaa merkittävää jäähdytystarpeen lisääntymistä.
Teollisuuden rakennemuutoksen vaikutuksia ja Suomen elinkeinorakennetta vuonna 2050 on mahdotonta ennustaa, totesi Oras Tynkkynenkin. Eri skenaarioita käsiteltiin Energiafoorumin Energiapäivässä, kannattaa käydä tutustumassa esityksiin http://www.energiafoorumi.fi/fi/uutiset/energiap%c3%a4iv%c3%a4%202009%20-%20puheet%20ja%20lehdist%c3%b6aineisto.html.