Kylmää ja lämmintä
Kengän alla narskuu, ei litise. Miten ihanaa onkaan ihan tavallisen työpäivän jälkeen lähteä koko perheen voimin ulkokentälle luistelemaan ja palata posket punaisena kotiin lämpimälle kaakaolle! Luistinten terät ovat tosin yhtä ruosteessa kuin taitoni, mutta viis tyylipisteistä.
Pimeiden ja mustien talvien jälkeen hohtavat hanget ovat tervetulleita. Liikenneongelmista huolimatta suhteellisen harvan kuulee moittivan säätä. Suomalaiset odottavat juna- ja lentoliikenteen varautuvan lumentuloon ja pakkasiin muuten kuin perumalla vuoroja. Ei kai Suomessa talvea voi pitää poikkeuksellisena olosuhteena? Taidamme tuntea peräti ylpeyttä kylmyyteen liittyvästä osaamisestamme. Olemme arktinen laji.
Kunnon talvesta voi nauttia, kun ei tarvitse olla huolissaan omasta ja läheisten selviytymisestä. On tärkeää, että lämmitys pelaa. Rajoitukset ruuanlaitossa, valaistuksessa tai vaikka meille niin rakkaassa saunomisessa tuntuisivat ikäviltä.
Fingridin nettisivuilta selviää, että tammikuussa nämä mukavuudet ovat olleet tuontisähkön varassa. Sen saaminen ei kuitenkaan välttämättä aina ole taattua. Teollisuus on puolestaan joutunut sähkön hinnannousun vuoksi leikkaamaan tuotantoaan. Ajoittain on jouduttu ottamaan käyttöön hiiltä ja öljyä polttoaineena käyttävää tehoreserviä.
Minä toivon, että lunta, jäätä ja sähköä riittää myös tulevina talvina kaikille suomalaisille. Lisää päästötöntä, kotimaista sähköä tarvitaan ehdottomasti, ja siksi puurran ne tavalliset työpäiväni uuden ydinvoimalaitoshankkeen parissa Fennovoimassa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sähkön säästäminen on järkevää silloin kun se on mahdollista, mutta sähköä on tuotettava joka hetki yhtä paljon kuin sitä kulutetaan − myös erikoisolosuhteessa nimeltä talvi.
Kyllä talvi on ihana – vaikka kinokset ei ihan olekaan itseäni korkeampia kuten ennen. Olinkohan tosin lyhyenpi silloin.
Pitää kuvata nyt huurrekuvia kun siihen on tilaisuus – täsä vuodelta Ö aluksi:
http://picasaweb.google.com/joukoaksknn28/TeletappimaanTalvea#
Ja kiitokset kilteille naapureille sähköstä. ;-(
“Ja kiitokset kilteille naapureille sähköstä. ;-(”
Näin on. Harmi vaan kun Ringhalsin kaksi reaktoria seisovat niin hinta nousee korkealle kuin lentokone. Onneksi kapasiteettia silti riittää.
Harmi vaan kun sähköstäluopuva Ruotsi ei voi myydä töpselisähköä – kunhan venäläiset saa oman taloutensa käyntiin niin millähän sitä suomalaisten työllisyyttä hoidellaan.
Nina: “siksi puurran ne tavalliset työpäiväni uuden ydinvoimalaitoshankkeen parissa Fennovoimassa”
Toivon sydämestäni, että Suomen päättäjät antavat Fennovoimalle luvan rakentaa Suomeen uusi ydinvoimala.
Se lisää kilpailua, parantaa huoltovarmuutta, on lähellä Tornion terästehtaita, jotka kuluttavat reippaasti sähköä (tuoden hyvinvointia suomalaisille), vähentää tuontia (säästää valuuttaa), vähentää saastuttamista, jne.
Mutta Ei ainoastaan Fennovoimalle (toki ENSIN Fennovoimalle), vaan Suomeen on rakennettava NELJÄ uutta suurta ydinreaktoria vuoteen 2020 mennessä tuottamaan sähköä ympäristöystävällisesti ja halvalla.
Putkinen:Mutta Ei ainoastaan Fennovoimalle (toki ENSIN Fennovoimalle), vaan Suomeen on rakennettava NELJÄ uutta suurta ydinreaktoria vuoteen 2020 mennessä tuottamaan sähköä ympäristöystävällisesti ja halvalla.
Ei ne ydinvoimalat niin halpoja ole, seitsemän miljardin euron voimala ei ehdi koskaan tuottamaan halpaa sähköä!
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/01/ydinvoimajatti_areva_putosi_pilvilinnoistaan_1366210.html?origin=rss
“Katastrofaalisesti viivästyneet rakennustyöt, ydinturvallisuusviranomaisten huoli uuden reaktorin turvallisuudesta, “vuosisadan kaupan” menettäminen korealaisille ja ranskalaisten ydinvoimatoimijoiden keskinäinen hajaannus ravistelevat jo Arevan perustuksia. ”
“Toinen tappion syy on EPR-reaktorin kalleus. Korealaisen reaktorin hinta on noin viisi miljardia euroa, EPR:n seitsemän.”
Ei ole halpaa ei – eikös joku viisas sanonutkin että kun ostat halvan, joudut ostamaan kaksi.
Tuulimyllyjä kaksituhatta.
Töpselipojile puhdasta ydinsähköä Tovereilta halvalla:
Capacity fee 500 €/MW, month
Use of grid fee, input 0.30 €/MWh
Market border fee 1.10 €/MWh
ITC/Perimeter fee 0,7 €/MWh
Sopimus voimassa taas vuoden – ellei Vova satu keksimään sähkölleen parempaa käyttöä.
Ydinvoimala tuottaa sähköä noin 60 vuotta, joten investointikustannus per tuotettu MegaWattitunti on kuitenkin kohtuullinen. Polttoainekustannus on karkeasti 15% ydinsähkön kustannuksesta, joten polttoaineen mahdollinen hinnannousukaan ei haittaa.
Kantsis varmaan tutustua siihen millaisia ydinreaktoreita japanilaiset rakentavat – sieltä voisi saada laatua kohtuuhintaan.
Ranskalaiset ovat joskus kauan sitten tuottaneet hyviä punaviinejä, mutta niistä saa maksaa itsensä kipeäksi. Eikä ranskalaisten autojenkaan hinta/laatusuhde taida olla parhaasta päästä.
Putkinen: “Polttoainekustannus on karkeasti 15% ydinsähkön kustannuksesta, joten polttoaineen mahdollinen hinnannousukaan ei haittaa”
Haloo, jos polttoaineen hinta tuplaantuu, niin sen jälkeen sen osuus kustannuksista on n. 26%, jos muu kustannus pysyy ennallaan. Ei polttoaineen prosenttiosuus ole mikään vakio, ja uraanilähteiden köyhtyessä hinta nimenomaan nousee nopeasti.
Ydinsähkön hinta ei kuitenkaan tulevaisuudessa johdu polttoaineen kallistumisesta pelkästään, vaan isommasta kuviosta: ydinvoima on raskaasti keskitettyä tuotantoa, jolla pyritään monopoli- ja kartelliasetelmaan. Kuluttaja ei mahda mitään, kun monopoliyhtiö sanoo, että nyt hinta tuplaantui. Ainoa keino monopolihinnoittelun estämiseksi on hajautettu tuotanto pienemmissä, oikeasti kilpailevissa bio ym. paikallislaitoksissa. Kuluttajan etu on aina kannattaa hajauttamista, vaikka energian laskennallinen tuotantokustannus olisi hajautetussa järjestelmässä korkeampi: kuluttajahinta on kuitenkin kilpailtu ja siksi matalampi, energiayhtiöiden katteet vastaavasti pienempiä. Siinä on myös syy, miksi isot firmat rummuttaa suurlaitoksia.
Nina kirjoitti:
“Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sähkön säästäminen on järkevää silloin kun se on mahdollista, mutta sähköä on tuotettava joka hetki yhtä paljon kuin sitä kulutetaan − myös erikoisolosuhteessa nimeltä talvi.”
Tuo on aivan totta, mutta johtopäätös että pitää rakentaa lisää ydinvoimaa kulutushuippuihin varautumiseksi, on väärä kahdestakin syystä.
1) ydinvoimaa ei ole mahdollista rakentaa meillä kulutushuippuja varten, sillä kulurakenteen vuoksi ydinvoimaa ei ole järkevää rakentaa muutaman kuukauden vuotuista käyttöä varten.
2) kun runsaalla ydinvoimatuotannolla saadaan kulutus kasvuun, lisääntyy myös lämpötilariippuvainen kulutus ja säätöön tarvittavan hiililauhteen tarve.
Ilmaston kannalta järkevintä on pyrkiä eroon lämpötilariippuvaisesta kulutuksesta, siis etenkin suorasta sähkölämmityksestä.
Muutenkin on paljon tehokkaampaa vaikuttaa kulutukseen kuin tuotantoon, vaikka sillä ei voikaan puurtaan muhkeaa tiliä ydinvoimaa tuottavan “arvoyhteisön” jäsenenä.
60-luvulla meillä ei ollut ydinvoimaa. Ydinvoiman rakentamisen jälkeen päästömme ovat karkeasti ottaen nelinkertaistuneet. Eikö ole kohtalaisen selvä vähäisilläkin matemaattisilla lahjoilla, että “pisnekset kuten ennenniii – skenaariolla” tästä ei hyvä heilu.
Mikä muuten on Ydinreaktioita.fi?
Ei, se ei ole puolueetonta keskustelua edistävä foorumi, vaan ydinvoiman lobbaukseen keskittynyt mainosfoorumi. Se perustuu puolueettomiin blogeihin, joita kirjoittavat ydinvoimasta leipänsä saavat kirjoittajat. Maksetaanko blogeista lisäksi palkkio?
Säästämisen ympärillä. Keskustellaan vain sähkön säästämisestä, mutta ei keskustella siitä, kuinka paljon tuhlaamme lämpöenergiaa, kun lämmitämme ydinlaitoksen sähköntuotannossa syntyvällä jäähdytyslämmöllä merta. Ydinlaitoksen hyötysuhde on n: 35 % . Toisin sanoen tuhlaamme tämän n. 65 %:n lämmönlähteemme. Vai olemmeko perustamassa kuumavesikylpylöitä Euran ja Loviisan rannikkovesiin.
pur: “Haloo, jos polttoaineen hinta tuplaantuu, niin sen jälkeen sen osuus kustannuksista on n. 26%, jos muu kustannus pysyy ennallaan. Ei polttoaineen prosenttiosuus ole mikään vakio, ja uraanilähteiden köyhtyessä hinta nimenomaan nousee nopeasti.”
Vaikka ydinvoimalan polttoaineen hinta tuplautuisi, niin ydinsähkön tuotantokustannus on silti erittäin kilpailukykyinen tuulivoimaan, biovoimaan, jne. nähden. Vesivoima on ydinvoiman ohella ympäristöystävällistä ja halpaa.
Uraanin hinnan noustessa kannattaa ottaa yhä laihempia malmivaroja käyttöön, joten hinta EI ole kovasti nousussa. Myös ydinaseista purettavaa uraania on edelleen runsaasti olemassa.
pur: “Ainoa keino monopolihinnoittelun estämiseksi on hajautettu tuotanto”
Oikein. Siksi ensimmäinen uusi ydinvoimalupa tulee antaa Fennovoimalle. Se lisää kilpailua ja hajasijoittaa voimaloita.
Itse toivon, että ilmestyisi vielä kokonaan uusi toimija, joka haluaisi rakentaa täysin uuden udinvoimalan jonnekin Vaasan seudulle. Jälleen uutta kilpailua ja hajasijoitusta.
Jäähdytyslämmöllä voisi tuottaa vaikka sammenlihaa ja kaviaaria.
Sinänsä se hukkaan menevä lämpö ei ole suuri riesa, sillä silti ydinvoima on ympäristöystävällistä ja halpaa.
Hei kaikille, kiva että kirjoitukseni herätti keskustelua.
Ajatustenvaihto kääntyi erityisesti ydinvoimaloiden ja -sähkön hintaan, ja haluaisin selventää paria asiaa niiden osalta.
Toki ydinvoimala on yksittäisenä investointina kallis ja kestää vuosia ennen kuin tämä investointi alkaa maksaa itseään takaisin. Mutta kuten edellä sanottiinkin, on muistettava, että voimala tuottaa sähköä pitkät 60 vuotta. Näille vuosille jaettuna ydinsähkö on edullista. Polttoaineen osuus sähkön hinnasta on ydinvoimaloissa tosiaan noin 15 prosenttia. Vertailun vuoksi: hiilivoimalaitoksessa sama prosenttiosuus on yli 50.
Ja vielä syy siihen miksi osakkaamme (http://www.fennovoima.fi/fennovoima/omistajat) perustivat Fennovoiman ja ovat hankkeessa tiiviisti mukana: Osakkaamme käyttävät Suomen sähköstä kolmanneksen, mutta joutuvat ostamaan sen pääosin sähköpörssistä. Osakkaat kuluttavat muiden tuottamaan pörssisähköön vuosittain satoja miljoonia euroja. Fennovoiman voimalasta osakkaat saisivat omakustannushintaista sähköä, joka on jopa 30 % pörssisähköä halvempaa.
Sopisiko kysyä mistä kassasta pur&co nostavat palkkionsa. Vai onko kysymys yhteskunnavastaisesta katkeruudesta vallankumouksen siirryttyä hamaan tulevaisuuteen ?
Taas oli lähiöni pysäkkikatokset tuhottu – niistä kun vastaa riistokapitalistinen mainostoimisto. “Ei koske köyhää” – on opittu stalinistiperheen edistysellisessä ilmapiirissä jo lapsena.
Tiedoksi: Juuri köyhää se koskeekin – kiihotustyö yhteiskunnan perustoimintoja – kuten sähköä vastaan – tulee siirtämään tuhotyöt pysäkeiltä voimalinjoille, voimaloihin ja sähköriippuvaisiin teollisuuslaitoksiin.
Metallin, sellun, paperin, telakoiden, Nokian ym. tarjoamat työpaikat on mahdolistanut varma ja edullinen sähkö. Toki sama sähkö olisi voitu tuotaa fossiileilla kokonaankin. Eli ajettu umpikujaan, takaisn 50 -luvun “hyvinvointiin”. Täytyy olla papan/mamman rahoilla hyvin varmistettu selusta kun halu siihen on niin palava.
Jos ydinvoimalla todellakin haluttaisi vähentää päästöjä, niin ainoa järkevä sijoituspaikka jo OL3:lle olisi luonnollisesti ollut Helsinki, jossa CHP-voimalan lämmölle olisi riittävästi järkevää käyttöä.
Tosiasiahan on, että voimayhtiöillä ei ole mitään intressiä ajatella ympäristöä. Ne toimivat markkinaehtoisesti markkinataloudessa ja markkinoilla ei ole moraalia tai pyrkimystä yhteiseen hyvään. Markkinoilla toimivien voimayhtiöiden ainoa todellinen intressi on pitää kulutus tuotanto ja voitto niin suurina kuin mahdollista.
Aika loukkaavaa ja omituista keskustelua jouko a koskiselta. Olen ollut työelämässä yli 25 vuotta ja ihan varmasti olen jo nyt maksanut enemmän verokertymää kuin koskaan kulutan. En ole myöskään tuhonnut ainoatakaan pysäkkikatosta, enkä edes vastusta sähköntuotantoa. Kerron vain aivan asiallisen näkemykseni siitä, että kuluttajan ei kannata suosia suuryksiköitä energiantuotannossa, vaikka teknisesti iso yksikkö on taloudelliempi kuin pieni. Lisäksi kerron mielipiteenäni, että tämä sivusto on aika puhdas mainosfoorumi, vaikka se onkin muotoiltu ikään kuin keskistelupalstaksi.
Jouko a koskinen kirjoituksellaan juuri todisti sanomani todeksi: keskustelua näillä sivuilla ei kaivata, ja jos joku sitä yrittää, niin jouko a vetää heti turpaan, itse asiassa lyö vielä vyötärön alapuolelle. Pitäkää palstanne, en palaa näihin mainostalkoisiin.
Juhanilta:
Jäähdytyslämmöllä voisi tuottaa vaikka sammenlihaa ja kaviaaria.
Huom: Fossiilivomala tuottaa lauhdeveteen aivan saman enrgiamäärän. Lisäksi kuumilla savukaasuillaan ilmaan ~ 20% polttoaineen energiasisällöstä. Radionukliideja karsinogeenenejä ja bioaktiivisia hiukkasia moninkerroin ydinvoimalaan verrattuna.
Ei kannata “pur” hermostua.
Aina kun jouko a koskinen huutaa Josef-setää apuun, se on vain kiertoilmaisu sille, että kädet on nostettu pystyyn
pur kirjoitti: vetää heti turpaan !!!
Olen tietoinen riskeistä kun esiinnyn omalla nimellä ja esitän tosiaioita.
Ydinvoimala pitäisi rakennetaa Hakaniemen torille sen puhteuden vuoksi. Niin ei tehdä teoreettisen katatsrofin vuoksi. Myös terroritekojen mahdollisuus on huomioitava. Kiihotus jatkuu muilla foorumeilla
PURrilta:
Se perustuu puolueettomiin blogeihin, joita kirjoittavat ydinvoimasta leipänsä saavat kirjoittajat. Maksetaanko blogeista lisäksi palkkio?
Että silviisii – onhan minunkin eläkkeestä pieni osa Loviisassa ansaittua.
Erehdys luulla etten osaa antaa takaisin halutessani satakertaisesti , mutta olkoon nyt.
pur kyseli ydinreaktioita.fi -blogin taustaa.
Blogin taustalla on Energiateollisuus ry:n ydinvoimatoimikunta. Ydinvoimatoimikunnassa ovat edustettuina puolestaan järjestön lähes 250 jäsenyrityksestä Fennovoima Oy, Fortum, Posiva Oy ja Teollisuuden Voima Oyj.
Blogia tehdään muiden töiden ohella. Kaikki tekijät ovat myös omaehtoisesti kiinnostuneita ydinvoimasta ja energiapolitiikasta. Blogin ylläpito edellyttää myös melkoista harrastuneisuutta, sen voin kokemuksesta todeta.
Vierakirjoittajille ei makseta käytännössä lainkaan palkkioita. Poikkeustapauksesna olemme maksaneet korvauksen yhdestä tilausjutusta, sillä kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ansaitsee leipänsä jutuilla.
Ydinvoiman kannattajien kansalaisaktiivisuus tulkitaan usein tahallaan epäpuhtaista motiiveista kumpuavaksi mainostamiseksi.
Harrastuneiden kannattajien joukko on kuitenkin yllättävän monipuolinen, laaja ja kirjava, jos asiaa vähänkään katselee avoimin silmin.
Julkisuustempauksissa olemme melko konservatiivisia moneen muuhun kansalaisaktivistiryhmään verrattuna. En tiedä, mistä se johtuu. Usein varmaankin siitä että moni harrastaja päätyy alalle töihin ja joku raja oman ajankäytön kanssa on vedettävä työ- ja vapaa-ajalle.
Mutta kuten todettua, blogia ylläpidetään ja toimitetaan oman työn ohessa, mutta sellaisella ylimääräisellä lämmöllä ja harrastuneisuudella ydinvoima-aiheeseen, jota rahalla ei pysty ostamaan.
Toivomme ydinvoimasta monipuolista keskustelua ja haluamme myös tehdä tilaa ja tuoda esiin myös muita kuin omia näkemyksiämme.
Esimerkiksi itse en ymmärrä enkä kannata vastakkainasettelua tuulivoima/ydinvoima, vaikka se esiintyy palstan keskusteluissa tiuhaan. Seuraan kommentteja kuitenkin mielenkiinnolla, sillä niistä oppii uusia näkökulmia ja faktoja.
Ydinvoimavastaisia vieraskirjoittajia on ollut haastava houkutela mukaan, mutta jatkamme yrittämistä.
Anna-Maria kirjoitti:
“Ydinvoiman kannattajien kansalaisaktiivisuus tulkitaan usein tahallaan epäpuhtaista motiiveista kumpuavaksi mainostamiseksi.”
Kyllä kai se niin kuitenkin on, että tämän blogin kirjoittajista on melko mahdoton sanoa, puolustavatko he omia arvojaan, vai työnantajansa arvoja.
Sinänsä sillä ei tietysti ole kovinkaan suurta väliä, eikä se ole mikään suuri ongelma, kenen arvoja kukin kirjoittaja puolustaa. Todellinen ongelma on minusta arvokeskustelun vähäisyys.
Täällä kaikki alkava arvokeskustelu ajautuu hyvin nopeasti keskusteluksi tekniikasta ja siitä lopulta keskusteluksi harrasteilmailusta.
Kuitenkin ydinvoima, ja muukin energiapolitiikka, on ensisijaisesti arvokysymys. Toissijaisesti tekninen kysymys. Eikä ollenkaan kysymys lentosäästä.
Jos siis jotain saisin toivoa, olisi se blogin ylläpitäjien osallistuminen keskusteluun arvokysymyksistä.
Saapa nähdä, josko oma näkökulmani muuttuu tulevina kuukausina. Olen jäämässä äitiyslomalle ja siirryn toistaiseksi vilttiketjuun blogin toimituksesta.
Pekka on viritellyt täällä arvokesksutelua ja nostanut usein esim. ydin- tai hiilivoiman sisäis- ja ulkoiskustannuksia ja riskien hinnoittelua esiin, mutta koen vähän vieraaksi keskustella niistä yleisellä tasolla, kun lähtökohtamme ovat käsittääkseni aika erilaiset.
Esimerkiksi: olen ymmärtänyt, että Sinusta ydinjätekysymys on ratkaisematta. Itse taas uskon, että meillä on jo olemassa ydinjätehuoltoratkaisu, jota hiotaan vielä mutta perusteet ovat selvät.
Tästä lähtökohdasta on aika hyödyntöntä kinata, mikä raja on riittävä varmuus tai ylittämätön ja vastuuton riski. Esim. ydinjätehuollon riskejä tai merkityksiä mitataan toisaalta prosentin kymmenyksien tai sadasosien laskennallisella tasolla ja toisaalta ne sisältävät paljon laadullisia tai mittaamattomia tekijöitä, jotka omalle kohdalle sattuessa saattavat olla kynnyskysymyksiä.
Huom, korostan vielä saattavat olla niitä kynnyskysymyksiä. Varmuudellahan en tiedä itsekään, miten toimisin äärimmäisessä stressitilanteessa ennen kuin siinä ollaan ja eletään. Olisinko niitä henkilöitä. jotka lamaantuvat vai niitä, jotka jäävät toistamaan tiettyä maneeria? Vai pystynkö toimimaan järkevästi ja rauhallisesti vaaran uhatessa itseä tai muita?
Kävin ala-astetta Tshernobylin onnettomuuden aikana, altistuin laskeumalle muiden mukana ja olen seurannut uutisia ja dokumentteja vuosien varrella. Nuorena energia-asiat eivät kiinnostaneet, mutta myöhemmin luin aiheesta tehtyvjä selvityksiä, opiskelin alaa ja tutustuin muutenkin aluksi itselle vieraalta ja pelottavalta tuntuvaan ydinvoimaan. Ja oma tulkintani on ollut, että riskeistä huolimatta ydinvoimaa tarvitaan. Joku muu olisi voinut jatkaa kyseenalaistamista tai päätyä päinvastaiseen johtopäätökseen. Moni varmaan on jo jättänyt asian sikseen.
Mutta summa summarum: ydinvoimasta on vaikea keskustella arvopohjalta, mikä ei tietenkään tarkoita etteikö arvokeskustelua pitäisi käydä. Omasta puolesta yritän huomioida tämän jatkossa, mutta kuten todettua, vilttiketjusta käsin.
Niinpä – AM – on hyvä tutustua asiaan hiukan ennen lopullisen Totuuden naulaamista päähänsä. Kyllä dosimetri taskussa eka päivä venäläisen valvotulla laittoi ottamaan selvää asiasta. Paikallisen kalastajan saalis mitattiin ja monta muuta ennakkoluuloa naurettiin ulos.
Asiallinen kritiiki puuttuu – kuten kommenteista voi hyvin nähdä. Siihen he eivät syyllisty koska se olisi rakentavaa ja otettaisiin huomioon. Sori vaan – yhteys edistykselliseen dialektiikkaan on ilmeinen. He tekevät muutamassa minuutissa analyysin ja tilin, jotta saisivat taas fiinissä seurassa kikatellen jutella mukavia ja juoda punaviiniä.
anna-maria.lansimies kirjoitti:
14. Tammikuuta, 2010 14:59
“Esimerkiksi: olen ymmärtänyt, että Sinusta ydinjätekysymys on ratkaisematta. Itse taas uskon, että meillä on jo olemassa ydinjätehuoltoratkaisu, jota hiotaan vielä mutta perusteet ovat selvät. ”
Mitä tarkoittaa “ratkaistu”?
Tarkoittaako se, että energiateollisuudessa on tehty ratkaisu (päätös) kuinka toimitaan?
Tarkoittaako se että on tehty poliittinen ratkaisu (päätös) kuinka energiateollisuudessa saadaan toimia?
Tarkoittaako se, että on tehty jotain konkreettista, joka on poistanut ydinjätehuoltoon liittyvät riskit ja epävarmuudet?
Ensimmäisen kysymyksen tarkoittamassa mielessä ydinjätekysymys lienee ratkaistu.
Toisen ja kolmannen kysymyksen tarkoittamassa mielessä ydinjätekysymystä ei ole ratkaistu.
Minusta toinen ja kolmas kysymys ovat selvästi olennaisemmat, mutta vastauksestasi päätellen sinusta olennainen kysymys on tuo ensimmäinen.
Toinen ja kolmas kysymys edellyttävät arvopohdintaa siitä, millaisia ja kuinka suuria riskejä voimme ottaa tulevien sukupolvien kannettavaksi. Tai kuinka meidän tulisi suhtautua tuleville sukupolville aiheuttamiimme määrittelemättömän suuruisiin kustannuksiin ja riskeihin.
ps. Onnea sinne äitiyslomalle. Lapsi on monelle äidille se asia, joka vasta tekee tulevaisuudesta konkreettisen ja saa sekä nenän, että katseen nousemaan omasta navasta niin, että tulevaisuutta nähdään useammankin kvartaalin taakse…
Jouko A Koskinen kirjoitti:
14. Tammikuuta, 2010 16:07
“He tekevät muutamassa minuutissa analyysin ja tilin, jotta saisivat taas fiinissä seurassa kikatellen jutella mukavia ja juoda punaviiniä.”
Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on kyky tuon kaltaiseen itseironiaan
Täällä ihmeteltiin vastakkainasettelua tuulivoima/ydinvoima.
Minulle kysymys on Suomen ja suomalaisten kokonaisedusta.
Ydinvoiman lisärakentaminen Suomeen on hyödyllistä kaikille suomalaisille.
Tuulivoiman lisärakentaminen Suomeen on sensijaan suurimman osan suomalaisista edun vastaista. siitä hyötyvät hyvin vähäinen määrä suomalaisia, jos loppujen lopuksi hekään.
Usean ydinvoimanvastustajan motiivi vastustamiseen tulee juuri siitä, että KUN Suomeen rakennetaan runsaasti uutta ydinvoimaa tuottamaan sähköä ympäristöystävällisesti ja halvalla, niin sitten Suomeen ei rakenneta tuulivoimaa, joka EI ole ympäristöystävällistä, eikä halpaa.
Puuttumatta siihen, kuinka monta toistoa väite ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä tarvitsee muuttuakseen todeksi, totean vain että olen suomalainen, mutta en ole luovuttanut Juhanille oikeutta määritellä omaa etuani.
Kyse on siis varastamisesta, tai kuten nykyisin tavataan sanoa, toisen ihmisen itsemääräämisoikeuden luvattomasta käyttöönotosta.
” Fennovoiman voimalasta osakkaat saisivat omakustannushintaista sähköä, joka on jopa 30 % pörssisähköä halvempaa.”
Kasvattamalla itse parvekkeella perunoita ja sadon prosessoimalla saisin perunajauhoa 100% halvemmalla kuin lähikaupasta, mutta olisiko se järkevää toimintaa?
Riskien arviointi on pielessä pahan kerran jos polttamalla aiotaan pelastaa maailma.
Juuri kuuntelin Tekniikan Päiviltä luennon lentoliikkenteen polttoaineongelmista:
http://webcast.digitalbakar.fi/tekniikanpaivat/
Siellä myös luento työkonedieselien nestepolttoaineista – niissä ei sähkö tai kaasu tule kysymykseen.
Uutooppinen ihanne parvekeviljelystä voisi toimia kun ilmaista sähköä olisi määrättömästi tarjolla myös pakkasella, kaikki palvelut olisi kävelymatkan päässä eikä kenenkään tarvitsisi matkustaa mihinkään koskaan. Ainakaan työpaikalle.
Arvolatauksista riippumatta ruuaksi kelpaamattomat fissiilit ovat maapalloparan pelastus kuten valistuneet vihreätkin jo myöntävät.
Sitäpaitsi valinta on jo tehty – vain P-Korea on päättänyt käyttää uraaninsa aseisiin. Popula saa kuolla nälkään.
Pekka, ydinjätehuollossa mitään ei ratkaista pelkästään sillä, että yhtiöt jotakin päättävät.
Ydinjätteen loppusijoitushanke on edellyttänyt parikymmentä vuotta kestäneen tutkimustyön.
Poliittinen hyväksyntä Loviisan ja Olkiluodon käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushankkeelle saatiin vuonna 2001, kun valtioneuvosto hyväksyi Posivan laatiman periaatepäätöshakemuksen ja eduskunta sen hyväksyi.
Poliittinen hyväksyntäkään ei tässä mielessä ole mielipidekysymys, sillä hankkeen eteneminen on edellyttänyt lainmukaisen valtioneuvosto- ja eduskuntakäsittelyn. Edustuksellinen demokratia ei miellytä kaikkia, mutta demokraattisen päätöksenteon kriteerit se kuitenkin täyttää.
Teknisiin ratkaisuihin viittasin juuri sillä, että kiistely prosentin kymmenyksien, sadas- tai tuhannesosien merkittävyydestä on toivotonta ja ajanhukkaa varsinkin silloin, kun keskustelijat (itseni mukaan luettuna) eivät tiedä tarkkaan edes mistä puhuvat.
Periaatteellinen “sinne päin”-kritiikki on taannuttavaa ja tainnuttavaa, samoin kritiikitön intomielisyys.
Kiitos toivotuksista. Äitiysloma ei ole ensimmäinen, joten suurta maailmankatsomuksellista valaistumista puoleen tai toiseen en odota tällä(kään) kertaa. Sen sijaan olen yrittänyt harkita asiat etukäteen niin, että suuria takinkääntöjä ei tarvitsisi tehdä.
Energia-alan kvartaaleista puhuttaessa olen sitä energia-alalla yleistä koulukuntaa, joka viittaa kvartaalilla 25 vuoteen. Talouskyynikoille 25 vuotta on turhauttavan pitkä aika yhdessä jos toisessakin suhteessa, mutta tekniikan parissa toimineet henkilöt ovat tottuneet siihen, että asiat ottavat aikansa vaikka kuinka möykkäisi.
Energia-alan hitaasta syklistä on kirjoittanut myös eläkkeelle siirtynyt professori Pekka Pirilä blogissa http://pirila.fi/energia/2009/10/20/30-vuotta-energiatekniikan-tutkimusta/ , blogi sisältää myös muita hyviä analyyseja energiaan liittyen. Käykääpä tutustumassa.
Juhanin tuulivoima-argumentit ovat kyllä tuttuja, mutta silti olen vastakkainasettelusta eri mieltä. Korvaavaa ja lisäkapasiteettia tarvitaan jatkossa Energiateollisuuden arvioiden mukaan niin paljon, että kaiken tyyppiselle tuotannolle on tarvetta.
anna-maria.lansimies kirjoitti:
14. Tammikuuta, 2010 21:47
“Poliittinen hyväksyntä Loviisan ja Olkiluodon käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushankkeelle saatiin vuonna 2001, kun valtioneuvosto hyväksyi Posivan laatiman periaatepäätöshakemuksen ja eduskunta sen hyväksyi.”
Jep. Tässä kohdassa muisti petti.
Minulla oli mielikuva, että vain koetoimintaan olisi saatu lupa.
Prosessin demokraattisuudesta voi toki olla montaa mieltä, jos demokratialla tarkoitetaan aidosti kansan tahdon toteutumista.
http://tampub.uta.fi/tup/951-44-5485-5.pdf
Kiistely teknisistä asioista on minusta hieman eri asia, kuin kiistely todellisuudessa tuntemattoman riskin suuruudesta. Vaikka kirjoitat, että kyse on prosentin kymmenes-, sadas- tai tuhannesosista, niin sinä et todellisuudessa tiedä onko niin, vai onko kysymys prosenteista, tai kymmenistä prosenteista.
Eikä kyse ole siitä, että vain keskustelijoilta puuttuu tarvittava tieto. Se puuttuu kaikilta.
Ydinvoimalat suunniteltiin aikoinaan niin, että vakavan reaktorionnettomuuden riski oli 1/10.000 käyttövuotta kohden. Minusta se oli aivan pöyristyttävä lähtökohta. Sehän tarkoitti silloisella reaktorikannalla (n.400) onnettomuutta 25 vuoden välein.
25 vuotta on myös kvartaalina varsin lyhyt. Tässä aikaperspektiivissä nyt rakennettavan ydinvoimalan jätteistä viimeisiä loppusijoitetaan 3-4 kvartaalin kuluttua, eli silloin kun sinun lapsen lapsen lapset ehkä syntyvät. On aivan uskomatonta suuruudenhulluutta ajatella, että kukaan kykenisi nyt hahmottamaan silloin vallitsevaa todellisuutta vähäisessäkään määrin uskottavasti.
Ydinvoima vaatii sellaista luonnetta, jota on toistaiseksi löytynyt vain Nykäsen Matilta. Ydinvoima on hyppy sumuun. Matti hyppäsi sinne itse. Te heitätte sinne lapsenne ja lapsenlapsenne.
Puhut ydinvoiman riskeistä ikään kuin ne olisivat ylimääräisiä ja vapaavalintaisia. Muistelen, että uusiutuvien riskit olivat mielestäsi paremmin perusteltavissa. Oletko oikeasti pohtinut sitä, mitä kokonaan uusiutuva sähköntuotantojärjestelmä merkitsisi?
Riskejä on kaikessa toiminnassa. Käsite on siitä kätevä, että se saa jo sanana monelta luukut sulkeutumaan ja samalla unohtamaan, että elämä on yhtä riskiä. Lähes kaikissa toiminnoissa on erilainen kombinaatio riskejä. On yksisilmäistä, jopa todellisuuspakoista, kietoutua vain yhdenlaisiin riskeihin ja torpata jokainen vaihtoehto kerrallaan niiden perusteella.
Kuten olet aiemmin saattanut lukea, kaiken kyseenalaistaminen kyseenalaistamisen takia oli syy, miksi humanistiset opinnot meinasivat tyssätä kohdaltani kesken. kts. kommenttiosiosta http://www.ydinreaktioita.fi/jokapaivaista/ydinvoima-ei-halpaa-mutta-kilpailukykyista. Minulle elämä ei ole pelkkää eksistentiaalista kriisiä.
Aiemmat ikäluokat ovat valinneet Suomeen ydinvoiman aikana, jolloin se sisälsi nykyistä enemmän riskejä. Pidän valintaa oikeana ja rohkeana. He ovat myös nähneet suuren vaivan siinä, että laitokset toimivat turvallisesti ja jopa lainsäädäntö edellyttää kehittämään toimintaa jatkuvasti.
Heittäminen ei ole kuulunyt oman lapsuudenkotini tai nykyisen perheeni toimintatapoihin tai kasvatusmetodeihin.
Olen saanut keskustella ydinvoiman parissa 1950-60 -luvulta saakka toimineiden tiedemiesveteraanien kanssa ja kyllä heillä, jos keillä, on riskit olleet myös tiedossa. He ovat sodankäyneitä sukupolvia, eläneet ydinpommin ja jatkuvan asevarustelun todellisuudessa ja liikkuneet paljon kansainvälisessä tiedemaailmassa.
He eivät ole “heittäneet” minua mihinkään, vaan tehneet suuren työn siinä että ydinvoimasta on sotilaallisen fanaattisuuden alkutaipaleesta huolimatta pystytty kehittämään jotakin hyvää ja osaltaan kehitystä tukevaa. Ydinvoiman rauhanomainen käyttö on valjastettu olennaiseksi (ei ainoaksi) osaksi sähköjärjestelmäämme ja teollista toimintaamme.
Riski-termiä ei saisi mielestäni myöskään käyttää väärin. Riskejä voidaan arvioida, vähentää ja hallita. Pelkkä riski-sanalla mässäily ja sataprosenttisen varmuuden vaatiminen ei vakuuta minua vielä, että vaatija on kantansa uskottavasti perusteleva älykkö.
Sen sijaan henkilö, joka tuntee hyvin todennäköisyyteen perustuvien riskianalyysien soveltamisen ydinvoimaan ja jolla lisäksi on käytössään ydinvoimaan liittyvien laitteiden vikaantumisen tilastoja, geologisia mittaustilastoja, materiaali- ja virtausteknisiä faktatietoja, kemiallisten ja radiokemiallisten aineiden ominaisuuksia ja käyttäymisen malleja ja tilastoja jne. olisi henkilö, ketä kuuntelisin mielelläni.
Ja vielä kiinnostavampaa ja hedelmällisempää olisi sellaisten henkiöiden väittely, ketkä molemmat tuntevat aiemmin luettelemani asiat hyvin (näitäkin Suomessa on).
Eri ihmisiä kiinnostavat eri asiat, mutta tuossa on minua kiinnostavia tekijöitä ydinjätehuoltoon liittyen.
Anna-Maria: “Korvaavaa ja lisäkapasiteettia tarvitaan jatkossa Energiateollisuuden arvioiden mukaan niin paljon, että kaiken tyyppiselle tuotannolle on tarvetta.”
Ole hyvä ja perustele MIKSI olisi TARVETTA rakentaa Suomeen lisää tuulivoimaa, VAIKKA me tiedämme, että:
- rakentamiseen tarvitaan valtavat tukiaiset (ydinvoiman ja vesivoiman rakentamiseen EI tarvita);
- rakentaminen edellyttää sähkön hinnan nostamista (syöttötariffeja) mutta ydinvoiman ja vesivoiman EI;
- tuulivoimalat EIVÄT tuota sähköä silloin kun sähköä kulutetaan eniten Suomessa, ydinvoimalat ja vesivoimalat tuottavat juuri silloin.
Riskeistä puheen ollen me TIEDÄMME, että polttaminen (kivihiilen, öljyn, turpeen, puun, …) aiheuttaa joka vuosi valtavan määrän turhia kuolemia saastuttamisellaan.
Ydinvoima on siihen nähden ERITTÄIN TURVALLISTA. Ydinvoiman voimakas lisärakentaminen mahdollistaa sen polttamisen – saastuttamisen ja turhien kuolemien – vähentämisen.
Pelkästään kivihiilikaivosonnettomuuksissa kuolee joka vuosi tuhansia ihmisiä. Kun rakennetaan tarpeeksi ydinvoimaa, niin voidaan luopua kivihiilen polttamisesta ja vähentää onnettomuuksia.
Jotenkin alan ymmärtää, että humanismi ei ole se sinun juttusi ja humanistiset opinnot ovat olleet vaikeita.
Riskejä on toki kaikessa toiminnassa, mutta niiden mittaluokka ja etenkin kohdentuminen vaihtelee.
Humaani ihminen ei käsittääkseni voi ajatella niin, että riskin suuruus olisi ainoa, tai edes merkittävin tekijä kun ajatellaan onko jonkin asian toteuttaminen oikeudenmukaista vai ei.
Jos minä teen jotain, jonka seurauksena on riski haitallisista seurauksista, niin riskianalyysin tuottama todennäköisyys riskin laukeamisesta ei ole mitenkään keskeinen tekijä kun pohditaan oikeuttani suorittaa teko.
Jos haitat riskin lauetessa kohdistuvat ainoastaan minuun itseeni, niin 100%:n todennäköisyys on täysin hyväksyttävä. Jos haitat riskin lauetessa kohdistuvat ainoastaan ulkopuolisiin, niin vähäisenkään riskin ottaminen ei ole hyväksyttävää.
Käytännön elämässä pelataan aina jossain näiden ääripäiden välillä ja vaikka näiden oikeudenmukaisuuskysymysten pohtiminen tuntuisi kuinka vastenmieliseltä tahansa, niitä olisi minusta kuitenkin pohdittava.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman tuottamat riskit kohdistuvat niin valtavaan (kymmenien, jopa satojen miljardien) ulkopuolisten ihmisten joukkoon, että myös hyväksyttävä riski on äärimmäisen pieni.
Kokonaan uusiutuviin perustuva sähköntuotantojärjestelmä tarkoittaisi sitä, että maksaisimme itse (lähes) kaikki tuotantokustannukset, ja kantaisimme itse (lähes) kaikki riskit.
Koska joutuisimme omien halujemme (joita tosin kutsumme tarpeiksi) maksumiehiksi, tarkoittaisi se energian hinnan nousua ja vähemmän sähkövastuksilla lämmitettyjä pottumaita. Pahimmassa katastrofiskenaariossa se saattaisi tarkoittaa uusien perunoiden myöhästymistä jopa kahdella viikolla ja siten koko kesän menemistä pilalle…
Edellinen oli siis Anna-Marialle, ei “putkijussille”
Vastauksia:
Juhani: Suomen on lisättävä uusiutuvia energialähteitä on lisättävä merkittävästi. Energian loppukulutuksesta 38 prosenttia on oltava uusiutuvaa vuoteen 2020 mennessä. Saavutetaan tämä tavoite, tai ei, niin se määrittää alan toimintaa ja poliitista päätöksentekoa. Iso osa lisäyksestä tehdään biomassalla, tuulivoimalla on myös merkittävä rooli.
Jos EU-taakanjako ärsyttää, kannattaa olla yhteydessä omiin meppeihimme, TEMiin ja EU-komissioon. Valtion budjetin väärinkäytösepäilyt kannattaa puolestaan esittää eduskunnalle ja valtiovarainministeriöön, jotka voivat myös vaikuttaa verojen kohdentamiseen.
Jälleen kerran tullaan siihen, onko edustuksellinen demokratia hyväksyttävää vai ei. Yhteisesti on kuitenkin päätetty, että näin toimitaan ja se maksaa jotakin.
Tuulivoiman tuotanto tai tuottamattomuus ovat asioita, joihin tällä palstalla tuntuu olevan paljon asiantuntemusta. Kuka seuraa nettiä ja kuka teksti-tv:tä. On olemassa myös niitä tahoja, joilla on omaa tuulivoimatuotantoa ja puhuvat kokemuksesta.
Mitenkään vähättelemättä muita näkökulmia luotan myös niihin yhtiöihin, jotka investoivat tuulivoimaan ja näkevät siinä myönteisiä omaa tuotantorakennetta tukevia seikkoja.
Kenenkään ei ole pakko rakentaa tuulivoimaa, mutta halukkuutta tuntuu silti olevan. Eikä tekeillä oleva syöttötariffijärjestelmä tällä hetkellä ainakaan vaikuta mitenkään kultakaivokselta.
Pekka: sotketko ja yleiskielistätkö nyt tarkoituksella käsitteet humaani ja humanismi? Kirjoitus kymmenien ja satojen miljardien ihmisten joukosta on liioittelua, vaikka kuinka vetoaisit syntyneisiin ja syntymättömiin sukupolviin ja teoreettisiin riskeihin.
Olet varmaan seurannut viime aikoina paljon esillä ollutta metsien ja biodiversiteetin katoamiskeskustelua, se vaikuttaa myös kaikkiin maapallon asukkaisiin usean sukupolven ajan.
Yhtä energiaratkaisua ei vaan ole eikä tule. On löydettävä tasapaino.
Anna-Marialle
Minusta ihminen, joka näkee humanistisen lähestymistavan lähinnä rasittavana, ei voi olla kovin humaani.
Millä perusteella tulevien sukupolvien huomioiminen esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja ydinjätteen suhteen on liioittelua?
Biodiversiteetin nopea hupeneminen on minustakin hyvin merkittävä ongelma, ja se on tulevien sukupolvin näkökulmasta yhtä suuri riski kuin ilmastonmuutos.
Jos katsotaan oman maamme biodiversiteettiä, niin siitä on huomattava osa jauhettu ydinvoimalla selluksi, ja sillä tiellä on kova hinku jatkaa.
Tilannehan on yksinkertaistettuna sellainen, että
-meitä on liikaa
-me kulutamme liikaa
-me kulutamme kestämättömästi sekä uusiutuvia, että uusiutumattomia luonnonvaroja.
Kun tähän tilanteeseen tarjotaan ratkaisuksi että meidän pitää lisääntyä ja tuottaa enemmän voidaksemme kuluttaa enemmän sekä uusiutumattomia, että uusiutuvia luonnonvaroja, niin ennen ratkaisun keksimistä on täytynyt onnistua itsepetoksessa melko täydellisesti.
Eli toisin sanoen sekoitat tarkoituksella tai tietämättöyyttäsi humaanin ja humanistisen käsitteet ja johdat siitä omiin tarkoitusperiisi sopivan luonneanalyysin. Huah.
Selvennettäköön vielä, mistä olen puhunut viitatessani turhautumiseeni humanistisissa opinnoissani: humanististen tieteiden opiskelussa olennaista on oppia kyseenalaistamaan ja argumentoimaan kyseisen oppiaineen (minun tapauksessani kirjallisuustieteen) konventioiden piirissä.
Toisin sanoen pystyäkseen keskustelemaan ja kyseenalaistamaan kirjallisuudesta tieteellisessä mielessä on tunnettava aiemmat tutkimuskoulukunnat ja niiden käyttämä terminologia. Vaikkapa termin “ideologia” merkitys riippuu pitkälti siitä, puhutaanko politiikasta, politiikan tutkimuksesta vai m marxistisesta kirjallisuudentutkimuksesta.
Olennaista tämän historiatiedon lisäksi on oppia kyseenalaistamaan kyseisen oppiaineen konventioiden sallimissa puitteissa. Tämä tarkoittaa, että mikä tahansa kritiikki (tyyliin “paska kirjoitus”, v-mäinen kirjoittaja”) ei ole hyväksyttävää tai tuota lisäarvoa tieteelliseen keskusteluun.
Toisaalta rationaalinen ja kurinalainen kyseenalaistaminen on hyödyllinen taito, mutta jos kyseenalaistamista tekee pelkästään itseisarvona, se irtoaa todellisuudesta eikä lopulta johda kuin turhautumiseen.
Kuka Sinulle on tarjonnut ratkaisuksi lisääntyä ja kuluttaa enemmän? Raamatussa tietysti puhutaan lisääntymisestä ja mainoksissa pyritään myymään tuotteita ja elämyksiä, mutta järkevä ihminen valitsee näissä asioissa itse.
Anna-Maria: “Energian loppukulutuksesta 38 prosenttia on oltava uusiutuvaa vuoteen 2020 mennessä. Saavutetaan tämä tavoite, tai ei, niin se määrittää alan toimintaa ja poliitista päätöksentekoa. Iso osa lisäyksestä tehdään biomassalla, tuulivoimalla on myös merkittävä rooli.”
Eli ensimmäistäkään järkisyytä perusteluksi sille “tarpeelle” rakentaa Suomeen lisää tuulivoimaa EI löytynyt. Niin arvelinkin käyvän.
Jos joku esittää, että joku asia on tarpeellinen, niin minusta sille tarpeelle on voitava esittää järkiperustelut – ainakin siinä taoauksessa, että se “tarve” maksaa suomalaisille miljarditolkulla ja huonontaa Suomen kilpailukykyä.
Perustelut voivat tietenkin tapauksesta riippuen vaihdella. Jos joku sanoo, että tarttee mennä vessaan, niin perusteluksi voisi olla vaikka kolme eri syytä:
1. Isompi hätä;
2. Pienempi hätä;
3. Nenän puuterointi.
Jos se vassareissu on jostakin syystä hankala, niin riippuu perustelusta ja tilanteesta kannattaako se reissu toteuttaa. Tapauksessa yksi reissu kannattaa toteuttaa vaikka se vaatisi ponnisteluja, ja ehkä kustannuksiakin. Tapauksessa kaksi on jo muitakin vaihtoehtoja. Tapauksen kolme ollessa kyseessä voidaan todeta, että on parasta unohtaa koko juttu.
Se tuulivoiman lisärakentaminen Suomeen kuuluu kategoriaan kolme.
anna-maria.lansimies kirjoitti:
15. Tammikuuta, 2010 13:36
“Eli toisin sanoen sekoitat tarkoituksella tai tietämättöyyttäsi humaanin ja humanistisen käsitteet ja johdat siitä omiin tarkoitusperiisi sopivan luonneanalyysin.”
Sivistyssanakirjasta lainattua:
Humaani on inhimillinen, ihmisystävällinen, ymmärtäväinen, suvaitsevainen.
Humanistinen on humanismin mukainen, eli inhimillisyyttä korostava aatesuuntaus.
Mielestäni ajatus, että tulevien ihmissukupolvien huomioiminen nyt tehtävissä ratkaisuissa on liioittelua, on antihumanistinen eli epähumaani.
Sinänsä se, mitä kirjoitit humanististen tieteiden argumentaatiosta, ei poikkea mitenkään niistä vaatimuksista, joita noudatetaan muissakin tieteissä – termit pitää määritellä täsmällisesti, premissit pitää olla kohdallaan ja päättelysäännöt hyväksyttäviä.
Huoli väestökehityksen pysähtymisestä ja kulutuksen kasvun hidastumisesta ovat hyvin yleisesti kaiken ajattelun pohjana. Esimerkiksi ydinvoiman rakentaminen perustuu vain ja ainoastaan ajatukseen kulutuksen kasvusta. Laskevan energiankulutuksen oloissa kukaan ei ole valmis ydinvoimaa rakentamaan tai rahoittamaan. Ajatus on siis vähintään implisiittisesti läsnä kaikessa ydinvoimaa puolustavassa propagandassa.
Kun OL3 sai luvan, siihen olisi minusta pitänyt ehdottomasti liittää ehto vastaavan hiililauhdekapasiteetin purkamisesta lopullisesti. Silloin olisi ollut perusteltua väittää, että ydinvoimaa rakentamalla pyritään päästöjen vähentämiseen olemassa olevalta tasolta. Nythän päästöjen vähentämiseksi voidaan kutsua sitä, kun kuvitellaan ensin nykyistä huomattavasti korkeampi päästötaso, mutta toteutetaankin sitten hieman vaatimattomampi päästöjen lisäys.
Tosiasiassa OL3 lisää paineita rakentaa lisää hiililauhdetta ja rakentaa Vuotokseen valtava metaania poreileva tekoallas.
“Tosiasiassa OL3 lisää paineita rakentaa lisää hiililauhdetta ja rakentaa Vuotokseen valtava metaania poreileva tekoallas.”
???????????????????????????????????????????
Ompas omaperäistä päättelyä !
Tuulimyllyt Saksassa ja Tanskassa pyörivä – jos yleensä pyörivät – hiililauhteen turvin.
Pirilää edelleen: http://pirila.fi/energia/2009/10/20/30-vuotta-energiatekniikan-tutkimusta/
“Nyt maksetaan Saksassa aurinkosähköstä 430 €/MWh (eli 43 c/kWh), mikä on yli kahdeksankertainen vuoden 2009 tukkuhintoihin verrattuna. Tuulivoimasta maksetaan vähemmän ja maksettava hinta vaihtelee monimutkaisempien ehtojen mukaan, tyypillisesti se on uusille voimalaitoksille 92 €/MWh, kun tukkuhinta on ollut 48 €/MWh. Korkeamman hinnan lisäksi niin aurinkovoiman kuin tuulivoimankin heikkoutena on se, että tuotettavaa määrä riippuu auringonpaisteen tai tuulen määrästä, ei sähköntarpeen vaihteluista.”
RWI: http://www.rwi-essen.de/
Pirilä:
“Olen RWI:n kanssa itse aivan samoilla linjoilla. Uskon, että Saksassa on harhauduttu myös tuulivoiman osalta aivan liian voimakkaaseen tukeen ja että se on johtanut suorituskyvyltään heikkotasoisten tuulivoimalaitosten rakentamiseen huonoille sijoituspaikoille synnyttäen tuotantoon verrattuna kohtuuttomia kustannuksia. En myöskään usko, että tässä muodossa toteutunut tuulivoiman yleistyminen olisi nopeuttanut olennaisesti tuulivoimateknologian kehittymistä tai synnyttänyt muitakaan sivuvaikutuksia, jotka olisivat tehneet kokonaisuudesta kannattavan.”
Suomen kansantalous kestänee vaaditun 20% nimellistehon tuulivoimaosuuden eli 6-8 % (Saksassa 6,3% 2008 )kokonaiskulutuksesta kun kaikki purot ja lammet padotaan. Vuotos ja Ounas rakennetaan.
Jätetään vanhat ja sairaat mätänemään vaippoihinsa, ajetaan hoitsut, opet ja inssit maanpakoon.
Tuulimylly oikeassa paikassa on mainio lähienergialähde. Osaavissa käsissä ja riittävän massiivisena yksikkönä jopa valtakunnaverkkoon liitettävissä. Kuten saksalaisesta varoittavasta esimerkistä nähdään, investointituki kuluu betoniin, teräkseen, kupariin ja optioihin. Teknisiä innovaatioita ei näy – tuotekehitys on pysähtynyt Kreetalaiselle Lassithin tasangolle.
Siksi vakavaraisella voimayhtiöllä (ydin-) on suorastaan velvoite ottaa homma hanskaan ja eri alojen huipputietoa soveltaen suunnitella ja rakentaa protovoimaloita. Nähdäkseni tuollainen 35 – 50 % parannus on mahdollinen. Kallista kyllä – ainakin alkuun. Myös imagovoitosta kannattaa maksaa hiukan.
Minä:
”Tosiasiassa OL3 lisää paineita rakentaa lisää hiililauhdetta ja rakentaa Vuotokseen valtava metaania poreileva tekoallas.”
???????????????????????????????????????????
Jouko A Koskinen kirjoitti:
17. Tammikuuta, 2010 1:29
“Ompas omaperäistä päättelyä !
Tuulimyllyt Saksassa ja Tanskassa pyörivä – jos yleensä pyörivät – hiililauhteen turvin.”
Väitän, että tuskin rohkeinkaan aasi uskaltaa astua rakentamallesi sillalle.
Se, että Tanskassa ja Saksassa tuulivoimaa säädetään hiilellä, ei tietenkään osoita mitenkään sitä, että Suomessa ydinvoimaa ei tarvitsisi jatkossakin säätää hiilellä.
Tanskassa jokainen uusi tuulivoimala vähentää hiilivoimalan käyttötunteja, vaikka se ei tietenkään vähennä tarvittavaa hiilivoimalakapasiteettia. Ilmaston kannalta hiililauhteen kapasiteetti ei kuitenkaan ole ongelma, vaan sen kapasiteetin käyttötunnit.
Suomessa jokainen uusi ydinvoimala lisää sähkön kulutusta ja käytännön elämässä säätökelvoton ydinvoima lisää säätöön käytettävän hiililauhteen käyttöä.
Nyt kun uudella moderaattorilla on tiukempi linja, on varmaan toivoa että saadaan keskustelu taas enemmän asiapohjaiseksi ja lisää osaajia mukaan. Omasta puolestani toivoisin että kaikki viestit, joissa solvataan jotakuta deletoidaan systemaattisesti. Pari varoitusta, sitten jäähy ja lopulta ottelurangaistus.
Ennen homman lähtemistä lapasesta täällä käytiin muutama ihan mielenkiintoinenkin keskustelu, ihan asiapohjalta. Koitetaan palata takaisin sinne.
“Se, että Tanskassa ja Saksassa tuulivoimaa säädetään hiilellä, ei tietenkään osoita mitenkään sitä, että Suomessa ydinvoimaa ei tarvitsisi jatkossakin säätää hiilellä.”
Ydinvoima tarvitsee hetkellistä ja nopeaa häiriöreserviä. Nämä voidaan hoitaa pitkälti teollisuuden (jatkossa myös muu kulutus) irtikytkettävillä kuormilla ja kaasuturpiineilla, mahdollisesti myös kaukolämpö-CHP:llä. Hetkellistä häiriöreserviä saadaan myös naapuriapuna, mikä ottaa pois kaupallisesta käytöstä siirtokapasiteettia Ruotsista Suomeen 300 MW. Siten ydinvoimaloiden (lue: isojen yksittäisten tuotantoyksiköiden) aiheuttamien ongelmien hoitamiseen ei välttämättä tarvita hiililauhdetta. Noin tekniseltä kannalta.
Markkinoiden toiminnan kannalta tilanne on toinen. Ydinvoiman määrän lisääntyessä voimakkaasti pitää siirtoyhteyksiä vahvistaa, jotta hiililauhde pysyisi myös Suomessa marginaalituotannon asemassa ja sähkön hinta ei laskisi liikaa. Tätä varten rakennetaan Fenno-Skan 2. Niin ja myös korvaamaan se 300 MW häiriöreserviin varattua kapasiteettia.
“Tanskassa jokainen uusi tuulivoimala vähentää hiilivoimalan käyttötunteja, vaikka se ei tietenkään vähennä tarvittavaa hiilivoimalakapasiteettia.”
Vähentää, ei tosin paljoa. Kävimme hieman keskustelua aiheesta aiemmin:
http://www.ydinreaktioita.fi/jokapaivaista/sahkon-kysynta-kasvaa-tulevillakin-vuosikymmenilla
“Ilmaston kannalta hiililauhteen kapasiteetti ei kuitenkaan ole ongelma, vaan sen kapasiteetin käyttötunnit.”
Tässä on hyvä muistaa se että käytettäessä hiililauhdetta tai CHP:tä osittaiskuormalla, nostaa se hiilivoiman ominaispäästöjä ja siten tuulivoima ei täysimääräisesti vähennä CO2-päästöjä, kun säätö tehdään fossiilisilla. Mitä suuremmaksi tuulivoiman osuus kasvaa sitä enemmän tätä rasitetta tulee. Fakta, joka tuulivoiman ystävienkin olisi hyvä myöntää. Tosin tätä tietenkin vastapuoli myös liioittelee.
Rakentamalla järjestelmään joustavaa kuormaa (mm. lämpöpumppuja ja lämpövarastoja sekä kaukolämpöverkkoon että yksittäisiin taloihin/kiinteistöihin) saadaan tilannetta paremmaksi. Ladattavien hybridiautojen yleistyminen auttaa myös tässä. Nämä keinot ovat myös oleellisia, jos halutaan suuri määrä ydinvoimaa käyttöön. Eli näitä voivat ydin- ja tuulilobbarit ajaa hyvillä mielin yhdessä. Aika sitten näyttää kumpaa tuotantoa on enemmän
“Suomessa jokainen uusi ydinvoimala lisää sähkön kulutusta ja käytännön elämässä säätökelvoton ydinvoima lisää säätöön käytettävän hiililauhteen käyttöä.”
Yhdentyvillä sähkömarkkinoilla tämän (kuluksen kasvu) vaikutus on pieni, koska sähkön hinnan lasku jää pieneksi. Tosin kustannuksena (ulkoistettuna kaikille käyttäjille) tulee siirtoyhteyksien vahvistaminen, mikä mahdollistaa myös hiililauhteen lisääntyneen viennin. Fenno-Skan 2 taas esimerkkinä.
Säätövoima on moniselitteinen termi. Yleisimmin sitä kai käytetään juuri nopeasti vaihtelevan kulutuksen tai tuotannon säätöön tarvittavasta kapasiteetista.
Minä tarkoitin sillä kuitenkin sitä kapasiteettia, jolla tuotetaan perusvoiman lisäksi tarvittava tuotanto. Siis esimerkiksi se tuotanto, joka meillä tarvitaan säännöllisesti talvikaudella perusvoiman lisäksi.
Eli käytin siinä tarkoituksessa, kuin esimerkiksi Fortum termiä käyttää:
“Säätövoima:
Perusvoiman lisäksi tarvittava sähköntuotanto, jota tuotetaan silloin, kun kuormitus ylittää perusvoiman tuotantokapasiteetin. Tyypillisesti säätövoimaa tuotetaan vesivoimalaitoksilla tai lauhdutusvoimalaitoksilla. ”
Jari kirjoitti:
“Minä:
”Suomessa jokainen uusi ydinvoimala lisää sähkön kulutusta ja käytännön elämässä säätökelvoton ydinvoima lisää säätöön käytettävän hiililauhteen käyttöä.”
Yhdentyvillä sähkömarkkinoilla tämän (kuluksen kasvu) vaikutus on pieni, koska sähkön hinnan lasku jää pieneksi.”
Mikähän olisi esimerkiksi kolmen uuden ydinvoimalan vaikutus sähkön hintaan ja uusia käyttökohteita epätoivoisesti etsivään markkinointiin? Meille kun ei ydinvoimaa rakenneta edes sen kannattajien mielestä vientiin.
Sähkö on myös erinomainen vientituote – kunhan se sähkö tuotetaan ympäristöystävällisesti ja halvalla, eli ydinvoimalla vesivoimalla.
Kun sähköä tuotetaan edullisesti ydinvoimalla ja viedään hyvään hintaan, niin siitä saadaan Suomeen voittoa ja verotuloja.
Minusta on idioottimaista vastustaa sähkön vientiä (kunhan se sähkö tuotetaan ympäristöystävällisesti ja halvalla).
Suomeen tulee rakentaa NELJÄ uutta suurta ydinreaktoria vuoteen 2020 mennessä.