Kristinuskoinen maailma valmistautuu joulunviettoon pohjoisen pallonpuoliskon pimeimpään aikaan. Ajankohdalla ei tiettävästi ole mitään tekemistä Jeesuksen todennäköisen syntymähetken kanssa, vaan todellinen syy on muinaisten roomalaisten Saturnalia-juhlassa. Talvipäivän seisaukseen ajoittuvaa sadonkorjuujuhlaa vietettiin maanviljelyksen suojelijana pidetyn Saturnus- jumalan kunniaksi. Joulunviettomme ajoittuminen vuoden lyhimpien päivien ajalle määrittyy tosiasiassa auringon kierron mukaan.
“Valoa kansalle”-hokema on totisinta totta juuri nyt. Jouluvaloja pihalle virittäessä huomaa, että kilpavarustelu on levinnyt myös valon juhlaan. Naapurin näyttäville valovirityksille eivät omat vaatimattomat led-tuikkuni vedä vertoja ollenkaan. Toki täytyy muistaa, että lähes viidennekseltä maailman kansalaisista tämä jouluvalohuvi puuttuu tykkänään, sillä noin 1,4 miljardia maapallon asukasta elää sähköttä. Kun he jonain päivänä sytyttävät suomalaiseen varusteluun verrattuna vaatimattoman 20 watin jouluvalosarjan, niin piuhoissa kulkee sähköä kaksin verroin se määrä (28 000 MW), mitä Suomen teollisuus, kotitaloudet ja palvelut käyttävät huippukulutuksen aikana. Puhumattakaan siitä, miten valtavaksi sähkön käyttö kasvaa, kun kehitysmaiden kotitaloudet ottavat käyttöönsä kodinkoneet, viihde-elektroniikan, jopa ilmastoinnin. Globaalin sähköntarpeen mittasuhteet ovat valtavat. Miten sähköntarve tyydytetään?
Hiilellä ja kaasulla tietenkin: ainakin tällä hetkellä yli 60 % maailman sähköstä tuotetaan näillä fossiilisilla polttoaineilla. Eikä sellaista kehitystä ei ole nähtävissä, että hiilen ja kaasun osuus sähköntuotannossa merkittävästi laskisi. Päin vastoin.
Saksan luopuminen ydinvoimasta ja Japanissa vallitseva epävarmuus ruokkivat hiilen ja kaasun käyttöön perustuvaa sähköntuotantoa. Fukushiman onnettomuuden jälkeen fossiilisten polttoaineiden osuus Japanin sähköntuotannossa on noussut 90 %:iin. Myös liuskekaasun käyttö tulee lisääntymään kaasuvarojen hyödyntämiseen kehitetyn tekniikan käyttöönoton myötä.
Sopeutukaamme siis lämpenevään ilmastoon ja yhä useammin toistuviin mustiin jouluihin.
Kun illan pimeydessä katson pihalle virittämääni vesisateessa viruvaa valaistua poroa, niin kieltämättä tunnelma on aika erikoinen. Silloin tulee väistämättä mieleeni tiedemiesten laskelmiin perustuva ajoitus joulun oikeasta ajankohdasta. Betlehemin kirkas tähti ei suinkaan ilmestynyt joulukuussa, vaan laskelmien mukaan keväällä, todennäköisesti huhtikuussa. Jäisivätkö silloin jouluvalot ja -porot pihamaille virittämättä?
