Käytöstä poistaminen vaatii varoja ja valmistautumista
Ignalinassa siirrytään vuosikymmeniä kestävään ydinvoimalaitoksen käytöstäpoistovaiheeseen. Ydinvoimalaitoksia on poistettu käytöstä jo useita esim. Britanniassa. Nuclear Decommissioning Authorityn sivuilta saa paljon hyvää ja tiivistä lisätietoa käytöstäpoiston toteutuksesta, kustannuksista ja hankkeiden etenemisestä. Britannian 20 ydinvoimalaitospaikan käytöstäpoiston hinnaksi on vuonna 2006 arvioitu noin 51 miljardia puntaa.
Viime vuosina valtioilta on alettu vaatia kattavampia suunnitelmia ydinvoimalaitosten käytön jälkeisiin toimenpiteisiin. Ydinvoimaa hyödyntävien maiden on tavalla tai toisella varmistettava, että hankkeet viedään loppuun vastuullisesti.OECD:n alainen ydinenergiajärjestö Nuclear Energy Agency on arvioinut kansainvälisiä käytäntöjä käytöstä poistamisen kustannusten arvioinnissa. Käytöstäpoistoon on varattava riittävästi varoja, mutta märään arviointi voi osoittautua haastavaksi.
Suurimpia epävarmuuksia kustannusten arvioissa aiheutuu päämäärien ja suunnitelmien äkillisistä muutoksista, viranomaisten vaatimien raportointien ja selvitysten tarkkuudesta, jätehuolloin aloitusaikataulujen venymisestä ja muista jätteiden määrään, vaarallisuuteen tai sijoituspaikkaan liittyvistä arviointivirheistä. Kansainvälisesti tarkasteltuna eri maiden käytännöissä on totisesti vielä hiomisen varaa.
NEA suosittaa myös, että käytöstäpoiston sosioekonomisiin vaikutuksiin kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota. Käytöstäpoistohankkeista olisi kerrottava avoimesti, sidosryhmien ääntä olisi kuultava muun muassa hankkeen tavoitteiden määrittelyssä.
Suomessa asiat ovat hyvin. Ydinvoiman käytöstäpoisto on osa hankkeiden suunnittelua alusta alkaen. Ydinenergialaki ja ydinenergia-asetus edellyttävät, että ydinjätteen tuottaja eli jätehuoltovelvollinen päivittää vähintään joka kolmas vuosi jätehuoltosuunnitelmat ja kustannusarviot. Työ- ja elinkeinoministeriö valvoo ja tarkastaa, että suunnitelmat ovat kattavat ja että niiden toteutukseen on varattu riittävästi rahaa.
NEA:n melko tuore arvio ja esittely Suomen ydinjätehuollosta ja käytöstäpoistosuunnitelmista löytyy järjestön nettisivuilta. Käytöstäpoisto on olennainen osa myös suomalaisten ydinvoimalaitosten suunnittelua ja ylläpitoa, jota yhtiöissä tehdään jatkuvasti. STUKin laatima yksityiskohtainen viranomaisohje eli YVL-ohje käytöstäpoistosta valmistunee vuoden 2010 aikana.
Entä jos se käytöstä poisto osoittautuukin yhtä hankalaksi kun laitoksen rakentaminen. Aikataulu venyy ja rahaa kuluu…
Timo on aivan turhaan huolissaan.
Asianmukaisilla yhtiöjärjestelyillä ja konkurssilla asia on täydellisesti hoidossa.
Jos voimala poistetaan käytöstä vain 22 vuoden käytön jälkeen kuten Ignalina, miten rahat saadaan hallittuun purkuun ja säilytykseen sadoiksi vuosiksi jos toimivan turvallista laitostakaan ei vielä saatu aikaan?
Mitä kierrätystuotteita voidaan käytetyn ydinvoimalan metalleista tehdä?
Yhden ydinvoimalaitospaikkakunnan siivoaminen maksaa siis noin 2 550 000 000 puntaa.
Voinemme jotenkin päätellä, että jälkihoito maksaa noin 1/3 – 1/2 rakentamiskustannuksista, jolloin kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että ydinvoimalan taseessa on varauksia vastuiden hoitamiseen.
Halvin tapa on tietenkin tehdä konkurssi, jolloin vastuiden hoitaminen ei maksa mitään.
Suomessa on kerätty ja kerätään rahastoa koko ydinjätehuoltoa varten – mukaanluettuna laitoksen purkaminen käytöstäpoiston jälkeen. Siten edes konkurssi (joka ei ole edes todennäköinen) ei estäisi purkamista jo rahastoitujen varojen avulla.
Vaikkapa ydinreaktorin suojarakennuksen valtava metallimäärä voidaan kierrättää täydellisesti – se EI säteile sen enempää kuin on normaali taustasäteily. Samoin lähes kaikki muu ydinvoimalan metalli. Säteilevää EI ole mainita saakka (lukuunottamatta käytetty polttoaine, joka sekin voitaisiin suurelta osin kierrättää).
On jotenkin hellyyttävän naiivia ajatella, että vuosikymmenien päästä tapahtuvan purkamisen kustannukset osattaisi laskea luotettavammin kuin nyt tapahtuvan rakentamisen kustannukset.
Yhtä voimakkaasti pelkän vankan uskon varassa on se, että nyt kerättävillä rahastoilla olisi jokin ennakoitavissa oleva arvo 50 tai 100:n vuoden päästä.
“Vaikkapa ydinreaktorin suojarakennuksen valtava metallimäärä voidaan kierrättää täydellisesti – se EI säteile sen enempää kuin on normaali taustasäteily. Samoin lähes kaikki muu ydinvoimalan metalli. Säteilevää EI ole mainita saakka (lukuunottamatta käytetty polttoaine, joka sekin voitaisiin suurelta osin kierrättää).”
Mikä on tämä suomalainen? keksintö, jossa fissiovoimalassa ei synny säteilyä?
Ydinenergialaissa on säädetty mm. että käytöstäpoisto on tehtävä Säteilyturvakeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisesti eikä sitä saa tarpeettomasti siirtää.
Kun yhtiö saa luvan toimintaan, josta syntyy ydinjätteitä, siitä tulee välittämästi myös jätehuoltovelvollinen. Yhtiön pitää esittää ja hyväksyttää suunnitelma siitä, miten se aikoo huolehtia jätteistä.
Jätehuoltovelvollisen on myös lain mukaan varauduttava ydinjätehuollon kustannuksiin alusta alkaen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhtiön on esitettävä valtiolle joko rahat tai vakuudet, jotka kattavat odotettavissa olevan ydinjätteen asianmukaisen käsittelyn kustannukset.
Vaadittavia kustannuksia myös seurataan jatkuvasti. Valtion ydinjätehuoltorahaston puitteissa oikeaa kustannustasoa arvioidaan vuosittain ja päivitetään aina parhaimman tiedon mukaan. Riittävillä riskimarginaaleilla pyritään varmistamaan, että varat todella kattavat tarvittavat toimenpiteet.
Jos laitos suljetaan kesken käyttöiän, jätehuollon kustannukset on jo pitänyt kattaa joko rahastoiduilla varoilla tai riittävillä vakuuksilla. Käytännössä tämä on tapahtunut niin, että ydinsähkön hinnassa kerättiin rahasto-osuutta reilut parikymmentä vuotta, mutta sitä ennen yhtiöillä piti olla riittävät vakuudet, jotka olisivat menneet lunastukseen toiminnan keskeytyessä.
Valtion tehtävä on huolehtia siitä, että rahasto-osuus ja sitä mahdollisesti täydentävät vakuudet ovat riittävät.
Säteilystä on hyvä muistaa, että osa ydinvoimalaitoksen komponenteista muuttuu radioaktiivisiksi ja ne käsitellään ja loppusijoitetaan aikanaan. Kaikkea ei voida kierrättää.
Kierrätettäviäkin osia kuitenkin on, tonnimääriä en tosin tiedä. Tonnimäärät ovat yhtiökohtaista tietoa, joka ei mielestäni sivuillisille kuulukaan. Viranomaisille käytöstäpoistosuunnitelmat ja laskelmat on päivitettävä joka kuudes vuosi.
Radioaktiivisia komponentteja puhdistetaan radioaktiivisesta liasta eli dekontaminoidaan jo nyt normaalien vuosihuoltojen yhteydessä. Radioaktiivinen lian poistamisen myötä kappale ei enää säteile.
Osa komponenteista kuitenkin muuttuu itse radioaktiivisiksi ja ne lopulta loppusijoitetaan joko suoraan (matala- ja keskiaktiiviset jätteet) tai välivarastoinnin jälkeen (käytetty polttoaine).
Sama periaate toimii myös käytöstäpoiston yhteydessä. Osa materiaalista on kierrätettävissä, osa voidaan loppusijoittaa muun matala- ja keskiaktiivisen jätteen mukana ja korkea-aktiivinen osa loppusijoitetaan omien protokolliensa mukaisesti.
Ydinvoimalaitoksessa säteilyriskin sisältävät komponentit ja järjestelmät on jo rajattu valvonta-alueen sisäpuolelle (kts. tarkemmat määritelmät http://www.finlex.fi/data/normit/5773-ST1-6.pdf).
Valvonta-alueelta ei poistu mitään, mikään tai kukaan ilman, että se mitataan perusteellisesti.
Laitoksissa vierailleet muistavat henkilömonitorit, joiden kautta kuljetaan laitoksen valvonta-alueelta pois, samoin kaikki tavarat, työkalut, roskapussit jne. mitataan valvonta-alueelta poistuttaessa. Myös ydinvoimalaitoksen radioaktiiviset päästöt mitataan sekä ilmaan että veteen.
Voisiko mat van hane esittää mekanismin MITEN esimerkiksi ydinvoimalan reaktorin suojarakennus tai vaikkapa turbiini ja generaattori muuttuisivat säteileviksi käytöstä poistoon mennessä?
Suosittelen, että pitäydytään fysiikan lakien puitteissa.
Anna-Maria kirjoitti:
“Riittävillä riskimarginaaleilla pyritään varmistamaan, että varat todella kattavat tarvittavat toimenpiteet.”
Kuinkahan suuri tämä riskimarginaali on?
Riittävän suuri on melko epämääräinen käsite.
Kuinka suureen kustannusten nousuun OL-3:n kohdalla oli varauduttu?
Miten rahaston arvon säilymiseen liittyvät riskit on ajateltu hallita 50 vuoden tähtäimellä?
Eikö ole niin, että osa rahastojen sijoituksista on lainattu takaisin jätehuoltovelvollisille yhtiöille. Kuinka niiden varojen käy, jos yhtiö tekee esimerkiksi ydinonnettomuuden seurauksena konkurssin?
Onko yhteiskunnan ja talouden vakauteen liittyviä riskejä seuraavan sadan vuoden aikana otettu jotenkin huomioon, ja jos on, niin kuinka?
Rahastossa ei varmaankaan ole varauduttu maailmanloppuun, mutta jos maailmanloppu tulee niin ei haittaa mitään, jos käytöstä poistettu ydinvoimala jää purkamatta.
Myös meidän eläkerahamme on rahastoitu, samoin vakuutusyhtiöiden rahat, joista ne maksavat vakuutuskorvauksia.
Riskit hallitaan mm. hajauttamisella. Yleensä rahastot tuottavat pitkällä aikavälillä voittoa.
Sitäpaitsi EI sekään olisi mikään valtava katastrofi, vaikka käytöstä poistettu ydinvoimala jäisi olla nököttämään purkamattomana, Sulkisi oven pysyvästi, ettei varkaat pääsisi sisälle – ja siinäpähän seisoisi.
“Voisiko mat van hane esittää mekanismin MITEN esimerkiksi ydinvoimalan reaktorin suojarakennus tai vaikkapa turbiini ja generaattori muuttuisivat säteileviksi käytöstä poistoon mennessä?”
Se nyt vaan on normaalia säteilyn kulkeutumista mitä tapahtuu, mielenkiintoisempaa olisi kuulla Putkisen selitys säteilemättömästä fissiovoimalasta. Sellaisen keksinnön hyödyntäminen voisi pelastaa maamme kansantalouden ja tuoda hyvinvointia koko maailmalle.
Viittaan tähän JP:n kommenttiin:
“Vaikkapa ydinreaktorin suojarakennuksen valtava metallimäärä voidaan kierrättää täydellisesti – se EI säteile sen enempää kuin on normaali taustasäteily. Samoin lähes kaikki muu ydinvoimalan metalli. Säteilevää EI ole mainita saakka (lukuunottamatta käytetty polttoaine, joka sekin voitaisiin suurelta osin kierrättää).”
Suosittelen, että hankit itsellesi hyvän säteilymittarin ja sovit ydinvoimaloiden turvallisuuspäälliköiden kanssa, että saat käydä ihan itse mittaamassa omalla mittarillasi – ja joudut toteamaan, ETTEI esimerkiksi ydinreaktorin suojarakennus, turbiin, eikä generaattori EIVÄT säteile sen enempää kuin on normaali taustasäteily.
Tietenkään omin lupinensa ei kannata mennä voimalan alueelle, mutta kun selität miksi haluat sinne mennä, niin oletan, että saat tehdä mittauksen.
Sen jälkeen voit tulla kirjoittamaan MITÄ se mittarisi näytti. Voit vaikka ostaa mittariisi kalibroinnin juuri ennen mittaustasi, jotta voit varmasti luottaa mittariisi.
Vastaan Pekan kysymyksiin parhaan tietämykseni mukaan. Valtion ydinjätehuoltohastosta ja siihen liittyvistä käytännöistä voisi pyytää myös erillisen kirjoituksen, laitetaan valmisteluun.
Tarkkaa riskimarginaalia ei ole julkistettu, mutta sanamuoto ydinenergialaissa kuuluu: ” Käytettävissä olevien hinta- ja kustannustietojen epävarmuus on kohtuullisessa määrin otettava huomioon vastuumäärää nostavana.”
OL3-hanke ei suoranaisesti kuulu tämän aiheen piiriin, sen tulevaa jätehuoltoa koskee sama lainsäädäntö kuin muitakin suomalaisyksiköitä. Jos viittaat rakennusprojektin viivästymiseen, niin kaikenlaisia arvioitahan siitä on heitetty, kuka milläkin agendalla.
TVO on ilmoittanut osavuosikatsauksessa 1.1.-30.9.2009, että Areva on vaatinut TVO:lta noin miljardi euroa välimiesmenettelyn kautta osittain myöhästymisestä aiheutuneisiin kuluihin ja osittain komponenttimaksuihin. Välimiesmenettelypyyntö toimitettiin Kansainvälisen kauppakamarin kautta.
TVO toimitti vastineensa huhtikuussa 2009 ja vaati puolestaan 1,4 miljardia euroa korvausta viivästymisestä ja sen aiheuttamista kustannuksista. TVO on kommentoinut julkisuudessa useaan otteeseen, että toimitussopimus on yksiselitteisesti kiinteähintainen.
Välimiesmenettely voi kestää vuosia. Ne tahot, jotka hankkeeseen ovat rahojaan laittaneet kiinni, ovat joko joutuneet lyömään rahat tiskiin sellaisenaan tai järjestämään rahoituksen muutoin, jolloin myös viivästymisestä aiheutuneet riskit on jouduttu arvioimaan. Sinällään miljardihankkeen myöhästymiset eivät ole niin ainutlaatuisia, etteikö niihin olisi lainkaan varauduttu.
Ydinjätehuollon osalta tätä riskiä poistetaan riittävän tiheällä uudelleenarvioinnilla, jotta tekniikan ja kustannusten kehitys pysyy hanskassa. Rahastoon kerättäviin ydinjätehuoltokustannuksiin kuuluvat myös tutkimus- ja kehitystoiminnan kustannukset sekä viranomaisvalvonnan ja hallinnon kustannukset.
Kaikkien projektien osalta joudutaan jatkuvasti arvioimaan tulevien rahavirtojen nykyarvoa, siihen löytyy kaavat jo ihan perusexcelistä, kuten Pekkakin varmasti hyvin tietää.
TEMin sivuilla todetaan, että ydinjätehuoltovelvollisilla on oikeus lainata rahastolta vakuuksia vastaan enintään 75 % omasta osuudestaan rahastossa. Valtio voi samalla korolla lainata jäljelle jäävät varat. Lainaamattomat varat rahaston on tuottavasti sijoitettava.
Korollinen lainaaminen on sikäli ihan viisasta, että 1,5 miljardin euron makuuttaminen tyhjäkäynnillä ei sekään olisi viisasta. Samojen vakuuksien moninkertainen käyttö ei ole mahdollista, sillä varojen on jatkuvasti katettava kaikkien tekemättömien toimenpiteiden kustannukset.
Juhani ja Matt: täydellisesti kierrätettävä ydinvoimalaitos on yltiöoptimismia. Myös jälleenkäsitellystä polttoaineesta jää aina jotakin loppusijoitettavaa. Keskustelu jatkukoon!
Juhani Putkinen kirjoitti:
7. Tammikuuta, 2010 17:53
“Rahastossa ei varmaankaan ole varauduttu maailmanloppuun, mutta jos maailmanloppu tulee niin ei haittaa mitään, jos käytöstä poistettu ydinvoimala jää purkamatta.”
Rahastojen arvon tai talousjärjestelmän romahdus ei ole maailmanloppu kuin niille, joiden elämän ainoa sisältö on raha.
Onko Putkisen moraalin mukaan niin, että kun omat arvot romahtavat, niin antaa sitten “koko paskan palaa”?
anna-maria.lansimies kirjoitti:
7. Tammikuuta, 2010 20:05
“OL3-hanke ei suoranaisesti kuulu tämän aiheen piiriin, sen tulevaa jätehuoltoa koskee sama lainsäädäntö kuin muitakin suomalaisyksiköitä. Jos viittaat rakennusprojektin viivästymiseen, niin kaikenlaisia arvioitahan siitä on heitetty, kuka milläkin agendalla.”
En viittaa aikataulun myöhästymiseen, vaan kustannusarvion täydelliseen pettämiseen.
Aihe on osin off topic, ja se olikin tarkoitettu vain esimerkiksi siitä, kuinka epäluotettavia kustannusarviot ovat jopa silloin kun ne tehdään lähitulevaisuuteen ja epävarmuustekijöitä on huomattavan vähän verrattuna puolen vuosisadan päähän tehtäviin arvioihin.
Kuvitelma että “perusexelistä” löytyisi mitään muuta kuin taloudellinen napanuora mikkisoftaan, on katteeton.
Taulukkolaskennalla ei saada mitään tietoa tulevaisuudesta. Sillä saadaan laskettua enemmän tai vähemmän perusteltu yhtälö enemmän tai vähemmän arvatuilla muuttujilla.
75% takaisinlainausmahdollisuus rahastoissa on minusta täysin järjetön ja romuttaa koko järjestelmän uskottavuuden.
Takaisinlainaus on rahastolle tuottavaa toimintaa, sillä se on KOROLLISTA.
Muuten minä EN ole väittänyt, että ydinvoimala olisi kokonaan kierrätettävissä. Luonnollisesti osa on sijoitettava järkevästi ydinjätteenä. Ydinvoimalasta on kuitenkin HYVIN SUURI OSA sellaista, joka on täysin kerrätettävissä.
Sekään, että käytetty ydinpolttoaine on nyt suunniteltu loppusijoitettavaksi kuparikapseleihin syvälle peruskallioon EI suinkaan tarkoita sitä, ETTEIKÖ sitä voitaisi myöhemmin kierrättää uudelleen käyttöön. Siitä on nimittäin hyvin suuri osa hyödynnettävissä olevaa, sitten kun se katsotaan aiheelliseksi.
Ei ydinvoiman hyödyntäminen suinkaan lopu esimerkiksi sadan seuraavan vuoden kuluessa.
Juhani Putkinen kirjoitti:
7. Tammikuuta, 2010 21:42
“Takaisinlainaus on rahastolle tuottavaa toimintaa, sillä se on KOROLLISTA.”
Epäilemättä se on tuottavaa toimintaa, jos korko on markkinaehtoinen.
Rahaston tarkoitus ei kuitenkaan ole tuottaa, vaan toimia vakuutena sen varalle että jätehuoltovelvollinen ajautuu tilaan jossa se on haluton tai kyvytön huolehtimaan velvollisuuksistaan.
Siksi takaisin lainaus on sama kuin että sellin avaimet annettaisi vangin huostaan.
(http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman_tila/)
Puhdasta töpselisähköä Suomesta ruotsalaisille 3300 000 € arvosta TUNNISSA.
Siitä kertyy vuodessa sievä potti rahastoitavaksi vaikka muutama miljardi menisi optioihin tuulimyllynrakentajille.
Sori -tuohon tipahti yksi ylimääräinen huulinolla jostain inversiosta. Summa on siltikin tähtitieteellnen.
Jouko A Koskinen kirjoitti:
8. Tammikuuta, 2010 10:26
“(http://www.fingrid.fi/portal/suomeksi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman_tila/)
Puhdasta töpselisähköä Suomesta ruotsalaisille 3300 000 € arvosta TUNNISSA.”
Jep.
Kuvastahan ei voi muuta sanoa, kuin että toimimme idän ihmemaan “romuydinvoimadiilereinä”.
Kovimmat voitothan tehdään åerinteisesti näillä moraalittomilla markkinoilla – energia-, ihmis- ja huumekaupassa.
“toimimme idän ihmemaan “romuydinvoimadiilereinä”.”
Niin. Pitää rakentaa Suomeen NELJÄ uutta suurta ydinreaktoria vuoteen 2020 mennessä, tuottamaan sähköä ympäristöystävällisesti ja halvalla. On lopetettava sähkön ostaminen Venäjältä.
Vielä pieni tarkennus ydinjätehuoltorahaston lainaehtoihin: lakitekstissä sanotaan, että “lainan korko [on] sidottava markkinoilla yleisesti noteerattavaan korkoon. Valtioneuvoston päätöksellä säädetään erikseen, mihin markkinakorkoon lainat sidotaan. Valtioneuvosto voi rahaston pääoman arvon säilymisen ja tuoton turvaamisen niin vaatiessa päättää, että sovellettavaan markkinakorkoon lisätään erityinen korkomarginaali.”
Mahdollisesti käyttämättä jäävät varat on lain mukaan sijoitettava “turvaavia vakuuksia vastaan muulla parhaan mahdollisen tuoton antavalla tavalla”.
Rahasto on eräänlainen takuurahasto eli ydinjätehuoltovelvollisten täytyy rahastoon kerätyistä varoista huolimatta vastata ydinjätehuollon kustannuksista, kunnes kaikki ydinjätteet on pysyvällä tavalla loppusijoitettu.
Juhani on oikeassa, käytettyä polttoainetta ja muutakin materiaalia voidaan mahdollisesti joskus hyödyntää ja siinä tapauksessa se on palautettavissa maan pinnalle.
Korkea-aktiivinen ydinjäte sijoitetaan syvälle peruskallioon siten, että se voi jäädä sinne turvallisesti “ikuisiksi ajoiksi”.
Mutta se on myös arvokasta raaka-ainetta, joten se voidaan joskus kauempana tulevaisuudessa ottaa uudelleen jalostettavaksi – esimerkiksi ydinvoimalan polttoaineeksi.