Lyhyehkön kirjoitusurani luotaantyöntävin otsikko on perua vuoden alusta alkaneelle kuntosaliharrastukselleni. Matkaan muutaman kerran viikossa metrolla Helsingin Kampissa sijaitsevalta toimistoltamme Sörnäiseen.
Viime viikolla, seisoskellessani täpötäydellä metrolaiturilla, huomasin miettiväni kuinka paljon (julkisen) liikenteen hallinta muistuttaa sähköjärjestelmän pyörittämistä.
Liikenteen ja sähkönkulutuksen määrät sekä ruuhka/kulutushuiput ovat verrattain helposti ennustettavissa. Aamu- ja iltapäivien ruuhkahuippujen aikaan metrot ja muut julkiset kulkevat tiuhempaan tahtiin kuin sunnuntai-iltoina. Sähköjärjestelmässäkin kulutus seuraa käytännössä päivittäin oheisen näköistä käppyrää.
Ennustettavuus auttaa suunnittelemaan molempien järjestelmien kapasiteettia ja komponentteja. Vaikka liikenteessä ei varmaankaan tunneta peruskuorma-käsitettä (käytännössä vuoden ympäri jatkuvaa yhtenäistä tuotantoa, kuten ydinvoima) on vastaava termi varmaankin olemassa.
Toinen huomattava samankaltaisuus järjestelmien välillä on tarve mitoittaa ne huomattavasti suuremmille määrille (kulutushuipuille), kuin mikä on keskimäärin tarpeen. Lisäksi molemmissa järjestelmissä tuotannon on vastattava kulutusta käytännössä joka hetkellä. Sähköä ei voi varastoida suuria määriä kuten ei myöskään työmatkalaisia. Toisaalta yhtenä merkittävänä erona ovat hinnanmuutokset – sähkömarkkinoilla hinta kohoaa kulutuksen kanssa käsi kädessä toisin kuin liikenteessä. Siten joukkoliikkujien kysyntäjousto tapahtuu lähinnä mukavuudenhalun johdattelemana lompakon sijaan.
Toinen poikkeavuus löytyy tuotantopuolelta. Yhtenä sähköjärjestelmän haasteena on kasvavana vaihteleva tuotanto (kuten tuuli- ja aurinkovoima), jonka ennustaminen voi olla hankalaa. Tällaiseen malliin perustuvaan liikennejärjestelmään sain tutustua asuessani Lontoossa, jossa metroilla on tarkka mutta viitteellinen aikataulu (signal failure on minulle synonyymi vähintään 15 minuutin myöhästymiselle). Tarkemmin ajateltuna lähijunien toiminta on ollut viime vuosina Suomessakin takkuavaa joten ehkäpä VR:ää voisikin kutsua joukkoliikenteen tuulivoimaksi.
Viimeinen yhteneväisyys kahden järjestelmän välillä on epäkiitollisuus – niiden ”olemassaolo” huomataan vasta, kun homma ei pelaa ja silloin se vasta huomataankin.
Huomaamatonta uutta vuotta 2013 sähkö- ja liikennejärjestelmien ylläpitäjille!
