”Keväällä aurinkoisina päivinä avaan kerrostaloasuntoni ikkunan ja istahdan olohuoneen tuoliin toppatakki päällä ottamaan aurinkoa. Se kun ei näy mitenkään mun sähkölaskussa.”
”Meillä laitetaan sauna päälle lähes joka päivä. Välillä kukaan ei kuitenkaan muista mennä löylyyn kiireisten kodin askareiden keskeltä.”
Kuljen puolen tunnin työmatkani nykyään julkisilla kulkuneuvoilla, ovelta ovelle. Erityisesti metro on miellyttävä ja varma. Metroaseman mainoksessa energiayhtiö antaa energiansäästövinkkejä: 1 aste sisälämpötilassa vastaa viittä prosenttia lämmityskuluista tai 1 kylpyammeellinen on 5 suihkua. Joka päivä kymmenettuhannet ihmiset vilkaisevat näitäkin mainoksia. Itse päätän siitä paikasta tehdä muutoksen vasta ensi viikolla. Tämä siksi, että energiankulutustottumukseni ovat keskivertoa paremmat. Vai ovatko?
Kaikki käytämme omasta mielestämme energiaa ja varsinkin sähköä kohtuullisesti, järkevästi ja säästeliäästi, jos ylipäätään olemme asiasta jotain mieltä. Vaikka asia ei itseä kiinnostaisikaan, vakuutamme itsellemme, että muut kuluttavat luonnonvaroja varmaan joka tapauksessa enemmän.
Kansankynttilät valaistumaan
Sähkön käyttöä voi lähteä miettimään laajemmin ihan peruskoulun kansalaistaidon tietojen pohjalta kahdesta suunnasta, tuottamisen tai kulutuksen näkökulmasta. Julkinen keskustelu keskittyy useimmiten hakemaan ratkaisua siihen, kuinka paljon sähköä pitää tuottaa ja millä keinoilla. Kahvilakeskustelussa päädytään nopeasti johtopäätökseen, että ainakin tiettyjä tuotantomuotoja pitää voimakkaasti rajoittaa, ellei kokonaan jopa kieltää.
Usein unohtuu toinen puoli: kuinka paljon olisi vielä tekemistä toisella reunalla eli kulutuksen hillitsemisen puolella? Pitkäjänteisellä valistustyöllä ja asennekasvatuksella saadaan vuosien kuluessa muutoksia kuluttajien käytökseen.
Suomessa on monia hyviä energia-asioiden valistustyötä tekeviä organisaatioita. Niille on taattu paikkansa, mutta itse uskon muutoksen ja uudenaikaisen ajattelun lähtevän sieltä peruskoulusta ja kansalaistaidon tunneilta (mikäli sen nimistä oppiainetta on enää olemassa). Ensin pitäisi saada kattavasti kaikki kansankynttilät valaistumaan energia-asioiden tiukasta ytimestä, että miksi se yksi kylpy vastaa viittä suihkua. Ja varsinkin, että entäs sitten.
Työtä piisaa vielä
Olen tähän mennessä yrittänyt sanoa, että valistustyötä olisi energiasektorilla vielä paljon tehtävissä. Eri tuotantomuotoja tykätään asettaa huonommuusjärjestykseen, kun keskustella kannattaisi myös energian säästöstä.
Tässä vielä mietittäväksi energia-asenteista muutamia havaitsemiani elävän elämän esimerkkejä, jollaisilla myös aloitin kirjoitukseni – toivottavasti et uskonut niiden olevan omia toimintatapojani. Tunnistatko näistä itsesi?
”En viitsi asennuttaa ilmalämpöpumppua sähkölämmitteiseen asuntooni, vaikka naapuri väittää, että siitä koituu satojen eurojen säästöt vuodessa.”
”Kaukolämpötalossa voi huoletta pitää miellyttävän korkeaa sisälämpötilaa. Sehän on reilusti halvempaa kuin sähkölämmitteisessä talossa.”
”Joskus talvella kun on pieni vilu, niin sauna laitetaan päälle. Saunan lämpenemistä on mukava odotella lämpimän suihkun alla. Ei veden kulutuksella ole mitään tekemistä energian kulutuksen kanssa.”
”Ei mitään käsitystä sähkölaskustani. Pahuksen kallista se joka tapauksessa on.”
”Säästän sähköä kun en käytä auton lämmityspistoketta. Jäiset ikkunat kyllä aukeavat tyhjäkäynnin avullakin.”
Jäiden lähtöä ja veneilykauden alkua odotellessa toivotan hyvää kevättä! Muuten – 100 tuntia huviajelua moottoriveneellä vastaa hiilidioksidipäästöiltään vuoden ajoa henkilöautolla. Saaristosta voi kesällä nauttia vähän paremmalla omallatunnolla, kun on koko talven käyttänyt ahkerasti julkisia.
Pakollinen ajankohtainen jälkikirjoitus entiseltä porilaiselta (vaikka tämä nyt onkin vähähiilisen yhteiskunnan muodista pois): Jääkiekkojoukkue Ässien kasvutarina käy esimerkkinä mille tahansa työyhteisölle yhteen hiileen puhaltamisesta.
