Isomäen utopiat
Sain joitakin vuosia sitten lahjaksi Risto Isomäen Finlandia-palkintoehdokkaanakin (2005) olleen Sarasvatin hiekkaa-kirjan. Lajityyppinä on ekologinen jännitysromaani, jossa ilmaston lämpenemisestä aiheutuva Grönlannin mannerjään valuminen mereen synnyttää megatsunamin ja vedenpaisumuksen Euroopassa. Romaanin suomalaisen päähenkilön tyttöystävä selviytyy kuitenkin hukkumiselta, koska osaa ajoissa hakeutua Pelkosenniemelle pakoon Itämeren nousuvettä.
Isomäki on vauhdissa taas. Tietokirjailijan hiljattain julkaisemaa Kosminen rakkaus vai suuri saatana -pamflettia on näyttävästi vyörytetty maamme medioissa.
Siinä missä Sarasvatin hiekkaa oli vielä kirjailijan pelkojen tuottamaa fiktioita, pamfletista esiin nostetut väitteet edustavat Isomäen “faktaan” pohjautuvaa pelottelua. Terrorismista ja merenpinnan noususta aiheutuvat uhkat ydinvoimaloille ovat siinä määrin suuria, että Isomäki ehdottaa selvitystä siitä, voitaisiinko Olkiluodon kolmas yksikkö muuttaa hakkeenpolttolaitokseksi.
Aluksi ihmettelin, miksi Isomäki ei tällaista selvitystä tietokirjailijana pystyisi itsekin tekemään. En ihmettele enää.
Toimittaja Kari Suni tarttui asiaan ja selvitti mitä hakkeen käyttö käytännössä merkitsisi. Asiaa havainnollistava artikkeli on luettavissa 24.11.09 ilmestyneestä Satakunnan Kansasta. Jos Olkiluodon kolmosyksikkö kävisi uraanin sijasta puulla, haketta tarvittaisiin joka tunti 80 rekan verran. Biovoimalan käyttöä tunteva tietää, että tällaisen puumäärän varastointi, jalostaminen ja polttaminen tunnissa on teknisesti ylivoimainen tehtävä.
Satakunnan Kansan artikkelin luettuani päädyin lopuksi pohtimaan hakepuun riittävyyttä uraanin korvaajana. Selvitykseni perusteella “Olkiluodon biovoimalan” polttoaineen tarve ylittäisi maamme arvioidun metsähakkeen vuotuisen korjuupotentiaalin moninkertaisesti.
Mitenkäs voimaloiden tulvasuojaus on hoidettu? Biohakevalleillako?
Isomäki on huolissaan ja ihan syytä ja siksi sillä välillä katoaa punainen lanka. Sinä kuitenkin missaat varsinaisen pointi ja ilmeisen tarkoitushakuisesti.
Eli olet pahempi uhka Suomen tulevaisuudella kun Isomäki ja co
…mutta hukkaa tosiaankin Isomäen varsinaisen viestin. Kun Timo olet kerran niin paljon Isomäkeä fiksumpi, niin kerrothan myös, miten merenpinnan väistämätön nousu on nykyään otettu huomioon maailman ydinvoimaloita suunniteltaessa? Entä tsunamin mahdollisuus? Tsunamejahan voi syntyä muillakin tavoilla, kuin mitä Isomäki kirjassaan esittää. Ydinvoimalat voisi varmasti rakentaa muuallekin kuin meren rannalle.
Miten 80 rekkaa tunnissa on jonkinlainen logistinen mahdottomuus? Miten monta rekkaa tunnissa menee esimerkiksi kehä III:lla ta kehä I:llä tunnissa?
http://www.alholmenskraft.com/fi/production/index.htm#
Kannattaa käydä Stig Nikulinin luona pohtimassa, onko biovoima Suomessa mahdollista.
http://www.metso.com/fi/corporation/about_fin.nsf/WebWID/WTB-071026-2256F-DFE1B?OpenDocument
Kasvishuonekardinaalit vauhdissa. Linkolalle toki sopii hyvin että Suomeen – maahan jossa ei ole omaa hiiltä, öljyä, aaltoja, tuulta eikä juuri rakentamatonta vesivoimaakaan – tuodaan Brasilian ja Indonesian puupelloilla kasvanutta puuta poltettavaksi.
Kun uuskolonialismin uhrit kuolee nälkään niin ekofasistin ei tarvitse rakentaa kaasukammioita maailman pelastamiseksi.
Miten varaudutaan hätäjäähdytysveden saantiin kun maannousema jättää laitokset kauas sisämaahan ?
Nimimerkki: Peruskoulugeologi – niiqu.
Molemminpuolisia kommentteja on tullut talletettua ja nostan ne julkisesti esille sitten kun tulee ajankohtaiseksi.
Hei,
kiitos monista kommenteista, toteaisin vedenpaisumuksesta seuraavaa.
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut valtamerten pinnannousuksi vuoteen 2100 mennessä 0.1-0,9 metriä. Toisaalta Suomessa maanpinta nousee jatkuvasti ja länsirannikolla, jossa nousu on suurinta ( 6mm/ vuosi), maannousun on arvioitu ylittävän merenpinnan nousun. Suomenlahden rannikolla maanpinnan nousu on vähäisempää, mutta senkin arvioidaan kompensoivan merenpinnan nousun.
Tällä vuosikymmenellä on rannikollammme joinakin talvina merenpinta noussut ennätyskorkeuksiin, johtuen voimakkaan matalapaineen, tietyn yhtäjaksoisen ja etelä-lounaisen tuulen ja sen aiheuttaman veden heilahtelun (seiches-ilmiö) yhteisvaikutuksesta. Tällainen merenpinnannousu liittyy Pohjois-Atlantilla syntyviin voimakkaisiin matalapaineisiin. Tällaiseen poikkeukselliseen merenpinnan nousuun on varauduttu ydinvoimaloidemme käytössä.
Itseäni on pohdituittanut yleisemminkin se, että ilmastonmuutoskeskustelussa käytetään hollywood-tyyppistä katastrofilähestymistapaa. Se puree ihmisen mieleen ja mediaan ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalle saadaan ihmisiä. Hyvä. Mutta kun kerronta irtautuu täysin totuudesta ja menee epäuskottavuuden puolelle, niin lopputulos on negatiivnen. Järkevästi ajatteleva ihminen ei usko moiseen hömppään ja tällainen on ilmastokriitikoille hyödyllistä ravintoa. Alkaa tuntua siltä, että koko tiedeyhteisön tarina on falskia, kun siihen sekoitetaan fiktiota. “Tietokirjailija” mielletään osaksi tiedeyhteisöä. Näin on käynyt Isomäen osalta mediassa juuri nyt.
Populismi on tärkeää, jotta tieteellisistä asioista voidaan kertoa ihmisten kielellä. Mutta vääränlainen populismi on ainakin minusta haitallista asialle itselleen. Minä koen katastrofimaalailut sellaisiksi.
Ilmastonmuutos on iso haaste ja se on torjuttava. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole hyökyaalto, New Yorkin rakennusten jäätyminen yhtenä talvena tai meriveden pinnan äkillinen nousu. Katastrofejakin se aiheuttaa, kuten aavikoitumista, satojen menetystä, tulvia jne.
Ilmastonmuutos on kuitenkin pääasiassa keskimääräisen ilmaston muuttumista ja tapahtuu vuosikymmenten kuluessa. Se on valtavan nopeasti ottaen huomioon aikaisemmat ilmastonmuutokset. Mutta tavattoman hidasta ottaen huomioon ihmisen keinot sopeutua erityisesti teknisten laitteiden osalta.
Meren keskimäärinen pinta ei nouse nyt suunnittelussa olevien ydinvoimaloiden elinaikana – eli tämän vuosissadan aikana – korkeammalle kuin missä veden pinta käy nyt ainakin kerran kymmenessä vuodessa tai jopa vuosittain. Tietenkin ylimmät veden korkeudet ovat korkeampia sadan vuoden päästä kuin nyt. Ehkä jopa tuon metrin verran jossain ääriskenaariossa.
Lyhytaikaisiin veden korkeuksiin varautuminen on ollut arkipäivää koko ydinvoiman ajan. Keskimääräiseen vedenpinnan nousuun on varauduttu ympäristövaikutusten arvioinnissa ja laitoksen suunnittelussa.
Kirjailijan tavoite on näköjään myydä kirjoja ja saada julkisuutta. Juuri nyt sitä saa halvalla yhdistämällä ydinvoiman ja ilmastonmuutoksen mielikuvitustarinalla.
Vielä tuosta bioenergiamäärästä. Olkiluoto 3:n on arvioitu tuottavan sähköä 13 TWh vuodessa. Saman sähkömäärän tuottaminen puulla lauhdetuotantona (eli samalla paikalla) edellyttäisi 20 miljoonaa kiintokuutiometriä puuta. Suomen kaikki hakkuut ovat tällä hetkellä luokkaa 70 miljoonaa kiintokuutiota. Se sisältää mm. metsäteollisuuden puunkäytön ja kaiken metsäenergiakäytön, mikä meillä jo nykyään on. Kesämökkikäytöstä voimalaitoskäyttöön.
Ei tada olla teknisesti eikä ekologisesti mahdollista tuottaa Olkiluodon sähköjä puuenergialla. Puhumattakaan taloudesta.
Minusta olisi fiksumpaa käyttää metsäenergiaa korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttön sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja lämmityksessä sen sijaan, että korvataan sillä päästötöntä ydinvoimaa. Meillä on teknistä kapasiteettia polttaa puuta huomattavasti nykyistä enemmän, mutta puun saanti polttolaitoksille on ollut vaikeaa. Polttolaitoksia on kymmeniä ja satjoa ympäri Suomea lähellä metsiä. Niissä puun käyttöä pitää lisätä tuntuvasti.
Populismista konkretiaan!