Ongelma on ennemmin se voidaanko noista kustannuksista ja ongelmista puhua avoimesti ja siten ottaa ne laajemman yleisön tarkastelun kohteeksi. Oma epäilys on että tätä(kään) ongelmaa ei oikein ymmärrä oikein kuin hyvin harva henkilö. Ja mitä vähemmän noita henkiöitä on sitä suuremmaksi käy riski että tehdään todennäköisyyslaskuissa ja vikaantumisketjujen arvioinneissa sellaisia inhimillisiä virheitä että puoli Suomea on pimeänä.

Periaatteessa siis on (todennäköisesti) kannattavampaa tehdä yksi 1600 MW yksikkö kuin kaksi 800 MW yksikköä – edellyttäen että ymmärretään varautua oikein seuraamuksiin. Siis siihen että 1600 MW:n todellinen kapasiteettiarvo on surkea ja siihen että 1600 MW:n yksikön irtoilu käyttöönottovaiheen aikana aiheuttaa huomattavia lisäriskejä sähköjärjestelmälle.

Politiikka on olllut sellainen, että kun rakentamislupa kerran hirveän väännön jälkeen irtoaa, sitten rakennetaan niin suuri yksikkö kuin on mahdollista, vaikka joku muu ratkaisi voisi teknisesti olla parempi.

Jos tämä on tiedon tason niin en enää ihmettele tuota ydinvoiman lobbausta. Terve muistutus siitä mitä tapahtuu kun isoja yksiköitä (ei välttämättä ydinvoimaloita!) tippuu verkosta :

http://www.iea.org/work/2004/transmission/larsson.pdf

Nuken trippaus (hätäirroitus valtakunnan verkosta) on aivan normaali tapahtuma. Hyvillä laitoksilla tämä tapahtuu luokkaa kerran vuodessa tai jopa harvemmin. Uusilla laitoksilla ja epäluotettavilla laitoksilla huomattavasti useammin.

Ongelma muodostuu, jos sen 15 minuutin aikana, kun järjestelmä pitäisi palauttaa N-1 tilaan, trippaa toinen laitos tai siirtolinja. Tällöin käy kuin Ruotsissa 2003.

Nyt kun aletaan joskus ajaa OL3:n 1600 MW:n laitosta ylös, niin ensimmäisen parin-kolmen vuoden aikana häräirroituksia tapahtunee usampi kymmenen. Kaikki ei toki täydestä tehosta.

Miten Suomen sähköjärjestelmä kestää tuon? Onko tähän varauduttu oikein? Periaatteessa on varauduttu 1600 MW:n tippumiseen. Jos noita tippumisia kuitenkin tapahtuu kymmenen vuodessa, niin todennäköisyys hyvin ikäville seuraamuksille kasvaa aika lailla.

Senpävuoksi Pyhäjoelle ja Simoon pitääkin rakentaa 4 – 6 kpl AP 1000 -reaktoreita turvaamaan suomalaisen huipputeräksen vientiä – sähköautoliikennettä ja kasvihuoneiden ympärivuotista käyttöä.

On ekologisesti järkevää tehdä romuautoista kestävää korimateriaalia sähköautoihin, No maksaa toki – mutta Jarin pojalleen jättämä s-auto on tienannut hintansa moneen kertaan myös luonnon kannalta. Mikäli sen moottori ei pyörikään huulivoimalla.

Kerran 100 (?) vuodessa voimalassa tapahtuva verkosta putoaminen korjautuu kun muut voimalat lisäävät tehoaan hyödyntäen tuulivoimaa varten verkkoon rakennettua säätöautomatiikkaa.

Ei tarvitse pudottaa kuormaa sammuttamalla sähköt kasvihuoneista ja valokaariuuneista. On totta että tätä ei voi tapahtua tuulisähkön ostajille koska sitä ei tulla käyttämään kasvihuoneissa, eikä sillä saada valokaariuunia edes poskenlämpöiseksi.

Niin, ja mitä tapahtuukaan kun 1600 MW yksikkö irtoaa verkosta sekunnin murto-osassa…

Ai niin, eihän sillä ole väliä kun ongelman hoitaa Fingrid ja kustannukset jaetaan kaikkien kesken.

Toisekseen, kun tuuliparoonit haluaa unohtaa kokonaan sivukulut; sähköverkon ja varavoiman uudet vaatimukset. Joiden pääomantarve vaihtelee: Varsinasen toteemin hinta 2 – 8 x – vesivoima – kaasuturbiini.
Vain nämä ovat riittävän ajettavia nopeissa kuorman/tuotannon vaihteluissa.
http://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:L9likuLnwW8J:www.ee.lut.fi/stats/estat_logger.php%3FID%3D182+sarjakondensaattori+muuntaja&hl=fi&gl=fi&pid=bl&srcid=ADGEEShSqHpjHdhv0CZuPh5jv1Axn_-m5MDX2gonibsNLallemOvXUolTxEAdgY2jQufDpBm-5tFZd2ajbbmdhdrrfTZNLkG_6pyxEmQz-A8MKogLPUCm7DsCmuEQCznqiTUrRHyXsbK&sig=AHIEtbQqs4SJIiZTeEuO_-HZGgkyEvXtQA

Ydin-, hake-, hiililauhdevoimaa voidaan ajaa
osittainen hätäjäähdytys päällä, jolloin kuorman nopeasti noustessa on valmius välittömään tehonnostoon vähentämällä ohitusta. Täysin hölmöä touhua.

Olen luullut, että se on vain 2-3 kertainen: http://planeetta.wordpress.com/2009/02/01/olkiluodon-tappiot-syy-luopua-uusista-reaktorihankkeista/

Tokkopa ihan sentään? Löytyykö tuolle lähdettä?”"”

Päättelyni on liian yksinkertainen tuuliparoneille:

Olettaen että tuulivoiman osuus on noin 10% , uusiutuva polttaminen 10% – loput 80% hiilellä ja ydintekniikalla, tarvitaan hiilen korvaamiseen noin 40% vastaava pääomasijoitus.

Sen tuottamiseen tuulella tarvitaan tietty sijoitus. Koska tuulienegian vaatima pääoma on vähintään kymmenkertainen ydinsähköön verrattuna ja ylläpitokulu 2-3 kertainen -voidaan ydinsähköllä siis hiilestä luopua.

Säästetyllä rahasummalla kaiki hiiliparonit voidaan kierrättää Kuun ympäri ja lähettää torninrakentajat loppuiäkeen Aurinkolomalle.